Yhteishuoltajuus, viikko-viikko-systeemi, jota toinen vanhempi ei kunnioita ollenkaan

Vierailija kirjoitti:

Menee aiheen ohi, mutta minusta tuo viikko-viikko-systeemi on kauhea. Ei kukaan aikuinen suostuisi asumaan joka toinen viikko eri paikassa. Ainakaan minä.

Voi ku kiva, sullakin on mielipide.

Onko mitään parempia ehdotuksia silloin jos 2 normaalituloista ihmistä eroaa, eli ei ole varaa ostella sinkkukämppiä tai sietokykyä kestää osittaista yhteistaloutta eksän kanssa?

Tosi monet perhetilanteet ei ole mitenkään ideaaleja kaikille osanottajille, mutta sä et sittrn ole kuullut siitä että tarpeekai hyvä riittää.

Tarpeeksi hyvä vanhemmuus, tarpeeksi hyvä lapsuus jne.

Ei ole mitään järkeä pakottaa yhtä vanhempaa johonkin yh-köyhyysloukkuun ja pilata vanhempien välit elareita maksattamalla - tai kuten monissa eroperheissä: antaa elarien maksajan vältellä vastuitaan jättämällä sopimukset allekirjoittamatta jolloin se lapsista 100% vastuussa oleva vanhempi jää entistä tiukemmin yhteiskunnan tukien varaan ja yksin.

Mut hei, se on jokaisen oma valinta millaisia sosiaalisia ongelmia haluaa veroillaan maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Menee aiheen ohi, mutta minusta tuo viikko-viikko-systeemi on kauhea. Ei kukaan aikuinen suostuisi asumaan joka toinen viikko eri paikassa. Ainakaan minä.

En suostuisi minäkään. Siksi en koskaan hoitanut lapsia eron jälkeen viikko/viikko systeemillä. Tai 2 vkoa/2vkoa... Yhtä järjetön systeemi on jossa lapsi asuu koulupäivät yhdellä. Ja toisella kaikki viikonloput, koulun lomat ja pyhät.

Ymmärrän. Eksäsi ei kunnioita rajojasi ja manipuloi lapsiaan ja luultavasti sinuakin. Mulla on sama tilanne. Parasta varmasti ottaa yhteyttä esim perheneuvolaan tai johonkin vauvapalstaa parempaan ja puolueettomaan asiantuntijaan.

Ala tehdä kaikkea kivaa sen tyttäresin kanssa.

Yms sitkun tilanteet helpottaa viet jonnekkkn risteilyille, syömään ostat vaatteita jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alko on maistunut jo yhdessäoloaikana liikaa ja ero on ollut vaikea, miksi ihmeessä olet suostunut vuoroasumisen? Sen lähtökohta on sopuisuus, jos se halutaan toteuttaa lapsen edun mukaisesti.

Olisiko mitään muuta rakentavaa kommenttia tähän kohtaa? Ei yksinhuoltajuutta tänä päivänä kovin heppoisin perustein saada. Ja kuten avauksessa laitoinkin, käräjille en lapsistani lähde tappelemaan- se olisi mielestäni äärikeino siinä tilanteessa, jos lapset olisivat välittömässä vaarassa tai heidän turvallisuutensa olisi vakavasti uhattuna. Arvannet minkä luonteinen ihminen vastassa on, kun tämä on tällaista nytkin? Mitä se hyödyttää, vaikka paperilla olisi mitä, jos mitään sopimusta ei kunnioiteta? En minä siltikään poliiseja tai sosiaalityöntekijöitä laittaisi lapsiani tässä tilanteessa isältään hakemaan. Kysyin keinoja, mitä tässä tilanteessa voisi tehdä. Näkökulmaa.

Voi hyvänen aika sentään. Yksinhuoltajuudesta en puhunut sanallakaan, harvoin siihen on edes edellytyksiä. Sen sijaan että lampaana suostut hankalan vanhemman vaatimuksiin, jotka eivät ole lasten edun mukaisia, voisit ottaa härkää sarvista ja hakea täytäntöönpanokelpoisen ratkaisun käräjäoikeudesta. Uskomatonta, mitä aikuiset laittavat lapset kärsimään oman viitsimättömyytensä vuoksi.

Mitä jos sinut laitettaisiin joka toiseksi viikoksi hankalan, viinaanmenevän henkilön luo? Ja niinä viikkoina kun olisit toisella vanhemmalla, tämä hankala vanhempi silti hakisi sinut ilman että kukaan puuttuu asiaan? Vaikka lapset eivät ole välittömässä hengen ja terveyden vaarassa, on vaikea uskoa, että nykytilanne on heille suotuisa. Se, etteivät he valita, ei kerro vielä mitään - vanhemmuus olisi huomattavasti helpompaa, jos lapset heti ilmaisisivat selkeästi kantansa joka asiaan.

Vanhemmat kuvittelevat lasten sopeutuvan aivan älyttömiinkin tilanteisiin. Näkökulmaa saitkin, lasten näkökulmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee aiheen ohi, mutta minusta tuo viikko-viikko-systeemi on kauhea. Ei kukaan aikuinen suostuisi asumaan joka toinen viikko eri paikassa. Ainakaan minä.

Voi ku kiva, sullakin on mielipide.

Onko mitään parempia ehdotuksia silloin jos 2 normaalituloista ihmistä eroaa, eli ei ole varaa ostella sinkkukämppiä tai sietokykyä kestää osittaista yhteistaloutta eksän kanssa?

Tosi monet perhetilanteet ei ole mitenkään ideaaleja kaikille osanottajille, mutta sä et sittrn ole kuullut siitä että tarpeekai hyvä riittää.

Tarpeeksi hyvä vanhemmuus, tarpeeksi hyvä lapsuus jne.

Ei ole mitään järkeä pakottaa yhtä vanhempaa johonkin yh-köyhyysloukkuun ja pilata vanhempien välit elareita maksattamalla - tai kuten monissa eroperheissä: antaa elarien maksajan vältellä vastuitaan jättämällä sopimukset allekirjoittamatta jolloin se lapsista 100% vastuussa oleva vanhempi jää entistä tiukemmin yhteiskunnan tukien varaan ja yksin.

Mut hei, se on jokaisen oma valinta millaisia sosiaalisia ongelmia haluaa veroillaan maksaa.

Tämä ei ollut ap:n kommentti.

T:Ap

Vierailija kirjoitti:

Muutama ehdotus aplle.

Yksi vaihtoehto olisi että seuraavan kerran kun lapset sinulla niin tilaa vaikka pitsat ja pidät poikien kanssa kolmestaan juttuhetken. Kysyt pojilta mitä he haluavat tulevaisuudestaan. Kannusta heitä opiskelmaan sillä että saat heidät itsensä tajuamaan mitä koulutus mahdollistaa (esim ammatin jossa hyvä palkka tai kevyemmän työn tai mieleisen työn jne). Juttele myös siitä millaista perheelämää he haluaisivat jatkossa elää. Jos pojat vaikka sanoo että haluaisivat asua isänsä luona koska isä antaa rahaa ja saa mennä vapaasti kavereille jne niin juttele asiasta tarkemmin poikien kanssa. Kysy miksi he ajattelevat sinun tuputtavan terveellistä ruokaa tai opiskelua ym. Kuuntele ja perustele rauhassa näkemyksiäsi. Jos pojat ovat edelleen sitä mieltä että isän tapa parempi niin kysy miksi sitten ottavat aina sinuun yhteyttä kun pitää ostaa koulukirjoja/talvitakki tai mikä ongelma nyt onkaan. Eli keskustele ja kuuntele heidän mielipiteitäänkin.

Tytön kanssa juttelisin erikseen. Ja moneen kertaan. Miten hän kokee perheelämänne nyt ja mitä toiveita hänellä on. Kertoisin myös pojille jos tyttö kaipaa heidän seuraansa. Tai voi olla että tyttö viihtyy paremmin sinun kanssasi kahden mitä isällä veljien kanssa. Oletko jutellut tytön kanssa?

Kun tiedät mitä kukakin haluaa voit miettiä ratkaisuja paremmin.

- alat elää itsekin samaan tapaan kuin isä eli isäviikolla haetkin lapset ilmoittamatta omiin menoihinne ja näytät toiselle että tältä se tuntuu (tämä tuskin toimivaa).

- pojat muuttaa isälle ja tyttö sinulle ja kaikki lapset viettää viikonloput vuorotellen toisella vanhemmalla ja näistä pidetään kiinni.

-muuta kauemmaksi isästä niin kulkeminen vaikeutuu

- selitä myös lapsille se mitä ongelmia on jos he kulkevat ilman sääntöjä kotien välillä kuten se että välillä ei ole ruokaa ja välillä sitä pilaantuu kun ei tulekaan syöjiä. Ja kerrot myös että jatkossa pitää pyytää lupa jos äitiviikolla haluaa lähteä jonnekkin eikä ole normaali aikaan syömässä ja tämä juuri ruokahuollon toimimiseksi.

- kerrot pojille että jatkossa hoitavat isäviikon sotkut ja ongelmat isän kanssa. jos hehkuttavat kuinka kiva tyyppi isä on jne.

Kiitos ihanan järkevästä kommentistasi. Tässä on paljon ideaa, jota voisin ottaa ihan käytäntöön!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee aiheen ohi, mutta minusta tuo viikko-viikko-systeemi on kauhea. Ei kukaan aikuinen suostuisi asumaan joka toinen viikko eri paikassa. Ainakaan minä.

Voi ku kiva, sullakin on mielipide.

Onko mitään parempia ehdotuksia silloin jos 2 normaalituloista ihmistä eroaa, eli ei ole varaa ostella sinkkukämppiä tai sietokykyä kestää osittaista yhteistaloutta eksän kanssa?

Tosi monet perhetilanteet ei ole mitenkään ideaaleja kaikille osanottajille, mutta sä et sittrn ole kuullut siitä että tarpeekai hyvä riittää.

Tarpeeksi hyvä vanhemmuus, tarpeeksi hyvä lapsuus jne.

Ei ole mitään järkeä pakottaa yhtä vanhempaa johonkin yh-köyhyysloukkuun ja pilata vanhempien välit elareita maksattamalla - tai kuten monissa eroperheissä: antaa elarien maksajan vältellä vastuitaan jättämällä sopimukset allekirjoittamatta jolloin se lapsista 100% vastuussa oleva vanhempi jää entistä tiukemmin yhteiskunnan tukien varaan ja yksin.

Mut hei, se on jokaisen oma valinta millaisia sosiaalisia ongelmia haluaa veroillaan maksaa.

Tämä ei ollut ap:n kommentti.

T:Ap

Luuletko olevasi Suomen ainut vuoroviikkovanhempi?

Vierailija kirjoitti:

Ala tehdä kaikkea kivaa sen tyttäresin kanssa.

Yms sitkun tilanteet helpottaa viet jonnekkkn risteilyille, syömään ostat vaatteita jne.

Tosiaan, jos pojat jatkuvasti tekee ohareita, tällöin olisi keskustelun paikka että nyt loppuu heidän kanssa sitten nämä kivat suunnitelmat, herkkuillalliset ym. Ja äidin pääpaino on nyt jatkossa sitten kivojen asioiden teko vain siskon kanssa. Itse puhuisin poikien kanssa tästä ensin ilman siskoa, ja pyytäisin asettumaan siskon ja äidin asemaan; miltä pojista tuntuisi jos yht äkkiä isä ei heitä enää hakisikaan kivoihin juttuihin mutta äiti sitten puuhaisi kuitenkin siskon kanssa kaikkea kivaa, kävisi pitsalla ym. ja poikien pitäisi vaan katsoa sivusta. Ei tuntuisi pojista kivalta? No ei tunnu siskostakaan nykytilanne katsoa sivusta.

Samoin yrittäisin saada pojat ajattelemaan asiaa äidin kannalta, miltä äidistä tuntuu kun hän odottaa kivaa, yhdessä sovittua tekemistä poikiensa kanssa ja pojat vaan sluibaa muualle yllättäen. Selittäisi pojille että on ymmärrettävää että he haluavat isän kanssa viettää aikaa, mutta silti heillä ei ole oikeutta jatkuvasti tehdä ohareita äidille ja siskolle.

Exän toimintaanhan tällaisessa tilanteessa ei voi vaikuttaa, jos toinen on tuollainen rajaton mulk ku, ei sille paljoa voi, jos ei ilmiriitaa halua. Mutta tärkeimpänä pitäisin sitä, että nyt pojat (ja myös tyttö) oppisivat, että ei toisia voi kohdella noin niinkuin pojat nyt toimii, kyllä esim. sovituista pitää pitää kiinni pääasiallisesti. Jos ei lapset siihen pysty, niin sitten tosiaan ne kivat jutut tauolle. Totta kai se ainakin hetkellisesti saattaa aiheuttaa sitten ryppyjä teinien ja äidin suhteeseen, mutta jos tuommoinen peli jatkuu, kyllä siinä nuo pojat oppii aika itsekeskeisiksi tyypeiksi, jotka aikuisinakin sitten kuvittelevat, että ei heidän tarvitse pitää sovituista kiinni ja muut ovat vaan heitä varten. Ei sekään ole hyvä.

Niiden aivan pakollisten asioiden hoitamista, joita isä ei hoida, en lopettaisi hoitamasta, mutta siinäkin suuntasin enemmän siihen että poikien itse olisi otettava vastuuta hommista, ei niin että isäviikolla äiti hoitaa hommat kun lapsi vähän vinkaisee. Korostaisin lapsille, että äiti auttaa ja tukee kyllä, mutta isäviikolla isä on vastuussa ja äitiviikolla äiti. Jos olisi pienemmät lapset kyseessä, niin silloin tällainen ei toki oikein toimisi, mutta teinit voi jo kyllä laittaa siihen asemaan, että heidän on itse painostettava isää hoitamaan lasten asioita jos isä ei itsenäisesti hoida. Eli jos lapsi soittaa jotain asiaa isäviikolta että äidin pitää auttaa, ohjeistaisin siinä tilanteessa kyllä vaan kylmästi teiniä hoitamaan asian isänsä kanssa ja jos ei isä hoida, teini opettelee itse äidin ohjeilla.

Tämähän on ikävä kyllä tilanne, jossa ei mitenkään voi voittaa, vaan ikävä kyllä äidin ja poikien suhde tuosta varmasti kärsii, ainakin hetkeksi. Tietty jos ykkösprioriteettina on se äidin ja lasten suhteen vaaliminen, silloin ei kai ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa samaan malliin kun tähänkin asti. Mutta itse ainakin tuollaisessa tilanteessa näkisin tärkeämpänä sen, että nyt teinipojille olisi todella tärkeää opettaa se, että tuollainen käytös äitiä, ja myös siskoa kohtaan, (eikä yhtään ketään!) ei ole todellakaan ok.