Nykyään vanhojapiikoja, anteeksi, vastentahtoisia sinkkuja on enemmän kuin koskaan ennen vaikka on kaikenmaailman deittisevellukset. Vielä 70-luvullakin ruminkin yleensä pääsi naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Koetko asian noin? Mielenkiintoista. Missä maassa naiset sitten ovat rohkeita ja lähtevät tuosta noin vaan tuntemattomien miesten luo? Miten itse toivoisit vaikka mahdollisen sisaresi tai tyttäresi tekevän - tapaavan ensin uuden, tuntemattoman miehen julkisella paikalla, vai lähtevän "rohkean aktiivisesti" tuntemattomien miesten luokse?

Venäläiselle naiselle kun ehdottaa, että tule käymään luonani niin mennään käymään vaikka Helsingissä kävelyllä, niin hän suostuu. Suomalainen nainen alkaa heti pelkää hyväksikäyttöä tai vastaavaa.

En usko, että kukaan tulee Venäjältä asti Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. En usko, että yksikään venäläisnainen lähtee toiselta paikkakunnalta päivän matkan päähän Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. Kyllä se nainen asuu siinä lähistöllä, mutta ei silti halua tavata toista kertaa.

Koko viikonlopuksi tietysti. Ohjelmassa on muutakin kuin kävelyä, joka riippuu siitä mistä nainen pitää.

Naisen pitää maksaa matkat, hotellit ja syömiset vain siksi, että pääsee kanssasi kävelylle? Älä viitsi. Vai onko nyt ne venäläisnaiset niin anteliaita, että hyppäävät sänkyyn ensi tapaamisella?

Nainen asuu luonani ilmaiseksi eikä aina edes ole seksiä kuvioissa. Minibussi Pietarista ei ole kallis.

Naisella pitää kuitenkin olla mukana lakanat ja hänen pitää ostaa kaupasta omat ruuat. Kai hän saa kokata itselleen ilmaiseksi vai veloitatko sähkön? Kerrotko vielä, mikä sinussa on niin ihmeellistä, että yksikään venäläisnainen tuohon rupeaa?

Tietysti tarjoan ruoat, lakanat vuodesohvaan ja kaikki muutkin kulut mitä täällä Suomessa tarvitaan. Koskaan ei ole mitään kallista vaadittu.

Mitä aasialainen vaimo tykkää tästä?

Jep, sama hik-ikomeromies taas. Ei sillä ole mitään naista, tuskin on ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Koetko asian noin? Mielenkiintoista. Missä maassa naiset sitten ovat rohkeita ja lähtevät tuosta noin vaan tuntemattomien miesten luo? Miten itse toivoisit vaikka mahdollisen sisaresi tai tyttäresi tekevän - tapaavan ensin uuden, tuntemattoman miehen julkisella paikalla, vai lähtevän "rohkean aktiivisesti" tuntemattomien miesten luokse?

Venäläiselle naiselle kun ehdottaa, että tule käymään luonani niin mennään käymään vaikka Helsingissä kävelyllä, niin hän suostuu. Suomalainen nainen alkaa heti pelkää hyväksikäyttöä tai vastaavaa.

En usko, että kukaan tulee Venäjältä asti Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. En usko, että yksikään venäläisnainen lähtee toiselta paikkakunnalta päivän matkan päähän Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. Kyllä se nainen asuu siinä lähistöllä, mutta ei silti halua tavata toista kertaa.

Koko viikonlopuksi tietysti. Ohjelmassa on muutakin kuin kävelyä, joka riippuu siitä mistä nainen pitää.

Mikä tässä on olennaisesti hienompaa kuin siinä, että suomalainen ehkä tapaisi ensin kahvilassa, sitten nähtäisiin jossain muualla ja jos synkkaa, niin tapaaminen voi venyä vaikka viikonlopun mittaiseksi? Olennaistahan siinä on se, että pitkään tapaamiseen päädytään, kun kumpikin tietää tykkäävänsä viettää aikaa toisen seurassa, tullaan mainiosti toimeen ja viihdytään yhdessä. Sitähän ei tiedä, ennen kuin on tavannut. Mitä lisäarvoa siis tuo se, jos suorilta käsin mennään siihen viikonlopun kestävään tapaamiseen? (Kysyn siis vilpittömästi, koska en tajua, mutta olenkin supisuomalainen nainen, joten ehkä se kulttuuriero tekee tässä sen, etten saa kiinni ajatuksesta - kerro siis toki!)

Säästyy rahaa kun jättää ne kahvilatapaamiset tapaan. Ne muutenkin miehille epämiellyttäviä paikkoja. Ilmeisesti moni nainen ei heti luota, että mies voisi kohtelias ja hienotunteinen. Venäläinen nainen suomalaista naista rohkeampi. Jos mies esimerkiksi mokaa jotakin käytöstavoissa, niin mies joutuu heti naisen tiukkasanaiseen puhutteluun.

Sinun juttusi on ehkä sitten ne venäläiset naiset. Itselleni ainakin olisi tosi vieras ajatus "ottaa puhutteluun" joku tuntematon tai tuttukaan mies jonkun pikkumokan takia, ja muutenkin suhtaudun varmaan aika rennosti ja tykkään kohdata toisen ihmisenä ja persoonana. Mutta miten voi olla niin, että on kalliimpaa tavata toinen tutustumismielessä kahvilassa (kahvi 2,50 eur) kuin järjestää viikonlopun kestävät treffit syömisineen, kylpylöineen ja muine huvituksineen? Okei, ymmärrän että jos toinen asuu ulkomailla, ei ole järkeä matkustaa Suomeen vain käydäkseen kahvilla, mutta kun peräänkuulutit samanlaisia pitkän kaavan treffejä suomalaisillekin, niin eikös samassa kaupungissa asuen kuitenkin se tutustuminen kahvilassa olisi oikeasti halvempi?

Kun oletetaan, että jokainen tapaaminen ei johda tapailuun tai seurusteluun, niin sen sijaan, että maksaisi kylpylät ja ravintolat seitsemän kanssa päätyen yhteen vasta kahdeksannen kanssa, tulisi kahvilatapaamisista kuluja 8 X 2,50 eur, jonka jälkeen vasta sen kahdeksannen kanssa laitettaisiin rahaa ravintolaan ja kylpylään? Ei ole tietenkään väärin mennä kylpylään niidenkin kanssa, joiden kanssa tapailu loppuu sitten siihen esim. liian erilaisten persoonien tai muun vuoksi, mutta perustelu kahvilassa tapaamisen kalleudesta ei vaan mitenkään voi pitää paikkaansa.

Toki, jos kokee kahvilan epämiellyttävänä, niin ainahan sitä voi muuallakin tavata. Itse miellän kahvilan helpoksi, koska niitä on paljon saatavilla kaikkialla, kahvila ei vaadi mitään taitoja tai varusteita (kuten aiemmin mainittu tenniksen pelaaminen), ei tarvitse välittää säästä, ja pystyy kunnolla keskustelemaan. Mutta olen ollut itse kyllä ekoilla treffeillä museossa, leffassa, stand up -keikalla ja kävelylenkilläkin. Eli jos joku ei halua kahvilaan, niin kyllä se minulle sopii - vaikka itse suosin kahviloita juuri niiden helppouden vuoksi.

Jouduin puhutteluun kun itse vuorostani käymässä Pietarissa. Oli hirveä jano ja join suoraan pullosta vichyä, kun Venäjällä ei voi juoda kranaavettä. Nainen suuttui ja sanoi, että teit kaksi isoa virhettä. Ensiksi aina pitää kysyä ensin naiselta haluaako hän ja toinen oli se, että juo suoraan pullosta. Se oli kyllä iso moka ja olisi pitänyt tajuta se ajoissa.

Mitä me netotaan näistä tarinoista?

Tarkoitus on, että lopettaisitte sen jahkailun ja ottaisitte mallia venäläisen naisen rohkeudesta, ettei mene puolta vuotta hukkaan kun kahvilassa mietitään voiko tuon kanssa olla vai ei.

Mistä ihmeen rohkeudesta? Rohkeudesta lähteä sieltä kahvilasta miehen luokse? Rohkeudesta mennä kahvilan sijaan suoraan sen miehen luokse (omalla kustannuksella tottakai), ettei sen miehen tarvitse vaivautua edes sinne kahvilaan? Miksi olisin halunnut miehen, joka ei edes viihdy kahviloissa, ravintoloissa, elokuvissa, keikoilla, matkoilla jne vaan jota olisi pitänyt mennä tapaamaan hänen luokseen?

Heittäydy hetkeksi ulkopuoliseksi ja lue sekä omat, että tuon miehen kommentit. Sitten vietät minuutin hiljaisen hetken, jonka jälkeen luultavasti alat ymmärtää, miksi hän on valinnut mieluummin venäläisen treffikumppanin esim. sinunlaisesi sijaan.

-eri

Varmaankin siksi, että hän rakastunut siihen venäläiseen naiseen. Siihenhän kumppanuus yleensä perustuu.

Heh, yhä se oululainen mt-syistä työtön vauhdissa. "Vaimon" maa toki välillä vaihtuu.

Oikea paikka äijälle olisi mielenterveystoimisto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Suomalaiset naiset ovat yleensä niin ennakkoluuloisia, että jo siihen kariutuu monilla orastava tutustuminen paremmin.  Minua ainakin häiritsi silloin, kun etsin vakavissani hyvää vaimomatskua, että naisilla oli tapana ensin ristikuulustella lähes kaikki mahdollinen, mutta itsestään eivät halunneet kertoa juuri mitään. Ei sellainen käy, vaan puolin ja toisin pikkuhiljaa opetellaan tuntemaan, vaikkakin kun ei olla kasvokkain, alkaa oma mieli luoda joskus hyvinkin vääränlaista kuvaa vastapuolesta. Taas päällekäyvät naiset ovat aivan hirveitä, eli leppoisia keskitien kulkijanaisia oli todella vähän.

Sitten muuttui kokonaan ääni kellossa, kun tein profiileja kansainvälisille sivustoille. Siellä oli toki vaarana huijarit, mutta olihan siitä saanut esimakua ihan kotimaisissakin palveluissa. Oli paljon helpompaa keskustella erilaisten naisten kanssa, kun homma oli heti kättelyssä reilumpaa ja rehellisempää. Mukavana seikkana, josta naiset saivat paljon lisäpisteitä oli se, että useimmilla on uskonto elämässä sen verran merkittävä asia, että naiset olivat kunniallisia ja hyvistä perheistä. Ja tietenkin, kun koko maailman miehet koittavat iskeä, niin kilpailuakin syntyi, mutta ilmeisesti rehti tyylini vei lopulta voiton ja löysin todella hyvän naisen.

Suomalaisella miehellä on yksi merkittävä vika. Tästä ei kehdata sanoa ääneen. Vika on miehuuden puute. Tarkoittaen mitä? Valitatte, paineistutte ja vaaditte vaimolta asioita jotka eivät edes kuulu hänen toimintapiiriinsä.

Perinteisissä maissa on selvää ettei miehellä ja naisella ole välttämättä samoja harrastuksia. Täällä naiselta halutaan samankaltaisuutta mikä hämmentää todella monia.

Toki osa vaimoista jää hyvän elintason toivossa onnettomaan liittoon. Toin vain esille yhden syyn miksi liitot ei aina toimi vaikka rahaa olisikin.

Höpöhöpö. Suomalaisilla nykyajan naisilla on se vika, ettei enää hyväksytä miehekkäitä miehiä. Kuvitellaan, ettei miehisellä miehellä ole herkkää puolta ollenkaan. Tosin naisetkin sen aika hyvin pyrkivät peittämään ja mitä kovempi nainen ulkoisesti on omasta mielestään, niin sitä parempi. Totuus on kuitenkin toinen. Vahva ihminen uskaltaa näyttää myös herkät tunteensa ja heikkoutensa. Me emme vaadi muuta, kuin että olisitte naisia, vaimoja ja äitejä ilman lapsellista vinkumista ja jatkuvaa uhriutumista. Erilaisuus on rikkaus ja se oli yksi syy, miksi lopulta halusin ulkomaalaisen vaimon.

Mitä se sinua sitten enää liikuttaa, millaisia me olemme?

Jo vuosituhansien ajan on vanhemmilla ja viisaammilla ollut tapana antaa ihan ilmaisia neuvoja ja vinkkejä.

Asteikoilla 0-10 kuinka viisaana pidät ohjetta heittää menemään mahdollinen urakehitys ja ryhtyä edustusvaimoksi? Voin vakuuttaa olevani onnellisempi omat rahat omistavana naisena kuin jonkun möllikän lemmikkinä.

Minäkin voin vakuuttaa puoliksi leikilläni, ettei sinusta olisi edustusvaimoksi.

Varattoman on helppo heitellä naisille elämänohjeeksi että ala käyttäytymään kuin venäläinen niin saat! Mitä sillä saannilla tekee? Kaikki ei tänä päivänä edes kostu jostain rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Suomalaiset naiset ovat yleensä niin ennakkoluuloisia, että jo siihen kariutuu monilla orastava tutustuminen paremmin.  Minua ainakin häiritsi silloin, kun etsin vakavissani hyvää vaimomatskua, että naisilla oli tapana ensin ristikuulustella lähes kaikki mahdollinen, mutta itsestään eivät halunneet kertoa juuri mitään. Ei sellainen käy, vaan puolin ja toisin pikkuhiljaa opetellaan tuntemaan, vaikkakin kun ei olla kasvokkain, alkaa oma mieli luoda joskus hyvinkin vääränlaista kuvaa vastapuolesta. Taas päällekäyvät naiset ovat aivan hirveitä, eli leppoisia keskitien kulkijanaisia oli todella vähän.

Sitten muuttui kokonaan ääni kellossa, kun tein profiileja kansainvälisille sivustoille. Siellä oli toki vaarana huijarit, mutta olihan siitä saanut esimakua ihan kotimaisissakin palveluissa. Oli paljon helpompaa keskustella erilaisten naisten kanssa, kun homma oli heti kättelyssä reilumpaa ja rehellisempää. Mukavana seikkana, josta naiset saivat paljon lisäpisteitä oli se, että useimmilla on uskonto elämässä sen verran merkittävä asia, että naiset olivat kunniallisia ja hyvistä perheistä. Ja tietenkin, kun koko maailman miehet koittavat iskeä, niin kilpailuakin syntyi, mutta ilmeisesti rehti tyylini vei lopulta voiton ja löysin todella hyvän naisen.

Suomalaisella miehellä on yksi merkittävä vika. Tästä ei kehdata sanoa ääneen. Vika on miehuuden puute. Tarkoittaen mitä? Valitatte, paineistutte ja vaaditte vaimolta asioita jotka eivät edes kuulu hänen toimintapiiriinsä.

Perinteisissä maissa on selvää ettei miehellä ja naisella ole välttämättä samoja harrastuksia. Täällä naiselta halutaan samankaltaisuutta mikä hämmentää todella monia.

Toki osa vaimoista jää hyvän elintason toivossa onnettomaan liittoon. Toin vain esille yhden syyn miksi liitot ei aina toimi vaikka rahaa olisikin.

Höpöhöpö. Suomalaisilla nykyajan naisilla on se vika, ettei enää hyväksytä miehekkäitä miehiä. Kuvitellaan, ettei miehisellä miehellä ole herkkää puolta ollenkaan. Tosin naisetkin sen aika hyvin pyrkivät peittämään ja mitä kovempi nainen ulkoisesti on omasta mielestään, niin sitä parempi. Totuus on kuitenkin toinen. Vahva ihminen uskaltaa näyttää myös herkät tunteensa ja heikkoutensa. Me emme vaadi muuta, kuin että olisitte naisia, vaimoja ja äitejä ilman lapsellista vinkumista ja jatkuvaa uhriutumista. Erilaisuus on rikkaus ja se oli yksi syy, miksi lopulta halusin ulkomaalaisen vaimon.

Mitä se sinua sitten enää liikuttaa, millaisia me olemme?

Jo vuosituhansien ajan on vanhemmilla ja viisaammilla ollut tapana antaa ihan ilmaisia neuvoja ja vinkkejä.

Ei minulla ole niille yhtään mitään käyttöä. Olen nainen, olen ollut äiti ja tietyssä mielessä olen äiti edelleen, vaikka lapseni on jo pitkään ollut aikuinen. Vaimoa minusta ei koskaan tule, mutta olen upean, ihanan miehen avopuoliso. Mutta en mitään näistä siksi että joku pelle peloton vauvapalstalla vaatii minua olemaan nainen, vaimo ja äiti.

Mitä roolia lapsesi biologinen isä näyttelee?

Aikuisen lapsen isää. Vai mitä kuvittelit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Koetko asian noin? Mielenkiintoista. Missä maassa naiset sitten ovat rohkeita ja lähtevät tuosta noin vaan tuntemattomien miesten luo? Miten itse toivoisit vaikka mahdollisen sisaresi tai tyttäresi tekevän - tapaavan ensin uuden, tuntemattoman miehen julkisella paikalla, vai lähtevän "rohkean aktiivisesti" tuntemattomien miesten luokse?

Venäläiselle naiselle kun ehdottaa, että tule käymään luonani niin mennään käymään vaikka Helsingissä kävelyllä, niin hän suostuu. Suomalainen nainen alkaa heti pelkää hyväksikäyttöä tai vastaavaa.

En usko, että kukaan tulee Venäjältä asti Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. En usko, että yksikään venäläisnainen lähtee toiselta paikkakunnalta päivän matkan päähän Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. Kyllä se nainen asuu siinä lähistöllä, mutta ei silti halua tavata toista kertaa.

Koko viikonlopuksi tietysti. Ohjelmassa on muutakin kuin kävelyä, joka riippuu siitä mistä nainen pitää.

Mikä tässä on olennaisesti hienompaa kuin siinä, että suomalainen ehkä tapaisi ensin kahvilassa, sitten nähtäisiin jossain muualla ja jos synkkaa, niin tapaaminen voi venyä vaikka viikonlopun mittaiseksi? Olennaistahan siinä on se, että pitkään tapaamiseen päädytään, kun kumpikin tietää tykkäävänsä viettää aikaa toisen seurassa, tullaan mainiosti toimeen ja viihdytään yhdessä. Sitähän ei tiedä, ennen kuin on tavannut. Mitä lisäarvoa siis tuo se, jos suorilta käsin mennään siihen viikonlopun kestävään tapaamiseen? (Kysyn siis vilpittömästi, koska en tajua, mutta olenkin supisuomalainen nainen, joten ehkä se kulttuuriero tekee tässä sen, etten saa kiinni ajatuksesta - kerro siis toki!)

Säästyy rahaa kun jättää ne kahvilatapaamiset tapaan. Ne muutenkin miehille epämiellyttäviä paikkoja. Ilmeisesti moni nainen ei heti luota, että mies voisi kohtelias ja hienotunteinen. Venäläinen nainen suomalaista naista rohkeampi. Jos mies esimerkiksi mokaa jotakin käytöstavoissa, niin mies joutuu heti naisen tiukkasanaiseen puhutteluun.

Sinun juttusi on ehkä sitten ne venäläiset naiset. Itselleni ainakin olisi tosi vieras ajatus "ottaa puhutteluun" joku tuntematon tai tuttukaan mies jonkun pikkumokan takia, ja muutenkin suhtaudun varmaan aika rennosti ja tykkään kohdata toisen ihmisenä ja persoonana. Mutta miten voi olla niin, että on kalliimpaa tavata toinen tutustumismielessä kahvilassa (kahvi 2,50 eur) kuin järjestää viikonlopun kestävät treffit syömisineen, kylpylöineen ja muine huvituksineen? Okei, ymmärrän että jos toinen asuu ulkomailla, ei ole järkeä matkustaa Suomeen vain käydäkseen kahvilla, mutta kun peräänkuulutit samanlaisia pitkän kaavan treffejä suomalaisillekin, niin eikös samassa kaupungissa asuen kuitenkin se tutustuminen kahvilassa olisi oikeasti halvempi?

Kun oletetaan, että jokainen tapaaminen ei johda tapailuun tai seurusteluun, niin sen sijaan, että maksaisi kylpylät ja ravintolat seitsemän kanssa päätyen yhteen vasta kahdeksannen kanssa, tulisi kahvilatapaamisista kuluja 8 X 2,50 eur, jonka jälkeen vasta sen kahdeksannen kanssa laitettaisiin rahaa ravintolaan ja kylpylään? Ei ole tietenkään väärin mennä kylpylään niidenkin kanssa, joiden kanssa tapailu loppuu sitten siihen esim. liian erilaisten persoonien tai muun vuoksi, mutta perustelu kahvilassa tapaamisen kalleudesta ei vaan mitenkään voi pitää paikkaansa.

Toki, jos kokee kahvilan epämiellyttävänä, niin ainahan sitä voi muuallakin tavata. Itse miellän kahvilan helpoksi, koska niitä on paljon saatavilla kaikkialla, kahvila ei vaadi mitään taitoja tai varusteita (kuten aiemmin mainittu tenniksen pelaaminen), ei tarvitse välittää säästä, ja pystyy kunnolla keskustelemaan. Mutta olen ollut itse kyllä ekoilla treffeillä museossa, leffassa, stand up -keikalla ja kävelylenkilläkin. Eli jos joku ei halua kahvilaan, niin kyllä se minulle sopii - vaikka itse suosin kahviloita juuri niiden helppouden vuoksi.

Jouduin puhutteluun kun itse vuorostani käymässä Pietarissa. Oli hirveä jano ja join suoraan pullosta vichyä, kun Venäjällä ei voi juoda kranaavettä. Nainen suuttui ja sanoi, että teit kaksi isoa virhettä. Ensiksi aina pitää kysyä ensin naiselta haluaako hän ja toinen oli se, että juo suoraan pullosta. Se oli kyllä iso moka ja olisi pitänyt tajuta se ajoissa.

Mitä me netotaan näistä tarinoista?

Tarkoitus on, että lopettaisitte sen jahkailun ja ottaisitte mallia venäläisen naisen rohkeudesta, ettei mene puolta vuotta hukkaan kun kahvilassa mietitään voiko tuon kanssa olla vai ei.

Mistä ihmeen rohkeudesta? Rohkeudesta lähteä sieltä kahvilasta miehen luokse? Rohkeudesta mennä kahvilan sijaan suoraan sen miehen luokse (omalla kustannuksella tottakai), ettei sen miehen tarvitse vaivautua edes sinne kahvilaan? Miksi olisin halunnut miehen, joka ei edes viihdy kahviloissa, ravintoloissa, elokuvissa, keikoilla, matkoilla jne vaan jota olisi pitänyt mennä tapaamaan hänen luokseen?

Heittäydy hetkeksi ulkopuoliseksi ja lue sekä omat, että tuon miehen kommentit. Sitten vietät minuutin hiljaisen hetken, jonka jälkeen luultavasti alat ymmärtää, miksi hän on valinnut mieluummin venäläisen treffikumppanin esim. sinunlaisesi sijaan.

-eri

Varmaankin siksi, että hän rakastunut siihen venäläiseen naiseen. Siihenhän kumppanuus yleensä perustuu.

Ainoa nainen mikä tolla saattaa olla on fantasianukke.

Vierailija kirjoitti:

Heh, yhä se oululainen mt-syistä työtön vauhdissa. "Vaimon" maa toki välillä vaihtuu.

Oikea paikka äijälle olisi mielenterveystoimisto.

Ei ole Oulusta tämä. Ja tälle ei mielenterveystoimisto auta, koska vaikuttaa narsistisen persoonallisuushäiriön omaavalta, ja sehän ei ole sairaus eikä sitä voi parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Suomalaiset naiset ovat yleensä niin ennakkoluuloisia, että jo siihen kariutuu monilla orastava tutustuminen paremmin.  Minua ainakin häiritsi silloin, kun etsin vakavissani hyvää vaimomatskua, että naisilla oli tapana ensin ristikuulustella lähes kaikki mahdollinen, mutta itsestään eivät halunneet kertoa juuri mitään. Ei sellainen käy, vaan puolin ja toisin pikkuhiljaa opetellaan tuntemaan, vaikkakin kun ei olla kasvokkain, alkaa oma mieli luoda joskus hyvinkin vääränlaista kuvaa vastapuolesta. Taas päällekäyvät naiset ovat aivan hirveitä, eli leppoisia keskitien kulkijanaisia oli todella vähän.

Sitten muuttui kokonaan ääni kellossa, kun tein profiileja kansainvälisille sivustoille. Siellä oli toki vaarana huijarit, mutta olihan siitä saanut esimakua ihan kotimaisissakin palveluissa. Oli paljon helpompaa keskustella erilaisten naisten kanssa, kun homma oli heti kättelyssä reilumpaa ja rehellisempää. Mukavana seikkana, josta naiset saivat paljon lisäpisteitä oli se, että useimmilla on uskonto elämässä sen verran merkittävä asia, että naiset olivat kunniallisia ja hyvistä perheistä. Ja tietenkin, kun koko maailman miehet koittavat iskeä, niin kilpailuakin syntyi, mutta ilmeisesti rehti tyylini vei lopulta voiton ja löysin todella hyvän naisen.

Suomalaisella miehellä on yksi merkittävä vika. Tästä ei kehdata sanoa ääneen. Vika on miehuuden puute. Tarkoittaen mitä? Valitatte, paineistutte ja vaaditte vaimolta asioita jotka eivät edes kuulu hänen toimintapiiriinsä.

Perinteisissä maissa on selvää ettei miehellä ja naisella ole välttämättä samoja harrastuksia. Täällä naiselta halutaan samankaltaisuutta mikä hämmentää todella monia.

Toki osa vaimoista jää hyvän elintason toivossa onnettomaan liittoon. Toin vain esille yhden syyn miksi liitot ei aina toimi vaikka rahaa olisikin.

Höpöhöpö. Suomalaisilla nykyajan naisilla on se vika, ettei enää hyväksytä miehekkäitä miehiä. Kuvitellaan, ettei miehisellä miehellä ole herkkää puolta ollenkaan. Tosin naisetkin sen aika hyvin pyrkivät peittämään ja mitä kovempi nainen ulkoisesti on omasta mielestään, niin sitä parempi. Totuus on kuitenkin toinen. Vahva ihminen uskaltaa näyttää myös herkät tunteensa ja heikkoutensa. Me emme vaadi muuta, kuin että olisitte naisia, vaimoja ja äitejä ilman lapsellista vinkumista ja jatkuvaa uhriutumista. Erilaisuus on rikkaus ja se oli yksi syy, miksi lopulta halusin ulkomaalaisen vaimon.

Mitä se sinua sitten enää liikuttaa, millaisia me olemme?

Jo vuosituhansien ajan on vanhemmilla ja viisaammilla ollut tapana antaa ihan ilmaisia neuvoja ja vinkkejä.

Ei minulla ole niille yhtään mitään käyttöä. Olen nainen, olen ollut äiti ja tietyssä mielessä olen äiti edelleen, vaikka lapseni on jo pitkään ollut aikuinen. Vaimoa minusta ei koskaan tule, mutta olen upean, ihanan miehen avopuoliso. Mutta en mitään näistä siksi että joku pelle peloton vauvapalstalla vaatii minua olemaan nainen, vaimo ja äiti.

Mitä roolia lapsesi biologinen isä näyttelee?

Aikuisen lapsen isää. Vai mitä kuvittelit?

Onko tuo isä se "upea" avopuolisosi? Kyselen vain siksi, kun vaikutat kovin erilaiselta, kuin nuori ja kaunis aasialaisvaimoni. Hän on aina kohtelias.

Sittenhän sinulla olisi paljon oppimista vaimoltasi.

-eri

1970-luvulla ihmiset olivat vielä yleensäkin hemmetin rumia. Katsokaa vaikka minkä näköisiä näyttelijöitä on päässyt niihin aikoihin kameran eteen. Nykyään sen näköisiä ei päästettäisi edes kuvauspaikalle tuomaan voileipiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Suomalaiset naiset ovat yleensä niin ennakkoluuloisia, että jo siihen kariutuu monilla orastava tutustuminen paremmin.  Minua ainakin häiritsi silloin, kun etsin vakavissani hyvää vaimomatskua, että naisilla oli tapana ensin ristikuulustella lähes kaikki mahdollinen, mutta itsestään eivät halunneet kertoa juuri mitään. Ei sellainen käy, vaan puolin ja toisin pikkuhiljaa opetellaan tuntemaan, vaikkakin kun ei olla kasvokkain, alkaa oma mieli luoda joskus hyvinkin vääränlaista kuvaa vastapuolesta. Taas päällekäyvät naiset ovat aivan hirveitä, eli leppoisia keskitien kulkijanaisia oli todella vähän.

Sitten muuttui kokonaan ääni kellossa, kun tein profiileja kansainvälisille sivustoille. Siellä oli toki vaarana huijarit, mutta olihan siitä saanut esimakua ihan kotimaisissakin palveluissa. Oli paljon helpompaa keskustella erilaisten naisten kanssa, kun homma oli heti kättelyssä reilumpaa ja rehellisempää. Mukavana seikkana, josta naiset saivat paljon lisäpisteitä oli se, että useimmilla on uskonto elämässä sen verran merkittävä asia, että naiset olivat kunniallisia ja hyvistä perheistä. Ja tietenkin, kun koko maailman miehet koittavat iskeä, niin kilpailuakin syntyi, mutta ilmeisesti rehti tyylini vei lopulta voiton ja löysin todella hyvän naisen.

Suomalaisella miehellä on yksi merkittävä vika. Tästä ei kehdata sanoa ääneen. Vika on miehuuden puute. Tarkoittaen mitä? Valitatte, paineistutte ja vaaditte vaimolta asioita jotka eivät edes kuulu hänen toimintapiiriinsä.

Perinteisissä maissa on selvää ettei miehellä ja naisella ole välttämättä samoja harrastuksia. Täällä naiselta halutaan samankaltaisuutta mikä hämmentää todella monia.

Toki osa vaimoista jää hyvän elintason toivossa onnettomaan liittoon. Toin vain esille yhden syyn miksi liitot ei aina toimi vaikka rahaa olisikin.

Höpöhöpö. Suomalaisilla nykyajan naisilla on se vika, ettei enää hyväksytä miehekkäitä miehiä. Kuvitellaan, ettei miehisellä miehellä ole herkkää puolta ollenkaan. Tosin naisetkin sen aika hyvin pyrkivät peittämään ja mitä kovempi nainen ulkoisesti on omasta mielestään, niin sitä parempi. Totuus on kuitenkin toinen. Vahva ihminen uskaltaa näyttää myös herkät tunteensa ja heikkoutensa. Me emme vaadi muuta, kuin että olisitte naisia, vaimoja ja äitejä ilman lapsellista vinkumista ja jatkuvaa uhriutumista. Erilaisuus on rikkaus ja se oli yksi syy, miksi lopulta halusin ulkomaalaisen vaimon.

Mitä se sinua sitten enää liikuttaa, millaisia me olemme?

Jo vuosituhansien ajan on vanhemmilla ja viisaammilla ollut tapana antaa ihan ilmaisia neuvoja ja vinkkejä.

Ei minulla ole niille yhtään mitään käyttöä. Olen nainen, olen ollut äiti ja tietyssä mielessä olen äiti edelleen, vaikka lapseni on jo pitkään ollut aikuinen. Vaimoa minusta ei koskaan tule, mutta olen upean, ihanan miehen avopuoliso. Mutta en mitään näistä siksi että joku pelle peloton vauvapalstalla vaatii minua olemaan nainen, vaimo ja äiti.

Mitä roolia lapsesi biologinen isä näyttelee?

Aikuisen lapsen isää. Vai mitä kuvittelit?

Onko tuo isä se "upea" avopuolisosi? Kyselen vain siksi, kun vaikutat kovin erilaiselta, kuin nuori ja kaunis aasialaisvaimoni. Hän on aina kohtelias.

Joko unohdit kakkosnaisen? Muista pysyä leikissä mukana! ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Koetko asian noin? Mielenkiintoista. Missä maassa naiset sitten ovat rohkeita ja lähtevät tuosta noin vaan tuntemattomien miesten luo? Miten itse toivoisit vaikka mahdollisen sisaresi tai tyttäresi tekevän - tapaavan ensin uuden, tuntemattoman miehen julkisella paikalla, vai lähtevän "rohkean aktiivisesti" tuntemattomien miesten luokse?

Venäläiselle naiselle kun ehdottaa, että tule käymään luonani niin mennään käymään vaikka Helsingissä kävelyllä, niin hän suostuu. Suomalainen nainen alkaa heti pelkää hyväksikäyttöä tai vastaavaa.

En usko, että kukaan tulee Venäjältä asti Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. En usko, että yksikään venäläisnainen lähtee toiselta paikkakunnalta päivän matkan päähän Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. Kyllä se nainen asuu siinä lähistöllä, mutta ei silti halua tavata toista kertaa.

Koko viikonlopuksi tietysti. Ohjelmassa on muutakin kuin kävelyä, joka riippuu siitä mistä nainen pitää.

Mikä tässä on olennaisesti hienompaa kuin siinä, että suomalainen ehkä tapaisi ensin kahvilassa, sitten nähtäisiin jossain muualla ja jos synkkaa, niin tapaaminen voi venyä vaikka viikonlopun mittaiseksi? Olennaistahan siinä on se, että pitkään tapaamiseen päädytään, kun kumpikin tietää tykkäävänsä viettää aikaa toisen seurassa, tullaan mainiosti toimeen ja viihdytään yhdessä. Sitähän ei tiedä, ennen kuin on tavannut. Mitä lisäarvoa siis tuo se, jos suorilta käsin mennään siihen viikonlopun kestävään tapaamiseen? (Kysyn siis vilpittömästi, koska en tajua, mutta olenkin supisuomalainen nainen, joten ehkä se kulttuuriero tekee tässä sen, etten saa kiinni ajatuksesta - kerro siis toki!)

Säästyy rahaa kun jättää ne kahvilatapaamiset tapaan. Ne muutenkin miehille epämiellyttäviä paikkoja. Ilmeisesti moni nainen ei heti luota, että mies voisi kohtelias ja hienotunteinen. Venäläinen nainen suomalaista naista rohkeampi. Jos mies esimerkiksi mokaa jotakin käytöstavoissa, niin mies joutuu heti naisen tiukkasanaiseen puhutteluun.

Sinun juttusi on ehkä sitten ne venäläiset naiset. Itselleni ainakin olisi tosi vieras ajatus "ottaa puhutteluun" joku tuntematon tai tuttukaan mies jonkun pikkumokan takia, ja muutenkin suhtaudun varmaan aika rennosti ja tykkään kohdata toisen ihmisenä ja persoonana. Mutta miten voi olla niin, että on kalliimpaa tavata toinen tutustumismielessä kahvilassa (kahvi 2,50 eur) kuin järjestää viikonlopun kestävät treffit syömisineen, kylpylöineen ja muine huvituksineen? Okei, ymmärrän että jos toinen asuu ulkomailla, ei ole järkeä matkustaa Suomeen vain käydäkseen kahvilla, mutta kun peräänkuulutit samanlaisia pitkän kaavan treffejä suomalaisillekin, niin eikös samassa kaupungissa asuen kuitenkin se tutustuminen kahvilassa olisi oikeasti halvempi?

Kun oletetaan, että jokainen tapaaminen ei johda tapailuun tai seurusteluun, niin sen sijaan, että maksaisi kylpylät ja ravintolat seitsemän kanssa päätyen yhteen vasta kahdeksannen kanssa, tulisi kahvilatapaamisista kuluja 8 X 2,50 eur, jonka jälkeen vasta sen kahdeksannen kanssa laitettaisiin rahaa ravintolaan ja kylpylään? Ei ole tietenkään väärin mennä kylpylään niidenkin kanssa, joiden kanssa tapailu loppuu sitten siihen esim. liian erilaisten persoonien tai muun vuoksi, mutta perustelu kahvilassa tapaamisen kalleudesta ei vaan mitenkään voi pitää paikkaansa.

Toki, jos kokee kahvilan epämiellyttävänä, niin ainahan sitä voi muuallakin tavata. Itse miellän kahvilan helpoksi, koska niitä on paljon saatavilla kaikkialla, kahvila ei vaadi mitään taitoja tai varusteita (kuten aiemmin mainittu tenniksen pelaaminen), ei tarvitse välittää säästä, ja pystyy kunnolla keskustelemaan. Mutta olen ollut itse kyllä ekoilla treffeillä museossa, leffassa, stand up -keikalla ja kävelylenkilläkin. Eli jos joku ei halua kahvilaan, niin kyllä se minulle sopii - vaikka itse suosin kahviloita juuri niiden helppouden vuoksi.

Jouduin puhutteluun kun itse vuorostani käymässä Pietarissa. Oli hirveä jano ja join suoraan pullosta vichyä, kun Venäjällä ei voi juoda kranaavettä. Nainen suuttui ja sanoi, että teit kaksi isoa virhettä. Ensiksi aina pitää kysyä ensin naiselta haluaako hän ja toinen oli se, että juo suoraan pullosta. Se oli kyllä iso moka ja olisi pitänyt tajuta se ajoissa.

Mitä me netotaan näistä tarinoista?

Tarkoitus on, että lopettaisitte sen jahkailun ja ottaisitte mallia venäläisen naisen rohkeudesta, ettei mene puolta vuotta hukkaan kun kahvilassa mietitään voiko tuon kanssa olla vai ei.

Mistä ihmeen rohkeudesta? Rohkeudesta lähteä sieltä kahvilasta miehen luokse? Rohkeudesta mennä kahvilan sijaan suoraan sen miehen luokse (omalla kustannuksella tottakai), ettei sen miehen tarvitse vaivautua edes sinne kahvilaan? Miksi olisin halunnut miehen, joka ei edes viihdy kahviloissa, ravintoloissa, elokuvissa, keikoilla, matkoilla jne vaan jota olisi pitänyt mennä tapaamaan hänen luokseen?

Heittäydy hetkeksi ulkopuoliseksi ja lue sekä omat, että tuon miehen kommentit. Sitten vietät minuutin hiljaisen hetken, jonka jälkeen luultavasti alat ymmärtää, miksi hän on valinnut mieluummin venäläisen treffikumppanin esim. sinunlaisesi sijaan.

-eri

Varmaankin siksi, että hän rakastunut siihen venäläiseen naiseen. Siihenhän kumppanuus yleensä perustuu.

Jos tuo on totta, niin se on kovin harmillista sen aasialaisen vaimon kannalta. Mahtaako vaimo tietää miehen kaksoiselämästä?

Vierailija kirjoitti:

Heh, yhä se oululainen mt-syistä työtön vauhdissa. "Vaimon" maa toki välillä vaihtuu.

Oikea paikka äijälle olisi mielenterveystoimisto.

Aina kun luen vinttikoppimiehen juttuja, mieleeni muistuu aku ankka- lehti, jossa aku teki itselleen vaimokkeen. Vesimeloni oli pää, moppi oli hiukset, puutarhalapio nokka.. 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Jep. Paitsi että hikikomeromies ei vaan halua (haluta toki saa), hän VAATII sitä instabeibeä. Siihen ei ole saatu vastausta, että keneltä tämmöistä voi vaatia.

Tuo retoriikka on tosiaan varsin mielenkiintoista. Kysymykset tyyliin "Miksi minulla ei ole oikeutta saada tasoistani (!) naista" ja "Hoikalle miehelle kuuluu hoikka nainen".

Juuri noin. Joka viikko on useampi tuollainen ketju. Lopputulema ei mene jakeluun, että pelkkä hento pikkupoikavartalo keljulla luonteella ei oikeasti oikeuta mihinkään salikissaan. Viimeistään perjantaina tulee taas uusi, kun tulee viikonloppu ja hikikomeromies tajuaa, että yksin menee sekin viikonloppu.

Tai no yksin, sille kelpaa seuraksi oman äitinsä ikäiset, perheelliset naiset av:lla. Kuten tuolle naisia kullittelevalla setämiehellekin, muuta kun ne ei saa.

on se jännä että naisen sanoessa minulle "kulta pieni" se on täysin sovelias ja neutraali ilmaisu. Sitten kun käytän sitä teille toisessa ketjussa niin se onkin naisvihaa.

Se ei siis ole halveksuva vaan "kaikella rakkaudella" kun pitää vähän selittää asioita eikä toinen tahdo ymmärtää.

Kultapieni, kun ei meistä kukaan ole pyytänyt sinua selittämään yhtään mitään. Kipaisepa katsomaan, tarvitsisiko vaimosi apua vaikka lattiakaivon puhdistamisessa.

ymmärrätkö että keskustelussa on useita henkilöitä? Pitäisiköhän se selittää sulle auki... katsos kun tämä on internetissä toimiva keskustelupalsta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Miksi naiset nirsoilevat vielä treffelläkin? Jos mies tapaa mielenkiintoisin naisen, niin mies voisi samantien alkaa seurustelemaan naisen kanssa ilman mitään treffejä. Jos suhde ei sitten toimikaan, niin sitten erotaan.

Kertoisitko, mitä sitten tapahtuu, kun aletaan seurustella. Eli nainen ja mies tapaavat toisensa (tilanteessa, joka ei ole treffit vaan... niin, missä?) ja päättävät alkaa seurustella. Mitä he siis tekevät, mitä tapahtuu?

Sovitaan, että tule juomaan kahvia luokseni, tai mennään pelaa tennistä tai käydään kaupassa. Mielestäni on turhaa järjestää enää jotain uutta arviointitilaisuutta jossain kahvilassa.

Itse en ainakaan lähtisi ensimmäisillä treffeillä toisen luo, etenkään jos ei tunneta. Jos toinen on ennestään tuttu edes jotenkuten ja molemminpuolista kiinnostusta on ilmassa, silloin tilanne on eri. Eikä se tenniksen peluu sen vähempää ole arviointitilaisuus, mutta siinä on vaan vaikeampi keskustella. Kahvilassa tapaamisen hyvä puoli on juuri se, että voi paremmin tutustua. Ja ainakin minulle on suhteen kannalta ihan yhdentekevää, miten hyvin toinen pelaa tennistä, mutta hänen ajatuksensa ja meidän välisen kommunikoinnin sujuvuus kiinnostaisi.

Mutta tietenkin mikä vaan tekeminen treffeillä tai tutustumisvaiheessa on ok, kunhan se on sellaista, mikä molemmille sopii. Eli ei se tenniskään siis huono vaihtoehto ole, vaikkei minun juttuni olisikaan. Jokainen tietää itse, mikä on itselle luontevinta.

Suomessa naiset ovatkin uskomattoman varovaisia. Miehet toivoisivat naisten olevan aktiivisempia ja rohkeampia.

Koetko asian noin? Mielenkiintoista. Missä maassa naiset sitten ovat rohkeita ja lähtevät tuosta noin vaan tuntemattomien miesten luo? Miten itse toivoisit vaikka mahdollisen sisaresi tai tyttäresi tekevän - tapaavan ensin uuden, tuntemattoman miehen julkisella paikalla, vai lähtevän "rohkean aktiivisesti" tuntemattomien miesten luokse?

Venäläiselle naiselle kun ehdottaa, että tule käymään luonani niin mennään käymään vaikka Helsingissä kävelyllä, niin hän suostuu. Suomalainen nainen alkaa heti pelkää hyväksikäyttöä tai vastaavaa.

En usko, että kukaan tulee Venäjältä asti Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. En usko, että yksikään venäläisnainen lähtee toiselta paikkakunnalta päivän matkan päähän Helsinkiin tunnin kävelyreissua varten. Kyllä se nainen asuu siinä lähistöllä, mutta ei silti halua tavata toista kertaa.

Koko viikonlopuksi tietysti. Ohjelmassa on muutakin kuin kävelyä, joka riippuu siitä mistä nainen pitää.

Mikä tässä on olennaisesti hienompaa kuin siinä, että suomalainen ehkä tapaisi ensin kahvilassa, sitten nähtäisiin jossain muualla ja jos synkkaa, niin tapaaminen voi venyä vaikka viikonlopun mittaiseksi? Olennaistahan siinä on se, että pitkään tapaamiseen päädytään, kun kumpikin tietää tykkäävänsä viettää aikaa toisen seurassa, tullaan mainiosti toimeen ja viihdytään yhdessä. Sitähän ei tiedä, ennen kuin on tavannut. Mitä lisäarvoa siis tuo se, jos suorilta käsin mennään siihen viikonlopun kestävään tapaamiseen? (Kysyn siis vilpittömästi, koska en tajua, mutta olenkin supisuomalainen nainen, joten ehkä se kulttuuriero tekee tässä sen, etten saa kiinni ajatuksesta - kerro siis toki!)

Säästyy rahaa kun jättää ne kahvilatapaamiset tapaan. Ne muutenkin miehille epämiellyttäviä paikkoja. Ilmeisesti moni nainen ei heti luota, että mies voisi kohtelias ja hienotunteinen. Venäläinen nainen suomalaista naista rohkeampi. Jos mies esimerkiksi mokaa jotakin käytöstavoissa, niin mies joutuu heti naisen tiukkasanaiseen puhutteluun.

Sinun juttusi on ehkä sitten ne venäläiset naiset. Itselleni ainakin olisi tosi vieras ajatus "ottaa puhutteluun" joku tuntematon tai tuttukaan mies jonkun pikkumokan takia, ja muutenkin suhtaudun varmaan aika rennosti ja tykkään kohdata toisen ihmisenä ja persoonana. Mutta miten voi olla niin, että on kalliimpaa tavata toinen tutustumismielessä kahvilassa (kahvi 2,50 eur) kuin järjestää viikonlopun kestävät treffit syömisineen, kylpylöineen ja muine huvituksineen? Okei, ymmärrän että jos toinen asuu ulkomailla, ei ole järkeä matkustaa Suomeen vain käydäkseen kahvilla, mutta kun peräänkuulutit samanlaisia pitkän kaavan treffejä suomalaisillekin, niin eikös samassa kaupungissa asuen kuitenkin se tutustuminen kahvilassa olisi oikeasti halvempi?

Kun oletetaan, että jokainen tapaaminen ei johda tapailuun tai seurusteluun, niin sen sijaan, että maksaisi kylpylät ja ravintolat seitsemän kanssa päätyen yhteen vasta kahdeksannen kanssa, tulisi kahvilatapaamisista kuluja 8 X 2,50 eur, jonka jälkeen vasta sen kahdeksannen kanssa laitettaisiin rahaa ravintolaan ja kylpylään? Ei ole tietenkään väärin mennä kylpylään niidenkin kanssa, joiden kanssa tapailu loppuu sitten siihen esim. liian erilaisten persoonien tai muun vuoksi, mutta perustelu kahvilassa tapaamisen kalleudesta ei vaan mitenkään voi pitää paikkaansa.

Toki, jos kokee kahvilan epämiellyttävänä, niin ainahan sitä voi muuallakin tavata. Itse miellän kahvilan helpoksi, koska niitä on paljon saatavilla kaikkialla, kahvila ei vaadi mitään taitoja tai varusteita (kuten aiemmin mainittu tenniksen pelaaminen), ei tarvitse välittää säästä, ja pystyy kunnolla keskustelemaan. Mutta olen ollut itse kyllä ekoilla treffeillä museossa, leffassa, stand up -keikalla ja kävelylenkilläkin. Eli jos joku ei halua kahvilaan, niin kyllä se minulle sopii - vaikka itse suosin kahviloita juuri niiden helppouden vuoksi.

Jouduin puhutteluun kun itse vuorostani käymässä Pietarissa. Oli hirveä jano ja join suoraan pullosta vichyä, kun Venäjällä ei voi juoda kranaavettä. Nainen suuttui ja sanoi, että teit kaksi isoa virhettä. Ensiksi aina pitää kysyä ensin naiselta haluaako hän ja toinen oli se, että juo suoraan pullosta. Se oli kyllä iso moka ja olisi pitänyt tajuta se ajoissa.

Mitä me netotaan näistä tarinoista?

Tarkoitus on, että lopettaisitte sen jahkailun ja ottaisitte mallia venäläisen naisen rohkeudesta, ettei mene puolta vuotta hukkaan kun kahvilassa mietitään voiko tuon kanssa olla vai ei.

Mistä ihmeen rohkeudesta? Rohkeudesta lähteä sieltä kahvilasta miehen luokse? Rohkeudesta mennä kahvilan sijaan suoraan sen miehen luokse (omalla kustannuksella tottakai), ettei sen miehen tarvitse vaivautua edes sinne kahvilaan? Miksi olisin halunnut miehen, joka ei edes viihdy kahviloissa, ravintoloissa, elokuvissa, keikoilla, matkoilla jne vaan jota olisi pitänyt mennä tapaamaan hänen luokseen?

Heittäydy hetkeksi ulkopuoliseksi ja lue sekä omat, että tuon miehen kommentit. Sitten vietät minuutin hiljaisen hetken, jonka jälkeen luultavasti alat ymmärtää, miksi hän on valinnut mieluummin venäläisen treffikumppanin esim. sinunlaisesi sijaan.

-eri

Varmaankin siksi, että hän rakastunut siihen venäläiseen naiseen. Siihenhän kumppanuus yleensä perustuu.

Jos tuo on totta, niin se on kovin harmillista sen aasialaisen vaimon kannalta. Mahtaako vaimo tietää miehen kaksoiselämästä?

Elää oman elämänsä Kauniissa ja Rohkeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Jep. Paitsi että hikikomeromies ei vaan halua (haluta toki saa), hän VAATII sitä instabeibeä. Siihen ei ole saatu vastausta, että keneltä tämmöistä voi vaatia.

Tuo retoriikka on tosiaan varsin mielenkiintoista. Kysymykset tyyliin "Miksi minulla ei ole oikeutta saada tasoistani (!) naista" ja "Hoikalle miehelle kuuluu hoikka nainen".

Juuri noin. Joka viikko on useampi tuollainen ketju. Lopputulema ei mene jakeluun, että pelkkä hento pikkupoikavartalo keljulla luonteella ei oikeasti oikeuta mihinkään salikissaan. Viimeistään perjantaina tulee taas uusi, kun tulee viikonloppu ja hikikomeromies tajuaa, että yksin menee sekin viikonloppu.

Tai no yksin, sille kelpaa seuraksi oman äitinsä ikäiset, perheelliset naiset av:lla. Kuten tuolle naisia kullittelevalla setämiehellekin, muuta kun ne ei saa.

on se jännä että naisen sanoessa minulle "kulta pieni" se on täysin sovelias ja neutraali ilmaisu. Sitten kun käytän sitä teille toisessa ketjussa niin se onkin naisvihaa.

Se ei siis ole halveksuva vaan "kaikella rakkaudella" kun pitää vähän selittää asioita eikä toinen tahdo ymmärtää.

Kultapieni, kun ei meistä kukaan ole pyytänyt sinua selittämään yhtään mitään. Kipaisepa katsomaan, tarvitsisiko vaimosi apua vaikka lattiakaivon puhdistamisessa.

ymmärrätkö että keskustelussa on useita henkilöitä? Pitäisiköhän se selittää sulle auki... katsos kun tämä on internetissä toimiva keskustelupalsta.

Nyt sen ukkelin persoonallisuus on jakautunut pahasti. Sekoilee jo omissa jutuissaan, eikä edes huomaa että on puhunut itsensä pussiin jo monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Jep. Paitsi että hikikomeromies ei vaan halua (haluta toki saa), hän VAATII sitä instabeibeä. Siihen ei ole saatu vastausta, että keneltä tämmöistä voi vaatia.

Tuo retoriikka on tosiaan varsin mielenkiintoista. Kysymykset tyyliin "Miksi minulla ei ole oikeutta saada tasoistani (!) naista" ja "Hoikalle miehelle kuuluu hoikka nainen".

Juuri noin. Joka viikko on useampi tuollainen ketju. Lopputulema ei mene jakeluun, että pelkkä hento pikkupoikavartalo keljulla luonteella ei oikeasti oikeuta mihinkään salikissaan. Viimeistään perjantaina tulee taas uusi, kun tulee viikonloppu ja hikikomeromies tajuaa, että yksin menee sekin viikonloppu.

Tai no yksin, sille kelpaa seuraksi oman äitinsä ikäiset, perheelliset naiset av:lla. Kuten tuolle naisia kullittelevalla setämiehellekin, muuta kun ne ei saa.

on se jännä että naisen sanoessa minulle "kulta pieni" se on täysin sovelias ja neutraali ilmaisu. Sitten kun käytän sitä teille toisessa ketjussa niin se onkin naisvihaa.

Se ei siis ole halveksuva vaan "kaikella rakkaudella" kun pitää vähän selittää asioita eikä toinen tahdo ymmärtää.

Kultapieni, kun ei meistä kukaan ole pyytänyt sinua selittämään yhtään mitään. Kipaisepa katsomaan, tarvitsisiko vaimosi apua vaikka lattiakaivon puhdistamisessa.

ymmärrätkö että keskustelussa on useita henkilöitä? Pitäisiköhän se selittää sulle auki... katsos kun tämä on internetissä toimiva keskustelupalsta.

Enimmäkseen yksi tietty on keppi tanassa ollut täällä juttelemassa.

Niin on joo, mutta nyt joku raivotas "keppi tanassa" käskee mun mennä juttelemaan vaimolle lattiakaivosta.

Suht asiatonta jos ei tiedä kenelle puhuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Jep. Paitsi että hikikomeromies ei vaan halua (haluta toki saa), hän VAATII sitä instabeibeä. Siihen ei ole saatu vastausta, että keneltä tämmöistä voi vaatia.

Tuo retoriikka on tosiaan varsin mielenkiintoista. Kysymykset tyyliin "Miksi minulla ei ole oikeutta saada tasoistani (!) naista" ja "Hoikalle miehelle kuuluu hoikka nainen".

Juuri noin. Joka viikko on useampi tuollainen ketju. Lopputulema ei mene jakeluun, että pelkkä hento pikkupoikavartalo keljulla luonteella ei oikeasti oikeuta mihinkään salikissaan. Viimeistään perjantaina tulee taas uusi, kun tulee viikonloppu ja hikikomeromies tajuaa, että yksin menee sekin viikonloppu.

Tai no yksin, sille kelpaa seuraksi oman äitinsä ikäiset, perheelliset naiset av:lla. Kuten tuolle naisia kullittelevalla setämiehellekin, muuta kun ne ei saa.

on se jännä että naisen sanoessa minulle "kulta pieni" se on täysin sovelias ja neutraali ilmaisu. Sitten kun käytän sitä teille toisessa ketjussa niin se onkin naisvihaa.

Se ei siis ole halveksuva vaan "kaikella rakkaudella" kun pitää vähän selittää asioita eikä toinen tahdo ymmärtää.

Kultapieni, kun ei meistä kukaan ole pyytänyt sinua selittämään yhtään mitään. Kipaisepa katsomaan, tarvitsisiko vaimosi apua vaikka lattiakaivon puhdistamisessa.

ymmärrätkö että keskustelussa on useita henkilöitä? Pitäisiköhän se selittää sulle auki... katsos kun tämä on internetissä toimiva keskustelupalsta.

Nyt sen ukkelin persoonallisuus on jakautunut pahasti. Sekoilee jo omissa jutuissaan, eikä edes huomaa että on puhunut itsensä pussiin jo monta kertaa.

Sille taas minä en voi mitään.

Toisaalta en ihmettelisi vaikka te laittaisitte viestiä sen "nimissä" jotta pääsette pilkkaamaan. Palstan tapa ilmeisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina syytetään nykynaisia nirsoudesta, mutta eikö naisetkin saa toivoa itselleen jotain? Pitääkö tyytyä keneen tahansa? Ei tuttavapiirissäni ole ketään naista, joka muuten toivoisi enempää kuin tavismiestä. Sellaistakaan ei löydä.

Tuo on juuri noin, tavallinen nainen haluaa tavallisen näköisen miehen, jolla on kiva luonne. Ellei löydä, elää yksin ja hankkii sosiaalisen piirin mm harrastuksista.

Syrjäytynyt hikikomeromies haluaa instabeiben, vähempi ei riitä. Ja sitten itkee täällä, miten NAISET on nirsoja :D

Jep. Paitsi että hikikomeromies ei vaan halua (haluta toki saa), hän VAATII sitä instabeibeä. Siihen ei ole saatu vastausta, että keneltä tämmöistä voi vaatia.

Tuo retoriikka on tosiaan varsin mielenkiintoista. Kysymykset tyyliin "Miksi minulla ei ole oikeutta saada tasoistani (!) naista" ja "Hoikalle miehelle kuuluu hoikka nainen".

Juuri noin. Joka viikko on useampi tuollainen ketju. Lopputulema ei mene jakeluun, että pelkkä hento pikkupoikavartalo keljulla luonteella ei oikeasti oikeuta mihinkään salikissaan. Viimeistään perjantaina tulee taas uusi, kun tulee viikonloppu ja hikikomeromies tajuaa, että yksin menee sekin viikonloppu.

Tai no yksin, sille kelpaa seuraksi oman äitinsä ikäiset, perheelliset naiset av:lla. Kuten tuolle naisia kullittelevalla setämiehellekin, muuta kun ne ei saa.

on se jännä että naisen sanoessa minulle "kulta pieni" se on täysin sovelias ja neutraali ilmaisu. Sitten kun käytän sitä teille toisessa ketjussa niin se onkin naisvihaa.

Se ei siis ole halveksuva vaan "kaikella rakkaudella" kun pitää vähän selittää asioita eikä toinen tahdo ymmärtää.

Kultapieni, kun ei meistä kukaan ole pyytänyt sinua selittämään yhtään mitään. Kipaisepa katsomaan, tarvitsisiko vaimosi apua vaikka lattiakaivon puhdistamisessa.

ymmärrätkö että keskustelussa on useita henkilöitä? Pitäisiköhän se selittää sulle auki... katsos kun tämä on internetissä toimiva keskustelupalsta.

Eli miehiä, jotka viettävät päivänsä (ja usein iltansakin) meidän suomimammojen seurassa vauvapalstalla, yhdistää poikkeuksellisen usein ulkomaalainen puoliso. Mielenkiintoista! Ilmeisesti suomalaisen naisen kanssa naimisissa olevat miehet viihtyvät paremmin puolisonsa seurassa.

Tilastollisesti oikeasti mielenkiintoista, jos tähänkin ketjuun on jo ehtinyt tulla yksi venäläisen kanssa naimisissa oleva, yksi filippiiniläisen kanssa oleva ja oliko jollain ukrainalainenkin vaimo?

Ja minä en ole väittänyt mitään noista asioista. Vaimo kyllä löytyy, mutta se on Pohjois-Pohjanmaalta.

Edelleen: se konsepti on että tänne pääsee useampi henkilö kirjoittamaan

Ilman parisuhdetta elämä on onnellisempaa. Nauttikaa ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE! LÄHDE!

Ai jotta sä pääset dissaamaan ne tilasto huuhaana? googlaa niin löydät kyllä.

Niin ja kai olet vaatimassa lähteen kaikille naisten esittämille väitteille tällä palstalla?

-eri / ei-ap