Lue keskustelun säännöt.
En samaistu mihinkään, enkä keneenkään - Ikuinen ulkopuolinen?
väärällä planeetallakö
13.03.2021 |
En tiedä miten tämän muotoilisi, sillä en tiedä moniko pystyy samaistumaan tähän tunteeseen. Nyt viimeisen vuoden aikana tämä on jotenkin korostunut entisestään, kun ihmiset tuntevat olevan niin yhdessä kaikkine koronaongelmineen ja -haasteineen.
Tuntuu, että muiden kokemat ongelmat ja haasteet on itselleni kaikkea muuta kuin ongelmia. Ne nyt vaan on asioita mitä tapahtuu ja niistä selvitään. Jos jollakulla on jokin hyvä ratkaisu johonkin yleiseen ongelmaan, se tuntuu musta täysin yhdentekevältä, epäkiinnostavalta asialta. Ylipäänsä muut ihmiset tuntuu yleensä hyvin epäkiinnostavilta, niiden jutunaiheet on tylsiä ja arkipäiväisiä. Itse kaipaisin enemmän jotain nokkelampaa, uudempaa, mielenkiintoisempaa... En osaa edes selittää, mutta kovin monen ihmisen kanssa en jaksaisi viettää aikaa viittä minuuttia kauempaa, en saa heistä mitään (hyötyä, viihdettä, ideoita...).
Tiedän, että tämä kuulostaa varmaan ihan kamalalta, mutta sehän se ongelma onkin. Jotta voisin tuntea olevani oma itseni jonkun seurassa, sen jonkun pitäisi olla oikeasti tosi mielenkiintoinen tyyppi. Niitä ei ole mun elämän aikana tullut kovin monia vastaan, tuntuu siltä kuin olisin ihan kokonaisuudessaan jotenkin väärässä paikassa.
Sori tämä sekava sepustus, lopullinen kysymys kai kuuluu, että onko meitä muita tällasia?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Lue persoonallisuustyypeistä.
Mitä niistä pitäisi lukea? Olen siis jo paljon lukenutkin, mutta olisiko joku tietty suunta mitä kohti kannattaisi lähteä googlaamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin olevani ainut! Ylipäätän mä en vaa osaa elää kuten muut. Sopisin paremmin 50 luvulle. Minua kauhistuttaa kuinka sekavaa nykyajan maailma on ideologioineen.
En edes välitä statuksesta eikä rahasta.
Esim. Mä en ymmärrä miksi kaikki ovat niin samanlaisia. Tänään kun kävin kaupassa, niin kauhistelin taas ihmisten ulkonäöt, kaikki ovat vain toisensa klooneja. Isot mustat takit kaikilla.
Tuntuu että koko Suomi on yksipuolistunut ja amerikkalaistunut. Asun Helsingissä ja kärsin kamalasti koska olen niin erilainen.
Joku pyhäjärven pekalla olisi paljon mielenkiintoisempaa elämää kun näillä "sivistyneillä" trendi/menestys pelleillä hipsterivaatteineen.
Vierailija kirjoitti:
Luulin olevani ainut! Ylipäätän mä en vaa osaa elää kuten muut. Sopisin paremmin 50 luvulle. Minua kauhistuttaa kuinka sekavaa nykyajan maailma on ideologioineen.
En edes välitä statuksesta eikä rahasta.
Mua kiinnostaa raha siksi, että se mahdollistaa tosi mielenkiintoisten ja luovien asioiden toteuttamisen. On myös tosi siistiä keksiä uusia innovaatioita, joista voi saada lisää rahaa, millä pääsee toteuttamaan sit vieläkin lennokkaampia ja isompia ideoita!
Mut mikään säästäjä tai taloushallinnon mestari en todellakaan ole, raha ei pysy mun näpeissä, vaan on pelkästään väline jolla voi toteuttaa kaikkea mahtavaa.
Tunnen myös olevani jotenkin vienosti väärässä ajassa, kuuluisin ehkä jonnekin 2050-luvulle.
väärällä planeetallakö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue persoonallisuustyypeistä.
Mitä niistä pitäisi lukea? Olen siis jo paljon lukenutkin, mutta olisiko joku tietty suunta mitä kohti kannattaisi lähteä googlaamaan?
Oon eri kuin tuo jolta kysyit, mut ihan mielenkiinnosta, ootko tehnyt mitään noita persoonallisuustestejä (esim. namaste.fi Tunnista itsesi -persoonallisuustesti)? Mihin persoonallisuustyyppiin kuulut? Kiinnostaisi tietää, koska vaikutat aika mielenkiintoiselta persoonalta. Mitä paremmin tunnet itsesi, sitä helpompi on löytää muita samanhenkisiä. Luulen, että sinun pitää vaan löytää itsesi kaltaisia tyyppejä. Älä ainakaan lähde muuttamaan itseäsi tai esittämään muuta kuin olet.
Mä oon toi joka aiemmin arveli sinun olevan liian luova keskivertoihmisten makuun. Itse olen testien mukaan luova individualisti ja vahva vaikuttaja. Kuvausten perusteella ei ihmekään, että olen erakoitunut tuolla yhdistelmällä :D Varmaan vaatisi, että löytyisi samaan persoonallisuustyyppiin kuuluvia yksilöitä, jotta voin mitenkään tulla toimeen.
Entäs muut tähän ketjuun kirjoitelleet, mitä persoonallisuustyyppiä edustatte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon eri kuin tuo jolta kysyit, mut ihan mielenkiinnosta, ootko tehnyt mitään noita persoonallisuustestejä (esim. namaste.fi Tunnista itsesi -persoonallisuustesti)? Mihin persoonallisuustyyppiin kuulut?
Olen niitä jonkinlaisia tehnyt aina muutaman vuoden välein, nyt just en muista missä... Mut tällaisia on tullut vanhimmasta tuoreimpaan lueteltuna: INFJ, INFP, INFJ ja INTJ. Vaihtelee vähän sen mukaan mikä on oma elämäntilanne ja mieliala juuri sillä hetkellä, mutta onhan noissa noita pysyvämpiäkin ominaisuuksia.
Eikö tuollainen ole aika normaalia? Siis kuinka moni ihminen oikeasti tuntee olevansa "normaali ja kuuluvansa maailmaan?" Eikö ihmisyyden ydin ole juuri siinä, että me eläimistä poiketen osaamme kärsiä eksistentiaalista kriisiä ja kyseenalaistamme itseämme muiden kanssa sen sijaan, että vain tekisimme asioita kui ohjelmoidut robotit? Jotkut vaan diilaa tän asian kanssa paremmin kuin toiset. Mutta minusta on harhainen ajatus, että kaikki ihmiset ei muka tajuaisi elämän mielettömyyttä ja kaiken turhuutta. Kaikki vaan eivät tee siitä elämää hallitsevaa mörköä ja masennu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin aivoni ovat virittyneet samankaltaisiksi, ja itsekin olen erittäin luovalla alalla. Jos keskustelukumppanini tippuu kyydistä, pitkästyn välittömästi. Mutta jos hän on itseäni älykkäämpi ja luovempi, innostun suunnattomasti ja sessio päätyy ties mihin sfääreihin. Lähtökohtaisesti en samaistu ihmisiin, mutta oikeudentajuni on vahva ja osaan kohdata ihmiset heitä kunnioittaen. Olen opetellut sosiaalisesti taitavaksi, mikä tarpeen tullen sujuvoittaa elämääni huomattavasti. Keskityn asioihin, joiden kautta koen yhteyttä tähän maailmaan: taide, musiikki, maailman moninaisuuden aistiminen. Näin olen hyvä ihminen myös muille. Toisaalta koen olevani irti kaikesta/kaikista, toisaalta olen todennut, että vain jonkinlaisen yhteyden kautta elämäni tuntuu merkitykselliseltä. Olkoonkin se vain aivojeni illuusiota. Toivotan sinulle rikasta ja uteliasta elämää!
Kattokaa Agafian Lykovan erakkonaisen tarina Venäjältä. Miksi lämmitti sydäntäni ja koin rauhaa sielussani? Olen melkein katellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuollainen ole aika normaalia? Siis kuinka moni ihminen oikeasti tuntee olevansa "normaali ja kuuluvansa maailmaan?" Eikö ihmisyyden ydin ole juuri siinä, että me eläimistä poiketen osaamme kärsiä eksistentiaalista kriisiä ja kyseenalaistamme itseämme muiden kanssa sen sijaan, että vain tekisimme asioita kui ohjelmoidut robotit? Jotkut vaan diilaa tän asian kanssa paremmin kuin toiset. Mutta minusta on harhainen ajatus, että kaikki ihmiset ei muka tajuaisi elämän mielettömyyttä ja kaiken turhuutta. Kaikki vaan eivät tee siitä elämää hallitsevaa mörköä ja masennu.
Tähän perustuu sekin, että nykyään kaikki on omasta mielestään uniikkeja lumihiutaleita, vaikka tosiasiassa samanlaisia on maailma pullollaan, kaikilla ei vaan ole mahdollisuutta toteuttaa itseään ja elää kuten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuollainen ole aika normaalia? Siis kuinka moni ihminen oikeasti tuntee olevansa "normaali ja kuuluvansa maailmaan?" Eikö ihmisyyden ydin ole juuri siinä, että me eläimistä poiketen osaamme kärsiä eksistentiaalista kriisiä ja kyseenalaistamme itseämme muiden kanssa sen sijaan, että vain tekisimme asioita kui ohjelmoidut robotit? Jotkut vaan diilaa tän asian kanssa paremmin kuin toiset. Mutta minusta on harhainen ajatus, että kaikki ihmiset ei muka tajuaisi elämän mielettömyyttä ja kaiken turhuutta. Kaikki vaan eivät tee siitä elämää hallitsevaa mörköä ja masennu.
Tähän perustuu sekin, että nykyään kaikki on omasta mielestään uniikkeja lumihiutaleita, vaikka tosiasiassa samanlaisia on maailma pullollaan, kaikilla ei vaan ole mahdollisuutta toteuttaa itseään ja elää kuten haluaa.
Nythän ei ollut kyse siitä kuka voi elää kuten haluaa tai toteuttaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin ideaali tilanne voisi olle sellainen jossa saa viettää aikaansa yksin ja antaa ajatuksien vaeltaa ja assosioida ilman tavoitteita tai rajoitteita. Ajatuksien raapustelu muistiin.
Luonto ja vuodenajan vaihtelut on loputon ja jatkuvasti uudistuva ihmemaa jota kannattaa seurata. Miten voi olla niin että puut vain kasvavat ja pilvet liikkuvat mutta ihminen keksii itse itselleen tarpeita ja ryntäilee sinne tänne. Sitten kun saavuttaa jotain, sekin paljastuu aina turhaksi. Pakokeino tai stopnappi kyydistä on aina saatavilla.
Tarkkaile mitä tapahtuu ja mieti voiko mikään tapahtua missään muualla kuin nykyhetkessä ja kuinka vasta asia synnyttää asian ajattelijan. Nopeasti: minkä värinen on punainen kuppi ennenkuin ajattelet sen olevan punainen ja kuppi?
Nykyhetki on hauskalla tavalla sekä aika että paikka. Oletko koskaan voinut olla nyt missään muualla kuin siellä missä olet nyt? Silti suurin osa ajasta vietetään jossain muualla ja se mitä on valuu sormien välistä kuin hiekka.
On todellisuutta ja on pakoa todellisuudesta ja kaikki pako liittyy itseen. Kaikki ajattelevat näin ja se on normaalia. Lähes kukaan ei käänny katsomaan missä se minä on. Se livahtaa nurkan taakse juuri kun käännyt katsomaan. Usein sen olemattomuuden unohtaa tai se piiloutuu johonkin. Yksi asia on varmaa: se tuottaa v*tutusta. Tarpeeksi pitkään kun sitä jatkuu, muistaa pakostakin että pitäisi taas alkaa harrastamaan meditaatiota ja itsensätarkkailua, mitä näitä on.
Tunne on vähän kuin että jokin olisi pielessä ja pitäisi korjata. Sitä suunnittelee yksinmaratonia kysymättä onko juoksijaa edes olemassa. On kuin huomaamattaan piiskaisi itseään. Ainoa ruoskavapaa vyöhyke on nykyhetkessä. Ympäristömmekin pommittaa meitä alitajuisilla viesteillä. Kun avaan youtube-videon. Ruudulle lukee: videoi latautuu. Ketä ihmettä hän tarkoittaa?
Miten haluaisit elää? Mitä haluaisit tapahtuvan?
Syitä ja persoonallisuustyyppejä voi analysoida loputtomiin, mutta mitä tiedoilla tekee?
Kriittisille ajattelijoille suosittelen The Personality Brokers: The Strange History of Myers-Briggs and the Birth of Personality Testing, Merve Emre. Ei ne tyypittelyt autuaaksi tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten haluaisit elää? Mitä haluaisit tapahtuvan?
Syitä ja persoonallisuustyyppejä voi analysoida loputtomiin, mutta mitä tiedoilla tekee?
Kriittisille ajattelijoille suosittelen The Personality Brokers: The Strange History of Myers-Briggs and the Birth of Personality Testing, Merve Emre. Ei ne tyypittelyt autuaaksi tee.
Olen tehnyt noita tyypittelytestejä huvikseni muutaman vuoden väleillä. Ne siis ei todellakaan mitenkään aktiivisesti pyöri mielessä, ei edes pariin vuoteen ole tullut ajateltua koko asiaa. Joku muu niistä sanoi ja siksi ne on tässä keskustelussa vilahtaneet.
Tiedän miten haluan elää ja pyrin kohti asioita, joita haluan tapahtuvan. Se ei ole ongelmani, eikä edes tämän ketjun aihe. Kysymys koski sitä onko täällä muita, jotka kokee olevansa ikuisia ulkopuolisia ja irrallaan muista ihmisistä, koska eivät pysty samaistumaan heihin.
Vierailija kirjoitti:
väärällä planeetallakö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun pitäisi samaistua johonkin toiseen?
Yhteenkuuluvuuden tunnetta? Tunne siitä, että on osa porukkaa? Samalla aaltopituudella?
Kun noita ei tunne juuri koskaan eikä ikinä, tuntee olonsa aika irralliseksi ja mihinkään kuulumattomaksi.
Mihin ihmeeseen haluaisit yhteenkuulua jos kerran dissaat kaikkia? Muihin kaikkien dissaajiin? He eivät halua kuulua samaan ryhmään kanssasi, luonnollisista syistä.
Tähän piti sanoa, että mähän en dissaa muita. Jos koen keskustelunaiheen tylsäksi, se on mun henkilökohtainen tunne. Se mun keskustelukaveri voi siitä tylsyydestään huolimatta olla yksi maailman ihanimpia ihmisiä, mä en vaan itse jaksa olla samalla tavalla yhdessä asiassa läsnä ja tylsistyn. Se ei ole sen toisen dissaamista.
Mua sen sijaan on dissattu paljonkin. Olen muutamaa työpaikkaa vaihtanut siksi, että muutaman vuoden jälkeen en vaan jaksa enää sitä selkään puukotusta ja kaikkea paskaa, mitä selän takana musta ilkutaan. Vain siksi, että olen oma itseni, eikä mun sosiaaliset taidot ole luonnostaan samalla tasolla kuin muilla. Olen myös päänsisäisen vilkkauteni vuoksi monesti aika syvällä omissa ajatuksissani, yksi paskanpuhumiskierre syntyi siitä kun en huomannut moikata työkaveria. Olisihan sekin ollut kiva tietää aiemmin kuin puoli vuotta myöhässä (asia sovittiin ja halattiin).
Turhauttavintahan tässä on just tämä, että jos kerron millainen olen, mitä ajattelen ja miten tunnen, se otetaan tosi negatiivisesti vastaan. Luo siinä sitten syvempiä ihmissuhteita kehenkään.
Totta totta totta kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on aika robotteja , aivopestäviä, yksioikoisia. Lisäksi on paljon persoonallisuushäiriöisiä, päihteillä päänsä mössöttäneitä, kapeakatseisesti ajattelevia , nautinnot itseltään kieltäneitä, pysähtymään pystymättömiä. Eivät eri ihmisryhmät enää kommunikoi toistensa kanssa. Yhteisöllisyys on kadonnut, perheetkin hajalla. On vain se minä. Saattaa olla kissa tai koira seurana.
Ei siinä ole mitään väärää että valikoi seuransa ja on yksinään. Silloinhan sitä on parhaassa seurassa ja saa tehdä mitä haluaa.
Sellaisia ihmisiä on paljon jotka viihtyvät yksin eivätkä kestä muita ihmisiä.
Minäkin olen sellainen. Vasta viime vuosina olen tajunnut että tyhmyys on ylitsepääsemätön muuri.
Ennen olin sellainen naiivi, ajattelin että ihmiset ovat jotenkin kaikki tasa-a rvoisia ja kaikilla on jotakin annettavaa tarinallaan. Näinhän se ei ole. Sielunsiskon ja -veljen löytäminen alkaa älyköillä olla tosi vaikeaa. Lisäksi itse olen vielä totuudenpuhuja. Totuudenpuhujahan ei yösijaa saa. Siksi monia siltoja on palanut. On kuitenkin muutamas rakas läheinen. Heitä rakastan ja heidän eteensä teen kaiken minkä voin.
" Ennen olin sellainen naiivi, ajattelin että ihmiset ovat jotenkin kaikki tasa-a rvoisia ja kaikilla on jotakin annettavaa tarinallaan. Näinhän se ei ole. "
Ajattelin myös ennen samoin kunnes tajusin miten naiivia se on ja oma elämä menee hukkaan jos etsii koko ajan muista jotain annettavaa. Petoja ihmisistä suurin osa on.
Vierailija kirjoitti:
Huh, enpä olekaan pitkään aikaan törmännyt näin itsekeskeisiin, ylimielisiin ja omahyväisiin ihmisiin kuin tässä ketjussa! :O
Missä ja millä tavalla niitä tässä ketjussa näkyy? Vilpitön kysymys.
väärällä planeetallakö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten haluaisit elää? Mitä haluaisit tapahtuvan?
Syitä ja persoonallisuustyyppejä voi analysoida loputtomiin, mutta mitä tiedoilla tekee?
Kriittisille ajattelijoille suosittelen The Personality Brokers: The Strange History of Myers-Briggs and the Birth of Personality Testing, Merve Emre. Ei ne tyypittelyt autuaaksi tee.
Olen tehnyt noita tyypittelytestejä huvikseni muutaman vuoden väleillä. Ne siis ei todellakaan mitenkään aktiivisesti pyöri mielessä, ei edes pariin vuoteen ole tullut ajateltua koko asiaa. Joku muu niistä sanoi ja siksi ne on tässä keskustelussa vilahtaneet.
Tiedän miten haluan elää ja pyrin kohti asioita, joita haluan tapahtuvan. Se ei ole ongelmani, eikä edes tämän ketjun aihe. Kysymys koski sitä onko täällä muita, jotka kokee olevansa ikuisia ulkopuolisia ja irrallaan muista ihmisistä, koska eivät pysty samaistumaan heihin.
Vastaus: kyllä on.
Eikä asia haittaa minua. En hae samaistumista.
Miten et voi samastua muihin, mutta kuitenkin kaipaat muilta tukea voidaksesi vuorovaikuttaa toivomallasi tavalla? Tarinassasi ei esiinny kohtia, joissa sinä olisit sanonut jotain oivaltavaa, mutta muut eivät olisi vastanneet toivomallasi tavalla. Mikseivät vuorovaikutustilanteet ole siten epätasapainoisia, että vain sinä kokisit olevasi välkky ja näkemyksellinen?
Samastutko siis esiintyjiin ja visionääreihin, joita voit seurata ja kannatella?
Lue persoonallisuustyypeistä.