Lue keskustelun säännöt.
Miksi etätyöläiset uhriutuvat?
Lähityö67
16.03.2021 |
Joka paikassa uutisoidaan siitä miten kurjassa asemassa etätyöläiset kokevat olevansa. Osa kokee olevansa kotinsa vankeja, työ on kurjaa, ei pääse valmiin lounaan ääreen jne... Pitäisikö heidän pohtia miten tukalassa asemassa lähityössä oleva on eikä valittaa koko ajan. Lähityöläinen joutuu käyttämään aikaa työmatkoihin, ottamaan riskin koronatartunnasta työmatkalla ja työpaikalla, joutuu kärsimään huonoista työajoista joita on muutettu koronan vuoksi, työpaikalla sosiaalitilat on poistettu käytöstä eli pukuhuoneena toimii käytävä ja taukotiloja eväiden säilytykseen ei enää ole koska jääkaapista saa koronan....eväänä toimii leipä sellaisilla lisukkeilla jotka eivät vaadi kylmäsäilytystä. Siis etätyöläiset, ryhdistäytykää. Ja jos haluatte valmiin lounaan ääreen niin menkää ja ottakaa riski koronatartunnasta niin kuin me muutkin
Kommentit (37)
Minä olen nauttinut etätöistä täysin rinnoin enkä löydä siitä ainuttakaan negatiivista puolta näin työntekijän näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein ensimmäisen kerran etätöitä liki 20 vuotta sitten. Viimeiset 10 vuotta olen tehnyt töitä täysin paikasta riippumatta suurimman osan ajasta . Työni ovat tasan siellä, missä läppärini ja puhelimeni ovat. ”Etätyö” on minusta huvittava käsite, en ole tähänkään asti ”etäisesti” tehnyt mitään, ei ne mun duunit tai asiakkaat siellä mun toimiston työpisteen vierellä ole. Toki nyt ei pääse asiakkaita tapaamaan fyysisesti, mutta on asioita hoidettu etäpalavereina jo silloin parikymmentä vuotta sittenkin.
Monelle tilanne on uusi. Mutta kokemuksesta voin sanoa sen, että pikku hiljaa siirrymme aikaan jossa ”työpaikka” on yhä harvemmalle joku fyysinen rakennus, johon matkustetaan jostain käsittämättömästä syystä sohjoa kyntäen joka arkipäivä ees taas. Nyt jo naurattaa ne omat työuran alun ajat kun tietotyöläisenäkin joutui matkustamaan tunnin julkisilla suuntaansa pitkin pääkaupunkiseutua ja jonottamaan konttorin aulassa kellokorttikoneelle apeana jotta pääsi tekemään työtä, joka tänä päivänä onnistuu vaikka Timbuktusta hotellin uima-altaalta käsin. Nuo ajat tuntuvat orjuudelta.
Vierailija kirjoitti:
Superman kirjoitti:
Mitä aloittaja sekoilee? En ole kuullut mistään uhriutumisesta!
Aika vähän tuossa oli varsinaisesti etätyöstä. Pääpaino korona-ajalla, koska moni ihminen karttaa kontakteja vapaa-ajallaan tai harrastukset on suljettuna.
AP:llä mennyt etäopiskelijat ja etätyöläiset sekaisin? Sitähän kyllä uutosoidaan joka päivä kuinka kamalaa on nyt koululaisille ja opiskelijoille.
Vierailija kirjoitti:
Miltäs teistä etätyöläisistä tuntuisi vaihtaa vaatteet rappukäytävässä tai sinnitellä pitkä työpäivä ilman kunnollisia eväitä, niin kuin joillakin työpaikoilla?
Sieltä löytyi sitten uhri, jolle kunnon ruuaksi kelpaa vain lämmin ruoka ja jolle vaatteiden vaihtaminen on ponnistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
#23 hyvä pointti. Toimistolla tekisin työtä kannettavalla ja soitan/meilaan/viestin Teamssin kautta muille firman työntekijöille, joista aniharva on samassa toimistossa. Etätyöpäivänä istun kotona tehden työtä kannettavalla ja soitan/meilaan/viestin Teamssin kautta muille firman työntekijöille, jotka edelleen ovat eri paikassa kuin minä. Toki toimistolla voin sosialisoida sitten muiden toimistolla olevien kanssa, mutta varsinaisen työntekemisen kannalta eroa ei juuri ole.
Olen itsekin viihtynyt etätyössä todella hyvin ja elämänlaatu on parantunut paljon. En halua enää palata toimistoon kokonaan.
Ei tämä silti pelkästään auvoista ole, niin kuin ei kai mikään asia. Ergonomia tökkii, tekniikkakin välillä, työkavereita ja yhteisiä lounastaukoja ravintolassa on usein ikävä, kun yksikseni hiljaisessa talossa lämmittelen toissapäiväistä nakkisoppaa mikrossa. Mielestäni en uhriudu, mutta kyllä etätyön haasteista pitää voida puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miltäs teistä etätyöläisistä tuntuisi vaihtaa vaatteet rappukäytävässä tai sinnitellä pitkä työpäivä ilman kunnollisia eväitä, niin kuin joillakin työpaikoilla?
Aikoinaan tein viherrakennuksilla hommia. Fillaroin työpaikalle repun kanssa, päällä aikalailla ne työssä tarvittavat vaatteet ja repussa evästermari, missä lounas pysyi lämpöisenä. Ei asiakkaan pihasta ollut mahdollisuutta tai aikaa lähteä etsimään missä olisi lähin kauppa tai ravintola mistä saisi lounasta.
No, en sanoisi että tämä etätyökään mitään valtavaa herkkua on, vaikka etunsa toki sillä että ei tarvitse työmatkoihin käyttää aikaa. AP:n kanssa voisin vaihtaa hetkeksi vaikka osia; varmaan kokeilemalla ymmärtäisi, että ei tämä jatkuva kotona kökkiminenkään mitään unelmaa ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Superman kirjoitti:
Mitä aloittaja sekoilee? En ole kuullut mistään uhriutumisesta!
"Eräs vastaaja kertoi".
No tuon perusteella voi kyllä ulista palstalla 🤦♀️
Ei etätyöläisten uhriutuminen ainakaan millään lailla yleinen ilmiö ole, päinvastoin.
Etätyöläiset (myös minä itse) tuntevat enimmäkseen suurta kiitollisuutta siitä, että heillä on korona-aikana mahdollisuus hoitaa työnsä etänä.
Ja samalla sympatiseeraavat suuresti niitä, joille etätyö ei ole mahdollista.
Olemme myös äärimmäisen kiitollisia kaikille teille lähityötä tekeville, jotka omalta osaltanne pidätte maata pystyssä.
Siis kiitos sinullekin ap, suuri kiitos! Te lähityöläiset olette meitä etätyöläisiä tärkeämpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten etätyöstä tuntuu kärsivän meidän pomo, joka ei pääse kyttäämään työntekijöiden läsnäoloa konttorilla. Hän kuuluu tähän vanhan kansan koulukuntaan, jonka mielestä kaikki toimistolta poissaolo on lintsaamista.
Etätyössä on ongelmansa, mutta en silti lähde toimistolle. En, vaikka minulla on siellä on työhuone.
Saa nukkua enemmän, ei mene matkoihin aikaa, ei tarvitse kahvihuoneessa seurustella jonkun randomin kanssa. Sidosryhmäni työskentelevät kaikki muualla kuin omassa toimipisteessäni, siellä olisi vain esimies. Hänen kanssaan meillä on viikoittain työtunti ja kaikki asiat hoituvat siinä.
En enää koskaan palaa siihen vanhaan, missä etää sai tehdä max. 2 päivää viikossa. En kertakaikkisesti mene sellaiseen työpaikkaan töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tilanne osuu eri tavalla eri työtehtävissä oleviin. Itse olen sitä mieltä että etätyössä ei sinällään ole mitään vikaa, jääpä aamuruuhka väliin ja muutama toimiston hapannaama tapaamatta. Ongelma on enemminkin siinä, että myös muu arki muuttui. Kyllähän tätä hommaa tekee, mutta ainakin omalla kohdallani myös harrastukseni ovat loppuneet, kavereita ei tällä hetkellä voida tavata kuin etänä, ravintolaan tai kahvilaankaan ei passaa mennä... Jäljellä on vain työ, kotitreenit, Netflicks, eli samalla sosiaaliset kontaktit muihin ihmisiin ja kaikenlaiset kivat jutut jotka värittivät arkea, ovat karsiutuneet pois. En koe uhriutuvani tässä, tiedostan että minulla on asiat hyvin, mutta toki etätyöläiselläkin on oikeus sanoa että tylsää on.
Ja hei, jos tuo loska joskus sulaa pois, niin pääsen taas lenkille. On siinäkin vaihtelua.
Ei tulisi mieleenikään uhriutua.
Päinvastoin tunnen joka päivä syyllisyyttä siitä, että voin itse tehdä työni turvallisesti etänä, mutta monet eivät voi.
Hattu päästä kaikille teille, jotka olette lähityössä läpi korona-ajan, suuri kunnioitukseni! Ja kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Superman kirjoitti:
Mitä aloittaja sekoilee? En ole kuullut mistään uhriutumisesta!
½
*- Savo.* Tosi traagista.
Epämiellyttävältä, mutta siksi tähtäsinkin konttorihommiin.