Lue keskustelun säännöt.
Onko poikamaisilla tytöillä yhtä vaikeaa kuin tyttömäisillä pojilla?
14.03.2021 |
Hesarissa on tärkeästä aiheesta hyvä juttu. Rasmus Arikka kirjoittaa sunnuntaisivuilla siitä, miten vaikeaa tyttömäisillä pojilla ja miehillä on pärjätä heteronormatiivisessa kulttuurissamme. En epäile hänen kokemuksiaan yhtään ja hienoa, että hän uskaltaa niistä kirjoittaa.
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000007857630.html
Asia tietenkään ei ole mikään kilpailukysymys ja jokaisen kokemukset ovat kulttuurisen ohella myös yksilöllisiä, kiinni kasvuympäristöstä ja -aikakaudesta. Mutta silti aloin miettiä, onko poikamaisilla tytöillä samoja kokemuksia.
Itselläni tuli laihuuden takia murrosikä myöhään, olin vielä yhdeksännellä luokalla lautamainen. Minua kiusattiin sen vuoksi paljon ja suljettiin sosiaalisesti porukoiden ulkopuolelle.
Teineillä on kova tarve "olla kuin muut" ja siihen kuuluu sekä tytöillä että pojilla sukupuoliroolit ja käsitys kauneudesta ja seksikkyydestä. Erilaisuuden takia yleensä aina tulee kiusatuksi tai karsastetuksi.
Mitä kokemuksia teillä on, millaisia ajatuksia?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut poikatyttö enkä ole kohdannut kiusaamista. Toisaalta varmasti miespuolisillekin on ollut hyvinkin nuoresta asti selvää etten ole myöskään tyttöystävä tai vaimomatskua.
Kysyin tuolta aiemmin mainitsemaltani lähipiirin nuorelta naiselta, miten miehet häneen suhtautuvat, eli oliko tulkintani oikea, että hänet (kaunis, mutta flirttailematon ja tietokoneista ja tekniikasta kiinnostunut nuori nainen) luokitellaan "hyväksi jätkäksi", ja hän sanoi, että joo - tietenkin miehet ovat siinäKIN asiassa yksilöitä, mutta suhtautuminen on semmoinen (hänen sanoin) bro-girl. Eli kiva kaveri, jonka kanssa on helppo jutella, mutta jota ei ajatella romanttisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikamaiset tytöt mielletään rohkeiksi ja itsevarmoiksi. Varsinkin sellaiset jotka pelaa lätkää tai futista.
Karkeahko persuäijä on ensin katoava rotu täältä.
En ollut erityisen tyttömäinen tai poikamainen, vaan ihan tavallinen harmaan massan kulkija lapsena ja nuorena. Tai olisin ollut, jos en olisi ollut isokokoinen (pitkä, harteikas, vähän pullukka, ei kuitenkaan lihava. Isokokoinen olen aina vaikka olisin laihtunut alipainoiseksi).
Sen vaan sanon että tämä maailma on helvetillinen paikka isokokoisille tytöille. He joko peittävät satuttavat puheet ym. rempseyteen/ei välitä tai sitten masentuvat, syrjäytyvät tai myyryävät elämän läpi toivoen olevansa mahdollisimman huomaamattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ollut erityisen tyttömäinen tai poikamainen, vaan ihan tavallinen harmaan massan kulkija lapsena ja nuorena. Tai olisin ollut, jos en olisi ollut isokokoinen (pitkä, harteikas, vähän pullukka, ei kuitenkaan lihava. Isokokoinen olen aina vaikka olisin laihtunut alipainoiseksi).
Sen vaan sanon että tämä maailma on helvetillinen paikka isokokoisille tytöille. He joko peittävät satuttavat puheet ym. rempseyteen/ei välitä tai sitten masentuvat, syrjäytyvät tai myyryävät elämän läpi toivoen olevansa mahdollisimman huomaamattomia.
Noin tuntuu käyvän monelle koska vaikka he ovat isokokoisia, he haluaisivat olla pieniä ja siroja ja turvassa miehen vahvassa sylissä.
No se ei tietysti niin helpolla onnistu.
Naisilla tuntuu olevan tuo että vaikka oltaisin erilaisia ja haluttaisiin erilaisia asioita elämältä, niin parisuhteessa halutaan tasan se sama kuvio.
Itse tykkään ulkonäöllisesti pitkistä ja vahvan oloisista naisista. Mutta tästä ei ole iloa heille, eikä minulle, koska olen itse melko pienikokoinen mies eikä minusta ole luomaan illuusiota pienikokoisuudesta isokokoiselle naiselle.
Riippuu varmaan seksuaalisesta suuntautumisesta. Poikamaiset lesbot ovat yleensä itsevarmoja ja haluttuja kumppaneita. Sitten taas poikamaisen heteronaisen on vaikeampaa löytää kumppania. Etenkin isokokoisen, rotevan naisen. Lähipiiristä löytyy tuttu, jolla ongelma tämän suhteen. Lähes kaikki miehet pienempiä kuin hän. Ja sitten ne 190 cm harteikkaat miehet haluavat lyhyen ja siron naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan seksuaalisesta suuntautumisesta. Poikamaiset lesbot ovat yleensä itsevarmoja ja haluttuja kumppaneita. Sitten taas poikamaisen heteronaisen on vaikeampaa löytää kumppania. Etenkin isokokoisen, rotevan naisen. Lähipiiristä löytyy tuttu, jolla ongelma tämän suhteen. Lähes kaikki miehet pienempiä kuin hän. Ja sitten ne 190 cm harteikkaat miehet haluavat lyhyen ja siron naisen.
Nykyään lesbot alkaa olla enemmän naisellisempia ja etsivät myös naisellista naista kumppanikseen. Joten en ihan allekirjoita.
Miesmäisyyttä siedetään naisilla paremmin kuin miehillä naismaisuutta. Kovis ja poikamainen nainen on itsenäinen ja voimaantunut - ei mene stereoypioiden mukaan tai mielistele miehiä alistumalla klassisille naisten ulkonäköihanteille. Independent woman.
Naismainen mies sen sijaan nähdään heikkona, koska yhteiskunnassa arvostetaan enemmän maskuliinisuutta henkisenä ominaisuutena. Jopa homoilla miehillä on usein vaikea sietää naismaisia miehiä, eivätkä femmet homot ole kovinkaan suosittuja, vaan herättävät paheksuntaa. Tuollaisia homoja saatetaan nimitellä "neideiksi" tai "kanoiksi".
Väitän myös, että tämä sama maskuliinisuuden ihannointi on johtanut lisääntyeeseen nuorten naisten haluun korjata sukupuoltaan miehiksi. Kun koetaan, ettei voida olla miesmäisiä tai vähemmän klassisen kauniita naisia, mutetaan sitten vaikka koko sukupuoli ratkaisukeinona. Tietenkään tämä ei ole ainoa syy sukupuolen korjaamiseen, mutta ei voida kieltää, etteivätkö myös tällaiset yhteiskunnalliset tekijät vaikuttaisi ilmiöön, joka on lisääntynyt räjähdysmäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä poikatyttö pääsee helpommalla koska maskuliinisuus on keskimäärin arvostettavampi ominaisuus kuin feminiinisyys. Tyttömäistä poikaa pidetään sitten heikkona ja omituisena kun poikamainen tyttö on rohkea ja erilainen. Mietityttää kyllä mitä tällainen arvomaailma ihmisille tekee.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan seksuaalisesta suuntautumisesta. Poikamaiset lesbot ovat yleensä itsevarmoja ja haluttuja kumppaneita. Sitten taas poikamaisen heteronaisen on vaikeampaa löytää kumppania. Etenkin isokokoisen, rotevan naisen. Lähipiiristä löytyy tuttu, jolla ongelma tämän suhteen. Lähes kaikki miehet pienempiä kuin hän. Ja sitten ne 190 cm harteikkaat miehet haluavat lyhyen ja siron naisen.
Eikö tuo ongelma ole seurausta siitä että ko. naiselle kelpaa vain 190cm harteikas mies?
Jos tuo on ongelmana, niin ei niitä pitkiä ja raamikkaita miehiä löydy kaikille muillekaan.
Jos minä lyhyehkönä ja hoikkana miehenä kelpuuttaisin vain 150cm supersirot naiset jotta näyttäisin isolta naisen rinnalla, niin kyllähän se vaikuttaisi seuranhakua melkoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesmäisyyttä siedetään naisilla paremmin kuin miehillä naismaisuutta. Kovis ja poikamainen nainen on itsenäinen ja voimaantunut - ei mene stereoypioiden mukaan tai mielistele miehiä alistumalla klassisille naisten ulkonäköihanteille. Independent woman.
Naismainen mies sen sijaan nähdään heikkona, koska yhteiskunnassa arvostetaan enemmän maskuliinisuutta henkisenä ominaisuutena. Jopa homoilla miehillä on usein vaikea sietää naismaisia miehiä, eivätkä femmet homot ole kovinkaan suosittuja, vaan herättävät paheksuntaa. Tuollaisia homoja saatetaan nimitellä "neideiksi" tai "kanoiksi".
Väitän myös, että tämä sama maskuliinisuuden ihannointi on johtanut lisääntyeeseen nuorten naisten haluun korjata sukupuoltaan miehiksi. Kun koetaan, ettei voida olla miesmäisiä tai vähemmän klassisen kauniita naisia, mutetaan sitten vaikka koko sukupuoli ratkaisukeinona. Tietenkään tämä ei ole ainoa syy sukupuolen korjaamiseen, mutta ei voida kieltää, etteivätkö myös tällaiset yhteiskunnalliset tekijät vaikuttaisi ilmiöön, joka on lisääntynyt räjähdysmäisesti.
Tuo on muuten totta.
Muistan joskus päätyneeni raflassa jutuille seurueen kanssa jotka paljastuivat homoiksi. Jossain vaiheessa puhuttiin stereotypioista ja siitä kuinka nämä tyypit eivät olleet niiden mukaisia. Heput vain totesivat yhteen ääneen että vaikka ollaankin homoja niin ei me sentään h . i . n . t . t . e . j . ä olla.
ps. haistakaa nyt v . t t . u tuon sensuurinne kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavallisessa elämässä naiset saavat päinvastoin plussaa osaamisesta joka ei miehen tapauksessa aiheuttaisi yhdenkään kulmakarvan kohoamista. Kun nainen hoitaa "miesjutun" itse, muut naiset ylistävät kuinka osaava tämä oli, go girl. Kun nainen lähtee vaellukselle soolona, vau mitä rohkeutta.
Kun teen miehenä samat asiat, ei reaktiota. Eikös miehen kuulukin osata ja uskaltaa?
Huomaan tämän sivutyössäni, striimaan nimittäin twitchissä. Naiset, etenkin nuoret, saavat poikkeuksetta heti paljon katsojia. Jos he ovat lisäksi hyviä striimaajia, alkaa tippumaan subeja eli rahaa. Miehenä joutuu tekemään paljon enemmän työtä koska alussa on 0-3 katsojaa eikä 30-50.
Go girl -huutelu ei ole arvostusta vaan tsemppaamista ja hyvän mielen levitystä. Sillä kannustetaan iloitsemaan keskihyvistä suorituksista, mutta jos on liian hyvä sitten aletaan katsomaan pahalla ja puhumaan selän takana. Sosiaalisessa mediassa voi menestyä arvostuksesta riippumatta, koska siellä pärjääminen perustuu muihin asioihin kuten siihen että on viehättävä/samaistuttava/viihdyttävä jne. Se että jollain on paljon seuraajia voi tarkoittaa että on arvostettu tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesmäisyyttä siedetään naisilla paremmin kuin miehillä naismaisuutta. Kovis ja poikamainen nainen on itsenäinen ja voimaantunut - ei mene stereoypioiden mukaan tai mielistele miehiä alistumalla klassisille naisten ulkonäköihanteille. Independent woman.
Naismainen mies sen sijaan nähdään heikkona, koska yhteiskunnassa arvostetaan enemmän maskuliinisuutta henkisenä ominaisuutena. Jopa homoilla miehillä on usein vaikea sietää naismaisia miehiä, eivätkä femmet homot ole kovinkaan suosittuja, vaan herättävät paheksuntaa. Tuollaisia homoja saatetaan nimitellä "neideiksi" tai "kanoiksi".
Väitän myös, että tämä sama maskuliinisuuden ihannointi on johtanut lisääntyeeseen nuorten naisten haluun korjata sukupuoltaan miehiksi. Kun koetaan, ettei voida olla miesmäisiä tai vähemmän klassisen kauniita naisia, mutetaan sitten vaikka koko sukupuoli ratkaisukeinona. Tietenkään tämä ei ole ainoa syy sukupuolen korjaamiseen, mutta ei voida kieltää, etteivätkö myös tällaiset yhteiskunnalliset tekijät vaikuttaisi ilmiöön, joka on lisääntynyt räjähdysmäisesti.
Tuo on muuten totta.
Muistan joskus päätyneeni raflassa jutuille seurueen kanssa jotka paljastuivat homoiksi. Jossain vaiheessa puhuttiin stereotypioista ja siitä kuinka nämä tyypit eivät olleet niiden mukaisia. Heput vain totesivat yhteen ääneen että vaikka ollaankin homoja niin ei me sentään h . i . n . t . t . e . j . ä olla.
ps. haistakaa nyt v . t t . u tuon sensuurinne kanssa.
Oli kyllä järkyttävää nuorempana huomata tuo miten liian monet homotkin halveksuu sellaisia ei niin miehekkäitä homoja. Minussa oli lähes koko värisuora matalaa ääntä lukuunottamatta niitä ei toivottuja piirteitä. Onneksi olin tottunut jo koko ikäni tulemaan hylätyksi, syrjityksi ja kiusatuksi miesten toimesta, niin ei tuntunut kovin pahalta. Silti sitä jotenkin ajatteli, että toiset homot ei syrji ja ehkä jopa samaistuvat ja siten hyväksyvät osaksi porukkaa.
Sitä vain olisi halunnut miespuolisia kavereita, kun oli saanut kuulla koko ikänsä miten on noloa olla poikana vain tyttöjen kaveri, että hommaas nyt poikapuolisia kavereita niin muutut siinä samalla itsekin neitinössykästä kunnon pojaksi. Mitä ajantuhlausta ja turhia pettymyksiä.
Nyt "aikuisena" en häpeä enää sitä, ettei mulla ole miespuolisia kavereita. En ole koskaan saanut ystävällistä käytöstä toiselta mieheltä. Parhaimmillaan se on ollut neutraalia ilkeilyn ja vit tuilun sijaan, niin miksi mun pitäisi edes yrittää enää yrittää ystävystyä toisten miesten kanssa? Saan joskus edelleen kuulla siitä miksi mulla ei ole sellaista miesporukkaa johon kuuluisin ja olisin niiden bro ja yksi jätkistä? :D Entinen kumppani itseasiassa jätti mut tämän takia, koska ei sietänyt sitä, että mulla on vain naisia kavereina. Alkuun piti mua hyvänä löytönä, koska olen kauniinkomea matalaääninen mies. Yleensä mun kaltaset oli kuulemma sellaisia käsillä paljon elehtiviä naismaisesti puhuvia (*tähän halventava sana) ja onneksi mä en ole sellainen vaan just hyvä sekoitus miehekkyyttä ja sellaista hyvää homomaisuutta.
Mua kans kiusattiin yläasteella, kun olin "lauta", "hikke" eikä kiinnostanut merkkivaatteet ja meikit, mutta ne kiusaaja"kaverit"han eivät olleet mitään oikeita kavereita, joten eipä haittaa yhtään etten enää näe kyseisiä tyyppeja. Muita kavereita minulla ei siis ollut.
Nyt olen löytänyt lukioista ja amiksista kerätyn oman porukan, jossa minusta pidetään juuri sellaisena kuin olen.
N19
Perusluonteeltani olen yksinäinen, hikke, rauhallinen, ystävällinen, huumorintajuinen, kiltti sekä joissakin asioissa ehkä hieman tyttömäinenkin.
Toivoisin mielellään naispuolista kaveria, joka olisi iältään jostain noin 1626 vuoden väliltä, mutta ei se niin tarkkaa ole. Ensisijaisesti olen hakemassa itselleni ystäviä, enkä parisuhdetta, vaikkei senkään mahdollisuus ole poissuljettu, mikäli molemminpuolista kiinnostusta siihen löytyy.
Kurjaa, että olet tuollaista joutunut sietämään. Erilaisuudesta rokotetaan teini-iässä heti ja armotta, mutta niin ei tietysti saisi olla.
Mutta hyvä kuulla, että elämä on silti edennyt haluamaasi suuntaan. Ja olet täysin oikeassa, miesmakuja naisilla on monenlaisia kuten naismakuja miehillä.
Ap