Sinä omintakeinen ja erakko ihminen, mistä saat voimaa elämääsi? Miten täytät elämäsi jos et halua olla ihmisten kanssa?

Olen sosiaalinen ihan tarpeeksi netin kautta. Voimaa ja iloa saan esim. liikunnasta, taiteesta, kirjallisuudesta, musiikista, luonnosta ja eläimistä.

Riippuu. Sosiaaliset suhteet myrkyllisten ihmisten kanssa huonontavat elämänlaatua ja nostavat stressitasoja, joka altistaa sairastumiselle ja mahdollisesti aikaistaa kuolemaa!

No esimerkiksi tällä hetkellä yritän ymmärtää miten lasketaan vastuskelan reaktanssi impedanssin ja resistanssin avulla.

Työstäni, luonnosta, kirjoista, musiikista, tietokonepeleistä. Ihmissuhteita en kaipaa ollenkaan.

Mulla on puoliso, ihanaa, ja läsnätyö, raskasta. En kaipaa muita. En edes sitä läsnätyötä, onneksi ei ole koko vuotta.

Oma rikas pääni sisäinen elämä, käsillä tekeminen, ulkoilu koiran kanssa, ihmiset ovat minulle pahasta.

Pelaan paljon tietokoneella. En vain kertakaikkiaan kestä tyhmiä ihmisiä. Minulla ei ole heille mitään sanottavaa eikä asiaa. Lapsena epäiltiin aspergerin syndroomaa, diagnoosia ei tullut koska 90-luvulla koko syndrooma oli uusi asia psykiatreille. Nyt 35-vuotiaana vietän lähes kaiken aikani yksikseni, omissa oloissani. En osaa ottaa itse kontaktia muihin ihmisiin, ikäiseni tai nuoremmat naiset taasen eivät puhu minulle enkä minä silloin puhu myöskään heille. Koulutukseltani olen energiatekniikan DI ja työskentelen ydinenergian parissa. Opin helposti ulkoa ydinvoimalan kytkentäkaaviot tarvittaessa. Minulla ei vain kertakaikkiaan ole samanlaista ajatuksenkulkua, kuin normaaleilla ihmisillä. En osaa sellaisista asioista keskustella enkä puhua, mistä tavalliset ihmiset puhuvat. Etätyöaikana toki on saanut erakoitua ja eristäytyä kaikessa rauhassa muutenkin. 

M35

>sukulaiset

>nettitutut

>taide

>lemmikki

>omat projektit, kuten WoSin selaaminen ja tutkimuskirjallisuuden kääntäminen jne.

🤷

Minulla on kumppani joka on pääosin paras ystäväni. Toki naisten "juttuja" ei oikein ymmärrä. Surffaan netissä, liikun luonnossa ja katson telkkua. Joskus luen. En matkustele muutenkaan, enkä käy missään. En käytä alkoholia. Tälläistä elämä oli jo ennen koronaa ja niin on nytkin.

Näillä mennään.

Olen onnellinen yksin. Harrastukset täyttävät elämäni. Muista ihmisistä on pelkkää harmia. Vievät aikaa, rahaa ja eivät kiinnosta. Eksästä en halua kuulla koskaan. Netissä saa kaikki tarpeet tyydytettyä. Lapset ovat jo omillaan ja heitä tapaan mukavissa merkeissä. Muut ihmiset eivät kiinnosta.

Ei minusta sellaiset joilla on kumppani ole erakoita ensinkään...

Kovana loukkaantujana ja itseeni ottajana, en jaksa ihmisten kanssa olla. Erittäin todennäköisesti ihmiset eivät lähtökohtaisesti halua loukata ja olla ilkeitä, mutta usein näin kuitenkin käy ja huomaan murehtivani joko toisten ilkeyttä tai omaa turhanherkkyyttäni. En mahda tälle mitään, joten parempi pysyä erossa ihmisjoukosta ja suojelen näin omaa mielenrauhaani. En nyt erakoksi itseäni sanoisi kuitenkaan. Koirat ovat kaikkein parasta seuraa.

Varmaan olisi melkein rikos sanoa, mutta viihdyn mielettömän hyvin.

Ajattelin jo lapsena, että jos minusta hullu tulee, niin tulisi sellainen hyvä hullu jolla on mukavaa eikä ole kellekään häiriöksi.

Hiukan jopa näyttää, että toive olisi toteutunut.

Minua ei ole hulluksi diagnosoitu, vaan abstraktisesti erittäin lahjakkaaksi.

Käytännön ihminen en ole.

Osaan pukea sanoiksi lähes kaiken.

Näen veden tunnetiloja, viikonpäivät väreinä, numerot vaikka miten.

Usein kun katson seinäkelloani, se näyttää ensin menevän taaksepäin....

Tällä hetkellä opiskelen omatoimisesti dendrologiaa. Olen aiheeseeen hurmaantunut kohta vuoden.

Omintakeinen erakko - mitähän sillä tarkoitetaan.

No, yksin elelevä on parempi kuin se sosiaalinen paska joka kyttää toisten tekemisiä ja vääntää havaitsemastaan normaalista elämän menosta pilapuheita.

Sellaista on joidenkin sosiaalisten ihmisten elämä, että elävät mukamas sosiaalisesti, mutta eivät kuitenkaan liiku siitä kotipiiristään yhtään minnekään. Elämän täyttää oma asunto ja sen ikkunoista vahtaaminen.

Sellasta. Meitä on moneen junaan. 

Miksi kysyt, jos sinulla on jo vastaukset valmiina? Mihin tarvitset tietoa, mitä tiedolla teet?

Omintakeinen en ole, erakkomainen kyllä. (Mahdoitko tarkoittaa kysymyksessäsi omavaraista?)

Elämäni täyttyy työstä, kirjallisuudesta, musiikista, kuvataiteesta, luonnonrauhasta.

Ja tietenkin minulla on muutama läheinen ihminen, joita rakastan sydämestäni. Heitä tapaan mielelläni joskus myös ihan livenä (muutoin joka päivä sosiaalisen median kautta).

Vierailija kirjoitti:

Mulla on puoliso, ihanaa, ja läsnätyö, raskasta. En kaipaa muita. En edes sitä läsnätyötä, onneksi ei ole koko vuotta.

No et mikään erakko ole jos puoliso löytyy, huoh.

Vierailija kirjoitti:

Kovana loukkaantujana ja itseeni ottajana, en jaksa ihmisten kanssa olla. Erittäin todennäköisesti ihmiset eivät lähtökohtaisesti halua loukata ja olla ilkeitä, mutta usein näin kuitenkin käy ja huomaan murehtivani joko toisten ilkeyttä tai omaa turhanherkkyyttäni. En mahda tälle mitään, joten parempi pysyä erossa ihmisjoukosta ja suojelen näin omaa mielenrauhaani. En nyt erakoksi itseäni sanoisi kuitenkaan. Koirat ovat kaikkein parasta seuraa.

Kuin mun näppiksestä! 🐾

Vierailija kirjoitti:

Riippuu. Sosiaaliset suhteet myrkyllisten ihmisten kanssa huonontavat elämänlaatua ja nostavat stressitasoja, joka altistaa sairastumiselle ja mahdollisesti aikaistaa kuolemaa!

Näin. Paljon vähemmän murhetta ilman jotain mindfuck loista kiusaamassa.

"Helvetti, se on toiset ihmiset"J.P.Sartre

Kun lähes kaikki kontaktit oli Itsetuhoisia, narsisteja, alkkiksia niin kuule sosialisointi ei Kuule tee aivoille hyvää. Muutama ketkä jääny sosialisoimaan ovat mullan alla. Ja siihen päätyneet niin sanotusti ennen aikojaan!

Silloin sitä miettii että epäsosiaalisuus pelasti hengen, ja alkaa arvostamaan muita juttuja.