Mihin työhön ujo kelpaisi? Minusta ei ole mihinkään. Itseinho kasvaa päivä päivältä.

Vierailija kirjoitti:

Tämmöisiä stressin sietokyvyltään olemattomia ihmisiä tämä nykyinen sosialistinen hattaralandia kasvattaa. Ujoudesta on yleensä tehty vain tekosyy viitsimättömyydelle. Ei muakaan kiinnosta jutella niiden ihmisten kanssa siellä duunissa ja olen ujo introvertti luonteeltani. Asiat tulee hoidettua, vaikka ei mieli tekisikään. Epämukavuusalueelle nyt vaan joutuu elämässä menemään.

Vanhempasi eivät koskaan vissiin opettaneet sulle käsittelemään stressiä oikein, vaan kietoivat pumpuliin. Yhteiskunta ja koululaitos vielä vähemmän.

Olen kanssasi samaa mieltä Suomen poliittisesta tilasta, mutta mistä voit olla niin varma että ap:n tapauksessa on kysymys juuri paapomisesta.

Entä jos hänen ongelmansa onkin suorastaan päinvastainen. Mistä tiedät, jos hänen lapsuuden kokemukset nimenomaan on tuottaneet hänelle stressiä negatiivisella painostus metodeillaan. Siitä on pumpulit kaukana!

Kaltoinkohtelu, fyysinen- ja henkinen väkivalta, nöyryyttäminen, syyllistäminen, jatkuva mollaaminen, tuetta jättäminen, painostaminen..

Kaikki, kaikki tuollainen jättää (varsinkin herkempään) ihmiseen invalidisoivan jäljen, joka ilmenee juuri ap:n kaltaisena epävarmuutena ja kelpaamattomuuden tunteena.

Kaltaisesi on sitä kai vaikeaa ymmärtää, koska edustat selvästi sitä "kova kuin kivi" ryhmää. Mutta muista: Kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä. Jokainen on omanlaisensa. Jokaisen elämäntie on persoonallinen. Kun sen ymmärrät ja hyväksyt, olet vapaampi ihminen.

Toiset saa voimaa ankarasta selviytymisvietistään ja suorastaan vaativat kovia potkuja perseeseen päästäkseen eteenpäin, ja toiset menevät potkuista rikki, eikä rikkinäinen korjaannu lisäpotkuilla.

Se kysyy kasvattajalta taitoa.

Miten moni vanhempi edes tuntee oman lapsensa ominaisia tarpeita, niin paapomisen kuin ankaruuden puitteissa..?

Prostituoitu. Kerrot vaan ilmoituksessa heti olevasi ujo.

Introvertti ammatit, ehkä DI tai jokin tekniikka ala, tutkija, kirjailija, taiteilija ym.,  mutta sehän siitäkin kiinni, mitä sinun oma sydämesi sanoo ap? Mistä olet kiinnostunut esim. vapaa ajalla ja mitä teet tai harrastat silloin? Tai mistä olit pienenä, teininä ym. kiinnostunut, löytyykö niistä jokin, missä olit hyvä tai se sinua kiinnosti?  Itse introverttinä ihmisenä en pitäisi itseäni huonona tai etten kelpaa mihinkään. Olen täysin varma siitä, että ap, löydät sen polut jostakin, mihin päin kulkea. Me nyt kaikki olemme erilaisia ja kyllä olet täysin oikeassa, että aika moneen ammattiin vaaditaan tai oikeammin halutaan sosiaalinen ym. taidot. Mutta opettele arvostamaan itseäsi juuri sellaisena kuin olet, me kaikki emme ole puheliaita tai sosiaalisia, eikä itseäni kiinnosta mitkään small talk jutut pitkän päälle. Tai liian puheliaat ihmiset, väsähdän heidän seurassaan, kun eivät loppujen lopuksi osaa itse kuunnella. Siis näin kärjistäen sanottuna. Vuorovaikutus on sitä, että osaa kuunnella ja se on mielestäni tärkein taito, kun loppujen lopuksi huomaa, ettei ne toisten jutut paljoa kiinnosta. Mutta töissä ollaan töissä ja aikoinani huomasin, että niiltä puheliailta jäi työt hoitamatta, kun ne hiljaisemmat tekevät parempaa työtä. Tai laita vasta argumentti takaisin noille, jotka valittavat sinun persoonasta, kun eivät hekään ole täydellisiä. 

Ei kelpaa töihin vaikka olisi puheliaskin ja muuten normaali, 3 ammattia on ja kokemusta eri töistä mutta nykyään ei kelpaa ellei ole joku kuuluisuus. Tavallinen duunari ei pääse enää töihin. En tiedä mitä tehdä kun jopa rikolliset kelpaa töihin mutta ei normaali ihminen. Pitäisi esittää jotain pelleä hauskaa tyyppiä josta kaikki tykkää heti. Pitäisi osata hymyillä koko ajan 8 tuntia töissä vai miten niihin töihin pääsee.

Ensiksi voisit luopua tuosta "minä olen huono, minä en ansaitse" -metaliteetista. Ihan pelkällä itsearvostuksella teet itsestäsi miellyttävämmän ihmisen, kenen kanssa on helpompi tulla toimeen. Ujous ei ole mikään este työnteolle, eikä hiljaisuuskaan.

"Olen hiukan hiljainen, mutta teen työni hyvin" - tämä kelpaa monille työnantajille oikein mainiosti, ellet hae TV-ohjelman juontajaksi tai face-to-face-markkinointiin.

Itsensä surkuttelu ja marttyrointi sen sijaan tekee ihmisestä täysin sietämättömän. Hae ne tuet, niin tekee muutkin. Sinä et ole sen kummempi kuin kukaan muu tässä maailmassa, etkä ansaitse enempää tai vähempää. Mieti hetken aikaa jotain instabeibeä joka tienaa tuhansia euroja postaamalla nettiin kuvan pyllystään, ja tule sitten kertomaan kuinka sinä et ansaitse elämiseen tarvittavia tukia.

Voi ap, tuttu tunne. Paitsi että mä oon ollut punainen vaate, koska oon ollut joskus liian puhelias ja iloinen.

Nykyään pysyttelen visusti kaukana ihmisistä. Mitä vähemmän mua lukevat, sen parempi.

Kai se on joku "pärstäkerroin-juttu". Toisten lörpöttelyt kelpaa ja toisten ei, toisten hiljaisuus sallitaan ja toisten ei.

Ikinä ei voi miellyttää tarpeeksi.

Toivoton ihmiskunta..