ADD/ADHD, kuinka olet kompensoinut oireita?

Mulla auttaa vähän:

- minimalistinen elämä ja asuinratkaisut, ei lemmikkejä, ei omakotitaloa, ei autoa, ei ylipäätään juuri mitään hoidettavia aikasyöppöjä

- siisti ja hyvin organisoitu koti, vaatekaapissa aina sopivat vaatteet, ylipäätään hyvin järjestetty koti

- Rutiinit, rutiinit. Kellontarkka nukkumaan ja heräämisaika ja ruokailut

- Mies hoitaa lasten säädöt

- Kun elämän raamit on hyvin kunnossa niin ehtii hyvin säheltää niiden raamien sisällä

- + erittäin ymmärtäväiset työkaverit. Energisyydellä, kekseliäisyydellä ja innovatiivisuudella yritän paikata puutteeni

En lupaile asioita koska en sit kumminkaan varmaan pysty tekemään, otan minimaalisesti vastuuta monella elämän osa-alueella. Pidän vähän ihmissuhteitakin kun monta ei pysty ei jaksa.

Up

Äly ja ylisosiaalisuus auttaa yllättävän pitkälle. Suomessa harva uskaltaa avata suutaan, ja silloin supliikki tyyppi pääsee monessa asiassa vähemmällä.

Tuo elämän raamien minimointi on oikeasti ihan parasta. Ei mitään turhaa kotiin, kaikelle omaisuudelle oma paikka ja kaikki omistettavat asiat helposti nähtäville, niin niiden olemassaolon jopa muistaa: työkalut seinille roikkumaan, korut ja vyöt kaapin oven sisäpuolelle yms.

Älykkyydellä ja luovuudella on pärjätty. Onneksi opin uudet asiat nopeasti, vaikka useaan kertaan. En kyllä oikein osaa arvostaa itseäni, mutta välillä jää ihmettelemään kun omasta mielestä ilmiselvät ratkaisut esim. harrastusryhmän some-markkinointiin on muitten mielestä jotain tosihyviä ja uniikkeja ideoita.

Selvisin yliopisto-opinnoista kohtuullisesti, koska nuorempana muisti oli hyvä. Lisäksi asioita pystyi pitkälti tekemään omaan tahtiinsa. Ongelmana oli enempi kyvyttömyyskeskittyä tai ajan valuminen turhaan haahuiluun.

Jo silloin epäilin, että jotain häikkää on, kun sohlaan, sählään ja unohtelen niinkin paljon. En vain kaikesta muille kertonut.

Ongelmat pahenivat työelämässä, kun piti yrittää tehdä montaa asiaa yhtäaikaa. Aikataulut piirtelin aikajanoiksi sellaiselle isolle kalenteripohjalle, jotta tajuaisin, että nyt se deadline taas lähenee. Värikoodit asioille toimivat myös jonkinlaisena tukena.

Unohteluun on sitten koetettu erilaisia muistilappu- ja muistutuskeinoja. Lähettelen muun muassa itselleni sähköpostia. Voitte uskoa, että avokonttoriin siirtyminen oli katastrofi.

26: Siis kirjojen tekstiä pystyin painamaan mieleeni miltei valokuvana ja havainnollistamalla asioita itselleni omilla esimerkeillä ja itselleni tekemillä kysymyksillä, mutta unohtelin arjen asioita ja esimerkiksi ajankulun.

Mä en pysty käyttämään kalenteria, jotenkin ihan mahdottoman vaikea muistaa kirjoittaa sinne asiat ja sit vielä muistaa tarkistaa oliko siellä jotain tälle päivälle. Muistilappu jääkaapin oveen onnistuu jotenkuten tosin sekin unohtuu usein lukea. Onneksi on hyvä muisti! Tajusin joskus parikymppisenä että en koskaan sovi samalle päivälle kuin yhden asian että varmasti tulee hoidettua. Huomasin sen kun yksi kaverini sopi aina pikatreffejä mun kaa kun piti samana päivänä nähdä tyyliin kymmenen kaveria. En ikinä pystyisi tollaiseen! Nyt pikkulapsiaikana tuntuu joskus että sei ät kaatuu päälle kun taapero sotkee eikä pysy paikallaan ja oma tekeminen katkeilee koko ajan. Onneksi mies antaa hengähdystaukoja mutta jos olisin tajunnut että mulla on add ennen raskautumista niin en tiedä olisinko uskaltanut äidiksi...

Ap

Häslä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äly ja hyvä muisti ovat auttaneet paljon. En ole koskaan suunnitellut mitään elämässäni enkä esim. osaa käyttää kalenteria. Vedän aivan kaiken lonkalta ja googlaan paljon.

Joo lonkalta vetäminen kuulostaa tutulta! Se ei nyt vaan korkeakoulutasolla toimi enää niin hyvin kun pikku hiljaa pitäisi alkaa oikeasti muistaakin asioita ja asiat on niin vaikeita, ettei niitä 5 minuutissa vain keksi päästään. Tulee fiilis että on hukannut elämäänsä kun on vuosia opiskellut ja tuntuu että mitään ei ole tarttunut kunnolla päähän.

Kyllä minä tuon yliopistonkin vedin tuolla lonkalta vetämistaktiikalla.  Ihan hyviä numeroitakin sain.

Oon ryssinyt kaiken lahjakkaasti aina, en kompensoi vieläkään...

Sain diagnoosin yli 30 vuotiaana. Koulut meni miten kuten juosten kusten. Kaikki aina viimetingassa. Työelämässä mulla on pääosin itsenäinen työ ja suoriudun siten, että luon itselleni pitkin työpäivää välietappeja eli pieniä deadlineja. On myös lupa jättää joku asia täysin kesken ja tehdä se sitten joskus. Jään helposti jumittamaan. Yhtenä keinona olen käyttänyt kellottamista, 5 min tähän, sitten 15 min tuota... joitain asioita päällekkäin. Työmaani on välillä hävityksen kauhistus, 10 asiaa kesken ja levällään, mutta valmistuvat kyllä työpäivän loppuun mennessä, ehkä.

nyt on jo etukäteen syytä pyytää anteeks

koko ajan luen tämän otsikon niin, että luulen tätä ACDC :tä pähkäileväksi musaketjuksi.

terkuin lukihäröinen

Sen verran älyllä etten ole linnassa,käyttänyt huumeita ,veloissa...

Kaikki on kuitenki menny ihan penkin alle elämässä muuten sitte.

Ei tätä ollu vielä 80 luvulla ja nyt on liian myöhästä rakentaa mitään vaikka onkin lääkitys.

Vierailija kirjoitti:

Häslä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äly ja hyvä muisti ovat auttaneet paljon. En ole koskaan suunnitellut mitään elämässäni enkä esim. osaa käyttää kalenteria. Vedän aivan kaiken lonkalta ja googlaan paljon.

Joo lonkalta vetäminen kuulostaa tutulta! Se ei nyt vaan korkeakoulutasolla toimi enää niin hyvin kun pikku hiljaa pitäisi alkaa oikeasti muistaakin asioita ja asiat on niin vaikeita, ettei niitä 5 minuutissa vain keksi päästään. Tulee fiilis että on hukannut elämäänsä kun on vuosia opiskellut ja tuntuu että mitään ei ole tarttunut kunnolla päähän.

Kyllä minä tuon yliopistonkin vedin tuolla lonkalta vetämistaktiikalla.  Ihan hyviä numeroitakin sain.

Et esim. lukenut tentteihin, kerännyt aineistoa opinnäytteisiin ym.?

Olen kertonut lääkärille ja en saanut asiaani läpi,koska koulussa on mennyt kumminkin hyvin

foorumin vakirolllilla on ainakin

Älyllä olen kompensoinut varmasti eniten. Huumorilla varmasti lähes yhtä paljon: kun on se hauskuuttaja, saa helpommin anteeksi sähläykset, myöhästelyt, aikataulusäädöt. Kaksi korkeakoulututkintoa, nopeus on varmaan se kolmas kompensaatiokeino. Viimeisimmän yliopistotutkinnon tein tavoiteaikataulua paljon nopeammin, mutta hintana burnout. Sain diagnoosin vasta päälle nelikymppisenä, nyt kokeilussa lääkkeet. Perhearki on aika tuskaa ja perheessä muitakin nepsyjä, tietenkin. Kompensaatiokeinoista vielä mieleen tuli se, että toimin pitkään yrittäjänä, jossa pystyin itse säätelemään kuormitusta. Liikunta on myös auttanut, mutta siinä tendenssiä ylisuorittamiseen, josta taas seurauksena burnis.

oireita niin, että ne niitä ei ole huomattu? Omalla kohdallani tunnistan monia oireita, mutta kuitenkin esim. koulut ovat menneet hyvin, mitä nyt olen hoitanut kaiken aina tosi viime tingassa. Yliopistossa tällainen työskentelytyyli alkoi t

Tausta: Olen saanut diagnoosin ADD:stä työelämässä ja minulla on tradenomin paperit.

Opiskeluaikana ja nykyisin töissä on itseni vaikea hallita leviäviä töitä, aikatauluttaa niitä ja priorisoida. Olen opetellut sen vasta diagnoosin jälkeen ja opettelen edelleen.

Opiskeluaikana tein samaa kuin sinä, eli jätin paljon tehtävää palautuspäivää edeltäviin öihin. Luin, kirjoitin ja palautin ennen määräaikaa. Tein kuin vimmattu, jynssäsin, tiivistin, luin ja kirjoitin uudestaan. Käytännössä kuitenkin olen käynyt kouluni lukematta läpi keskinkertaisesti. Minulle riitti, että löysin konkreettisen asian, mihin tietoa voidaan soveltaa ja mietin tuota asiaa sitten esim. tentissä ja kirjoitin vastauksen sen tiedon mukaan.

Käytännössä pahin oireeni on edelleen kesken jääneeseen tehtävään palaaminen, jos asiaan liittyy jotain todella suuritöistä tai ikäviä kontakteja. Nämä hoidan ns. kalenteruilla taikatuokioilla. Näitä aikoja on päivittäin esim. 8-9, jolloin teen juuri tuon työn, jolloin se on siltä päivältä pois ja jatkan sitten muihin tehtäviin. Kotona taas päivittäin siivoan jotain 15min, mikä on viikossa yhteensä reilu 1.5h.

Sitten, kun iskee se ADD ihmisen Flow siivota kaappeja koko päivä ilman ruokataukoja tai siivota koko kämppä lattiasta kattoon, tai töissä istua jonkin tietyn tehtävän parissa 10h niin annan vaan mennä - se on myös itselleni kovin antoisaa ja annan sille mahdollisuuden, koska se pitää itseni myös tyytyväisenä arkeeni :)