Miksi etätyöläiset uhriutuvat?
Joka paikassa uutisoidaan siitä miten kurjassa asemassa etätyöläiset kokevat olevansa. Osa kokee olevansa kotinsa vankeja, työ on kurjaa, ei pääse valmiin lounaan ääreen jne... Pitäisikö heidän pohtia miten tukalassa asemassa lähityössä oleva on eikä valittaa koko ajan. Lähityöläinen joutuu käyttämään aikaa työmatkoihin, ottamaan riskin koronatartunnasta työmatkalla ja työpaikalla, joutuu kärsimään huonoista työajoista joita on muutettu koronan vuoksi, työpaikalla sosiaalitilat on poistettu käytöstä eli pukuhuoneena toimii käytävä ja taukotiloja eväiden säilytykseen ei enää ole koska jääkaapista saa koronan....eväänä toimii leipä sellaisilla lisukkeilla jotka eivät vaadi kylmäsäilytystä. Siis etätyöläiset, ryhdistäytykää. Ja jos haluatte valmiin lounaan ääreen niin menkää ja ottakaa riski koronatartunnasta niin kuin me muutkin
Kommentit (37)
En mä ainakaan uhriudu vaan nautin. Ihan parasta kun ei tarvitse ajella Helsinkiin toimistolle, enkä kaipaa kollegojen naamoja livenä. Voisin työskennellä näin loppuelämäni
Mitä aloittaja sekoilee? En ole kuullut mistään uhriutumisesta!
Vierailija kirjoitti:
Oho, mä en ole kyllä ensimmäistäkään tuollaista uhriutumista kuullut, kaikki tuntemani etätyöntekijät ovat vaan tyytyväisiä kun ei mene aikaa matkoihin yms.
T. Etätyöntekijä
En ole minäkään tuollaista uhriutumista huomannut. Minulle tämä on niin mukavaa aikaa, että melkein toivon, ettei korona koskaan poistuisi keskuudestamme. Ainoa huolettava asia on se, että miten koskaan tulee enää sopeutumaan toimistoelämään.
Superman kirjoitti:
Mitä aloittaja sekoilee? En ole kuullut mistään uhriutumisesta!
Nautin täysillä, en tarvitse yhtään livekontakteja ja pärjään superhyvin. Työkavereissa ekstrovertteja jotka ulisee omasta mielestä muidenkin puolesta kuinka ikävää on kun ei voi puolet työajasta puhua pskaa muiden kanssa face to face ja täten häiritä muiden työrauhaa.
Itsekin olen enemmän törmännyt siihen, että ne, joilla ei ole mahdollisuutta etätyöhön uhriutuvat. Olen ollut nyt vuoden etätöissä ja juuri tänä aamuna viimeksi herätessä mietin, että onpa ihanaa kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Onneksi työni on sellaista, että pystyn sen tekemään täysin etänä. Jos jotain hyvää tässä koronassa on, niin juurikin etätyön lisääntyminen. Varmasti on monia työpaikkoja (kuten omanikin), joissa etätyöhön on suhtauduttu aiemmin vähän epäillen, mutta jossa nyt on nähty sen tarjoamat hyödyt ja mahdollisuudet. Tuskin työelämä tulee näiltä osin enää palaamaankaan ennalleen, etätyö on tullut aiempaa merkittävämmäksi tavaksi tehdä töitä jatkossakin.
Teen normaalistikin etätöitä pääsääntöisesti, käyn normioloissa toimistolla ehkä kerran kahden kk aikana. Minulle tämä on ihan normaalia ja toimistolla käkkiminen ei kiinnosta muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Superman kirjoitti:
Mitä aloittaja sekoilee? En ole kuullut mistään uhriutumisesta!
Tuossahan tilitetään yleisesti koronan aiheuttamasta sosiaalisten kontaktien puuttumisesta, eikä etätöistä.
Työpaikkalounas! Hah. Kotona on just parasta se, että saa syödä omaa ruokaa. Ei tarvitse tyytyä työpaikkalounaaseen eikä syödä eväitä. Oman työpaikkani ruokalaa en kaipaa. Mieluummin vältän jos mahdollista.
En kuullut kenenkään vielä valittavan etätöistään, mutta eihän se varmasti kaikille sovi.
Onhan tämä jatkuva etätyö ilman ihmiskontakteja tylsää. Varmaan siis sama ongelma kuin eläkkeellä olevalla väestöllä, joka on joutunut välttelemään kontakteja.
En koe silti olevani uhri.
Suurin osa lähipiiristä on etätöissä eikä kukaan ole valittanut. Päinvastoin, ihmiset ovat todella kiitollisia etätöistä ja monille se jää ainoaksi työmuodoksi tulevaisuudessakin.
Silloin vuosi sitten kun koronakevät alkoi. Niin siitä silloin moni purnasi miten yhtäkkiä piti tehdä töitä kotona, opettaa lapsia etäkoulussa ja hoitaa päiväkoti-ikäiset samalla kun tekee töitä. Siinä lisäksi huoli myös yleisesti koronasta, miten kaikki meni kiinni, ei saanut tavata ihmisiä yms. Mutta senhän varmaan jokainen ymmärtää joka sitä arkea eli, niin alku oli monelle vähän haastava.
Mutta kun siitä alun järkytyksestä ja kaaoksesta selvisi niin etätyöt ovat alkaneet sujua samalla tämän koronahärdellinen kanssa.
Joillekin etätyö sopii oikein hyvin ja joillekin ei. Mä olen tehnyt etätöitä jo monta vuotta, mutta mulla on työhuone ja siellä ergonomisesti juuri mulle suunniteltu työpiste. Olisi aivan eri asia tehdä töitä keittiön ruokapöydän ääressä. Varsinkin, jos olisi vielä sen ikäsiä lapsia, jotka eivät ymmärtäisi, että äidin työpaivän aikana keittiöön ei tulla ja muutenkin ollaan hiljaa kunnes äiti antaa luvan sanoa jotain. Olen eilen ja tänään pitänyt koulutuksia eli mulla täytyy olla mikrofoni auki koko ajan. Pari kertaa on häirinnyt kissan naukuminen ja yhden kerran koiran kynsien rapina parketilla, kun se halusi pöydän alta pois. Nukkuu siis yleensä siellä, kun mä ten töitä. Mutta ei samassa huoneessa voisi samaan aikaa joku muu olla etäpalaverissa tai olla lapsia, jotka juttelisivat edes toisilleen. Kodit on yleensä suunniteltu kodeiksi, ei työpaikoiksi, joten joillekin on voinut olla varsin hankalaa muuttaa kotiaan työpaikaksi. Ja huonossa työasennossa tulee niskat kipeiksi.
On myös ihmisiä, joille yksin työskentely ei sovi. Tarvitsevat ehkä paljonkin tukea tai mielipiteitä työkavereiltaan tai tiimin muilta jäseniltä. Toimistolla on helppo vaan kysäistä jotain, mutta etätyössä et näe, milloin toinen on puhelimessa tai tekee keskittyneesti jotain eli ei ole hyvä hetki häiritä. Kaikki eivät käytä aktiivisesti Teamsissa tilamuutoksia, esim "Älä häritse" -tilaa. Jos työpaikalla ei ole ennen etätyön aloittamista sovittu, miten toimitaan em tilanteissa, se voi olla tietyn tyyppisille ihmisille kuormittavaa. Ja kuten joissain ketjuissa on jo kerrottukin, joillekin työkaverit ovat tosiaan kaupan kanssan lisäksi ainoita sosiaalisia kontakteja eli yksinäisyyden tunne lisääntyy, kun ei tapaa enää ketään muuta kuin kaupan kassaa.
Monille etätyö on kuitenkin aivan loistava ratkaisu, mutta edellyttää, että kotona on hyvät olosuhteet etätyön tekemiseen. Pitää myös osata irrottautua työstä. Eli vaikka työläppäri onkin ehkä iltaisinkin auki, ainakin pitää sulkea sähköposti ja Teams, jotta ei tule lukeneeksi työasioita vielä vapaa-ajallakin. Kaikista parasta on, jos on työhuone ja työpäivän päätteeksi sammuttaaa läppärin, menee pois työhuoneesta ja vetää perässään työhuoneen oven kiinni.
Miltäs teistä etätyöläisistä tuntuisi vaihtaa vaatteet rappukäytävässä tai sinnitellä pitkä työpäivä ilman kunnollisia eväitä, niin kuin joillakin työpaikoilla?
Tämä on eri tavalla rankkaa niille, jotka saavat virtaa sosiaalisista kontakteista. Ikävä voi olla myös työyhteisöä. Mulla on siellä ihan ystäviäkin ja samalla lailla ikävä on niitäkin kuin muitakin ystäviä. Toisaalta introverttina kestän tämän, mutta eihän se mukavaa ole.
Itse suunnittelen ja koordinoin työkseni erilaisia kehittämishankkeita ja sellainen on hankalampaa etänä. Työ on paljon raskaampaa. Mikään ei enää solju eteenpäin, koska joka ikinen kontakti pitää erikseen ottaa. Ennen asioita vaan sovittiin joustavasti ohimennen.
Ja kaikkeen voi kyllästyä. Tähänkin. En ikinä uskonut kyllästyväni hiihtämiseenkään, mutta niin vain kävi ja kaivoin jo fillarin varastosta.
Mitään erityistä uhriutumista en kuitenkaan ole huomannut kellään.
Oho, mä en ole kyllä ensimmäistäkään tuollaista uhriutumista kuullut, kaikki tuntemani etätyöntekijät ovat vaan tyytyväisiä kun ei mene aikaa matkoihin yms.
T. Etätyöntekijä