Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhteishuoltajuus, viikko-viikko-systeemi, jota toinen vanhempi ei kunnioita ollenkaan
14.03.2021 |
Erottu lasten isän kanssa neljä vuotta sitten. Meillä siis yhteishuoltajuus viikko-viikko-systeemillä. Tämä viikko oli minun viikkoni lasten kanssa ja myös meidän alueen hiihtolomaviikko. Olisi ollut aikaa olla yhdessä jne. Mutta...
Meillä teinipojat päässeet isän taholta ”mukavaan” asemaan: isä sopii heidän kanssaan jatkuvasti menoja ja hakemisia lähes päivittäin minun viikollani, toki sopimatta näistä mitään kanssani.
Poikia oltiin hakemassa päivittäin luokseen, josta pojat palaavat iltamyöhään takaisin nukkuakseen käytännössä yön luonani ja seuraavana päivänä taas ”jännityksellä” odottelen, mitä kuvioita on tiedossa. Tai sitten pojat kohta herättyään lähtivät isänsä luo mitään kyselemättä samalla kuviolla. Ikävintä tässä on, että 10-vuotias siskonsa on kaiken tämän ulkopuolella, eikä häntä haeta eikä pyydetä koskaan mihinkään mukaan 😕
Mikä tässä olisi järkevin ratkaisu? Itselle tämä tuottaa toistuvasti pahaa mieltä, on ollut keskustelun alla ennenkin, mutta mikään ei muutu. Isä on ollut katkera erosta ja hankaloittanut asioita kaikin mahdollisin tavoin eron jälkeen ja yrittänyt kääntää poikia ”puolelleen”. Sovittelussakin on käyty, mutta isä säätää sovittuja asioita mielensä mukaan eikä saapunut kahdella eri varatulla kerralla allekirjoittamaan sopimusta, jolloin lastenvalvoja sanoikin, ettei enää puoltaisikaan sitä. Käräjille en ole ollut halukas lähtemään lapsistani taistelemaan, se tuntuisi älyttömältä etenkin, kun olen yrittänyt kaikin tavoin sopuisasti ja järkevästi hoitaa nämä asiat. Raja se silti tulee kellä vaan jossain kohti vastaan, nyt se on tullut.
Eilen illalla kehotin poikia jäämään samanlaisen tilanteen jälkeen isälleen yöksi. Olin tehnyt pitkällä kaavalla hyvän päivällisen, nähnyt aikaa ja vaivaa. Parin tunnin päästä tuli pojille puhelu, jossa isänsä kanssa olivat lähdössä hakemaan ruokaa jne. ja sinne meni pojat taas eikä heitä iltamyöhään mennessä ollut kuulunut takaisin. Kehotin jäämään isälleen eikä suotta tulla yötä nukkumaan tänne ja aamulla taas kiireen kanssa olla lähdössä toiseen suuntaan. Siitä alkaakin taas isäviikko minun viikon jälkeen, jota ei oikeastaan ollut olemassakaan.
Kommentit (69)
Jos alko on maistunut jo yhdessäoloaikana liikaa ja ero on ollut vaikea, miksi ihmeessä olet suostunut vuoroasumisen? Sen lähtökohta on sopuisuus, jos se halutaan toteuttaa lapsen edun mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tässä tilanteessa voisi antaa huoltajuuden ihan sille isälle? Jos nyt vanhemmuus kiinnostaa niin paljon, niin saakoon hoitaa koko roskan. Siis teinipojat JA tyttären. Voit ottaa lapset itsellesi sitten joka toinen viikonloppu, sen pari vuotta kun tuota rallia vielä kestää.
Käy niiden lasten kanssa läpi koko kuvio. Muistuta, että he voivat koska tahansa tehdä sen päätöksen, että muuttavat isälleen, mutta se merkitsee sitä, että äitiä ei käytännössä sen jälkeen enää näe, koska äiti pysyy omassa kodissaan. Siihen ei kannata mennä, että lapset reissaavat edestakaisin oman mielensä mukaan, koska vanhemmilla on vastuu lapsistaan ja sen "viikkovastuullisen" tulee tietää, missä lapsensa ovat.
Ja kerro, että sinne isälle muuttaa sitten koko lapsikatras, koska et halua erottaa heitä toisistaan. Sanot, että sinä kyllä pärjäät, joten teinit voivat tehdä päätöksensä ihan omien toiveittensa pohjalta. Jos he haluavat elää isän kanssa ja tämän aikatauluilla, niin sitten sinne 100% eikä niin, että kaikki äidin kanssa sovittu kumotaan heti, kun isältä tulee toinen ehdotus.
Kyllä teinit ihmeesti tajuavat asioita, kun ne heille eteen leväyttää ja vaatii päätöstä. Ja jos ne lähtevät isälle kokonaan, saat itsellesi oman elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä hyvät välit poikiisi, että tulevat aikuisenakin mielellään luoksesi.
Ehdoitta, vaikka he toimisivat miten?
Miksi he toimivat vaikka miten? Minkälaisia rajoja olet heille asettanut?
Esim. olisimme sopineet yhteisestä menosta, tekemisestä tms. ja kun isä sattuu pyytämään, kumoutuu meidän yhteinen sovittu siihen ja mennään kyselemättä tekemään isän ehdottamia asioita. On varmasti vaikea käsittää, ellei ole elänyt tätä samaa tilannetta koskaan. Mutta minun viikollani ei ole oikeastaan mitään pysyvää kokonaisuutta tai "rauhaa" yhteiselle olemiselle tai tekemiselle. Isä voi sopia poikien kanssa mitä ja milloin tahansa, olematta niistä asioista koskaan minuun yhteydessä tai kysymättä, sopiiko se ja etteihän teillä ole muuta silloin. Mitään ei kysytä eikä sovita vaan ne sovitaan suoraan poikien kanssa, joita isä vie kuin "pässiä narussa". Ei pojat kyseenalaista koskaan tätä toimintaa millään tavalla, mutta vaikka meillä olisi ollut tarkoitus tehdä muuta niin se kumoutuu siinä samassa, eikä sitä edes tarbitse harkita. Tyttö unohtuu toistuvasti näistä "miesten kuvioista" ja hän taas on itsestäänselvästi aina kaiken tuon ulkopuolella ja minun luonani. Tytön kohdalla tapaamisviikosta pidetään tarkalleen kiinni aina.
Lapsille sun täytyy ne rajat asettaa " Nyt ei sovi, kun ollaan jo ehditty sopia muuta".
Eikö 12 v ole jo päätäntävalta haluaako asua äidillä vai isällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päästäisin irti. Tehköön miten tekee. Sopeutua ja hyväksyä, että näin mennään.
Pitää valita, onko onnellinen vai oikeassa.
Tätä olen miettinyt, vaikka se tuntuu pahalta. Olen ollut se vanhempi, joka on pääosin lasten asiat aina hoitanut, ollut heidän kanssaan ja tehnyt asiat heidän kanssaan. Lasten ollessa pienempiä, isä kulki reissutöissä, vapaa-ajat oli vapaata ja kului pitkälti alkon parissa kuten edelleenkin viikonloput, ei kantanut vastuutaan kasvattamisesta ja lasten kanssa olemisesta. Siksikin tuntuu vähän katkeraltakin, että nyt kuitenkin kaikki lojaalius poikien puolelta tuntuu olevan isäänsä kohtaan. Isän osa on helppo tässä kohtaa, kun kivoja juttuja ostamalla ja eri vapauksien antamisella saa hyväksynnän.
Silti, jos joku ongelmatilanne tulee isänsä luona tai muutenkin, kääntyvät pojat silloinminun puoleeni tai jos pitää hankkia kouluun jotain tms. Ajattelen, että jos haluavat muuttaa isänsä luo niin täytyykö min samalla hyväksyä se, että kelpaan äidiksi ehdollisesti vai voinko asettaa siinä tapauksessa joitakin rajoja?
Mielestäni voit noissa ongelmatilanteissa pyytää poikia kääntymään isänsä puoleen. Voit myös kertoa, että tiettyjä hankintoja olisi helpompi tehdä sinun kanssasi, mikäli olisivat sinun kanssasi niinä päivinä kuin heidän pitäisi olla kanssasi. Voit myös kertoa pojille, että heidän käytöksensä loukkaa sinua, jos ovat isompia teinejä. Todennäköisesti kuvio on niin, että pojat kyllä tiedostavat, että kuvio on väärin, mutta tietävät, että jos eivät hypi miehen tahdon mukaan, niin menettävät isän kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos alko on maistunut jo yhdessäoloaikana liikaa ja ero on ollut vaikea, miksi ihmeessä olet suostunut vuoroasumisen? Sen lähtökohta on sopuisuus, jos se halutaan toteuttaa lapsen edun mukaisesti.
Olisiko mitään muuta rakentavaa kommenttia tähän kohtaa? Ei yksinhuoltajuutta tänä päivänä kovin heppoisin perustein saada. Ja kuten avauksessa laitoinkin, käräjille en lapsistani lähde tappelemaan- se olisi mielestäni äärikeino siinä tilanteessa, jos lapset olisivat välittömässä vaarassa tai heidän turvallisuutensa olisi vakavasti uhattuna. Arvannet minkä luonteinen ihminen vastassa on, kun tämä on tällaista nytkin? Mitä se hyödyttää, vaikka paperilla olisi mitä, jos mitään sopimusta ei kunnioiteta? En minä siltikään poliiseja tai sosiaalityöntekijöitä laittaisi lapsiani tässä tilanteessa isältään hakemaan. Kysyin keinoja, mitä tässä tilanteessa voisi tehdä. Näkökulmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiset päättää milloin tavataan epäselvissä tilanteissa. Mustaavalkoisella milloin nähdään ja missä, aika myös jos oikein tiukaksi menee, lomat-ajat jne
Osaisimpa auttaa.
Itsellä pomputus alkoi heti erilleen muutosta.
Mikään puhe ei auttanut, kaikki koettiin vain että yritän torpata isän tapaamisia.
Mitään en voinut tehdä.
Seisoin vahvana ja purin hammasta. Mitään en osannut tehdä. Oli enemmän kuin ahdistavaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päästäisin irti. Tehköön miten tekee. Sopeutua ja hyväksyä, että näin mennään.
Pitää valita, onko onnellinen vai oikeassa.
Tätä olen miettinyt, vaikka se tuntuu pahalta. Olen ollut se vanhempi, joka on pääosin lasten asiat aina hoitanut, ollut heidän kanssaan ja tehnyt asiat heidän kanssaan. Lasten ollessa pienempiä, isä kulki reissutöissä, vapaa-ajat oli vapaata ja kului pitkälti alkon parissa kuten edelleenkin viikonloput, ei kantanut vastuutaan kasvattamisesta ja lasten kanssa olemisesta. Siksikin tuntuu vähän katkeraltakin, että nyt kuitenkin kaikki lojaalius poikien puolelta tuntuu olevan isäänsä kohtaan. Isän osa on helppo tässä kohtaa, kun kivoja juttuja ostamalla ja eri vapauksien antamisella saa hyväksynnän.
Silti, jos joku ongelmatilanne tulee isänsä luona tai muutenkin, kääntyvät pojat silloinminun puoleeni tai jos pitää hankkia kouluun jotain tms. Ajattelen, että jos haluavat muuttaa isänsä luo niin täytyykö min samalla hyväksyä se, että kelpaan äidiksi ehdollisesti vai voinko asettaa siinä tapauksessa joitakin rajoja?
Mielestäni voit noissa ongelmatilanteissa pyytää poikia kääntymään isänsä puoleen. Voit myös kertoa, että tiettyjä hankintoja olisi helpompi tehdä sinun kanssasi, mikäli olisivat sinun kanssasi niinä päivinä kuin heidän pitäisi olla kanssasi. Voit myös kertoa pojille, että heidän käytöksensä loukkaa sinua, jos ovat isompia teinejä. Todennäköisesti kuvio on niin, että pojat kyllä tiedostavat, että kuvio on väärin, mutta tietävät, että jos eivät hypi miehen tahdon mukaan, niin menettävät isän kokonaan.
Kyllä ovat jo sen ikäisiä, että heidän kanssaan voi keskustella siitä, että käytös loukkaa.
Tavallaan uskon, että se on juurikin noin, että pojat kyllä tietävät kuvioin olevan väärin, mutta ovat lojaaleja isälleen, koska isä ostelee "kaikkea kivaa" ja antaa eri vapauksia. Nuori ymmärtää, että noista "eduista" kannattaa pitää kiinni. Minä olen taas se vanhempi, joka on yrittänyt kasvattaa "kunnon kansalaisia" ja antaa eväät elämälle, tukea koulun käynnissä ja kasvamisessa. Sehän on sitä tylsää eikä ollenkaan hohdokasta vanhemmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Osaisimpa auttaa.
Itsellä pomputus alkoi heti erilleen muutosta.
Mikään puhe ei auttanut, kaikki koettiin vain että yritän torpata isän tapaamisia.
Mitään en voinut tehdä.Seisoin vahvana ja purin hammasta. Mitään en osannut tehdä. Oli enemmän kuin ahdistavaa aikaa.
Miten selvisit siitä ja mikä tilanne on tänä päivänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päästäisin irti. Tehköön miten tekee. Sopeutua ja hyväksyä, että näin mennään.
Pitää valita, onko onnellinen vai oikeassa.
Tätä olen miettinyt, vaikka se tuntuu pahalta. Olen ollut se vanhempi, joka on pääosin lasten asiat aina hoitanut, ollut heidän kanssaan ja tehnyt asiat heidän kanssaan. Lasten ollessa pienempiä, isä kulki reissutöissä, vapaa-ajat oli vapaata ja kului pitkälti alkon parissa kuten edelleenkin viikonloput, ei kantanut vastuutaan kasvattamisesta ja lasten kanssa olemisesta. Siksikin tuntuu vähän katkeraltakin, että nyt kuitenkin kaikki lojaalius poikien puolelta tuntuu olevan isäänsä kohtaan. Isän osa on helppo tässä kohtaa, kun kivoja juttuja ostamalla ja eri vapauksien antamisella saa hyväksynnän.
Silti, jos joku ongelmatilanne tulee isänsä luona tai muutenkin, kääntyvät pojat silloinminun puoleeni tai jos pitää hankkia kouluun jotain tms. Ajattelen, että jos haluavat muuttaa isänsä luo niin täytyykö min samalla hyväksyä se, että kelpaan äidiksi ehdollisesti vai voinko asettaa siinä tapauksessa joitakin rajoja?
Mielestäni voit noissa ongelmatilanteissa pyytää poikia kääntymään isänsä puoleen. Voit myös kertoa, että tiettyjä hankintoja olisi helpompi tehdä sinun kanssasi, mikäli olisivat sinun kanssasi niinä päivinä kuin heidän pitäisi olla kanssasi. Voit myös kertoa pojille, että heidän käytöksensä loukkaa sinua, jos ovat isompia teinejä. Todennäköisesti kuvio on niin, että pojat kyllä tiedostavat, että kuvio on väärin, mutta tietävät, että jos eivät hypi miehen tahdon mukaan, niin menettävät isän kokonaan.
Kyllä ovat jo sen ikäisiä, että heidän kanssaan voi keskustella siitä, että käytös loukkaa.
Tavallaan uskon, että se on juurikin noin, että pojat kyllä tietävät kuvioin olevan väärin, mutta ovat lojaaleja isälleen, koska isä ostelee "kaikkea kivaa" ja antaa eri vapauksia. Nuori ymmärtää, että noista "eduista" kannattaa pitää kiinni. Minä olen taas se vanhempi, joka on yrittänyt kasvattaa "kunnon kansalaisia" ja antaa eväät elämälle, tukea koulun käynnissä ja kasvamisessa. Sehän on sitä tylsää eikä ollenkaan hohdokasta vanhemmuutta.
Miksi et ole vaatinut että myös isä huolehtii noista? Lapsi tulee kysymään apua läksyissä kehota häntä pyytämään apua isältä jne.
Aika nopeasti uusperheessä oppii että jos haluaa lomailla perheen kanssa niin varaa mökin jostakin ja menee sinne lomailemaan. Muuten on tätä ”kumminkaima tulee käymään ainoan kerran viidessä vuodessa just nyt” tyyppistä hämmennystä exien taholta jatkuvasti.
Isompien lapsien kohdalla pitäisin vain onnistumisen merkkinä sitä että haluavat olla isänsä kanssa. Olen saanut osani tehdä jo. Vanhemmuus ei ole kilpailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päästäisin irti. Tehköön miten tekee. Sopeutua ja hyväksyä, että näin mennään.
Pitää valita, onko onnellinen vai oikeassa.
Tätä olen miettinyt, vaikka se tuntuu pahalta. Olen ollut se vanhempi, joka on pääosin lasten asiat aina hoitanut, ollut heidän kanssaan ja tehnyt asiat heidän kanssaan. Lasten ollessa pienempiä, isä kulki reissutöissä, vapaa-ajat oli vapaata ja kului pitkälti alkon parissa kuten edelleenkin viikonloput, ei kantanut vastuutaan kasvattamisesta ja lasten kanssa olemisesta. Siksikin tuntuu vähän katkeraltakin, että nyt kuitenkin kaikki lojaalius poikien puolelta tuntuu olevan isäänsä kohtaan. Isän osa on helppo tässä kohtaa, kun kivoja juttuja ostamalla ja eri vapauksien antamisella saa hyväksynnän.
Silti, jos joku ongelmatilanne tulee isänsä luona tai muutenkin, kääntyvät pojat silloinminun puoleeni tai jos pitää hankkia kouluun jotain tms. Ajattelen, että jos haluavat muuttaa isänsä luo niin täytyykö min samalla hyväksyä se, että kelpaan äidiksi ehdollisesti vai voinko asettaa siinä tapauksessa joitakin rajoja?
Mielestäni voit noissa ongelmatilanteissa pyytää poikia kääntymään isänsä puoleen. Voit myös kertoa, että tiettyjä hankintoja olisi helpompi tehdä sinun kanssasi, mikäli olisivat sinun kanssasi niinä päivinä kuin heidän pitäisi olla kanssasi. Voit myös kertoa pojille, että heidän käytöksensä loukkaa sinua, jos ovat isompia teinejä. Todennäköisesti kuvio on niin, että pojat kyllä tiedostavat, että kuvio on väärin, mutta tietävät, että jos eivät hypi miehen tahdon mukaan, niin menettävät isän kokonaan.
Kyllä ovat jo sen ikäisiä, että heidän kanssaan voi keskustella siitä, että käytös loukkaa.
Tavallaan uskon, että se on juurikin noin, että pojat kyllä tietävät kuvioin olevan väärin, mutta ovat lojaaleja isälleen, koska isä ostelee "kaikkea kivaa" ja antaa eri vapauksia. Nuori ymmärtää, että noista "eduista" kannattaa pitää kiinni. Minä olen taas se vanhempi, joka on yrittänyt kasvattaa "kunnon kansalaisia" ja antaa eväät elämälle, tukea koulun käynnissä ja kasvamisessa. Sehän on sitä tylsää eikä ollenkaan hohdokasta vanhemmuutta.
Aavistus narsismia tässä itseriittoisuudessa. Relaa vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päästäisin irti. Tehköön miten tekee. Sopeutua ja hyväksyä, että näin mennään.
Pitää valita, onko onnellinen vai oikeassa.
Tätä olen miettinyt, vaikka se tuntuu pahalta. Olen ollut se vanhempi, joka on pääosin lasten asiat aina hoitanut, ollut heidän kanssaan ja tehnyt asiat heidän kanssaan. Lasten ollessa pienempiä, isä kulki reissutöissä, vapaa-ajat oli vapaata ja kului pitkälti alkon parissa kuten edelleenkin viikonloput, ei kantanut vastuutaan kasvattamisesta ja lasten kanssa olemisesta. Siksikin tuntuu vähän katkeraltakin, että nyt kuitenkin kaikki lojaalius poikien puolelta tuntuu olevan isäänsä kohtaan. Isän osa on helppo tässä kohtaa, kun kivoja juttuja ostamalla ja eri vapauksien antamisella saa hyväksynnän.
Silti, jos joku ongelmatilanne tulee isänsä luona tai muutenkin, kääntyvät pojat silloinminun puoleeni tai jos pitää hankkia kouluun jotain tms. Ajattelen, että jos haluavat muuttaa isänsä luo niin täytyykö min samalla hyväksyä se, että kelpaan äidiksi ehdollisesti vai voinko asettaa siinä tapauksessa joitakin rajoja?
Mielestäni voit noissa ongelmatilanteissa pyytää poikia kääntymään isänsä puoleen. Voit myös kertoa, että tiettyjä hankintoja olisi helpompi tehdä sinun kanssasi, mikäli olisivat sinun kanssasi niinä päivinä kuin heidän pitäisi olla kanssasi. Voit myös kertoa pojille, että heidän käytöksensä loukkaa sinua, jos ovat isompia teinejä. Todennäköisesti kuvio on niin, että pojat kyllä tiedostavat, että kuvio on väärin, mutta tietävät, että jos eivät hypi miehen tahdon mukaan, niin menettävät isän kokonaan.
Kyllä ovat jo sen ikäisiä, että heidän kanssaan voi keskustella siitä, että käytös loukkaa.
Tavallaan uskon, että se on juurikin noin, että pojat kyllä tietävät kuvioin olevan väärin, mutta ovat lojaaleja isälleen, koska isä ostelee "kaikkea kivaa" ja antaa eri vapauksia. Nuori ymmärtää, että noista "eduista" kannattaa pitää kiinni. Minä olen taas se vanhempi, joka on yrittänyt kasvattaa "kunnon kansalaisia" ja antaa eväät elämälle, tukea koulun käynnissä ja kasvamisessa. Sehän on sitä tylsää eikä ollenkaan hohdokasta vanhemmuutta.
Miksi et ole vaatinut että myös isä huolehtii noista? Lapsi tulee kysymään apua läksyissä kehota häntä pyytämään apua isältä jne.
Pyytää voi, se mitä sitten tehdään sen eteen ei ole minun käsissä. Jos kyseessä olisi vanhemmuus, jossa yhteisesti sovittaisiin erinäisistä asioista niin eihän tässä mitään ongelmaa olisi.
Samanlaista voi olla, vaikka kaikki asuisi samassa osoitteessa. Auto häipyy vkl ja lomien aikaan miesten reissuille ja naisväki jää kotio pyykkäämään.
Vierailija kirjoitti:
Käy niiden lasten kanssa läpi koko kuvio. Muistuta, että he voivat koska tahansa tehdä sen päätöksen, että muuttavat isälleen, mutta se merkitsee sitä, että äitiä ei käytännössä sen jälkeen enää näe, koska äiti pysyy omassa kodissaan. Siihen ei kannata mennä, että lapset reissaavat edestakaisin oman mielensä mukaan, koska vanhemmilla on vastuu lapsistaan ja sen "viikkovastuullisen" tulee tietää, missä lapsensa ovat.
Ja kerro, että sinne isälle muuttaa sitten koko lapsikatras, koska et halua erottaa heitä toisistaan. Sanot, että sinä kyllä pärjäät, joten teinit voivat tehdä päätöksensä ihan omien toiveittensa pohjalta. Jos he haluavat elää isän kanssa ja tämän aikatauluilla, niin sitten sinne 100% eikä niin, että kaikki äidin kanssa sovittu kumotaan heti, kun isältä tulee toinen ehdotus.
Kyllä teinit ihmeesti tajuavat asioita, kun ne heille eteen leväyttää ja vaatii päätöstä. Ja jos ne lähtevät isälle kokonaan, saat itsellesi oman elämän.
En ne teinit kylläkään saa päättää pikkusiskonsa asumisesta. Sehän olisi ihan hirveän epäreilua tytölle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä hyvät välit poikiisi, että tulevat aikuisenakin mielellään luoksesi.
Ehdoitta, vaikka he toimisivat miten?
Miksi he toimivat vaikka miten? Minkälaisia rajoja olet heille asettanut?
Esim. olisimme sopineet yhteisestä menosta, tekemisestä tms. ja kun isä sattuu pyytämään, kumoutuu meidän yhteinen sovittu siihen ja mennään kyselemättä tekemään isän ehdottamia asioita. On varmasti vaikea käsittää, ellei ole elänyt tätä samaa tilannetta koskaan. Mutta minun viikollani ei ole oikeastaan mitään pysyvää kokonaisuutta tai "rauhaa" yhteiselle olemiselle tai tekemiselle. Isä voi sopia poikien kanssa mitä ja milloin tahansa, olematta niistä asioista koskaan minuun yhteydessä tai kysymättä, sopiiko se ja etteihän teillä ole muuta silloin. Mitään ei kysytä eikä sovita vaan ne sovitaan suoraan poikien kanssa, joita isä vie kuin "pässiä narussa". Ei pojat kyseenalaista koskaan tätä toimintaa millään tavalla, mutta vaikka meillä olisi ollut tarkoitus tehdä muuta niin se kumoutuu siinä samassa, eikä sitä edes tarbitse harkita. Tyttö unohtuu toistuvasti näistä "miesten kuvioista" ja hän taas on itsestäänselvästi aina kaiken tuon ulkopuolella ja minun luonani. Tytön kohdalla tapaamisviikosta pidetään tarkalleen kiinni aina.
Isä on rajaton. Voitko kertoa nämä tapaukset lastenvalvojalle, että isä ei noudata sääntöjä? Hän pelaa nyt selvästi. Lapset oppivat tässä mallin, että yhteisiä sopimuksia ei tarvitse noudattaa ja naisista ei ole väliä. Isä ei voi määritellä menoja sinun lapsiviikoillasi, vaan niistä pitää yhdessä sopia. Kerro ihan suosiolla lapsille, mitä isä nyt tekee väärin, että hekin ymmärtävät, mikä on oikein ja mikä väärin.
Vanhemmuus ja aikuisuus ovat asioita, jotka tästä yhtälöstä nyt puuttuvat. Olet lastesi vanhempi, isä ehkä enemmän kaveri? Teinejä ei normaalistikaan kotona enää juuri näy (ainakaan jos ei koronaa), nyt he viettävät aikaa ikätoverin sijaan kaveri-isän kanssa. Mustasukkaisuus ja lapsen kaipuu on vanhemman inhimillinen tunne, mutta tuntuu lapsesta kahlitsevalta.
Mieti, onko yhteinen tekemisenne enemmän sinua vai teinejä varten? Ovatko he kuitenkin vain tekemässä irtiottoa aikuisuuteen ja isä kaverina on se hauskanpitopaikka siinä missä joku muukin.
En lähtisi loukkaantumaan ja riitelemään. Ole se aikuinen ja vanhempi sekä teineille että tytölle. Jos yhteistä ohjelmaa haluat koko perheelle, niin tee se teinien ehdoilla ja ehdottamia asioita. Ohjaa, opasta, kasvata. Ne ovat vanhemman tehtävät, eikä se aina ole mieluisaa tai mukavaa.
Alue: Aihe vapaa
On tavallaan ihan hirveä ajatus panna lapset jakoon sukupuolen mukaan.
Mutta tossa tilanteessa, jos haluat jonkun kotirauhan, se voi olla ainoa realistinen mahdollisuus.
Oma veikkaukseni on että tollainen tuuliviiri-isä alkaa kaivata sitä omaa aikaa sillä sekunnilla kun sen menettää, mutta lapset eivät ole mitään hernepusseja joita heitellä sinne tänne.
Ota lapset mukaan päätöksentekoon: esittele ongelma ja kysy ideoita heiltä. Voi olla että hekin ymmärtävän mistä kiikastaa jos heille annetaan mahdollisuus ajatella asiaa.