Naiset! Onko teillä loppuelämän taloussuunnitelmaa?
Avioloukku-keskustelun innoittamana: oletteko taloudellisesti riippumattomia, ja onko teillä suunnitelmaa eron/vanhuuden varalle? Saa tähän miehetkin kommentoida, mutta valitettavasti näin naisena on todettava, että naisilla miehen varaan heittäytyminen on paljon yleisempää. Eron sattuessa on myös yleisempää, että naisesta tulee lasten lähihuoltaja ja mies maksaa elareita jos maksaa. Oletteko esimerkiksi harkinneet lapsilukua sen mukaan, montako pystytte yksin elättämään? Entäs eläke, jos työikä on mennyt kotona tai osa-aikatyössä?
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin on suunnitelmat. Miehelleni ero olisi taloudellisesti huomattavasti raskaampaa, minulla on suuremmat tulot. Samoin tulee käymään eläkkeen kanssa joten,en ole heittäytynyt ukon varaan elämiseen.
Entä omaisuus? Sinulla on esim enemmän myös säästöjä? Ne tulot kun ei enää kanna, jos jää työttömäksi, sairastuu, jne...
Miksi naisella tulisi olla enemmän säästöjä tai omaisuutta kuin miehellä, jotta katsottaisiin esim. erotilanteessa pärjäävän omillaan?
Itse olen suojannut omaisuuteni avioehdolla ja elän koko ajan omilla tuloillani. Olen elänyt myös pienituloisemmat kaudet maksaen kulut 50/50. En ole miehestä riippuvainen millään tavalla, eikä päinvastoin mies minusta.
Mun netto-omaisuus on tällä hetkellä noin 130 000€, josta yhteistä asuntoa (oma osuus siis) alle puolet. Kerrytän varallisuutta koko ajan lisää. Lapsia ei tällä hetkellä ole, mutta toiveissa 1-2. Olen tällä hetkellä työssä, jossa saan palkka vajaat 4000€, eli kyseisellä palkalla uskoisin elättäväni itseni lisäksi kaksi lasta, varsinkin kun päälle saisi lapsilisät ja vähintään kela-elarit (tosin aika ihmeitä pitäisi tapahtua, että mieheni ei elareita suostuisi maksamaan, jos sellainen tilanne eteen tulisi, mutta jos nyt varman päälle ajatellaan).
Kuitenkin. Toiveeni on vähentää työntekoa heti, jos lapsia tulee. Jos saisin itse päättää, käyttäisin itse kaikki perhevapaat, mutta tiedän, että mieskin haluaa niitä jonkin verran käyttää ja perhevapaauudistuskin saattaa sen estää. Vapaiden jälkeen haluan tehdä max 80% työtä. Kuitenkin perhevapaiden aikana mies tulee maksamaan kuluista enemmän, mutta siitä huolimatta voi olla, että jotain säästöjä menee. Voidaan kuitenkin olettaa, että koska mulla on vielä aikaa kerryttääkin niitä säästöjä, niin toi 130000€ netto on vielä perhevapaiden jälkeenkin (tai enemmänkin, koska lainaa pyritään maksamaan pois normaalissa aikataulussa). Perhevapaiden jälkeen tietysti käteen jää vähemmän ja pikkuhiljaa lasten kanssa kulut kasvaa. Uskon kuitenkin, että avioliitossa pysyessä pysyvä 80% onnistuu, ellei työnantaja sitä kiellä (sitten pyrin etsimään uuden työnantajan). Jos ero tulisi, niin siinä tapauksessa mahdollisesti joutuisi nostamaan työajan takaisin 100%. Mutta nykyisessä työssä ja nykyisillä säästöillä uskoisin, että pystyisin elättämään kaksikin lasta helposti. Se on sitten toinen asia, miten oma jaksaminen kestäisi tuon kombon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät huolehdi omista lapsistaan, ovat kuvottavia.
Vielä alentavampaa on miehelle huolehtia toisen miehen lapsista.
Perustele.
Miehen biologinen tehtävä on siittää omia lapsiaan. Jos siinä ei onnistu, on häviäjä. Suurin häviäjä on kuitenkin mies, joka ei onnistu siinä mutta lauman johtaja, alfamies, pakottaa betauroksen silti huolehtimaan omasta jälkikasvustaan alfan paneskellessa yhä uusien naisten kanssa.
Toisen miehen lapsia hoivaava mies ei hyödy siitä biologisesti mitään. Hän ainoastaan menettää resurssejaan toisen, kilpailevan miehen hyväksi.
Just... et ole sitten isähahmoista ym kuullut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät huolehdi omista lapsistaan, ovat kuvottavia.
Vielä alentavampaa on miehelle huolehtia toisen miehen lapsista.
Perustele.
Miehen biologinen tehtävä on siittää omia lapsiaan. Jos siinä ei onnistu, on häviäjä. Suurin häviäjä on kuitenkin mies, joka ei onnistu siinä mutta lauman johtaja, alfamies, pakottaa betauroksen silti huolehtimaan omasta jälkikasvustaan alfan paneskellessa yhä uusien naisten kanssa.
Toisen miehen lapsia hoivaava mies ei hyödy siitä biologisesti mitään. Hän ainoastaan menettää resurssejaan toisen, kilpailevan miehen hyväksi.
Just... et ole sitten isähahmoista ym kuullut?
Kyllä se on juurikin niinkuin on: biologia määrää. Voit kasvatuspsykologialla yrittää asiaa selittää, mutta evoluution fakta on niin, että uros ilman omia biologisia jälkeläisiä on vain käytetty resurssi vaikka itse kokisikin olevansa isä kasvattajana. Toki on kiva, että päiväkodissa on myös mieshahmo työntekijänä, jos kaikilla lapsilla ei kotona ole omaa isää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin on suunnitelmat. Miehelleni ero olisi taloudellisesti huomattavasti raskaampaa, minulla on suuremmat tulot. Samoin tulee käymään eläkkeen kanssa joten,en ole heittäytynyt ukon varaan elämiseen.
Entä omaisuus? Sinulla on esim enemmän myös säästöjä? Ne tulot kun ei enää kanna, jos jää työttömäksi, sairastuu, jne...
Omaisuutta on, sori nyt kun en viitsinyt rautalangasta vääntää palstalle. Oletan että taloudellisesti riippumattomalla ihmisellä on myös jonkinverran omaisuutta vähintään sijoituksissa. On varsin tyhmää elää kädestä suuhun.
Kertokaahan talousviisaat, miten voi tehdä loppuelämän taloussuunnitelman, kun povataan suurta talousromahdusta (mm. korkea inflaatio ja nykyvaluuttojen poistuminen).
Miten suunnitella tänä hulluna aikaa mitään pitkällä tähtäimellä?
Vierailija kirjoitti:
On. Asunto maksettu, lainaa ei ole ja säästöjä ihan kivasti. Tuloina nyt vielä osa-aikainen palkka, kohta siirtyminen sairaseläkkeelle.
Noin puolet säästöistä menee Docratesin syöpähoitoihin, jospa niillä saisi vähän lisää elinaikaa. Sen jälkeen lopuista puolet testamentattu miehelle ja lapset saavat sitten lakiosansa.
Miksi näin päin? Minä ainakin testamenttaisin lapsille suurimman osan ellen kaikki. Mieshän saa eläkkeensä lisäksi leskeneläkkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät huolehdi omista lapsistaan, ovat kuvottavia.
Vielä alentavampaa on miehelle huolehtia toisen miehen lapsista.
Perustele.
Miehen biologinen tehtävä on siittää omia lapsiaan. Jos siinä ei onnistu, on häviäjä. Suurin häviäjä on kuitenkin mies, joka ei onnistu siinä mutta lauman johtaja, alfamies, pakottaa betauroksen silti huolehtimaan omasta jälkikasvustaan alfan paneskellessa yhä uusien naisten kanssa.
Toisen miehen lapsia hoivaava mies ei hyödy siitä biologisesti mitään. Hän ainoastaan menettää resurssejaan toisen, kilpailevan miehen hyväksi.
Kerrotaan sun kielellä: naaraat pyrkivät valitsemaan ainoastaan parhaimmat geenit omaavia alfauroksia poikastensa isäksi. Alfa ei ole sama kuin se kaikkein kylmäkiskoisin öhkömönkiäinen, vaan alfauros on lapsirakas, suojeleva ja ajattelee aina poikasten parasta, vaikka nämä eivät olisi hänen omiaan. Miksi? Koska hänellä on varaa siihen, enkä nyt tarkoita aineellista mammonaa. Itse tunnen kaksi upeaa, miehekästä ja suloista miestä jotka tietyssä elämäntilanteessa olivat aidosti huolestuneita myös pojastani. Voiko mikään olla viehättävämpää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset, jotka eivät huolehdi omista lapsistaan, ovat kuvottavia.
Vielä alentavampaa on miehelle huolehtia toisen miehen lapsista.
Isyystutkimuksen pitäisi olla pakollinen joka seksisuhteessa.
Kukaan ei elättäisi kenenkään toisen lasta eikä yksikään lapsi jäisi ilman ikiomaa isukkia. :)
Käyn osa-aikatyössä koska lapset pieniä, mutta mies maksaa suurimman osan kuluista joten minulle jää sijoituksiin n.1000e kuussa, sijoitukset luonnollisesti vain minun nimissäni. Lapsille säästän myös rahastoihin.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaahan talousviisaat, miten voi tehdä loppuelämän taloussuunnitelman, kun povataan suurta talousromahdusta (mm. korkea inflaatio ja nykyvaluuttojen poistuminen).
Miten suunnitella tänä hulluna aikaa mitään pitkällä tähtäimellä?
Juurikin. Toisaalta hassua, toisaalta jopa lohdullista nähdä, miten tuudittautuneita ihmiset ovat järjestelmien pysyvyyteen.
Nyt niitä kuitenkin myllerretään.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaahan talousviisaat, miten voi tehdä loppuelämän taloussuunnitelman, kun povataan suurta talousromahdusta (mm. korkea inflaatio ja nykyvaluuttojen poistuminen).
Miten suunnitella tänä hulluna aikaa mitään pitkällä tähtäimellä?
Kuka povaa? Ei nyt kaikkien huru-ukkojen takia tarvitse heittää menemään kaikkia niitä keinoja joita nyt on. Minä itse povaan että eläkkeelläni en ainakaan elä vanhana, se on siihen liian pieni. Jotakin on pakko yrittää. Voithan sinä laittaa säästösi kiinni vaikka kultaan. Se ei ole sijoituksena välttämättä kovin hyvä, mutta säästönä toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut itsenäinen ja tulen aina olemaan. Miestä en tarvitse yhtään mihinkään enkä jaksa sellasta nurkissani katsoa. Määrään täysin itse omasta tulevaisuudestani. Mikään ei ole kamalampaa kuin olla riippuvainen jostain ukosta ja sen päähänpistoista.
Kertoisitko vielä miten olet turvannut sen oman tulevaisuutesi esim jos sairastut?
Tämä kuulostaa siltä että kysyjän mielestä sairausvakuutukseksi pitäisi ottaa mies?!
Kyllä, työttömänä, jos jää yksin saa asumistukea ja toimeentulotukea.
Ja eläkkeellä kansaneläkkeen, takuueläkkeen, eläkeläisten asumistuen, toimeentulotukea esim. lääkkeisiin, kelan hoitotukea kodinhoitajapalveluihin ja palveluseteleitä siivouspalveluihin.
Yksin en aio pitää autoa, en polta, en juo alkoholia, olen taitava ruoan laittaja.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikki ts. asunto puoliks.
Ollaan niin perhekeskeinen pari ja perhe ja otetaan haasteet yhdessä vastaan, että molemmat hoitaa lapset ja asiat.Jos nyt kumpikaan ei ihan hölmöile tai töppää, niin yhdessä ollaan. Joka tapauksessa käydään töissä ja säästetään tätä asuntoa.
Viinaa ei käytetä, niin pahin hölmöilyriski on minimissään.
Samanlaiset arvot meitä yhdistää ja rakkaus ja kunnioitus ja ihan tämä perushyvästä arki. Omat haasteensa tietty on.
Että jos toinen kuolisi tai tulisi työkyvyttömyys, niin näillä mentäis.
Eiköhän aika moni kuvittele että yhdessä huolehditaan toisistamme, silloin kun menee vielä hyvin. Avioerotilastot kuitenkin kertoo, että aika harva onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaikki ts. asunto puoliks.
Ollaan niin perhekeskeinen pari ja perhe ja otetaan haasteet yhdessä vastaan, että molemmat hoitaa lapset ja asiat.Jos nyt kumpikaan ei ihan hölmöile tai töppää, niin yhdessä ollaan. Joka tapauksessa käydään töissä ja säästetään tätä asuntoa.
Viinaa ei käytetä, niin pahin hölmöilyriski on minimissään.
Samanlaiset arvot meitä yhdistää ja rakkaus ja kunnioitus ja ihan tämä perushyvästä arki. Omat haasteensa tietty on.
Että jos toinen kuolisi tai tulisi työkyvyttömyys, niin näillä mentäis.Eiköhän aika moni kuvittele että yhdessä huolehditaan toisistamme, silloin kun menee vielä hyvin. Avioerotilastot kuitenkin kertoo, että aika harva onnistuu.
Ja leskeneläke ollaan nuoremmilta poistamassa. Toimeentulotukea ei saa, jos omistaa mökin.
Vierailija kirjoitti:
Elän tällä hetkellä miehen tai miehen yrityksen varassa, mutta pidän kyllä huolen siitä että puolet karttuvasta omaisuudesta on minun nimissäni ja säästän 10 % tuloistani jatkuvasti ja sijoitan niitä rahastoon, osakkeisiin ja asuntoihin. Olen paljon kiinnostuneempi säästämisestä ja sijoittamisesta kuin mieheni. Mies mielellään laittaa rahansa vähän hienompaan autoon ym.
Onko teillä lapsia vai millä perusteella miehesi suostuu kartuttamaan omaisuutta sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Kertokaahan talousviisaat, miten voi tehdä loppuelämän taloussuunnitelman, kun povataan suurta talousromahdusta (mm. korkea inflaatio ja nykyvaluuttojen poistuminen).
Miten suunnitella tänä hulluna aikaa mitään pitkällä tähtäimellä?
Lapsiluvun harkitseminen, hyvän koulutuksen/tulojen hankkiminen, reaaliomaisuuteen (asunnot) sijoittaminen.
Jos en joudu työttömäksi ja palkka pysyy saman tasoisena pystyn elättämään itseni ja lapsen ilman suuria ongelmia. Minä tienaan jonkun verran enemmän kuin puolisoni ja säästän ahkerasti ja sijoitan (tosin nehän menisi tasajakoon erossa, jos en osaa keplotella tai neuvotella tai sitten vain siirtäisin lapselle) joten ihan tyhjän päälle en joutuisi. Luultavasti myös yksin eläessä jotain jäisi säästöön. Olemme jakaneet vanhempainvapaat, joten eläkkeenikään ei ole kärsinyt.
Toki yhden maksajan taloudessa elintaso väkisinkin laskisi jonkin verran, mutta ylimääräiseenkin olisi kyllä rahaa. En tuhlaile ja pystyn pitämään kulut kurissa. Ja lapsi saisi kyllä isovanhemmilta lahjaksi kalliimpia juttuja, kuten talvivaatteet niin kauan kun he eivät tarvitse ostopalveluita. Ainoa asia, mikä taloudellisessa tilanteessa mietityttää, on se, että en haluaisi muuttaa liian pieneen asuntoon, haluaisin mielelläni yhden ylimääräisen makuuhuoneen.