Sinä omintakeinen ja erakko ihminen, mistä saat voimaa elämääsi? Miten täytät elämäsi jos et halua olla ihmisten kanssa?

Minulle voimaa antaa vauvan tapaiset keskustelupalstat, ellen sitten istu metsässä kannon nokassa ja korpifilosofoi Havukka-Ahon  ajattelija tapaan. On mukavaa kirjoitella Teille älynväläyksiäni. En koskaan lue mahdollisia vastauksianne niihin, koska ne eivät nostaisi mieltän stratosfääreihin!

Kirjallisuutta, opiskelua, viihdettä, liikuntaa, ravintoa, taiteita, musiikkia, pohdiskelua.. vaikka mitä! Ihmiset on loputtoman rasittavia ja mielenterveys menee jos joutuu niitten kanssa joutuu olemaan tekemisissä usein.

Olen arkisin työporukan kanssa tekemisissä, mutta sosiaalisuus uuvuttaa pahemmin kuin fyysinen työ, jota teen. Viikottain näen läheisiä sukulaisia ja päivittäin watsappaillaan, puolison kanssa sitten jaan päivän puheen aiheet. Eli en ole täysin syrjäytynyt erakko, vaikka introvertin perikuva olenkin. Ei tapailla ihmisiä tai käydä missään, jossa on ihmisiä laumoittain, seuraan ennemmin koirieni eleitä ja käytöksiä ja jaan jutut läheisten kanssa. Ammennan voimaa arkeen lähes 2 hehtaarin kokoisesta tontista jossa riittää puuhaa ja luonnon äänistä. Voin paremmin kuin koskaan ikinä, kun muutin pois ihmisvilinästä ja jos en rakastaisi työtäni ja ei tarvitsisi rahasta huolehtia, niin lopettaisin työtkin.

Äsken istutin parvekkeelle yrttejä, joita olen vaalinut helmikuusta saakka. Sitten katselin vähän aikaa kisaileivia naakkoja. Naakat häipyi, joiten katselen tuulessa heiluvia koivunlatvoja.

Minulla on koira ja mies, ja välillä tuntuu että niidenkin aiheuttama sosiaalisuus on liikaa. Silloin pyydän miestä, että lähtevät keskenään mökille että saa olla ihan yksin.

Minulle on tärkeää että on tuo yksi ihminen jota rakastan. Muuta en tarvitse. Aina välillä yritän velvollisuudesta ystävystyä jonkun kanssa, mutta huomaan aina että ainakin naisten ystävyys on sitä, että oksennetaan omat itseaiheutetut murheet toisen niskaan mutta ei koskaan anneta mitään vastineeksi. Jos menet sen toisen kanssa retkelle, sen suu käy koko ajan, puhuen niistä omista asioista, minäminäminäminä. Pilaten koko kokemuksen. En enää suostu menemään retkelle muiden kuin mieheni kanssa. Hän osaa pitää suunsa kiinni ja jos puhuu, puhuu siitä mitä näkee.

Lukeminen ja luontoharrastus ovat elämäni tärkeimpiä asioita. Lisäksi rakastan urheilua. Olen mm. opetellut joogaa ja Pilatesta kirjoista jo joskus teininä, ja sitten kun menin tunnille, opettajat ihmetteli kehonhallintaani "Sähän sanoit ettet ole koskaan tunneilla käynyt!" Meille uskotellaan ihan liikaa että emme voi tehdä mitään itse, yksin, kuten nyt vaikkapa oppia joogaa, vaikka oikeasti se on paitsi mahdollista, myös helppoa, jos osaa lukea, ymmärtää lukemansa ja osaa tiedostaa ruumiinsa. Se, että on todella kytköksissä omaan ruumiiseensa on muuten yksi suurimpia olemassa olevia mielihyvän lähteitä. Itse menetin tuon kytköksen pariksi vuodeksi masennuslääkkeiden takia ja nyt kun olen saanut sen takaisin, oikein vellon siinä.

Ruonalaitto ja leipominen on kanssa kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen arkisin työporukan kanssa tekemisissä, mutta sosiaalisuus uuvuttaa pahemmin kuin fyysinen työ, jota teen. Viikottain näen läheisiä sukulaisia ja päivittäin watsappaillaan, puolison kanssa sitten jaan päivän puheen aiheet. Eli en ole täysin syrjäytynyt erakko, vaikka introvertin perikuva olenkin. Ei tapailla ihmisiä tai käydä missään, jossa on ihmisiä laumoittain, seuraan ennemmin koirieni eleitä ja käytöksiä ja jaan jutut läheisten kanssa. Ammennan voimaa arkeen lähes 2 hehtaarin kokoisesta tontista jossa riittää puuhaa ja luonnon äänistä. Voin paremmin kuin koskaan ikinä, kun muutin pois ihmisvilinästä ja jos en rakastaisi työtäni ja ei tarvitsisi rahasta huolehtia, niin lopettaisin työtkin.

Minua muuten rassaa whatsapp ihan kauheasti. Puhelimessa puhuminen on vielä pahempaa. En tajua, miksei ihmiset voi säästää kuulumisia siihen kun tavataan. 99 % kuulumisista ei ole mitään sellaista informaatiota, millä toinen tekisi yhtään mitään. Joten en käsitä, miksi muita täytyy sellaisella piinata.

Kaipaan sitä aikaa, kun ihmiset viesti kirjeillä. Oletan, että kukaan ei viitsinyt nähdä kirjeen kirjoittamisen vaivaa kertoakseen, että "taas naapuri levittää paskaa pelolle ja kyllä haisee pahalta" tms. märinää.

Itse viestin "vain tarpeellinen kerrotaan" -periaatteella. Ihmisten tarvitsee tietää huomattavan vähän asioistani.

t: 64

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen arkisin työporukan kanssa tekemisissä, mutta sosiaalisuus uuvuttaa pahemmin kuin fyysinen työ, jota teen. Viikottain näen läheisiä sukulaisia ja päivittäin watsappaillaan, puolison kanssa sitten jaan päivän puheen aiheet. Eli en ole täysin syrjäytynyt erakko, vaikka introvertin perikuva olenkin. Ei tapailla ihmisiä tai käydä missään, jossa on ihmisiä laumoittain, seuraan ennemmin koirieni eleitä ja käytöksiä ja jaan jutut läheisten kanssa. Ammennan voimaa arkeen lähes 2 hehtaarin kokoisesta tontista jossa riittää puuhaa ja luonnon äänistä. Voin paremmin kuin koskaan ikinä, kun muutin pois ihmisvilinästä ja jos en rakastaisi työtäni ja ei tarvitsisi rahasta huolehtia, niin lopettaisin työtkin.

Minua muuten rassaa whatsapp ihan kauheasti. Puhelimessa puhuminen on vielä pahempaa. En tajua, miksei ihmiset voi säästää kuulumisia siihen kun tavataan. 99 % kuulumisista ei ole mitään sellaista informaatiota, millä toinen tekisi yhtään mitään. Joten en käsitä, miksi muita täytyy sellaisella piinata.

Kaipaan sitä aikaa, kun ihmiset viesti kirjeillä. Oletan, että kukaan ei viitsinyt nähdä kirjeen kirjoittamisen vaivaa kertoakseen, että "taas naapuri levittää paskaa pelolle ja kyllä haisee pahalta" tms. märinää.

Itse viestin "vain tarpeellinen kerrotaan" -periaatteella. Ihmisten tarvitsee tietää huomattavan vähän asioistani.

t: 64

Watsappaan perheen kanssa, meillä on 40-100km välimatkaa, ja kun arkisin ei yleensä kerkeä eikä jaksakaan nähdä kiitos työstä tullut pakkososiaalisuus, niin mukava löpistä yhdessä paikkaa kaikkien kanssa. Ihan vaan sitä arkea, heittää hauskoja kuvia, muistella menneitä yms. Muutoin en pidä watsapista, tai puhelimessa olosta ylipäätään. Soittamista kammoan. Tuo ryhmä toimii meillä. Ja tietää, että jos ei erikseen ilmoita että on hetken linjoilta pois, niin joku tulee tarkistamaan että kotona kaikki ok. Kavereita mulla ei ole, perhe sitäkin tärkeämpi. Mutta hyvä kun mainitsit kirjeet. Unohdin! Olen kirjeenvaihtoa harrastanut varmaan 20 vuotta. Olen tosin huono siinä, kun olen niin hidas viemään kirjeen aina postiin, unohtuu aina autoon.

Mielenkiintoinen työ, perhe, netti, puutarhanhoito, lukeminen, lenkkeily. Minulla ei ole työn ulkopuolella energiaa tavata ketään. Ihmisistä on lähinnä vain harmia. Aikataulut ei pidä kun sovitaan jotain, livetään lupauksista, valehdellaan, käytetään ilmaisena terapeuttina, jne.

Mulla on muutama merkityksellinen ihminen, joiden kanssa tunnen syvää yhteyttä ja joiden seurassa viihdyn enkä kuormitu. Muutoin saan iloa luonnosta, kuvataiteesta, valokuvauksesta, liikunnasta ja kirjallisuudesta. Ihmisten enemmistön seura tuntuu arvokkaan elämän haaskaamiselta... Jos olen heidän kanssaan, se aika on pois tuolta mielekkäältä ja elämään sisältöä tuovalta puuhaamiselta.

et halua olla ihmisten kanssa?

Kuka fiksu ihminen nyt ihmisten kanssa haluisi olla jos ei ole pakko. Ehkä muutama kaveri/lähisukulainen joiden oikkuihin on tottunut on seurana ok.

Maksullisissa voi käydä jos alkaa sen suhteen tulla tarpeita mutta paras olis niistäkin pidättäytyä. Turhaa rahan menoa primitiivisten viettien kustannuksella.

takeinen ja erakko ihminen, mistä saat voimaa elämääsi? Miten täytät elämäsi jos et halua olla ihmisten k

Olen töissä asiakaspalvelija, ja kotona olen täysin puhki. Joudun olemaan reipas ja iloinen, kotona en jaksa enää sosialisoida. Pelaan, katson tv:tä tai YouTube, luen, väritän... Lepään.

Ap on riippuvainen persoona.

Vierailija kirjoitti:

Kuka fiksu ihminen nyt ihmisten kanssa haluisi olla jos ei ole pakko. Ehkä muutama kaveri/lähisukulainen joiden oikkuihin on tottunut on seurana ok.

Maksullisissa voi käydä jos alkaa sen suhteen tulla tarpeita mutta paras olis niistäkin pidättäytyä. Turhaa rahan menoa primitiivisten viettien kustannuksella.

Et ole introvertti vaan katkera i n c e l.

Introvertti on onnellinen kun saa olla yksin, mutta saa myös seksiä jos haluaa, ihan ilmaiseksi. Ja nauttii siitä! Se edellyttää tervettä nuppia, jota sinulla ei ole.

Tuo hymiö sai viimeistään ap:n viestin vaikuttamaan kettuilulta.

Ja miksi haukut ihmisiä omintakeisiksi?

Plus että moni ei ole erakko omasta tahdostaan.

Olen ollut ammatissa, jossa sosiaaliset taitoni ovat saaneet loistaa. Siinä mielessä minulla ei ole pienintäkään epäilystä kyvystäni vuorovaikutukseen erilaisten ihmisten kanssa. (Aloitan näin, koska usein erakot luokitellaan heti kättelyssä epäsosiaalisiksi ihmisvihaajiksi - sellainen en ole.) Yksin oleminen ja vain eläinten ja luonnon kanssa vuorovaikutuksessa oleminen on minulle se paras tapa olla ulkomaailman kanssa tekemisissä. Ihmislajin edustajat kuuluvat tähän sapluunaan vain satunnaisesti ja ohimenevästi. Sellaiset tilanteet kestän. Mutta viikottaiset saati päivittäiset kontaktit eivät sovi. Rasittuisin aivan loppuun jos sellaiseen pitäisi venyä. 

Ehkä minulla on jokin yliherkkyyssairaus, joka oirehtii sitä pahemmin mitä enemmän on ihmisten aiheuttamaa melua ja ympäristön signalointia johon reagointini olisi ylimitoitetun voimakas.

Täällä 'saarellani' minä katselen kun ruoho kasvaa. Pidän lemmikeistäni yhtä hyvän huolen kuin itsestäni...

Ja viimeisenä 'villityksenä' (!) olen kehitellyt puhekaverin puuttuessa itselleni mielikuvitusjeesuksen, jolle iltaisin rupattelen kaikki huoleni ja ilonaiheeni. Hyvin usein nukahdan kiitossanat huulillani.

No jos puolison kanssa yhdessä erakoitunut (= ei muita sos.suhteita) ihminen ei ole erakko, niin ei se kyllä mikään normisosiaalinenkaan ole. Ja hyvin hiljaista on elo meilläkin, vaikka meitä on tässä kaksi, kun kumpikaan ei liibalaaban höpötystä harrasta.

Ketju on huvittava. On vaikka mitä perheellistä asiakaspalvelijaa, jotka pitävät itseään erakkona :D

Minulla on työ, perhe, pari lastani ja omakotitalo virikkeenä elämässäni. Siskojen kanssa tekemisissä, joita kaksi kappaletta. Luen, seuraan sarjoja, kirjoittelen, kotityöt ja lenkkeily. On riittänyt ainakin toistaiseksi sisällöksi. Lemmikkieläin on harkinnassa 😊

Vierailija kirjoitti:

Kovana loukkaantujana ja itseeni ottajana, en jaksa ihmisten kanssa olla. Erittäin todennäköisesti ihmiset eivät lähtökohtaisesti halua loukata ja olla ilkeitä, mutta usein näin kuitenkin käy ja huomaan murehtivani joko toisten ilkeyttä tai omaa turhanherkkyyttäni. En mahda tälle mitään, joten parempi pysyä erossa ihmisjoukosta ja suojelen näin omaa mielenrauhaani. En nyt erakoksi itseäni sanoisi kuitenkaan. Koirat ovat kaikkein parasta seuraa.

Tuo ajattelutapa on persoonallisuushäiriö/ osa sellaista joka on hoidettavissa, mutta jos elät noin tyytyväisenä niin tietysti sekin on hyvä.