Nykyään vanhojapiikoja, anteeksi, vastentahtoisia sinkkuja on enemmän kuin koskaan ennen vaikka on kaikenmaailman deittisevellukset. Vielä 70-luvullakin ruminkin yleensä pääsi naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nykymaailmassa aleta ymmärtämään, että avioliitto on aikansa elänyt instituutio. Nykyään naisten ei tarvitse alistua siihen, että "naaraat" jaetaan niin, että kurjimmallakin sällillä on edes joku alleen. Miehet ovat moniavioisia, ja naiset ovat onnellisempia ilman pettäjää ja valehtelijaa elämässään. Tottakai tilanne on hankala heikomman tason miehille, mutta niin sen luonnossa kuuluukin mennä. Vain parhaat geenit jatkoon.

Surullista lukea epäonnestasi miesmarkkinoilla. Minä olen kuitenkin yksiavioinen ja rakastan vaimoani. En kehtaisi valehdella hänelle. Lisäksi ajattelin, että nyt loppui, eli minä en ainakaan anna enää yhdenkään suomalaisnaisen jatkaa huonoja geenejään. Täällä on jo aivan liikaa todella järkyttäviä pottunokkia ja pallinaamoja. Eksoottinen aasialaisvaimoni kanssa ollaan valmistettu pari paljon upeamman näköistä lasta.

Kyllä on vaimoasi lykästänyt. Naisia arvostava mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Koetko asian noin? Mielenkiintoista. Missä maassa naiset sitten ovat rohkeita ja lähtevät tuosta noin vaan tuntemattomien miesten luo? Miten itse toivoisit vaikka mahdollisen sisaresi tai tyttäresi tekevän - tapaavan ensin uuden, tuntemattoman miehen julkisella paikalla, vai lähtevän "rohkean aktiivisesti" tuntemattomien miesten luokse?

Venäläiselle naiselle kun ehdottaa, että tule käymään luonani niin mennään käymään vaikka Helsingissä kävelyllä, niin hän suostuu. Suomalainen nainen alkaa heti pelkää hyväksikäyttöä tai vastaavaa.

En usko, että kukaan tulee Venäjältä asti Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. En usko, että yksikään venäläisnainen lähtee toiselta paikkakunnalta päivän matkan päähän Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. Kyllä se nainen asuu siinä lähistöllä, mutta ei silti halua tavata toista kertaa.

Koko viikonlopuksi tietysti. Ohjelmassa on muutakin kuin kävelyä, joka riippuu siitä mistä nainen pitää.

Mikä tässä on olennaisesti hienompaa kuin siinä, että suomalainen ehkä tapaisi ensin kahvilassa, sitten nähtäisiin jossain muualla ja jos synkkaa, niin tapaaminen voi venyä vaikka viikonlopun mittaiseksi? Olennaistahan siinä on se, että pitkään tapaamiseen päädytään, kun kumpikin tietää tykkäävänsä viettää aikaa toisen seurassa, tullaan mainiosti toimeen ja viihdytään yhdessä. Sitähän ei tiedä, ennen kuin on tavannut. Mitä lisäarvoa siis tuo se, jos suorilta käsin mennään siihen viikonlopun kestävään tapaamiseen? (Kysyn siis vilpittömästi, koska en tajua, mutta olenkin supisuomalainen nainen, joten ehkä se kulttuuriero tekee tässä sen, etten saa kiinni ajatuksesta - kerro siis toki!)

Säästyy rahaa kun jättää ne kahvilatapaamiset tapaan. Ne muutenkin miehille epämiellyttäviä paikkoja. Ilmeisesti moni nainen ei heti luota, että mies voisi kohtelias ja hienotunteinen. Venäläinen nainen suomalaista naista rohkeampi. Jos mies esimerkiksi mokaa jotakin käytöstavoissa, niin mies joutuu heti naisen tiukkasanaiseen puhutteluun.

Sinun juttusi on ehkä sitten ne venäläiset naiset. Itselleni ainakin olisi tosi vieras ajatus "ottaa puhutteluun" joku tuntematon tai tuttukaan mies jonkun pikkumokan takia, ja muutenkin suhtaudun varmaan aika rennosti ja tykkään kohdata toisen ihmisenä ja persoonana. Mutta miten voi olla niin, että on kalliimpaa tavata toinen tutustumismielessä kahvilassa (kahvi 2,50 eur) kuin järjestää viikonlopun kestävät treffit syömisineen, kylpylöineen ja muine huvituksineen? Okei, ymmärrän että jos toinen asuu ulkomailla, ei ole järkeä matkustaa Suomeen vain käydäkseen kahvilla, mutta kun peräänkuulutit samanlaisia pitkän kaavan treffejä suomalaisillekin, niin eikös samassa kaupungissa asuen kuitenkin se tutustuminen kahvilassa olisi oikeasti halvempi?

Kun oletetaan, että jokainen tapaaminen ei johda tapailuun tai seurusteluun, niin sen sijaan, että maksaisi kylpylät ja ravintolat seitsemän kanssa päätyen yhteen vasta kahdeksannen kanssa, tulisi kahvilatapaamisista kuluja 8 X 2,50 eur, jonka jälkeen vasta sen kahdeksannen kanssa laitettaisiin rahaa ravintolaan ja kylpylään? Ei ole tietenkään väärin mennä kylpylään niidenkin kanssa, joiden kanssa tapailu loppuu sitten siihen esim. liian erilaisten persoonien tai muun vuoksi, mutta perustelu kahvilassa tapaamisen kalleudesta ei vaan mitenkään voi pitää paikkaansa.

Toki, jos kokee kahvilan epämiellyttävänä, niin ainahan sitä voi muuallakin tavata. Itse miellän kahvilan helpoksi, koska niitä on paljon saatavilla kaikkialla, kahvila ei vaadi mitään taitoja tai varusteita (kuten aiemmin mainittu tenniksen pelaaminen), ei tarvitse välittää säästä, ja pystyy kunnolla keskustelemaan. Mutta olen ollut itse kyllä ekoilla treffeillä museossa, leffassa, stand up -keikalla ja kävelylenkilläkin. Eli jos joku ei halua kahvilaan, niin kyllä se minulle sopii - vaikka itse suosin kahviloita juuri niiden helppouden vuoksi.

Jouduin puhutteluun kun itse vuorostani käymässä Pietarissa. Oli hirveä jano ja join suoraan pullosta vichyä, kun Venäjällä ei voi juoda kranaavettä. Nainen suuttui ja sanoi, että teit kaksi isoa virhettä. Ensiksi aina pitää kysyä ensin naiselta haluaako hän ja toinen oli se, että juo suoraan pullosta. Se oli kyllä iso moka ja olisi pitänyt tajuta se ajoissa.

Mitä me netotaan näistä tarinoista?

Tarkoitus on, että lopettaisitte sen jahkailun ja ottaisitte mallia venäläisen naisen rohkeudesta, ettei mene puolta vuotta hukkaan kun kahvilassa mietitään voiko tuon kanssa olla vai ei.

Miksi tämä on ongelma? Jos olet itsestäsi huoltapitävä ja et aivan kaheli, kyllä nykyaikanakin kumppanin saa. Nuo puolipakkoavioliitot samankylän naapurin kanssa, joissa ollaan koko elämä yhdessä vaikka rakkaus lopahtaisi, on jo aikansa eläneet. Samoin se että parisuhdestatus määtittelisi ketään ihmisenä huonommaksi tai paremmaksi. Minusta ihan terve kehityssuunta. Tämähän toki harmittaa niitä jotka ei saisi kumppania kuin tuolla puolipakkotaktiikalla, se ei meidän muiden vika ole. Ja itse olen erittäin onnellinen sinkku tällä hetkellä, seurustelen sitten kun olen nauttinut tästä ja mies on tarpeeksi hyvä, ihan vain siksi että vähempi ei riitä. Enkä aio sitä pyytää keneltäkään anteeksi, koska parisuhdestatukseni _ei pitäisi_ vaikuttaa kenekään muun elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Koetko asian noin? Mielenkiintoista. Missä maassa naiset sitten ovat rohkeita ja lähtevät tuosta noin vaan tuntemattomien miesten luo? Miten itse toivoisit vaikka mahdollisen sisaresi tai tyttäresi tekevän - tapaavan ensin uuden, tuntemattoman miehen julkisella paikalla, vai lähtevän "rohkean aktiivisesti" tuntemattomien miesten luokse?

Venäläiselle naiselle kun ehdottaa, että tule käymään luonani niin mennään käymään vaikka Helsingissä kävelyllä, niin hän suostuu. Suomalainen nainen alkaa heti pelkää hyväksikäyttöä tai vastaavaa.

En usko, että kukaan tulee Venäjältä asti Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. En usko, että yksikään venäläisnainen lähtee toiselta paikkakunnalta päivän matkan päähän Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. Kyllä se nainen asuu siinä lähistöllä, mutta ei silti halua tavata toista kertaa.

Koko viikonlopuksi tietysti. Ohjelmassa on muutakin kuin kävelyä, joka riippuu siitä mistä nainen pitää.

Mikä tässä on olennaisesti hienompaa kuin siinä, että suomalainen ehkä tapaisi ensin kahvilassa, sitten nähtäisiin jossain muualla ja jos synkkaa, niin tapaaminen voi venyä vaikka viikonlopun mittaiseksi? Olennaistahan siinä on se, että pitkään tapaamiseen päädytään, kun kumpikin tietää tykkäävänsä viettää aikaa toisen seurassa, tullaan mainiosti toimeen ja viihdytään yhdessä. Sitähän ei tiedä, ennen kuin on tavannut. Mitä lisäarvoa siis tuo se, jos suorilta käsin mennään siihen viikonlopun kestävään tapaamiseen? (Kysyn siis vilpittömästi, koska en tajua, mutta olenkin supisuomalainen nainen, joten ehkä se kulttuuriero tekee tässä sen, etten saa kiinni ajatuksesta - kerro siis toki!)

Säästyy rahaa kun jättää ne kahvilatapaamiset tapaan. Ne muutenkin miehille epämiellyttäviä paikkoja. Ilmeisesti moni nainen ei heti luota, että mies voisi kohtelias ja hienotunteinen. Venäläinen nainen suomalaista naista rohkeampi. Jos mies esimerkiksi mokaa jotakin käytöstavoissa, niin mies joutuu heti naisen tiukkasanaiseen puhutteluun.

Sinun juttusi on ehkä sitten ne venäläiset naiset. Itselleni ainakin olisi tosi vieras ajatus "ottaa puhutteluun" joku tuntematon tai tuttukaan mies jonkun pikkumokan takia, ja muutenkin suhtaudun varmaan aika rennosti ja tykkään kohdata toisen ihmisenä ja persoonana. Mutta miten voi olla niin, että on kalliimpaa tavata toinen tutustumismielessä kahvilassa (kahvi 2,50 eur) kuin järjestää viikonlopun kestävät treffit syömisineen, kylpylöineen ja muine huvituksineen? Okei, ymmärrän että jos toinen asuu ulkomailla, ei ole järkeä matkustaa Suomeen vain käydäkseen kahvilla, mutta kun peräänkuulutit samanlaisia pitkän kaavan treffejä suomalaisillekin, niin eikös samassa kaupungissa asuen kuitenkin se tutustuminen kahvilassa olisi oikeasti halvempi?

Kun oletetaan, että jokainen tapaaminen ei johda tapailuun tai seurusteluun, niin sen sijaan, että maksaisi kylpylät ja ravintolat seitsemän kanssa päätyen yhteen vasta kahdeksannen kanssa, tulisi kahvilatapaamisista kuluja 8 X 2,50 eur, jonka jälkeen vasta sen kahdeksannen kanssa laitettaisiin rahaa ravintolaan ja kylpylään? Ei ole tietenkään väärin mennä kylpylään niidenkin kanssa, joiden kanssa tapailu loppuu sitten siihen esim. liian erilaisten persoonien tai muun vuoksi, mutta perustelu kahvilassa tapaamisen kalleudesta ei vaan mitenkään voi pitää paikkaansa.

Toki, jos kokee kahvilan epämiellyttävänä, niin ainahan sitä voi muuallakin tavata. Itse miellän kahvilan helpoksi, koska niitä on paljon saatavilla kaikkialla, kahvila ei vaadi mitään taitoja tai varusteita (kuten aiemmin mainittu tenniksen pelaaminen), ei tarvitse välittää säästä, ja pystyy kunnolla keskustelemaan. Mutta olen ollut itse kyllä ekoilla treffeillä museossa, leffassa, stand up -keikalla ja kävelylenkilläkin. Eli jos joku ei halua kahvilaan, niin kyllä se minulle sopii - vaikka itse suosin kahviloita juuri niiden helppouden vuoksi.

Jouduin puhutteluun kun itse vuorostani käymässä Pietarissa. Oli hirveä jano ja join suoraan pullosta vichyä, kun Venäjällä ei voi juoda kranaavettä. Nainen suuttui ja sanoi, että teit kaksi isoa virhettä. Ensiksi aina pitää kysyä ensin naiselta haluaako hän ja toinen oli se, että juo suoraan pullosta. Se oli kyllä iso moka ja olisi pitänyt tajuta se ajoissa.

Mitä me netotaan näistä tarinoista?

Tarkoitus on, että lopettaisitte sen jahkailun ja ottaisitte mallia venäläisen naisen rohkeudesta, ettei mene puolta vuotta hukkaan kun kahvilassa mietitään voiko tuon kanssa olla vai ei.

Sinä päivänä kun vedän Tatjaana vaihteen päälle siirryn suosiolla virallisille onnenonkija sivuille. Tänne kannata jäädä varattomien ukkojen ihmeteltäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Suomalaiset naiset ovat yleensä niin ennakkoluuloisia, että jo siihen kariutuu monilla orastava tutustuminen paremmin.  Minua ainakin häiritsi silloin, kun etsin vakavissani hyvää vaimomatskua, että naisilla oli tapana ensin ristikuulustella lähes kaikki mahdollinen, mutta itsestään eivät halunneet kertoa juuri mitään. Ei sellainen käy, vaan puolin ja toisin pikkuhiljaa opetellaan tuntemaan, vaikkakin kun ei olla kasvokkain, alkaa oma mieli luoda joskus hyvinkin vääränlaista kuvaa vastapuolesta. Taas päällekäyvät naiset ovat aivan hirveitä, eli leppoisia keskitien kulkijanaisia oli todella vähän.

Sitten muuttui kokonaan ääni kellossa, kun tein profiileja kansainvälisille sivustoille. Siellä oli toki vaarana huijarit, mutta olihan siitä saanut esimakua ihan kotimaisissakin palveluissa. Oli paljon helpompaa keskustella erilaisten naisten kanssa, kun homma oli heti kättelyssä reilumpaa ja rehellisempää. Mukavana seikkana, josta naiset saivat paljon lisäpisteitä oli se, että useimmilla on uskonto elämässä sen verran merkittävä asia, että naiset olivat kunniallisia ja hyvistä perheistä. Ja tietenkin, kun koko maailman miehet koittavat iskeä, niin kilpailuakin syntyi, mutta ilmeisesti rehti tyylini vei lopulta voiton ja löysin todella hyvän naisen.

Suomalaisella miehellä on yksi merkittävä vika. Tästä ei kehdata sanoa ääneen. Vika on miehuuden puute. Tarkoittaen mitä? Valitatte, paineistutte ja vaaditte vaimolta asioita jotka eivät edes kuulu hänen toimintapiiriinsä.

Perinteisissä maissa on selvää ettei miehellä ja naisella ole välttämättä samoja harrastuksia. Täällä naiselta halutaan samankaltaisuutta mikä hämmentää todella monia.

Toki osa vaimoista jää hyvän elintason toivossa onnettomaan liittoon. Toin vain esille yhden syyn miksi liitot ei aina toimi vaikka rahaa olisikin.

Höpöhöpö. Suomalaisilla nykyajan naisilla on se vika, ettei enää hyväksytä miehekkäitä miehiä. Kuvitellaan, ettei miehisellä miehellä ole herkkää puolta ollenkaan. Tosin naisetkin sen aika hyvin pyrkivät peittämään ja mitä kovempi nainen ulkoisesti on omasta mielestään, niin sitä parempi. Totuus on kuitenkin toinen. Vahva ihminen uskaltaa näyttää myös herkät tunteensa ja heikkoutensa. Me emme vaadi muuta, kuin että olisitte naisia, vaimoja ja äitejä ilman lapsellista vinkumista ja jatkuvaa uhriutumista. Erilaisuus on rikkaus ja se oli yksi syy, miksi lopulta halusin ulkomaalaisen vaimon.

Mitä se sinua sitten enää liikuttaa, millaisia me olemme?

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on ongelma? Jos olet itsestäsi huoltapitävä ja et aivan kaheli, kyllä nykyaikanakin kumppanin saa. Nuo puolipakkoavioliitot samankylän naapurin kanssa, joissa ollaan koko elämä yhdessä vaikka rakkaus lopahtaisi, on jo aikansa eläneet. Samoin se että parisuhdestatus määtittelisi ketään ihmisenä huonommaksi tai paremmaksi. Minusta ihan terve kehityssuunta. Tämähän toki harmittaa niitä jotka ei saisi kumppania kuin tuolla puolipakkotaktiikalla, se ei meidän muiden vika ole. Ja itse olen erittäin onnellinen sinkku tällä hetkellä, seurustelen sitten kun olen nauttinut tästä ja mies on tarpeeksi hyvä, ihan vain siksi että vähempi ei riitä. Enkä aio sitä pyytää keneltäkään anteeksi, koska parisuhdestatukseni _ei pitäisi_ vaikuttaa kenekään muun elämään.

Olet varmaan 20-30 v? Se on vanhempaa väestöä jota tämä harmittaa kun eivät saa enää ketään.

T. 24 v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Koetko asian noin? Mielenkiintoista. Missä maassa naiset sitten ovat rohkeita ja lähtevät tuosta noin vaan tuntemattomien miesten luo? Miten itse toivoisit vaikka mahdollisen sisaresi tai tyttäresi tekevän - tapaavan ensin uuden, tuntemattoman miehen julkisella paikalla, vai lähtevän "rohkean aktiivisesti" tuntemattomien miesten luokse?

Venäläiselle naiselle kun ehdottaa, että tule käymään luonani niin mennään käymään vaikka Helsingissä kävelyllä, niin hän suostuu. Suomalainen nainen alkaa heti pelkää hyväksikäyttöä tai vastaavaa.

En usko, että kukaan tulee Venäjältä asti Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. En usko, että yksikään venäläisnainen lähtee toiselta paikkakunnalta päivän matkan päähän Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. Kyllä se nainen asuu siinä lähistöllä, mutta ei silti halua tavata toista kertaa.

Koko viikonlopuksi tietysti. Ohjelmassa on muutakin kuin kävelyä, joka riippuu siitä mistä nainen pitää.

Mikä tässä on olennaisesti hienompaa kuin siinä, että suomalainen ehkä tapaisi ensin kahvilassa, sitten nähtäisiin jossain muualla ja jos synkkaa, niin tapaaminen voi venyä vaikka viikonlopun mittaiseksi? Olennaistahan siinä on se, että pitkään tapaamiseen päädytään, kun kumpikin tietää tykkäävänsä viettää aikaa toisen seurassa, tullaan mainiosti toimeen ja viihdytään yhdessä. Sitähän ei tiedä, ennen kuin on tavannut. Mitä lisäarvoa siis tuo se, jos suorilta käsin mennään siihen viikonlopun kestävään tapaamiseen? (Kysyn siis vilpittömästi, koska en tajua, mutta olenkin supisuomalainen nainen, joten ehkä se kulttuuriero tekee tässä sen, etten saa kiinni ajatuksesta - kerro siis toki!)

Säästyy rahaa kun jättää ne kahvilatapaamiset tapaan. Ne muutenkin miehille epämiellyttäviä paikkoja. Ilmeisesti moni nainen ei heti luota, että mies voisi kohtelias ja hienotunteinen. Venäläinen nainen suomalaista naista rohkeampi. Jos mies esimerkiksi mokaa jotakin käytöstavoissa, niin mies joutuu heti naisen tiukkasanaiseen puhutteluun.

Sinun juttusi on ehkä sitten ne venäläiset naiset. Itselleni ainakin olisi tosi vieras ajatus "ottaa puhutteluun" joku tuntematon tai tuttukaan mies jonkun pikkumokan takia, ja muutenkin suhtaudun varmaan aika rennosti ja tykkään kohdata toisen ihmisenä ja persoonana. Mutta miten voi olla niin, että on kalliimpaa tavata toinen tutustumismielessä kahvilassa (kahvi 2,50 eur) kuin järjestää viikonlopun kestävät treffit syömisineen, kylpylöineen ja muine huvituksineen? Okei, ymmärrän että jos toinen asuu ulkomailla, ei ole järkeä matkustaa Suomeen vain käydäkseen kahvilla, mutta kun peräänkuulutit samanlaisia pitkän kaavan treffejä suomalaisillekin, niin eikös samassa kaupungissa asuen kuitenkin se tutustuminen kahvilassa olisi oikeasti halvempi?

Kun oletetaan, että jokainen tapaaminen ei johda tapailuun tai seurusteluun, niin sen sijaan, että maksaisi kylpylät ja ravintolat seitsemän kanssa päätyen yhteen vasta kahdeksannen kanssa, tulisi kahvilatapaamisista kuluja 8 X 2,50 eur, jonka jälkeen vasta sen kahdeksannen kanssa laitettaisiin rahaa ravintolaan ja kylpylään? Ei ole tietenkään väärin mennä kylpylään niidenkin kanssa, joiden kanssa tapailu loppuu sitten siihen esim. liian erilaisten persoonien tai muun vuoksi, mutta perustelu kahvilassa tapaamisen kalleudesta ei vaan mitenkään voi pitää paikkaansa.

Toki, jos kokee kahvilan epämiellyttävänä, niin ainahan sitä voi muuallakin tavata. Itse miellän kahvilan helpoksi, koska niitä on paljon saatavilla kaikkialla, kahvila ei vaadi mitään taitoja tai varusteita (kuten aiemmin mainittu tenniksen pelaaminen), ei tarvitse välittää säästä, ja pystyy kunnolla keskustelemaan. Mutta olen ollut itse kyllä ekoilla treffeillä museossa, leffassa, stand up -keikalla ja kävelylenkilläkin. Eli jos joku ei halua kahvilaan, niin kyllä se minulle sopii - vaikka itse suosin kahviloita juuri niiden helppouden vuoksi.

Jouduin puhutteluun kun itse vuorostani käymässä Pietarissa. Oli hirveä jano ja join suoraan pullosta vichyä, kun Venäjällä ei voi juoda kranaavettä. Nainen suuttui ja sanoi, että teit kaksi isoa virhettä. Ensiksi aina pitää kysyä ensin naiselta haluaako hän ja toinen oli se, että juo suoraan pullosta. Se oli kyllä iso moka ja olisi pitänyt tajuta se ajoissa.

Mitä me netotaan näistä tarinoista?

Tarkoitus on, että lopettaisitte sen jahkailun ja ottaisitte mallia venäläisen naisen rohkeudesta, ettei mene puolta vuotta hukkaan kun kahvilassa mietitään voiko tuon kanssa olla vai ei.

Voin vakuuttaa sinulle, että tuskin kukaan haluaa istuksia kahviloissa puolta vuotta miettimässä, voiko tuon kanssa olla vai ei. Kyllä sen tietää jo ihan alussa, onko toinen kiinnostava, ja haluaako tutustua ja alkaa viettää aikaa enemmänkin. Silloin, jos joutuu oikein miettimään "voiko tuon kanssa olla" on vastaus se, että ei ainakaan kannata. Koska jos toinen sytyttää ja jos kemiaa on, silloin ei tarvitse mietiskellä. Ne, jotka tapailevat viikosta toiseen kahviloissa, eivät selkeästi ole kiinnostuneita, eikä se siitä miksikään muuttuisi, vaikka ne kahvilatreffit muuttaisi kylpylälomiksi - ihan samalla lailla silloinkin he yrittäisivät väkisin kiinnostua ja löytää jotain olematonta kipinää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Suomalaiset naiset ovat yleensä niin ennakkoluuloisia, että jo siihen kariutuu monilla orastava tutustuminen paremmin.  Minua ainakin häiritsi silloin, kun etsin vakavissani hyvää vaimomatskua, että naisilla oli tapana ensin ristikuulustella lähes kaikki mahdollinen, mutta itsestään eivät halunneet kertoa juuri mitään. Ei sellainen käy, vaan puolin ja toisin pikkuhiljaa opetellaan tuntemaan, vaikkakin kun ei olla kasvokkain, alkaa oma mieli luoda joskus hyvinkin vääränlaista kuvaa vastapuolesta. Taas päällekäyvät naiset ovat aivan hirveitä, eli leppoisia keskitien kulkijanaisia oli todella vähän.

Sitten muuttui kokonaan ääni kellossa, kun tein profiileja kansainvälisille sivustoille. Siellä oli toki vaarana huijarit, mutta olihan siitä saanut esimakua ihan kotimaisissakin palveluissa. Oli paljon helpompaa keskustella erilaisten naisten kanssa, kun homma oli heti kättelyssä reilumpaa ja rehellisempää. Mukavana seikkana, josta naiset saivat paljon lisäpisteitä oli se, että useimmilla on uskonto elämässä sen verran merkittävä asia, että naiset olivat kunniallisia ja hyvistä perheistä. Ja tietenkin, kun koko maailman miehet koittavat iskeä, niin kilpailuakin syntyi, mutta ilmeisesti rehti tyylini vei lopulta voiton ja löysin todella hyvän naisen.

Suomalaisella miehellä on yksi merkittävä vika. Tästä ei kehdata sanoa ääneen. Vika on miehuuden puute. Tarkoittaen mitä? Valitatte, paineistutte ja vaaditte vaimolta asioita jotka eivät edes kuulu hänen toimintapiiriinsä.

Perinteisissä maissa on selvää ettei miehellä ja naisella ole välttämättä samoja harrastuksia. Täällä naiselta halutaan samankaltaisuutta mikä hämmentää todella monia.

Toki osa vaimoista jää hyvän elintason toivossa onnettomaan liittoon. Toin vain esille yhden syyn miksi liitot ei aina toimi vaikka rahaa olisikin.

Höpöhöpö. Suomalaisilla nykyajan naisilla on se vika, ettei enää hyväksytä miehekkäitä miehiä. Kuvitellaan, ettei miehisellä miehellä ole herkkää puolta ollenkaan. Tosin naisetkin sen aika hyvin pyrkivät peittämään ja mitä kovempi nainen ulkoisesti on omasta mielestään, niin sitä parempi. Totuus on kuitenkin toinen. Vahva ihminen uskaltaa näyttää myös herkät tunteensa ja heikkoutensa. Me emme vaadi muuta, kuin että olisitte naisia, vaimoja ja äitejä ilman lapsellista vinkumista ja jatkuvaa uhriutumista. Erilaisuus on rikkaus ja se oli yksi syy, miksi lopulta halusin ulkomaalaisen vaimon.

Mitä se sinua sitten enää liikuttaa, millaisia me olemme?

Jo vuosituhansien ajan on vanhemmilla ja viisaammilla ollut tapana antaa ihan ilmaisia neuvoja ja vinkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Koetko asian noin? Mielenkiintoista. Missä maassa naiset sitten ovat rohkeita ja lähtevät tuosta noin vaan tuntemattomien miesten luo? Miten itse toivoisit vaikka mahdollisen sisaresi tai tyttäresi tekevän - tapaavan ensin uuden, tuntemattoman miehen julkisella paikalla, vai lähtevän "rohkean aktiivisesti" tuntemattomien miesten luokse?

Venäläiselle naiselle kun ehdottaa, että tule käymään luonani niin mennään käymään vaikka Helsingissä kävelyllä, niin hän suostuu. Suomalainen nainen alkaa heti pelkää hyväksikäyttöä tai vastaavaa.

En usko, että kukaan tulee Venäjältä asti Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. En usko, että yksikään venäläisnainen lähtee toiselta paikkakunnalta päivän matkan päähän Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. Kyllä se nainen asuu siinä lähistöllä, mutta ei silti halua tavata toista kertaa.

Koko viikonlopuksi tietysti. Ohjelmassa on muutakin kuin kävelyä, joka riippuu siitä mistä nainen pitää.

Mikä tässä on olennaisesti hienompaa kuin siinä, että suomalainen ehkä tapaisi ensin kahvilassa, sitten nähtäisiin jossain muualla ja jos synkkaa, niin tapaaminen voi venyä vaikka viikonlopun mittaiseksi? Olennaistahan siinä on se, että pitkään tapaamiseen päädytään, kun kumpikin tietää tykkäävänsä viettää aikaa toisen seurassa, tullaan mainiosti toimeen ja viihdytään yhdessä. Sitähän ei tiedä, ennen kuin on tavannut. Mitä lisäarvoa siis tuo se, jos suorilta käsin mennään siihen viikonlopun kestävään tapaamiseen? (Kysyn siis vilpittömästi, koska en tajua, mutta olenkin supisuomalainen nainen, joten ehkä se kulttuuriero tekee tässä sen, etten saa kiinni ajatuksesta - kerro siis toki!)

Säästyy rahaa kun jättää ne kahvilatapaamiset tapaan. Ne muutenkin miehille epämiellyttäviä paikkoja. Ilmeisesti moni nainen ei heti luota, että mies voisi kohtelias ja hienotunteinen. Venäläinen nainen suomalaista naista rohkeampi. Jos mies esimerkiksi mokaa jotakin käytöstavoissa, niin mies joutuu heti naisen tiukkasanaiseen puhutteluun.

Sinun juttusi on ehkä sitten ne venäläiset naiset. Itselleni ainakin olisi tosi vieras ajatus "ottaa puhutteluun" joku tuntematon tai tuttukaan mies jonkun pikkumokan takia, ja muutenkin suhtaudun varmaan aika rennosti ja tykkään kohdata toisen ihmisenä ja persoonana. Mutta miten voi olla niin, että on kalliimpaa tavata toinen tutustumismielessä kahvilassa (kahvi 2,50 eur) kuin järjestää viikonlopun kestävät treffit syömisineen, kylpylöineen ja muine huvituksineen? Okei, ymmärrän että jos toinen asuu ulkomailla, ei ole järkeä matkustaa Suomeen vain käydäkseen kahvilla, mutta kun peräänkuulutit samanlaisia pitkän kaavan treffejä suomalaisillekin, niin eikös samassa kaupungissa asuen kuitenkin se tutustuminen kahvilassa olisi oikeasti halvempi?

Kun oletetaan, että jokainen tapaaminen ei johda tapailuun tai seurusteluun, niin sen sijaan, että maksaisi kylpylät ja ravintolat seitsemän kanssa päätyen yhteen vasta kahdeksannen kanssa, tulisi kahvilatapaamisista kuluja 8 X 2,50 eur, jonka jälkeen vasta sen kahdeksannen kanssa laitettaisiin rahaa ravintolaan ja kylpylään? Ei ole tietenkään väärin mennä kylpylään niidenkin kanssa, joiden kanssa tapailu loppuu sitten siihen esim. liian erilaisten persoonien tai muun vuoksi, mutta perustelu kahvilassa tapaamisen kalleudesta ei vaan mitenkään voi pitää paikkaansa.

Toki, jos kokee kahvilan epämiellyttävänä, niin ainahan sitä voi muuallakin tavata. Itse miellän kahvilan helpoksi, koska niitä on paljon saatavilla kaikkialla, kahvila ei vaadi mitään taitoja tai varusteita (kuten aiemmin mainittu tenniksen pelaaminen), ei tarvitse välittää säästä, ja pystyy kunnolla keskustelemaan. Mutta olen ollut itse kyllä ekoilla treffeillä museossa, leffassa, stand up -keikalla ja kävelylenkilläkin. Eli jos joku ei halua kahvilaan, niin kyllä se minulle sopii - vaikka itse suosin kahviloita juuri niiden helppouden vuoksi.

Jouduin puhutteluun kun itse vuorostani käymässä Pietarissa. Oli hirveä jano ja join suoraan pullosta vichyä, kun Venäjällä ei voi juoda kranaavettä. Nainen suuttui ja sanoi, että teit kaksi isoa virhettä. Ensiksi aina pitää kysyä ensin naiselta haluaako hän ja toinen oli se, että juo suoraan pullosta. Se oli kyllä iso moka ja olisi pitänyt tajuta se ajoissa.

Mitä me netotaan näistä tarinoista?

Tarkoitus on, että lopettaisitte sen jahkailun ja ottaisitte mallia venäläisen naisen rohkeudesta, ettei mene puolta vuotta hukkaan kun kahvilassa mietitään voiko tuon kanssa olla vai ei.

Mistä ihmeen rohkeudesta? Rohkeudesta lähteä sieltä kahvilasta miehen luokse? Rohkeudesta mennä kahvilan sijaan suoraan sen miehen luokse (omalla kustannuksella tottakai), ettei sen miehen tarvitse vaivautua edes sinne kahvilaan? Miksi olisin halunnut miehen, joka ei edes viihdy kahviloissa, ravintoloissa, elokuvissa, keikoilla, matkoilla jne vaan jota olisi pitänyt mennä tapaamaan hänen luokseen?

Vierailija kirjoitti:

Ongelma naisilla: miehet eivät ole heille tarpeeksi hyviä.

Joko vaatimustaso on noussut tai sitten miehet ovat taantuneet.

Veikkaan ensimmäistä, eikä siinä mitään pahaa ole. Turha vain valittaa ettei miehet ole riittävän hyviä

Näin kärjistetyn yleisesti sanottuna:

Naisille ei kelpaa kuka tahansa mies, miehen pitää osoittaa, että on muutakin kuin vain mies.

Miehille kelpaa kuka tahansa nainen, kunhan se on nainen. Naisen täytyy osoittaa olevansa nainen.

Mun äidillä on hirveä huoli, kun olen meidän lapsista ainoa sinkku. Tai vanhapiika :D Miten vaan. Yritin sille selittää, etten oikeastaan halua seuraani norkumaan ihmistä, joka ei tuo mitään lisäarvoa elämääni. Ei vaan ole osunut kohdalle tyyppiä, jonka kanssa arvomaailmat, ongelmanratkaisutaidot ja elämäntyylit yleensäkin sopisi yhteen. 

En sano etteikö mua välillä harmita olla kaveripiirinikin ainoa sinkku. Onhan tää ihan sairaan kiusallista jossain illanvietoissa, kun muut ottaa puolisot mukaan ja itse saavun yksin :D Mutta pääpiirteittäin elämä rullaa aika rennosti, kun tarvitsee huolehtia vaan itsestään ja omista tarpeistaan. Eikä harmita, etten ole tyytynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Suomalaiset naiset ovat yleensä niin ennakkoluuloisia, että jo siihen kariutuu monilla orastava tutustuminen paremmin.  Minua ainakin häiritsi silloin, kun etsin vakavissani hyvää vaimomatskua, että naisilla oli tapana ensin ristikuulustella lähes kaikki mahdollinen, mutta itsestään eivät halunneet kertoa juuri mitään. Ei sellainen käy, vaan puolin ja toisin pikkuhiljaa opetellaan tuntemaan, vaikkakin kun ei olla kasvokkain, alkaa oma mieli luoda joskus hyvinkin vääränlaista kuvaa vastapuolesta. Taas päällekäyvät naiset ovat aivan hirveitä, eli leppoisia keskitien kulkijanaisia oli todella vähän.

Sitten muuttui kokonaan ääni kellossa, kun tein profiileja kansainvälisille sivustoille. Siellä oli toki vaarana huijarit, mutta olihan siitä saanut esimakua ihan kotimaisissakin palveluissa. Oli paljon helpompaa keskustella erilaisten naisten kanssa, kun homma oli heti kättelyssä reilumpaa ja rehellisempää. Mukavana seikkana, josta naiset saivat paljon lisäpisteitä oli se, että useimmilla on uskonto elämässä sen verran merkittävä asia, että naiset olivat kunniallisia ja hyvistä perheistä. Ja tietenkin, kun koko maailman miehet koittavat iskeä, niin kilpailuakin syntyi, mutta ilmeisesti rehti tyylini vei lopulta voiton ja löysin todella hyvän naisen.

Suomalaisella miehellä on yksi merkittävä vika. Tästä ei kehdata sanoa ääneen. Vika on miehuuden puute. Tarkoittaen mitä? Valitatte, paineistutte ja vaaditte vaimolta asioita jotka eivät edes kuulu hänen toimintapiiriinsä.

Perinteisissä maissa on selvää ettei miehellä ja naisella ole välttämättä samoja harrastuksia. Täällä naiselta halutaan samankaltaisuutta mikä hämmentää todella monia.

Toki osa vaimoista jää hyvän elintason toivossa onnettomaan liittoon. Toin vain esille yhden syyn miksi liitot ei aina toimi vaikka rahaa olisikin.

Höpöhöpö. Suomalaisilla nykyajan naisilla on se vika, ettei enää hyväksytä miehekkäitä miehiä. Kuvitellaan, ettei miehisellä miehellä ole herkkää puolta ollenkaan. Tosin naisetkin sen aika hyvin pyrkivät peittämään ja mitä kovempi nainen ulkoisesti on omasta mielestään, niin sitä parempi. Totuus on kuitenkin toinen. Vahva ihminen uskaltaa näyttää myös herkät tunteensa ja heikkoutensa. Me emme vaadi muuta, kuin että olisitte naisia, vaimoja ja äitejä ilman lapsellista vinkumista ja jatkuvaa uhriutumista. Erilaisuus on rikkaus ja se oli yksi syy, miksi lopulta halusin ulkomaalaisen vaimon.

Mitä se sinua sitten enää liikuttaa, millaisia me olemme?

Jo vuosituhansien ajan on vanhemmilla ja viisaammilla ollut tapana antaa ihan ilmaisia neuvoja ja vinkkejä.

Ei minulla ole niille yhtään mitään käyttöä. Olen nainen, olen ollut äiti ja tietyssä mielessä olen äiti edelleen, vaikka lapseni on jo pitkään ollut aikuinen. Vaimoa minusta ei koskaan tule, mutta olen upean, ihanan miehen avopuoliso. Mutta en mitään näistä siksi että joku pelle peloton vauvapalstalla vaatii minua olemaan nainen, vaimo ja äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Suomalaiset naiset ovat yleensä niin ennakkoluuloisia, että jo siihen kariutuu monilla orastava tutustuminen paremmin.  Minua ainakin häiritsi silloin, kun etsin vakavissani hyvää vaimomatskua, että naisilla oli tapana ensin ristikuulustella lähes kaikki mahdollinen, mutta itsestään eivät halunneet kertoa juuri mitään. Ei sellainen käy, vaan puolin ja toisin pikkuhiljaa opetellaan tuntemaan, vaikkakin kun ei olla kasvokkain, alkaa oma mieli luoda joskus hyvinkin vääränlaista kuvaa vastapuolesta. Taas päällekäyvät naiset ovat aivan hirveitä, eli leppoisia keskitien kulkijanaisia oli todella vähän.

Sitten muuttui kokonaan ääni kellossa, kun tein profiileja kansainvälisille sivustoille. Siellä oli toki vaarana huijarit, mutta olihan siitä saanut esimakua ihan kotimaisissakin palveluissa. Oli paljon helpompaa keskustella erilaisten naisten kanssa, kun homma oli heti kättelyssä reilumpaa ja rehellisempää. Mukavana seikkana, josta naiset saivat paljon lisäpisteitä oli se, että useimmilla on uskonto elämässä sen verran merkittävä asia, että naiset olivat kunniallisia ja hyvistä perheistä. Ja tietenkin, kun koko maailman miehet koittavat iskeä, niin kilpailuakin syntyi, mutta ilmeisesti rehti tyylini vei lopulta voiton ja löysin todella hyvän naisen.

Suomalaisella miehellä on yksi merkittävä vika. Tästä ei kehdata sanoa ääneen. Vika on miehuuden puute. Tarkoittaen mitä? Valitatte, paineistutte ja vaaditte vaimolta asioita jotka eivät edes kuulu hänen toimintapiiriinsä.

Perinteisissä maissa on selvää ettei miehellä ja naisella ole välttämättä samoja harrastuksia. Täällä naiselta halutaan samankaltaisuutta mikä hämmentää todella monia.

Toki osa vaimoista jää hyvän elintason toivossa onnettomaan liittoon. Toin vain esille yhden syyn miksi liitot ei aina toimi vaikka rahaa olisikin.

Höpöhöpö. Suomalaisilla nykyajan naisilla on se vika, ettei enää hyväksytä miehekkäitä miehiä. Kuvitellaan, ettei miehisellä miehellä ole herkkää puolta ollenkaan. Tosin naisetkin sen aika hyvin pyrkivät peittämään ja mitä kovempi nainen ulkoisesti on omasta mielestään, niin sitä parempi. Totuus on kuitenkin toinen. Vahva ihminen uskaltaa näyttää myös herkät tunteensa ja heikkoutensa. Me emme vaadi muuta, kuin että olisitte naisia, vaimoja ja äitejä ilman lapsellista vinkumista ja jatkuvaa uhriutumista. Erilaisuus on rikkaus ja se oli yksi syy, miksi lopulta halusin ulkomaalaisen vaimon.

Miehet täällä eniten vinkuvat ja uhriutuvat. Koko palsta täynnä näitä, ja oudointa on uhriutuminen naisenpuutteesta vaikka ei edes tykätä naisista. Täällä on vaikka kuinka paljon miehiä, joiden mielestä naiset ovat vastenmielisiä otuksia ja silti pitäisi ihan väkisin nainen saada.

Ja ihmetellään miksi nainen ei uskalla tulla miehen luo kahville kun tavataan ekaa kertaa 😂 nämä miehet on juuri niitä vaarallisimpia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Suomalaiset naiset ovat yleensä niin ennakkoluuloisia, että jo siihen kariutuu monilla orastava tutustuminen paremmin.  Minua ainakin häiritsi silloin, kun etsin vakavissani hyvää vaimomatskua, että naisilla oli tapana ensin ristikuulustella lähes kaikki mahdollinen, mutta itsestään eivät halunneet kertoa juuri mitään. Ei sellainen käy, vaan puolin ja toisin pikkuhiljaa opetellaan tuntemaan, vaikkakin kun ei olla kasvokkain, alkaa oma mieli luoda joskus hyvinkin vääränlaista kuvaa vastapuolesta. Taas päällekäyvät naiset ovat aivan hirveitä, eli leppoisia keskitien kulkijanaisia oli todella vähän.

Sitten muuttui kokonaan ääni kellossa, kun tein profiileja kansainvälisille sivustoille. Siellä oli toki vaarana huijarit, mutta olihan siitä saanut esimakua ihan kotimaisissakin palveluissa. Oli paljon helpompaa keskustella erilaisten naisten kanssa, kun homma oli heti kättelyssä reilumpaa ja rehellisempää. Mukavana seikkana, josta naiset saivat paljon lisäpisteitä oli se, että useimmilla on uskonto elämässä sen verran merkittävä asia, että naiset olivat kunniallisia ja hyvistä perheistä. Ja tietenkin, kun koko maailman miehet koittavat iskeä, niin kilpailuakin syntyi, mutta ilmeisesti rehti tyylini vei lopulta voiton ja löysin todella hyvän naisen.

Suomalaisella miehellä on yksi merkittävä vika. Tästä ei kehdata sanoa ääneen. Vika on miehuuden puute. Tarkoittaen mitä? Valitatte, paineistutte ja vaaditte vaimolta asioita jotka eivät edes kuulu hänen toimintapiiriinsä.

Perinteisissä maissa on selvää ettei miehellä ja naisella ole välttämättä samoja harrastuksia. Täällä naiselta halutaan samankaltaisuutta mikä hämmentää todella monia.

Toki osa vaimoista jää hyvän elintason toivossa onnettomaan liittoon. Toin vain esille yhden syyn miksi liitot ei aina toimi vaikka rahaa olisikin.

Höpöhöpö. Suomalaisilla nykyajan naisilla on se vika, ettei enää hyväksytä miehekkäitä miehiä. Kuvitellaan, ettei miehisellä miehellä ole herkkää puolta ollenkaan. Tosin naisetkin sen aika hyvin pyrkivät peittämään ja mitä kovempi nainen ulkoisesti on omasta mielestään, niin sitä parempi. Totuus on kuitenkin toinen. Vahva ihminen uskaltaa näyttää myös herkät tunteensa ja heikkoutensa. Me emme vaadi muuta, kuin että olisitte naisia, vaimoja ja äitejä ilman lapsellista vinkumista ja jatkuvaa uhriutumista. Erilaisuus on rikkaus ja se oli yksi syy, miksi lopulta halusin ulkomaalaisen vaimon.

Kuten aiemminkin sanoin, parasta onkin, että etsii kaltaisensa, siis samalla lailla ajattelevan. Jos sinulle perinteiset sukupuoliroolit on tärkeä juttu, on tietenkin hyvä, että etsit sellaisen naisen, joka myös arvostaa niitä. Jos se löytyy ulkomailta, niin sitten löytyy. Mutta ei sinun kannata vaatia ketään olemaan jotain, mitä tämä ei ole - ihan samoin kuin itsekään et tykkää miehiin kohdistuneista vaatimuksista, voisit hyväksyä sen, että ihmiset ovat mitä ovat, yksi tykkää yhdenlaisesta ja toinen toisenlaisesta, ja kaikki naiset eivät voi olla just sitä sun tyyppiä. Aivan kuten et itsekään halua olla noiden mainitsemiesi vääränlaisten suomalaisten naisten miestyyppiä.

Kaikki voittavat, kun kukin etsii sitä itselleen sopivaa ja itseään miellyttävää :)

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat sokaistuneet tinderin suurista tykkäysmääristä, tavalliset naisetkin luulevat että ovat tosi haluttuja ja suosittuja kun lähes kaikki miehet pyyhkäisee naiset oikealle, tämä vääristää naisten käsitystä ja sitten ei huolita enää tavallista miestä vaan odotetaan sitä komistusta. Ei tämmöistä ongelmaa ollut ennen. Syy on täysin naisissa.

Kaikki naiset eivät ole Tinderissä.

Baarit on vielä huonompi vaihtoehto.

Ihmisiin voi tutustua muuallakin kuin tinderissä tai baarissa.

Ehkä paperilla näin mutta ei käytännössä.

Kyllä, noin tapahtuu käytännössä, jos käy opiskelemassa, harrastuksissa, töissä, ystävien luona tai vaikka serkun häissä. Sinusta saa sen kuvan, että et kauheasti ole liikkunut missään kotisi ulkopuolella.

Etäopiskelu.

Salille ajanvaraus max 10 henkilöä max 1h

Ei töitä kun opiskelu

Älä tapaa ystäviä kuin ulkona

Serkun häitä ei vietetä koska korona!

Niin että missä tapaan sen tulevan puolison? Taloyhtiössä ei ole hissiä. Kaupassa käyn hiljaisena aikana eikä tulisi mieleenkään alkaa virittelemään keskusteluja kenenkään kanssa.

Ei ole luontevia paikkoja sinkun tavata.

No voi vttu sentään, aikaa oli ennen koronaa ja aikaa tulee koronan jälkeenkin. Tee vaikka siellä taloyhtiön pihalla lumitöitä, kyllä siinä jonkun pihalla liikkujan kanssa pääset juttusille.

Talkoilla, ei saa edes sitä "ysiäkään. "

Että mitä? Millä talkoilla? Mitä ysiäkään? Kirjoita kunnolla, jos osaat.

Jätin miettimisaikaa.  " -Ysi," työttömän korvaus viidelle p:välle, kolausten lisäksi.

Nuo ei kuulu tähän asiaan millään tavalla, mutta en edelleenkään tajua, mitä yrität sanoa. Annoin tuolle etäopiskelijalle/etätyöntekijälle neuvoksi, että hän voi mennä oman taloyhtiön pihaan tekemään lumitöitä ja jutella siinä hommien lomassa pihalla liikkuvien kanssa. Kyllä siellä pihalla jotain hommaa riittää.

Maksutta! Siinä vika!(Ellei ole sovittu lumivuoroja, mitä tässä ei ilmene.  Jos pyytää apua, heittäköön hyvityksen eikä elätä millä kissa eläisi. ) Tämän maan nuoriso on köyhää.

Voi jeesus sun kanssasi. Onko se niin kauhea ajatus siirrellä lunta ja harjata rappusia oman asuintalon ulkopuolelta ilman korvausta? Tuollaiset saa pysyäkin yksinäisinä, kun mitään ei halua tehdä muuten kuin korvauksella.

Väittely ei näköjään osu samaan asiaan. -Minun näkökulmani oli nuorison ja seniorien elintasoero ja toimeentulon saamisero.  Senioriväki säästyi työttömyydeltä synnyttyään hyvään aikaan, ei pätevyydestä. Nuorisolla taas ei ole tulevaisuutta tässä maassa, uuseliitin ja työnantaja ja virkavallan riistovaltiossa. Kaiken maailman mählämit lisäksi haalitaan riistäjiä avustamaan.

Täyttä paskaa suollat.

Senioriväki nimenomaan EI säästynyt työttömyydeltä! He joutuivat muuttamaan työn perässä toiselle puolelle Suomea, Ruotsiin, Saksaan, Australiaan.... Nykyajan työttömät eivät suostu muuttamaan työn perässä. Työttömyystuet ovat liian suuret.

Maasta poismuutto 60-70 - luvulla mm. Ruotsiin. Osa työllistyi autotehtaisiin. He ovat nykyisin noin 80-90 vuotiaita, eli käytännössä 30-40 - luvulla syntyneitä 2 maailmansodan jälkeen työelämään siirtyneitä ikäluokkia.

Nyt lähivuosina eläkkeelle ovat siirtyneet tai siirtymässä 50-luvun puolivälissä syntyneet ja sen jälkeen syntyneet (ellei työvuosissa ole päästy jo aiemmin joissain ammateissa).

Syinä maasta muutolle on olleet mm. massatyöttömyys ja suuret ikäluokat sekä Ruotsin suuri työvoimapula.

Tuonne 60-luvulle saakka ns. työnvieroksujien tarmolla on rakennettu mm. nykyinen tieverkosto. Työkulttuuri oli erilainen ja ihmisoikeudetkaan, eikä työstä maksettava korvaus olleet nykyisenlaisia. Myös vastaavia perusoikeuksia ollut kuin nykyisin, eikä kulurakenne mm. asunto,lääkkeet,ruoka... olleet samalla tasolla suhteessa palkkatasoon.

Niin, senioriväki.

Aika on erilaista kuin ennen. Epävarmuus omasta työllisyydestä sekä tulevien verojen ja kulujen suhteesta itse kantokykyyn on heikentymässä. Kuinka moni uskoo saavansa enää eläkettä nykyisestä eläkejärjestelmästä? Kuinka moni uskoo, että voi taata tulevalle sukupolvelle samat mahdollisuudet ja elintason kuin aiemmat sukupolvet?

Kun nykyisten seniorien ikäluokka valloitti maailmaa, ei puhuttu ilmastonmuutoksesta tai digitalisaation vaikutuksesta nykyisiin työsuhteisiin. Toki täytyy muistaa, että vuosikymmenien aikana on ollut aiemminkin työelämän muutos,jossa osa ammateissa on kadonnut ja tullut täysin uusia ammatteja.Keinot työvoiman ohjaamiselle ja jälkeen koulutukselle sekä asenteille uuden oppimiseen vain on suurimpia haasteita tälläkin työssä olevalla sukupolvella sekä tulevalla, jolloin väliinputoajia tulee väistämättä.

Kuinka moni ajattelee tapaavansa vielä ratavartijan (ei rajavartija vaan ratavartija).

Entä kuinka moni meidän isovanhemmista tietää, mikä on Agile Coutch?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Koetko asian noin? Mielenkiintoista. Missä maassa naiset sitten ovat rohkeita ja lähtevät tuosta noin vaan tuntemattomien miesten luo? Miten itse toivoisit vaikka mahdollisen sisaresi tai tyttäresi tekevän - tapaavan ensin uuden, tuntemattoman miehen julkisella paikalla, vai lähtevän "rohkean aktiivisesti" tuntemattomien miesten luokse?

Venäläiselle naiselle kun ehdottaa, että tule käymään luonani niin mennään käymään vaikka Helsingissä kävelyllä, niin hän suostuu. Suomalainen nainen alkaa heti pelkää hyväksikäyttöä tai vastaavaa.

En usko, että kukaan tulee Venäjältä asti Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. En usko, että yksikään venäläisnainen lähtee toiselta paikkakunnalta päivän matkan päähän Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. Kyllä se nainen asuu siinä lähistöllä, mutta ei silti halua tavata toista kertaa.

Koko viikonlopuksi tietysti. Ohjelmassa on muutakin kuin kävelyä, joka riippuu siitä mistä nainen pitää.

Mikä tässä on olennaisesti hienompaa kuin siinä, että suomalainen ehkä tapaisi ensin kahvilassa, sitten nähtäisiin jossain muualla ja jos synkkaa, niin tapaaminen voi venyä vaikka viikonlopun mittaiseksi? Olennaistahan siinä on se, että pitkään tapaamiseen päädytään, kun kumpikin tietää tykkäävänsä viettää aikaa toisen seurassa, tullaan mainiosti toimeen ja viihdytään yhdessä. Sitähän ei tiedä, ennen kuin on tavannut. Mitä lisäarvoa siis tuo se, jos suorilta käsin mennään siihen viikonlopun kestävään tapaamiseen? (Kysyn siis vilpittömästi, koska en tajua, mutta olenkin supisuomalainen nainen, joten ehkä se kulttuuriero tekee tässä sen, etten saa kiinni ajatuksesta - kerro siis toki!)

Säästyy rahaa kun jättää ne kahvilatapaamiset tapaan. Ne muutenkin miehille epämiellyttäviä paikkoja. Ilmeisesti moni nainen ei heti luota, että mies voisi kohtelias ja hienotunteinen. Venäläinen nainen suomalaista naista rohkeampi. Jos mies esimerkiksi mokaa jotakin käytöstavoissa, niin mies joutuu heti naisen tiukkasanaiseen puhutteluun.

Sinun juttusi on ehkä sitten ne venäläiset naiset. Itselleni ainakin olisi tosi vieras ajatus "ottaa puhutteluun" joku tuntematon tai tuttukaan mies jonkun pikkumokan takia, ja muutenkin suhtaudun varmaan aika rennosti ja tykkään kohdata toisen ihmisenä ja persoonana. Mutta miten voi olla niin, että on kalliimpaa tavata toinen tutustumismielessä kahvilassa (kahvi 2,50 eur) kuin järjestää viikonlopun kestävät treffit syömisineen, kylpylöineen ja muine huvituksineen? Okei, ymmärrän että jos toinen asuu ulkomailla, ei ole järkeä matkustaa Suomeen vain käydäkseen kahvilla, mutta kun peräänkuulutit samanlaisia pitkän kaavan treffejä suomalaisillekin, niin eikös samassa kaupungissa asuen kuitenkin se tutustuminen kahvilassa olisi oikeasti halvempi?

Kun oletetaan, että jokainen tapaaminen ei johda tapailuun tai seurusteluun, niin sen sijaan, että maksaisi kylpylät ja ravintolat seitsemän kanssa päätyen yhteen vasta kahdeksannen kanssa, tulisi kahvilatapaamisista kuluja 8 X 2,50 eur, jonka jälkeen vasta sen kahdeksannen kanssa laitettaisiin rahaa ravintolaan ja kylpylään? Ei ole tietenkään väärin mennä kylpylään niidenkin kanssa, joiden kanssa tapailu loppuu sitten siihen esim. liian erilaisten persoonien tai muun vuoksi, mutta perustelu kahvilassa tapaamisen kalleudesta ei vaan mitenkään voi pitää paikkaansa.

Toki, jos kokee kahvilan epämiellyttävänä, niin ainahan sitä voi muuallakin tavata. Itse miellän kahvilan helpoksi, koska niitä on paljon saatavilla kaikkialla, kahvila ei vaadi mitään taitoja tai varusteita (kuten aiemmin mainittu tenniksen pelaaminen), ei tarvitse välittää säästä, ja pystyy kunnolla keskustelemaan. Mutta olen ollut itse kyllä ekoilla treffeillä museossa, leffassa, stand up -keikalla ja kävelylenkilläkin. Eli jos joku ei halua kahvilaan, niin kyllä se minulle sopii - vaikka itse suosin kahviloita juuri niiden helppouden vuoksi.

Jouduin puhutteluun kun itse vuorostani käymässä Pietarissa. Oli hirveä jano ja join suoraan pullosta vichyä, kun Venäjällä ei voi juoda kranaavettä. Nainen suuttui ja sanoi, että teit kaksi isoa virhettä. Ensiksi aina pitää kysyä ensin naiselta haluaako hän ja toinen oli se, että juo suoraan pullosta. Se oli kyllä iso moka ja olisi pitänyt tajuta se ajoissa.

Mitä me netotaan näistä tarinoista?

Tarkoitus on, että lopettaisitte sen jahkailun ja ottaisitte mallia venäläisen naisen rohkeudesta, ettei mene puolta vuotta hukkaan kun kahvilassa mietitään voiko tuon kanssa olla vai ei.

Mistä ihmeen rohkeudesta? Rohkeudesta lähteä sieltä kahvilasta miehen luokse? Rohkeudesta mennä kahvilan sijaan suoraan sen miehen luokse (omalla kustannuksella tottakai), ettei sen miehen tarvitse vaivautua edes sinne kahvilaan? Miksi olisin halunnut miehen, joka ei edes viihdy kahviloissa, ravintoloissa, elokuvissa, keikoilla, matkoilla jne vaan jota olisi pitänyt mennä tapaamaan hänen luokseen?

Heittäydy hetkeksi ulkopuoliseksi ja lue sekä omat, että tuon miehen kommentit. Sitten vietät minuutin hiljaisen hetken, jonka jälkeen luultavasti alat ymmärtää, miksi hän on valinnut mieluummin venäläisen treffikumppanin esim. sinunlaisesi sijaan.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Suomalaiset naiset ovat yleensä niin ennakkoluuloisia, että jo siihen kariutuu monilla orastava tutustuminen paremmin.  Minua ainakin häiritsi silloin, kun etsin vakavissani hyvää vaimomatskua, että naisilla oli tapana ensin ristikuulustella lähes kaikki mahdollinen, mutta itsestään eivät halunneet kertoa juuri mitään. Ei sellainen käy, vaan puolin ja toisin pikkuhiljaa opetellaan tuntemaan, vaikkakin kun ei olla kasvokkain, alkaa oma mieli luoda joskus hyvinkin vääränlaista kuvaa vastapuolesta. Taas päällekäyvät naiset ovat aivan hirveitä, eli leppoisia keskitien kulkijanaisia oli todella vähän.

Sitten muuttui kokonaan ääni kellossa, kun tein profiileja kansainvälisille sivustoille. Siellä oli toki vaarana huijarit, mutta olihan siitä saanut esimakua ihan kotimaisissakin palveluissa. Oli paljon helpompaa keskustella erilaisten naisten kanssa, kun homma oli heti kättelyssä reilumpaa ja rehellisempää. Mukavana seikkana, josta naiset saivat paljon lisäpisteitä oli se, että useimmilla on uskonto elämässä sen verran merkittävä asia, että naiset olivat kunniallisia ja hyvistä perheistä. Ja tietenkin, kun koko maailman miehet koittavat iskeä, niin kilpailuakin syntyi, mutta ilmeisesti rehti tyylini vei lopulta voiton ja löysin todella hyvän naisen.

Suomalaisella miehellä on yksi merkittävä vika. Tästä ei kehdata sanoa ääneen. Vika on miehuuden puute. Tarkoittaen mitä? Valitatte, paineistutte ja vaaditte vaimolta asioita jotka eivät edes kuulu hänen toimintapiiriinsä.

Perinteisissä maissa on selvää ettei miehellä ja naisella ole välttämättä samoja harrastuksia. Täällä naiselta halutaan samankaltaisuutta mikä hämmentää todella monia.

Toki osa vaimoista jää hyvän elintason toivossa onnettomaan liittoon. Toin vain esille yhden syyn miksi liitot ei aina toimi vaikka rahaa olisikin.

Höpöhöpö. Suomalaisilla nykyajan naisilla on se vika, ettei enää hyväksytä miehekkäitä miehiä. Kuvitellaan, ettei miehisellä miehellä ole herkkää puolta ollenkaan. Tosin naisetkin sen aika hyvin pyrkivät peittämään ja mitä kovempi nainen ulkoisesti on omasta mielestään, niin sitä parempi. Totuus on kuitenkin toinen. Vahva ihminen uskaltaa näyttää myös herkät tunteensa ja heikkoutensa. Me emme vaadi muuta, kuin että olisitte naisia, vaimoja ja äitejä ilman lapsellista vinkumista ja jatkuvaa uhriutumista. Erilaisuus on rikkaus ja se oli yksi syy, miksi lopulta halusin ulkomaalaisen vaimon.

Mitä se sinua sitten enää liikuttaa, millaisia me olemme?

Jo vuosituhansien ajan on vanhemmilla ja viisaammilla ollut tapana antaa ihan ilmaisia neuvoja ja vinkkejä.

Asteikoilla 0-10 kuinka viisaana pidät ohjetta heittää menemään mahdollinen urakehitys ja ryhtyä edustusvaimoksi? Voin vakuuttaa olevani onnellisempi omat rahat omistavana naisena kuin jonkun möllikän lemmikkinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Koetko asian noin? Mielenkiintoista. Missä maassa naiset sitten ovat rohkeita ja lähtevät tuosta noin vaan tuntemattomien miesten luo? Miten itse toivoisit vaikka mahdollisen sisaresi tai tyttäresi tekevän - tapaavan ensin uuden, tuntemattoman miehen julkisella paikalla, vai lähtevän "rohkean aktiivisesti" tuntemattomien miesten luokse?

Venäläiselle naiselle kun ehdottaa, että tule käymään luonani niin mennään käymään vaikka Helsingissä kävelyllä, niin hän suostuu. Suomalainen nainen alkaa heti pelkää hyväksikäyttöä tai vastaavaa.

En usko, että kukaan tulee Venäjältä asti Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. En usko, että yksikään venäläisnainen lähtee toiselta paikkakunnalta päivän matkan päähän Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. Kyllä se nainen asuu siinä lähistöllä, mutta ei silti halua tavata toista kertaa.

Koko viikonlopuksi tietysti. Ohjelmassa on muutakin kuin kävelyä, joka riippuu siitä mistä nainen pitää.

Mikä tässä on olennaisesti hienompaa kuin siinä, että suomalainen ehkä tapaisi ensin kahvilassa, sitten nähtäisiin jossain muualla ja jos synkkaa, niin tapaaminen voi venyä vaikka viikonlopun mittaiseksi? Olennaistahan siinä on se, että pitkään tapaamiseen päädytään, kun kumpikin tietää tykkäävänsä viettää aikaa toisen seurassa, tullaan mainiosti toimeen ja viihdytään yhdessä. Sitähän ei tiedä, ennen kuin on tavannut. Mitä lisäarvoa siis tuo se, jos suorilta käsin mennään siihen viikonlopun kestävään tapaamiseen? (Kysyn siis vilpittömästi, koska en tajua, mutta olenkin supisuomalainen nainen, joten ehkä se kulttuuriero tekee tässä sen, etten saa kiinni ajatuksesta - kerro siis toki!)

Säästyy rahaa kun jättää ne kahvilatapaamiset tapaan. Ne muutenkin miehille epämiellyttäviä paikkoja. Ilmeisesti moni nainen ei heti luota, että mies voisi kohtelias ja hienotunteinen. Venäläinen nainen suomalaista naista rohkeampi. Jos mies esimerkiksi mokaa jotakin käytöstavoissa, niin mies joutuu heti naisen tiukkasanaiseen puhutteluun.

Sinun juttusi on ehkä sitten ne venäläiset naiset. Itselleni ainakin olisi tosi vieras ajatus "ottaa puhutteluun" joku tuntematon tai tuttukaan mies jonkun pikkumokan takia, ja muutenkin suhtaudun varmaan aika rennosti ja tykkään kohdata toisen ihmisenä ja persoonana. Mutta miten voi olla niin, että on kalliimpaa tavata toinen tutustumismielessä kahvilassa (kahvi 2,50 eur) kuin järjestää viikonlopun kestävät treffit syömisineen, kylpylöineen ja muine huvituksineen? Okei, ymmärrän että jos toinen asuu ulkomailla, ei ole järkeä matkustaa Suomeen vain käydäkseen kahvilla, mutta kun peräänkuulutit samanlaisia pitkän kaavan treffejä suomalaisillekin, niin eikös samassa kaupungissa asuen kuitenkin se tutustuminen kahvilassa olisi oikeasti halvempi?

Kun oletetaan, että jokainen tapaaminen ei johda tapailuun tai seurusteluun, niin sen sijaan, että maksaisi kylpylät ja ravintolat seitsemän kanssa päätyen yhteen vasta kahdeksannen kanssa, tulisi kahvilatapaamisista kuluja 8 X 2,50 eur, jonka jälkeen vasta sen kahdeksannen kanssa laitettaisiin rahaa ravintolaan ja kylpylään? Ei ole tietenkään väärin mennä kylpylään niidenkin kanssa, joiden kanssa tapailu loppuu sitten siihen esim. liian erilaisten persoonien tai muun vuoksi, mutta perustelu kahvilassa tapaamisen kalleudesta ei vaan mitenkään voi pitää paikkaansa.

Toki, jos kokee kahvilan epämiellyttävänä, niin ainahan sitä voi muuallakin tavata. Itse miellän kahvilan helpoksi, koska niitä on paljon saatavilla kaikkialla, kahvila ei vaadi mitään taitoja tai varusteita (kuten aiemmin mainittu tenniksen pelaaminen), ei tarvitse välittää säästä, ja pystyy kunnolla keskustelemaan. Mutta olen ollut itse kyllä ekoilla treffeillä museossa, leffassa, stand up -keikalla ja kävelylenkilläkin. Eli jos joku ei halua kahvilaan, niin kyllä se minulle sopii - vaikka itse suosin kahviloita juuri niiden helppouden vuoksi.

Jouduin puhutteluun kun itse vuorostani käymässä Pietarissa. Oli hirveä jano ja join suoraan pullosta vichyä, kun Venäjällä ei voi juoda kranaavettä. Nainen suuttui ja sanoi, että teit kaksi isoa virhettä. Ensiksi aina pitää kysyä ensin naiselta haluaako hän ja toinen oli se, että juo suoraan pullosta. Se oli kyllä iso moka ja olisi pitänyt tajuta se ajoissa.

Mikä tämän vichyvesianekdootin pointti nyt siis on? 

Itselleni kyllä tuli sellainen olo, että en itse jaksaisi tuollaista pikkuasioihin takertujaa ja typerää niuhottajaa kuin tuo vedenjuonnista hermostunut nainen, mutta kaikilla toki on omat mieltymyksensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Koetko asian noin? Mielenkiintoista. Missä maassa naiset sitten ovat rohkeita ja lähtevät tuosta noin vaan tuntemattomien miesten luo? Miten itse toivoisit vaikka mahdollisen sisaresi tai tyttäresi tekevän - tapaavan ensin uuden, tuntemattoman miehen julkisella paikalla, vai lähtevän "rohkean aktiivisesti" tuntemattomien miesten luokse?

Venäläiselle naiselle kun ehdottaa, että tule käymään luonani niin mennään käymään vaikka Helsingissä kävelyllä, niin hän suostuu. Suomalainen nainen alkaa heti pelkää hyväksikäyttöä tai vastaavaa.

En usko, että kukaan tulee Venäjältä asti Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. En usko, että yksikään venäläisnainen lähtee toiselta paikkakunnalta päivän matkan päähän Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. Kyllä se nainen asuu siinä lähistöllä, mutta ei silti halua tavata toista kertaa.

Koko viikonlopuksi tietysti. Ohjelmassa on muutakin kuin kävelyä, joka riippuu siitä mistä nainen pitää.

Mikä tässä on olennaisesti hienompaa kuin siinä, että suomalainen ehkä tapaisi ensin kahvilassa, sitten nähtäisiin jossain muualla ja jos synkkaa, niin tapaaminen voi venyä vaikka viikonlopun mittaiseksi? Olennaistahan siinä on se, että pitkään tapaamiseen päädytään, kun kumpikin tietää tykkäävänsä viettää aikaa toisen seurassa, tullaan mainiosti toimeen ja viihdytään yhdessä. Sitähän ei tiedä, ennen kuin on tavannut. Mitä lisäarvoa siis tuo se, jos suorilta käsin mennään siihen viikonlopun kestävään tapaamiseen? (Kysyn siis vilpittömästi, koska en tajua, mutta olenkin supisuomalainen nainen, joten ehkä se kulttuuriero tekee tässä sen, etten saa kiinni ajatuksesta - kerro siis toki!)

Säästyy rahaa kun jättää ne kahvilatapaamiset tapaan. Ne muutenkin miehille epämiellyttäviä paikkoja. Ilmeisesti moni nainen ei heti luota, että mies voisi kohtelias ja hienotunteinen. Venäläinen nainen suomalaista naista rohkeampi. Jos mies esimerkiksi mokaa jotakin käytöstavoissa, niin mies joutuu heti naisen tiukkasanaiseen puhutteluun.

Sinun juttusi on ehkä sitten ne venäläiset naiset. Itselleni ainakin olisi tosi vieras ajatus "ottaa puhutteluun" joku tuntematon tai tuttukaan mies jonkun pikkumokan takia, ja muutenkin suhtaudun varmaan aika rennosti ja tykkään kohdata toisen ihmisenä ja persoonana. Mutta miten voi olla niin, että on kalliimpaa tavata toinen tutustumismielessä kahvilassa (kahvi 2,50 eur) kuin järjestää viikonlopun kestävät treffit syömisineen, kylpylöineen ja muine huvituksineen? Okei, ymmärrän että jos toinen asuu ulkomailla, ei ole järkeä matkustaa Suomeen vain käydäkseen kahvilla, mutta kun peräänkuulutit samanlaisia pitkän kaavan treffejä suomalaisillekin, niin eikös samassa kaupungissa asuen kuitenkin se tutustuminen kahvilassa olisi oikeasti halvempi?

Kun oletetaan, että jokainen tapaaminen ei johda tapailuun tai seurusteluun, niin sen sijaan, että maksaisi kylpylät ja ravintolat seitsemän kanssa päätyen yhteen vasta kahdeksannen kanssa, tulisi kahvilatapaamisista kuluja 8 X 2,50 eur, jonka jälkeen vasta sen kahdeksannen kanssa laitettaisiin rahaa ravintolaan ja kylpylään? Ei ole tietenkään väärin mennä kylpylään niidenkin kanssa, joiden kanssa tapailu loppuu sitten siihen esim. liian erilaisten persoonien tai muun vuoksi, mutta perustelu kahvilassa tapaamisen kalleudesta ei vaan mitenkään voi pitää paikkaansa.

Toki, jos kokee kahvilan epämiellyttävänä, niin ainahan sitä voi muuallakin tavata. Itse miellän kahvilan helpoksi, koska niitä on paljon saatavilla kaikkialla, kahvila ei vaadi mitään taitoja tai varusteita (kuten aiemmin mainittu tenniksen pelaaminen), ei tarvitse välittää säästä, ja pystyy kunnolla keskustelemaan. Mutta olen ollut itse kyllä ekoilla treffeillä museossa, leffassa, stand up -keikalla ja kävelylenkilläkin. Eli jos joku ei halua kahvilaan, niin kyllä se minulle sopii - vaikka itse suosin kahviloita juuri niiden helppouden vuoksi.

Jouduin puhutteluun kun itse vuorostani käymässä Pietarissa. Oli hirveä jano ja join suoraan pullosta vichyä, kun Venäjällä ei voi juoda kranaavettä. Nainen suuttui ja sanoi, että teit kaksi isoa virhettä. Ensiksi aina pitää kysyä ensin naiselta haluaako hän ja toinen oli se, että juo suoraan pullosta. Se oli kyllä iso moka ja olisi pitänyt tajuta se ajoissa.

Mitä me netotaan näistä tarinoista?

Tarkoitus on, että lopettaisitte sen jahkailun ja ottaisitte mallia venäläisen naisen rohkeudesta, ettei mene puolta vuotta hukkaan kun kahvilassa mietitään voiko tuon kanssa olla vai ei.

Mistä ihmeen rohkeudesta? Rohkeudesta lähteä sieltä kahvilasta miehen luokse? Rohkeudesta mennä kahvilan sijaan suoraan sen miehen luokse (omalla kustannuksella tottakai), ettei sen miehen tarvitse vaivautua edes sinne kahvilaan? Miksi olisin halunnut miehen, joka ei edes viihdy kahviloissa, ravintoloissa, elokuvissa, keikoilla, matkoilla jne vaan jota olisi pitänyt mennä tapaamaan hänen luokseen?

Heittäydy hetkeksi ulkopuoliseksi ja lue sekä omat, että tuon miehen kommentit. Sitten vietät minuutin hiljaisen hetken, jonka jälkeen luultavasti alat ymmärtää, miksi hän on valinnut mieluummin venäläisen treffikumppanin esim. sinunlaisesi sijaan.

-eri

Sillä on venäläisen lisäksi ukrainalainen ja aasialainen vaimokin. Ja sä uskot sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Koetko asian noin? Mielenkiintoista. Missä maassa naiset sitten ovat rohkeita ja lähtevät tuosta noin vaan tuntemattomien miesten luo? Miten itse toivoisit vaikka mahdollisen sisaresi tai tyttäresi tekevän - tapaavan ensin uuden, tuntemattoman miehen julkisella paikalla, vai lähtevän "rohkean aktiivisesti" tuntemattomien miesten luokse?

Venäläiselle naiselle kun ehdottaa, että tule käymään luonani niin mennään käymään vaikka Helsingissä kävelyllä, niin hän suostuu. Suomalainen nainen alkaa heti pelkää hyväksikäyttöä tai vastaavaa.

En usko, että kukaan tulee Venäjältä asti Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. En usko, että yksikään venäläisnainen lähtee toiselta paikkakunnalta päivän matkan päähän Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. Kyllä se nainen asuu siinä lähistöllä, mutta ei silti halua tavata toista kertaa.

Koko viikonlopuksi tietysti. Ohjelmassa on muutakin kuin kävelyä, joka riippuu siitä mistä nainen pitää.

Mikä tässä on olennaisesti hienompaa kuin siinä, että suomalainen ehkä tapaisi ensin kahvilassa, sitten nähtäisiin jossain muualla ja jos synkkaa, niin tapaaminen voi venyä vaikka viikonlopun mittaiseksi? Olennaistahan siinä on se, että pitkään tapaamiseen päädytään, kun kumpikin tietää tykkäävänsä viettää aikaa toisen seurassa, tullaan mainiosti toimeen ja viihdytään yhdessä. Sitähän ei tiedä, ennen kuin on tavannut. Mitä lisäarvoa siis tuo se, jos suorilta käsin mennään siihen viikonlopun kestävään tapaamiseen? (Kysyn siis vilpittömästi, koska en tajua, mutta olenkin supisuomalainen nainen, joten ehkä se kulttuuriero tekee tässä sen, etten saa kiinni ajatuksesta - kerro siis toki!)

Säästyy rahaa kun jättää ne kahvilatapaamiset tapaan. Ne muutenkin miehille epämiellyttäviä paikkoja. Ilmeisesti moni nainen ei heti luota, että mies voisi kohtelias ja hienotunteinen. Venäläinen nainen suomalaista naista rohkeampi. Jos mies esimerkiksi mokaa jotakin käytöstavoissa, niin mies joutuu heti naisen tiukkasanaiseen puhutteluun.

Sinun juttusi on ehkä sitten ne venäläiset naiset. Itselleni ainakin olisi tosi vieras ajatus "ottaa puhutteluun" joku tuntematon tai tuttukaan mies jonkun pikkumokan takia, ja muutenkin suhtaudun varmaan aika rennosti ja tykkään kohdata toisen ihmisenä ja persoonana. Mutta miten voi olla niin, että on kalliimpaa tavata toinen tutustumismielessä kahvilassa (kahvi 2,50 eur) kuin järjestää viikonlopun kestävät treffit syömisineen, kylpylöineen ja muine huvituksineen? Okei, ymmärrän että jos toinen asuu ulkomailla, ei ole järkeä matkustaa Suomeen vain käydäkseen kahvilla, mutta kun peräänkuulutit samanlaisia pitkän kaavan treffejä suomalaisillekin, niin eikös samassa kaupungissa asuen kuitenkin se tutustuminen kahvilassa olisi oikeasti halvempi?

Kun oletetaan, että jokainen tapaaminen ei johda tapailuun tai seurusteluun, niin sen sijaan, että maksaisi kylpylät ja ravintolat seitsemän kanssa päätyen yhteen vasta kahdeksannen kanssa, tulisi kahvilatapaamisista kuluja 8 X 2,50 eur, jonka jälkeen vasta sen kahdeksannen kanssa laitettaisiin rahaa ravintolaan ja kylpylään? Ei ole tietenkään väärin mennä kylpylään niidenkin kanssa, joiden kanssa tapailu loppuu sitten siihen esim. liian erilaisten persoonien tai muun vuoksi, mutta perustelu kahvilassa tapaamisen kalleudesta ei vaan mitenkään voi pitää paikkaansa.

Toki, jos kokee kahvilan epämiellyttävänä, niin ainahan sitä voi muuallakin tavata. Itse miellän kahvilan helpoksi, koska niitä on paljon saatavilla kaikkialla, kahvila ei vaadi mitään taitoja tai varusteita (kuten aiemmin mainittu tenniksen pelaaminen), ei tarvitse välittää säästä, ja pystyy kunnolla keskustelemaan. Mutta olen ollut itse kyllä ekoilla treffeillä museossa, leffassa, stand up -keikalla ja kävelylenkilläkin. Eli jos joku ei halua kahvilaan, niin kyllä se minulle sopii - vaikka itse suosin kahviloita juuri niiden helppouden vuoksi.

Jouduin puhutteluun kun itse vuorostani käymässä Pietarissa. Oli hirveä jano ja join suoraan pullosta vichyä, kun Venäjällä ei voi juoda kranaavettä. Nainen suuttui ja sanoi, että teit kaksi isoa virhettä. Ensiksi aina pitää kysyä ensin naiselta haluaako hän ja toinen oli se, että juo suoraan pullosta. Se oli kyllä iso moka ja olisi pitänyt tajuta se ajoissa.

Mitä me netotaan näistä tarinoista?

Tarkoitus on, että lopettaisitte sen jahkailun ja ottaisitte mallia venäläisen naisen rohkeudesta, ettei mene puolta vuotta hukkaan kun kahvilassa mietitään voiko tuon kanssa olla vai ei.

Miten se vichyvesijuttu tähän liittyi? Tosi rohkeaa valittaa toiselle ihmiselle, kun tämä joi janoonsa vettä...