Onko poikamaisilla tytöillä yhtä vaikeaa kuin tyttömäisillä pojilla?

Se on juuri niin, että paljon riippuu ajankohdasta ja ympäristöstä. Täällä stadissa lasteni koulukavereissa on ollut todella monenlaisia seksuaalisia suuntauksia ja tyylejä androgyynistä naismaiseen ja miesmäiseen. Vaikea kuvitella, että kukaan niissä porukoissa vierastaisi naismaista miestä tai miesmäistä naista. Tai en minä tietenkään sitä äitinä voi varmuudella tietää, mutta näin olettaisin.

En usko, että on. 

Jooh, kyllä minua kiusattiin kun olin poikamainen tyttö. Mutta ei kuitenkaan niin pahasti kuin tyttömäisiä poikia, ne saatettiin ihan jopa hakata. Mun kohdalla se oli vain sellaista nälvimistä ja ettei kukaan halunnut olla mun kaveri.

Kyllä poikamainen tyttö pääsee helpommalla kuin tyttömäinen poika. Toisaalta esimerkiksi Helsingissä ollaan valovuosi maakuntia edellä, eikä noihin ihan samalla tavalla kiinnitetä huomiota kuin joskus ennen. Ei se silti pois ole mennyt, mutta kehitystä on tapahtunut.

No minä olen ollut "lauta" aina ja joku vastaantulija siitä on huomauttanutkin. Olen tainnut olla aina muutenkin vähän poikamainen, mutta en koe siitä olleen harmia, enkä ole näitä yhdistänyt koskaan.

Ajattelen että tyttömäisellä kaveripojalla oli vaikeampaa, ei minua noista ominaisuuksista kiusattu normaalisti. Tytöillä sai olla lyhyt tukka, sai kiipeillä puissa ja harrastaa "poikien juttuja"

Väittäisin siis että poikatytöillä on helpompaa kuin tyttöpojilla.

Minusta se on aivan yhtä pahaa.

Minua kiusattiin koko koulun ajan rinnattomuudesta ja matalasta puheäänestä jne. Kyseltiin lesboudesta, vaikka olen aivan hetero nainen.

Se jätti syvät jäljet, en vielä näin nelikymppisenäkään pidä itseäni yhtään viehättävänä tai seksikkäänä ja tyydyn kerta toisensa jälkeen huonoihin miessuhteisiin, koska en usko olevani parempien väärti.

Aivan samalla lailla kuin Rasmus on opettelemalla opetellut miesmäisiä tapoja, minä olen pyrkinyt kompensoimaan ja häivyttämään poikamaisuutta loputtomilla meikki- ja push up-investoinneilla, pitämällä pitkää tukkaa (vaikka ohuelle tukalleni sopisi lyhyt malli paremmin), käyttämällä epämukavia korkkareita jne.

Ei siinä ole eroa. Hävettää, mutta samalla kiukuttaa.

Poikatyttö ei kuitenkaan löydä helposti elämänkumppania toisinkuin tyttömäinen poika, joka on kysytty parisuhdemarkkinoilla.

Ajattelisin kyllä, että se ettei tissit kasva ei tarkoita, että olisi poikamainen tyttö vaan että luonteenpiirteet ja miekenkiinnonkohteet ovat poikamaisia. Itse olen ollut siinä suhteessa poikamainen tyttö, että olen tykännyt liikkumisesta, riehumisesta , tappelemisesta ja kilpailusta. En ole leikkinyt nukeilla ja pukeutunut hörhelöihin. Tämä ei lapsuudessa ja nuoruudessa haitannut mitenkään. Toki koulussa nössöt tyttömäiset pojat joutui kiusatuksi tai vähintään pilkatuksi.

Mulla oli ehkä helpompaa varsinkin teini-iässä kun olin "poikamainen". Pukeuduin kuin tavalliset teinitytöt, mutta olin kiinnostunut tekniikasta: lentokoneista, autoista, laivoista, tietokoneista... Varsinkin poikien keskuudessa olin suosittu. Koulukaverini taas oli hieman tyttömäinen, taiteellinen homopoika ja ei tarvi arvata, miten häntä kohdeltiin. Ei ikinä saanut masennuksen takia esim. lukiota käytyä loppuun. En yhtään tiedä miten hänellä nyt menee, hän muutti ulkomaille ja katkoi välit kuulemma myös perheeseensä. 

Kyllä varmasti poikamaisilla tytöillä on helpompaa, varsinkin jos tekniikka ja urheilu kiinnostavat. En ymmärrä mikä naisellisuudessa ja pehmeissä arvoissa hiertää niin monia, varsinkin miehiä.

Poikatytöillä helpompaa kuin tyttömäisillä pojilla. Sellain sanontakin on, että mielummin isintyttö kuin mammanpoika 😄

Luulisin tyttömäisillä pojilla olevan vaikeampaa. Taustalla siinä on koko kulttuurissa oleva oletus, että mies on naista ylempiarvoinen. Jos mies meikkaa tai laittaa hameen, on se koomista. Naisilla vastaavaa rajoitetta ei ole. Jos miestä sanotaan tytöksi, on se haukkumista. Naista taas voidaan kehua sanomalla tämän olevan hyvä jätkä. Ja perinteisessä naisten ammatissa olevaa miestä pidetään omituisena tai homona, miesten ammatissa oleva nainen taas on rohkea. Toisin sanoen miesten rajoitetun roolin taustalla ei ole mies- vaan naisvihaa, jossain määrin myös homofobiaa. M42

Vierailija kirjoitti:

Poikatyttö ei kuitenkaan löydä helposti elämänkumppania toisinkuin tyttömäinen poika, joka on kysytty parisuhdemarkkinoilla.

Höpö höpö. Itse olin poikamainen tyttö ja tietyllä tavalla insinöörimäinen putkiaivo. En ole koskaan meinannut, pukeutunut hameisiin tai muuten hössöttänyt typeryyksiä ja silti on aina päässyt kumppaninsa valitsemaan päältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jooh, kyllä minua kiusattiin kun olin poikamainen tyttö. Mutta ei kuitenkaan niin pahasti kuin tyttömäisiä poikia, ne saatettiin ihan jopa hakata. Mun kohdalla se oli vain sellaista nälvimistä ja ettei kukaan halunnut olla mun kaveri.

"Vain"? Minusta henkinen ja sosiaalinen eristäminen on jopa pahempi asia kuin että saa joskus fyysisesti selkäänsä. Ainakin mun koulussa ne parit naismaiset pojat sai kyllä kavereita vähintäänkin tytöistä.

Mutta joo, en tietysti vähättele mitään kiusaamista, kauheaa kaikki.

Tuskin se "vain" jäi niihin pahoinpitelyihin, omaan nuoruusaikaan tiesin yhden vähän tyttömäisen pojan, kukaan poika ei halunnut olla kaveri koska "luultaisiin homoksi" ja tytötkin välttelivät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikatyttö ei kuitenkaan löydä helposti elämänkumppania toisinkuin tyttömäinen poika, joka on kysytty parisuhdemarkkinoilla.

Höpö höpö. Itse olin poikamainen tyttö ja tietyllä tavalla insinöörimäinen putkiaivo. En ole koskaan meikannut, pukeutunut hameisiin tai muuten hössöttänyt typeryyksiä ja silti on aina päässyt kumppaninsa valitsemaan päältä. Korjattu

Ei ku me ei olla tollasii nössöi kute sä

Peruskouluaikoina oli yksi samanikäinen tyttö, joka oli poikamainen. Lyhyet hiukset ja pukeutui poikamaisesti. En tuntenut tyttöä kovin hyvin henkilökohtaisesti, mutta oli kyllä todella puhelias ja sellainen rasavilli, ei tietääkseni ollut kiusattu vaan tuli oman luokkansa tyttöjen kanssa hyvin toimeen. Että varmaan riippuu hyvin pitkälti ihmisen luonteesta joutuuko silmätikuksi vai ei.

Kaikilla jotka eivät istu johonkin muottiin, on vaikeaa, mutta kyllä uskoisin, että mies joka ei istu miehen muottiin, on noista kahdesta vielä vaikeampaa.

Tytöillä epätyttömäisyys saatetaan nähdä jopa kunniallisena asiana. Kai te nyt "ei niin kuin muut tytöt" -ilmiön tiedätte.

Usein jos poikien ahtaista rooleista puhutaan, se tulkitaan miesvihaksi - niin että ei muka enää saa olla mies. Kyllä saa olla stereotyyppinen mies (kunhan se ei ilmene vahingollisena käytöksenä), mutta sitä ei pitäisi keneltäkään vaatia.

Poikatyttö on cool poikien keskuudessa. Naapurintyttö oli aina mukana meidän poikaporukassa kun kiipeiltiin puissa, pelattiin jalkapalloa tai muita pallopelejä. Myös tietokonepeleissä pärjäsi 👍 Näin aikuisena mieluinen seurustelukumppani olisi nainen jota kiinnostaa urheilu, tiede ja tekniikka, autot 🙂

M34

Olin ulkomuodolta super naisellinen tyttö, mutta luonteeltani nörtti ja poikamainen ja tosi yksinäinen koulussa, en koskaan päässyt jotenkin yhteyteen tyttöjen kanssa. Aikuisiällä sama, en vain osaa olla naisten ryhmässä. Olen vain luonteeltani jotenkin miesmäinen. Katson gold rushia, pelaan, en osaa sisustaa enkä pukeutua. Miesten kanssa tulen hyvin toimeen.

Ilman muuta poikatytöllä on paljon helpompaa kuin tyttöpojalla.

Ja nyt siis puhutaan luonteesta. Epämiehekäs/epänaisellinen ulkonäkö on haitta kummankin sukupuolen edustajille. Oma lukunsa on koko ja voima, jotka ratkaisevat pojilla.

Poikatyttö päätyy helposti kiusatuksi, ei saa miespuolisia kavereita eikä välttämättä kouluiässä naispuolisiakaan. Joskus 20+ tienoilla on paikka kamupoikana, mutta ei sekään ole mitenkään taattua.

Seurustelukumppanin löytäminen on helpompaa poikatytölle, he ovat jopa kysyttyjä. Tyttöpoikaa ei halua perinteinen tyttö joka haluaa vastakohtansa eikä myöskään poikatyttö joka haluaa perinteisen pojan, jotta olisivat samanlaisia. Perinteiset miesroolit ja vaatimukset eivät ole kadonneet mihinkään. Ne ilmaistaan enemmän rivien välistä ja suvaitaan muitakin, mutta parisuhteeseen halutaan mies jonka feminismiystävällisten puheiden takaa löytyy Mies.