Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon äiti voi eron jälkeen vaatia isää hoitamaan lapsia?
13.03.2021 |
Tapailen miestä, joka on kaikinpuolin ihana ja täydellinen. Hyvä ja vastuuntuntoinen isä, ja pitää välit kunnossa hankalaan exään.
Miehellä on exänsä kanssa neljä lasta, joista kaksi isoja koululaisia ja kaksi pieniä (2kk vauva ja 2v isompi).
Mies erosi vaimostaan 1kk ennen nuorimman lapsen syntymää.
Miehellä on sovittu virallisesti tapaamisia joka toinen viikonloppu jolloin isot tulisivat hänen luokseen, pienet vielä liian pieniä yökyläilyyn.
Isä on ollut kyllä valmis tapaamaan lapsia useamminkin ja välillä käymään katsomassa pieniä sekä pitämään 2-veetä kylässä joitain tunteja viikolla.
Olen aika ihmeissäni, kun miehen exä tuntuu jatkuvasti vaativan mieheltä enemmän ja enemmän lastenhoito vastuuta.
Lasten äiti tuputtaa vauvaa ja taaperoa miehelle jatkuvasti, pyytää että veisi vaunulenkeille monta kertaa viikossa tai tulisi hänen luokseen hoitamaan, tulisi neuvolaan yms. On myös usein minun kuulleni kysynyt voiko mies ottaa 2 veetä yökylään ja koululaisia useammin, vaikka mies on sanonut ettei 2v osaa nukkua isänsä luona. Tottakai myöhemmin mies ottaa hänetkin, mutta ei vielä.
Ymmärrän että äidillä on varmasti paljon työtä kotona ja vauva valvottaa, mutta suoraan sanottuna ärsyttää miesystäväni puolesta jos sovitusta ei pidetä kiinni.
Mies on kuitenkin hyvä isä, maksaa elatusmaksuja ym tunnollisesti, mutta minun mielestäni hänellä pitäisi olla mahdollisuus myös omaan elämään välillä. Tuntuu että mies on koko ajan exänsä talutusnuorassa.
Kommentit (706)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hyvä työntekijä. Innostun tekemään töitä kerran pari kuussa, muun ajan rentoudun ja lataan akkuja työpaikalla. Kun teen töitä, teen työni hyvin. Muun ajan oletan, että tiimini työt hoituvat työkaverieni tekemänä ja asiakkaat saavat hyvää palvelua, eivätkä kärsi joutilaisuudestani.
Vaadin, että työkaverini kehuvat minua esimiehelle ja asiakkaille, jotteivät he alkaisi suhtautumaan minuun nuivasti työntekijänä. Olenhan hyvä työntekijä.
Jep, ja se mitä mieltä pomo ja työkaverit ovat sinusta ei määrittele sinua työntekijänä. Sinä olet hyvä työntekijä vaikka he olisivat erimieltä.
Sanopa muuta. Aina, kun teen töitä, teen ne reippaalla ja iloisella mielellä ja hymyilen työkavereilleni. Vaikken edes muistaisi, miten "oikeaoppinen" prosessi tehtävän suhteen menee.
Työkaverini eivät tosin ole kovin kummoisia työntekijöitä. Valittavat usein työmäärän rankkuutta ja kohtelevat minua nuivasti.
Puhut, kuin mies tässä arvioisi itseään isänä?
Vaikka sulle sanottiin, että LAPSET arvioivat vanhempiaan, ei ne kumppanit.
Tai saavat hekin arvioida, mutta sillä ei ole merkitystä, koska heille ”hyvä isä” antaa omaa aikaa äitinä :DNiin, sille äidille jää sitä kuuluisaa omaa aikaa sillä välin kun isä hoitaa velvollisuutensa isänä. Ei se mene kuule niin että lastenhoito kuuluu äidille ja isi vain tapaa silloin tällöin.
Nyt isällä on omaa aikaa, itke sitä.
Ei minun tarvitse. Minun lasteni isä haluaa olla läsnä omien lastensa elämässä ja kasvattaa heitä.
Minulla ei myöskään ole tarve pakonomaisesti valehdella palstalla kuinka hyvä isä sellainen on joka ei edes vaivaudu lapsistaan huolehtimaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hyvä työntekijä. Innostun tekemään töitä kerran pari kuussa, muun ajan rentoudun ja lataan akkuja työpaikalla. Kun teen töitä, teen työni hyvin. Muun ajan oletan, että tiimini työt hoituvat työkaverieni tekemänä ja asiakkaat saavat hyvää palvelua, eivätkä kärsi joutilaisuudestani.
Vaadin, että työkaverini kehuvat minua esimiehelle ja asiakkaille, jotteivät he alkaisi suhtautumaan minuun nuivasti työntekijänä. Olenhan hyvä työntekijä.
Jep, ja se mitä mieltä pomo ja työkaverit ovat sinusta ei määrittele sinua työntekijänä. Sinä olet hyvä työntekijä vaikka he olisivat erimieltä.
Sanopa muuta. Aina, kun teen töitä, teen ne reippaalla ja iloisella mielellä ja hymyilen työkavereilleni. Vaikken edes muistaisi, miten "oikeaoppinen" prosessi tehtävän suhteen menee.
Työkaverini eivät tosin ole kovin kummoisia työntekijöitä. Valittavat usein työmäärän rankkuutta ja kohtelevat minua nuivasti.
Puhut, kuin mies tässä arvioisi itseään isänä?
Vaikka sulle sanottiin, että LAPSET arvioivat vanhempiaan, ei ne kumppanit.
Tai saavat hekin arvioida, mutta sillä ei ole merkitystä, koska heille ”hyvä isä” antaa omaa aikaa äitinä :DNiin, sille äidille jää sitä kuuluisaa omaa aikaa sillä välin kun isä hoitaa velvollisuutensa isänä. Ei se mene kuule niin että lastenhoito kuuluu äidille ja isi vain tapaa silloin tällöin.
Eikö se ÄITI olekaan HYVÄ ÄITI ja oo, että mitä omaa aikaa???? Miten elämä lasten kanssa ei ole omaa aikaa!!!!
No?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hyvä työntekijä. Innostun tekemään töitä kerran pari kuussa, muun ajan rentoudun ja lataan akkuja työpaikalla. Kun teen töitä, teen työni hyvin. Muun ajan oletan, että tiimini työt hoituvat työkaverieni tekemänä ja asiakkaat saavat hyvää palvelua, eivätkä kärsi joutilaisuudestani.
Vaadin, että työkaverini kehuvat minua esimiehelle ja asiakkaille, jotteivät he alkaisi suhtautumaan minuun nuivasti työntekijänä. Olenhan hyvä työntekijä.
Jep, ja se mitä mieltä pomo ja työkaverit ovat sinusta ei määrittele sinua työntekijänä. Sinä olet hyvä työntekijä vaikka he olisivat erimieltä.
Sanopa muuta. Aina, kun teen töitä, teen ne reippaalla ja iloisella mielellä ja hymyilen työkavereilleni. Vaikken edes muistaisi, miten "oikeaoppinen" prosessi tehtävän suhteen menee.
Työkaverini eivät tosin ole kovin kummoisia työntekijöitä. Valittavat usein työmäärän rankkuutta ja kohtelevat minua nuivasti.
Puhut, kuin mies tässä arvioisi itseään isänä?
Vaikka sulle sanottiin, että LAPSET arvioivat vanhempiaan, ei ne kumppanit.
Tai saavat hekin arvioida, mutta sillä ei ole merkitystä, koska heille ”hyvä isä” antaa omaa aikaa äitinä :D
Unohdin tosiaan mainita, että kyllä asiakkaatkin ovat minua kehuneet. Joskus ihan kyselevät minua uudestaan hoitamaan asiaansa, kun minun kanssa asiat hoituu jouhevasti eikä tosiaankaan pilkkua nussita. Ikävä kyllä olen joutunut sitten sanomaan ei, sillä hoidan töitäni vain ollessani "työfiiliksellä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on exänsä kanssa neljä lasta, joista kaksi isoja koululaisia ja kaksi pieniä (2kk vauva ja 2v isompi).
Mies erosi vaimostaan 1kk ennen nuorimman lapsen syntymää.Täytyy ihmetellä että minkälainen ihme mies se on ja kuinka joku ottaa noin sekopäisen miehen että hän tehtailee lapsia ja eroaa ennen kuin viimeinen on edes syntynyt. Mitenkä jollain on perhe suunnittelu noin pieleen mennyttä ja täysin hullua. Eronnut ennen kuin on joku on syntynyt niin ei siitä todellakaan kauan ole ollut kun sitä alettiin laittamaan alulle hyvässä yhteishengessä.
Kuinka luotettavaksi tuollaisen tuuliviirin kanssa oikein elämää voisit kuvitella joka on tänään sitä mieltä ja huomenna jo toista. Tekee sinulle ihan saman kuin edellisellekkin ja saat olla aivan varma siitä. Suhteesta toiseen pomppiva ihminen ei koskaan muutu. Se kun kyllästyy sinuun niin hakee suhteen aikana jo toista vaikka olisi kakarakin jo siitetty.
Nää haluaa vain rauhassa bylsiä ja lekotella viinilasit kädessä takkatulen äärellä....älä tunge niitä kuolaisia lapsiasi tähän!
Ja siis millainenkohan se ex oikein on, kun piti tehdä peräti neljä lasta, jos ei niitä pysty itse hoitamaan?
Miksi niitä yksin pitäisi hoitaa? Niillähän on isä.
Eli otit 3kk sitten eronneen, pienen vauvan isän. Onnea vaan.
Tuossa tilanteessa exällä on mielestäni oikeus vaatia paljon. Ja kun nuo pienimmät vielä noin pieniä niin usko pois että mies vielä palaa perheensä luo takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ihan tosiaan menee niin, että sillä vanhemmalla joka ensiksi äkkää hylätä lapsensa on siihen mahdollisuus. Toinen joutuu sitten valitsemaan, ottaako hän sen isomman vastuun joka hänelle on jätetty vai otetaanko lapset huostaan. Käytännössä se vastuu lähes poikkeuksetta otetaan. Jostain syystä sitä perheen hylkäämistä toisen vastuulle ei kuitenkaan pidetä yhtä pahana kuin sen jätetyn irtisanoutumista vanhemmuudesta. En tiedä yhtäkään tapausta, jossa se yksin lasten jätetty toteaisi, että en minäkään näitä yksin jaksa hoitaa ja kärräisi ne sosiaalipäivystykseen.
Näin se vaan menee ja sen kanssa on pakko sen exän oppia elämään. Mutta sitä en käsitä, miksi näille vastuunpakoilijoille on niin hemmetin tärkeää uskotella itselleen olevansa kuitenkin hyviä vanhempia. Sehän ei nyt minkäänlaisella logiikalla pidä paikkaansa. Jos et ole valmis kantamaan tasapuolista vastuuta omista lapsistasi et ole hyvä vanhempi. Piste.
Ei se nyt ihan näinkään ole. Jos suhde siihen toiseen kumppaniin on erityisen tulehtunut, voi olla parempi jättää koko sakki. Se ei määrittele sitä, miten hyvä vanhempi on. Osa kumppaneista on niin häijyjä ja sairaita, että kumppanin on vain pakko antaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on exänsä kanssa neljä lasta, joista kaksi isoja koululaisia ja kaksi pieniä (2kk vauva ja 2v isompi).
Mies erosi vaimostaan 1kk ennen nuorimman lapsen syntymää.Täytyy ihmetellä että minkälainen ihme mies se on ja kuinka joku ottaa noin sekopäisen miehen että hän tehtailee lapsia ja eroaa ennen kuin viimeinen on edes syntynyt. Mitenkä jollain on perhe suunnittelu noin pieleen mennyttä ja täysin hullua. Eronnut ennen kuin on joku on syntynyt niin ei siitä todellakaan kauan ole ollut kun sitä alettiin laittamaan alulle hyvässä yhteishengessä.
Kuinka luotettavaksi tuollaisen tuuliviirin kanssa oikein elämää voisit kuvitella joka on tänään sitä mieltä ja huomenna jo toista. Tekee sinulle ihan saman kuin edellisellekkin ja saat olla aivan varma siitä. Suhteesta toiseen pomppiva ihminen ei koskaan muutu. Se kun kyllästyy sinuun niin hakee suhteen aikana jo toista vaikka olisi kakarakin jo siitetty.
Nää haluaa vain rauhassa bylsiä ja lekotella viinilasit kädessä takkatulen äärellä....älä tunge niitä kuolaisia lapsiasi tähän!
Ja siis millainenkohan se ex oikein on, kun piti tehdä peräti neljä lasta, jos ei niitä pysty itse hoitamaan?
Kaiken mitä ap on kertonut tästä "hyvästä isästä" niin veikkaan että se exä on tähänkin mennessä pystynyt itse kaiken hoitamaan.
Tuskin mies ikinä osallistunut lasten elämään kun ei sitä nytkään halua tehdä. Lapsia käy sääliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on exänsä kanssa neljä lasta, joista kaksi isoja koululaisia ja kaksi pieniä (2kk vauva ja 2v isompi).
Mies erosi vaimostaan 1kk ennen nuorimman lapsen syntymää.Täytyy ihmetellä että minkälainen ihme mies se on ja kuinka joku ottaa noin sekopäisen miehen että hän tehtailee lapsia ja eroaa ennen kuin viimeinen on edes syntynyt. Mitenkä jollain on perhe suunnittelu noin pieleen mennyttä ja täysin hullua. Eronnut ennen kuin on joku on syntynyt niin ei siitä todellakaan kauan ole ollut kun sitä alettiin laittamaan alulle hyvässä yhteishengessä.
Kuinka luotettavaksi tuollaisen tuuliviirin kanssa oikein elämää voisit kuvitella joka on tänään sitä mieltä ja huomenna jo toista. Tekee sinulle ihan saman kuin edellisellekkin ja saat olla aivan varma siitä. Suhteesta toiseen pomppiva ihminen ei koskaan muutu. Se kun kyllästyy sinuun niin hakee suhteen aikana jo toista vaikka olisi kakarakin jo siitetty.
Nää haluaa vain rauhassa bylsiä ja lekotella viinilasit kädessä takkatulen äärellä....älä tunge niitä kuolaisia lapsiasi tähän!
Ja siis millainenkohan se ex oikein on, kun piti tehdä peräti neljä lasta, jos ei niitä pysty itse hoitamaan?Miksi niitä yksin pitäisi hoitaa? Niillähän on isä.
No se on sen exän homma sit antaa ne lapset isälle. Mutta ei ole kovin hyvin onnistunut, koska sellaisia sopimuksiakaan ei ole saanut sovittua. Ja se mitä tuo eräs kirjoitti lasten kanssa jäävän mahdollisuudesta saada toinen hoitamaan lapsia, joka ei hoida on ihan totta. Ei sillä riipparilla ole muuta mahista, kuin hoitaa ne yksin, jos toi mies nussii uuden kanssa ennemmin, kuin heräilee vauvan kanssa. Onpa outo valinta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on exänsä kanssa neljä lasta, joista kaksi isoja koululaisia ja kaksi pieniä (2kk vauva ja 2v isompi).
Mies erosi vaimostaan 1kk ennen nuorimman lapsen syntymää.Täytyy ihmetellä että minkälainen ihme mies se on ja kuinka joku ottaa noin sekopäisen miehen että hän tehtailee lapsia ja eroaa ennen kuin viimeinen on edes syntynyt. Mitenkä jollain on perhe suunnittelu noin pieleen mennyttä ja täysin hullua. Eronnut ennen kuin on joku on syntynyt niin ei siitä todellakaan kauan ole ollut kun sitä alettiin laittamaan alulle hyvässä yhteishengessä.
Kuinka luotettavaksi tuollaisen tuuliviirin kanssa oikein elämää voisit kuvitella joka on tänään sitä mieltä ja huomenna jo toista. Tekee sinulle ihan saman kuin edellisellekkin ja saat olla aivan varma siitä. Suhteesta toiseen pomppiva ihminen ei koskaan muutu. Se kun kyllästyy sinuun niin hakee suhteen aikana jo toista vaikka olisi kakarakin jo siitetty.
Nää haluaa vain rauhassa bylsiä ja lekotella viinilasit kädessä takkatulen äärellä....älä tunge niitä kuolaisia lapsiasi tähän!
Ja siis millainenkohan se ex oikein on, kun piti tehdä peräti neljä lasta, jos ei niitä pysty itse hoitamaan?Kaiken mitä ap on kertonut tästä "hyvästä isästä" niin veikkaan että se exä on tähänkin mennessä pystynyt itse kaiken hoitamaan.
Tuskin mies ikinä osallistunut lasten elämään kun ei sitä nytkään halua tehdä. Lapsia käy sääliksi.
Voi olla. Ja se taas povaa ihan hyvää naiskenteluaikaa aloittajalle miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hyvä työntekijä. Innostun tekemään töitä kerran pari kuussa, muun ajan rentoudun ja lataan akkuja työpaikalla. Kun teen töitä, teen työni hyvin. Muun ajan oletan, että tiimini työt hoituvat työkaverieni tekemänä ja asiakkaat saavat hyvää palvelua, eivätkä kärsi joutilaisuudestani.
Vaadin, että työkaverini kehuvat minua esimiehelle ja asiakkaille, jotteivät he alkaisi suhtautumaan minuun nuivasti työntekijänä. Olenhan hyvä työntekijä.
Jep, ja se mitä mieltä pomo ja työkaverit ovat sinusta ei määrittele sinua työntekijänä. Sinä olet hyvä työntekijä vaikka he olisivat erimieltä.
Sanopa muuta. Aina, kun teen töitä, teen ne reippaalla ja iloisella mielellä ja hymyilen työkavereilleni. Vaikken edes muistaisi, miten "oikeaoppinen" prosessi tehtävän suhteen menee.
Työkaverini eivät tosin ole kovin kummoisia työntekijöitä. Valittavat usein työmäärän rankkuutta ja kohtelevat minua nuivasti.
Puhut, kuin mies tässä arvioisi itseään isänä?
Vaikka sulle sanottiin, että LAPSET arvioivat vanhempiaan, ei ne kumppanit.
Tai saavat hekin arvioida, mutta sillä ei ole merkitystä, koska heille ”hyvä isä” antaa omaa aikaa äitinä :DNiin, sille äidille jää sitä kuuluisaa omaa aikaa sillä välin kun isä hoitaa velvollisuutensa isänä. Ei se mene kuule niin että lastenhoito kuuluu äidille ja isi vain tapaa silloin tällöin.
Nyt isällä on omaa aikaa, itke sitä.
Ei minun tarvitse. Minun lasteni isä haluaa olla läsnä omien lastensa elämässä ja kasvattaa heitä.
Minulla ei myöskään ole tarve pakonomaisesti valehdella palstalla kuinka hyvä isä sellainen on joka ei edes vaivaudu lapsistaan huolehtimaan...
Toi koskee ”hyvää isää” vain sitä riipputissiä kohtaan, lapsia kohtaan on katsopas eri kriteerit, ääliö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ihan tosiaan menee niin, että sillä vanhemmalla joka ensiksi äkkää hylätä lapsensa on siihen mahdollisuus. Toinen joutuu sitten valitsemaan, ottaako hän sen isomman vastuun joka hänelle on jätetty vai otetaanko lapset huostaan. Käytännössä se vastuu lähes poikkeuksetta otetaan. Jostain syystä sitä perheen hylkäämistä toisen vastuulle ei kuitenkaan pidetä yhtä pahana kuin sen jätetyn irtisanoutumista vanhemmuudesta. En tiedä yhtäkään tapausta, jossa se yksin lasten jätetty toteaisi, että en minäkään näitä yksin jaksa hoitaa ja kärräisi ne sosiaalipäivystykseen.
Näin se vaan menee ja sen kanssa on pakko sen exän oppia elämään. Mutta sitä en käsitä, miksi näille vastuunpakoilijoille on niin hemmetin tärkeää uskotella itselleen olevansa kuitenkin hyviä vanhempia. Sehän ei nyt minkäänlaisella logiikalla pidä paikkaansa. Jos et ole valmis kantamaan tasapuolista vastuuta omista lapsistasi et ole hyvä vanhempi. Piste.
Ei se nyt ihan näinkään ole. Jos suhde siihen toiseen kumppaniin on erityisen tulehtunut, voi olla parempi jättää koko sakki. Se ei määrittele sitä, miten hyvä vanhempi on. Osa kumppaneista on niin häijyjä ja sairaita, että kumppanin on vain pakko antaa olla.
Jätät lapsesi selviämään häijyn ja sairaan vanhemman armoille ja kehtaat vielä kutsua itseäsi hyväksi vanhemmaksi????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on exänsä kanssa neljä lasta, joista kaksi isoja koululaisia ja kaksi pieniä (2kk vauva ja 2v isompi).
Mies erosi vaimostaan 1kk ennen nuorimman lapsen syntymää.Täytyy ihmetellä että minkälainen ihme mies se on ja kuinka joku ottaa noin sekopäisen miehen että hän tehtailee lapsia ja eroaa ennen kuin viimeinen on edes syntynyt. Mitenkä jollain on perhe suunnittelu noin pieleen mennyttä ja täysin hullua. Eronnut ennen kuin on joku on syntynyt niin ei siitä todellakaan kauan ole ollut kun sitä alettiin laittamaan alulle hyvässä yhteishengessä.
Kuinka luotettavaksi tuollaisen tuuliviirin kanssa oikein elämää voisit kuvitella joka on tänään sitä mieltä ja huomenna jo toista. Tekee sinulle ihan saman kuin edellisellekkin ja saat olla aivan varma siitä. Suhteesta toiseen pomppiva ihminen ei koskaan muutu. Se kun kyllästyy sinuun niin hakee suhteen aikana jo toista vaikka olisi kakarakin jo siitetty.
Nää haluaa vain rauhassa bylsiä ja lekotella viinilasit kädessä takkatulen äärellä....älä tunge niitä kuolaisia lapsiasi tähän!
Ja siis millainenkohan se ex oikein on, kun piti tehdä peräti neljä lasta, jos ei niitä pysty itse hoitamaan?Kaiken mitä ap on kertonut tästä "hyvästä isästä" niin veikkaan että se exä on tähänkin mennessä pystynyt itse kaiken hoitamaan.
Tuskin mies ikinä osallistunut lasten elämään kun ei sitä nytkään halua tehdä. Lapsia käy sääliksi.Voi olla. Ja se taas povaa ihan hyvää naiskenteluaikaa aloittajalle miehen kanssa.
Povaa ettei apn älykkyysosamäärä ole tavallisen ihmisen tasolla kun jaksoi tuollaista hyväksi isäksi väittää. Ehkä mies hakikin hassun hauskaa tyhjäpäätä pyörittettäväksi. Selittänyt aplla ummet ja lammet sopimuksista ja isyydestään ja toinen silmät suurina uskoi kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hyvä työntekijä. Innostun tekemään töitä kerran pari kuussa, muun ajan rentoudun ja lataan akkuja työpaikalla. Kun teen töitä, teen työni hyvin. Muun ajan oletan, että tiimini työt hoituvat työkaverieni tekemänä ja asiakkaat saavat hyvää palvelua, eivätkä kärsi joutilaisuudestani.
Vaadin, että työkaverini kehuvat minua esimiehelle ja asiakkaille, jotteivät he alkaisi suhtautumaan minuun nuivasti työntekijänä. Olenhan hyvä työntekijä.
Jep, ja se mitä mieltä pomo ja työkaverit ovat sinusta ei määrittele sinua työntekijänä. Sinä olet hyvä työntekijä vaikka he olisivat erimieltä.
Sanopa muuta. Aina, kun teen töitä, teen ne reippaalla ja iloisella mielellä ja hymyilen työkavereilleni. Vaikken edes muistaisi, miten "oikeaoppinen" prosessi tehtävän suhteen menee.
Työkaverini eivät tosin ole kovin kummoisia työntekijöitä. Valittavat usein työmäärän rankkuutta ja kohtelevat minua nuivasti.
Puhut, kuin mies tässä arvioisi itseään isänä?
Vaikka sulle sanottiin, että LAPSET arvioivat vanhempiaan, ei ne kumppanit.
Tai saavat hekin arvioida, mutta sillä ei ole merkitystä, koska heille ”hyvä isä” antaa omaa aikaa äitinä :D
En ole se jolle vastasit, mutta mistä sait päähäsi että lapset määrittelevät sen hyvän vanhemmuuden? Lasten mielestä olet hyvä vanhempi jos annat paljon karkkia, näytät päivät pitkät piirrettyjä, ostat teinille lavakaupalla kaljaa etkä narise kotiintuloajoista. Se ei kuitenkaan ole vastuullista vanhemmuutta. Ihan samalla tavalla kuin ei ole vastuullista tai hyvää vanhemmuutta lykätä koko vastuuta toiselle, ei edes siinä tapauksessa että saisit huijattua lapsen hauskan ja rennon viikonloppuiskän imagolla tykkäämään sinusta vielä aikuisenakin. Toisin sanoen sinä nyt sekoitat tykätyn vanhemman ja hyvän vanhemman. Voit olla tykätty isä vaikka et takaisikaan lapsia kuin joskus ja jouluna, v*ttuilisit exälle ja jättäisit elarit maksamatta, mutta et sinä hyvä isä kyllä silloin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. mun äidin mielestä mun isä oli ihan surkea isä, mutta hän katsoi asiaa itsekkäästi vain omasta näkökulmastaan. Mun isä oli maailman paras isä, äidistä taas ei voinut äitinä sanoa samaa lainkaan. Äitini erosi isästäni, koska tämä oli niin ”kamala”. Eli eri tilanne toki, kuin tässä. Mutta sen riipputissin mielipiteet miehestä eivät todellakaan määrittele hänen hyvyyttään isänä millään lailla.
Lapsen näkökulmasta mun isäni oli paljon parempi isänä, kuin äitini oli äitinä. Ja lpsen mielipide on ainoa, jolla on merkitystä, koska mun isä ei ollut äitini vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hyvä työntekijä. Innostun tekemään töitä kerran pari kuussa, muun ajan rentoudun ja lataan akkuja työpaikalla. Kun teen töitä, teen työni hyvin. Muun ajan oletan, että tiimini työt hoituvat työkaverieni tekemänä ja asiakkaat saavat hyvää palvelua, eivätkä kärsi joutilaisuudestani.
Vaadin, että työkaverini kehuvat minua esimiehelle ja asiakkaille, jotteivät he alkaisi suhtautumaan minuun nuivasti työntekijänä. Olenhan hyvä työntekijä.
Jep, ja se mitä mieltä pomo ja työkaverit ovat sinusta ei määrittele sinua työntekijänä. Sinä olet hyvä työntekijä vaikka he olisivat erimieltä.
Sanopa muuta. Aina, kun teen töitä, teen ne reippaalla ja iloisella mielellä ja hymyilen työkavereilleni. Vaikken edes muistaisi, miten "oikeaoppinen" prosessi tehtävän suhteen menee.
Työkaverini eivät tosin ole kovin kummoisia työntekijöitä. Valittavat usein työmäärän rankkuutta ja kohtelevat minua nuivasti.
Puhut, kuin mies tässä arvioisi itseään isänä?
Vaikka sulle sanottiin, että LAPSET arvioivat vanhempiaan, ei ne kumppanit.
Tai saavat hekin arvioida, mutta sillä ei ole merkitystä, koska heille ”hyvä isä” antaa omaa aikaa äitinä :DEn ole se jolle vastasit, mutta mistä sait päähäsi että lapset määrittelevät sen hyvän vanhemmuuden? Lasten mielestä olet hyvä vanhempi jos annat paljon karkkia, näytät päivät pitkät piirrettyjä, ostat teinille lavakaupalla kaljaa etkä narise kotiintuloajoista. Se ei kuitenkaan ole vastuullista vanhemmuutta. Ihan samalla tavalla kuin ei ole vastuullista tai hyvää vanhemmuutta lykätä koko vastuuta toiselle, ei edes siinä tapauksessa että saisit huijattua lapsen hauskan ja rennon viikonloppuiskän imagolla tykkäämään sinusta vielä aikuisenakin. Toisin sanoen sinä nyt sekoitat tykätyn vanhemman ja hyvän vanhemman. Voit olla tykätty isä vaikka et takaisikaan lapsia kuin joskus ja jouluna, v*ttuilisit exälle ja jättäisit elarit maksamatta, mutta et sinä hyvä isä kyllä silloin ole.
No ei sellainen vanhempi, äiti, joka lastaan satuttaa henkisesti mikään hyvä äiti ole, vaikka ”vastuussa” olisikin. Ja taas lasta henkisesti hyvin kohteleva vanhempi on hyvä vanhempi, vaikka ei kuria niin pitäisikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on exänsä kanssa neljä lasta, joista kaksi isoja koululaisia ja kaksi pieniä (2kk vauva ja 2v isompi).
Mies erosi vaimostaan 1kk ennen nuorimman lapsen syntymää.Täytyy ihmetellä että minkälainen ihme mies se on ja kuinka joku ottaa noin sekopäisen miehen että hän tehtailee lapsia ja eroaa ennen kuin viimeinen on edes syntynyt. Mitenkä jollain on perhe suunnittelu noin pieleen mennyttä ja täysin hullua. Eronnut ennen kuin on joku on syntynyt niin ei siitä todellakaan kauan ole ollut kun sitä alettiin laittamaan alulle hyvässä yhteishengessä.
Kuinka luotettavaksi tuollaisen tuuliviirin kanssa oikein elämää voisit kuvitella joka on tänään sitä mieltä ja huomenna jo toista. Tekee sinulle ihan saman kuin edellisellekkin ja saat olla aivan varma siitä. Suhteesta toiseen pomppiva ihminen ei koskaan muutu. Se kun kyllästyy sinuun niin hakee suhteen aikana jo toista vaikka olisi kakarakin jo siitetty.
Nää haluaa vain rauhassa bylsiä ja lekotella viinilasit kädessä takkatulen äärellä....älä tunge niitä kuolaisia lapsiasi tähän!
Ja siis millainenkohan se ex oikein on, kun piti tehdä peräti neljä lasta, jos ei niitä pysty itse hoitamaan?Kaiken mitä ap on kertonut tästä "hyvästä isästä" niin veikkaan että se exä on tähänkin mennessä pystynyt itse kaiken hoitamaan.
Tuskin mies ikinä osallistunut lasten elämään kun ei sitä nytkään halua tehdä. Lapsia käy sääliksi.Voi olla. Ja se taas povaa ihan hyvää naiskenteluaikaa aloittajalle miehen kanssa.
Povaa ettei apn älykkyysosamäärä ole tavallisen ihmisen tasolla kun jaksoi tuollaista hyväksi isäksi väittää. Ehkä mies hakikin hassun hauskaa tyhjäpäätä pyörittettäväksi. Selittänyt aplla ummet ja lammet sopimuksista ja isyydestään ja toinen silmät suurina uskoi kaiken.
Ehkä tässä on perinteinen narsisti ja sen uhri suhde. Mies jätti exän vaikeimpaan aikaan ja totta kai kertoo uudelle miten kaikki vika exässä. Nytkin se on paha exä joka laittaa kapuloita rattaisiin.
Mies taas on aivan ihana ja vielä niin hyvä isäkin! Haluaa olla lastensa kanssa (mutta sitten ei haluakaan).
Kammottava exä rikkoo sopimusta (jota tuossa ajassa ei ole ehditty tehdä mutta ap on tarpeeksi bimbo miehelle eikä tajua).
Tässä on niin paljon ristiriitaisuuksia että veikaan apn olevan pässi narussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hyvä työntekijä. Innostun tekemään töitä kerran pari kuussa, muun ajan rentoudun ja lataan akkuja työpaikalla. Kun teen töitä, teen työni hyvin. Muun ajan oletan, että tiimini työt hoituvat työkaverieni tekemänä ja asiakkaat saavat hyvää palvelua, eivätkä kärsi joutilaisuudestani.
Vaadin, että työkaverini kehuvat minua esimiehelle ja asiakkaille, jotteivät he alkaisi suhtautumaan minuun nuivasti työntekijänä. Olenhan hyvä työntekijä.
Jep, ja se mitä mieltä pomo ja työkaverit ovat sinusta ei määrittele sinua työntekijänä. Sinä olet hyvä työntekijä vaikka he olisivat erimieltä.
Sanopa muuta. Aina, kun teen töitä, teen ne reippaalla ja iloisella mielellä ja hymyilen työkavereilleni. Vaikken edes muistaisi, miten "oikeaoppinen" prosessi tehtävän suhteen menee.
Työkaverini eivät tosin ole kovin kummoisia työntekijöitä. Valittavat usein työmäärän rankkuutta ja kohtelevat minua nuivasti.
Puhut, kuin mies tässä arvioisi itseään isänä?
Vaikka sulle sanottiin, että LAPSET arvioivat vanhempiaan, ei ne kumppanit.
Tai saavat hekin arvioida, mutta sillä ei ole merkitystä, koska heille ”hyvä isä” antaa omaa aikaa äitinä :DEn ole se jolle vastasit, mutta mistä sait päähäsi että lapset määrittelevät sen hyvän vanhemmuuden? Lasten mielestä olet hyvä vanhempi jos annat paljon karkkia, näytät päivät pitkät piirrettyjä, ostat teinille lavakaupalla kaljaa etkä narise kotiintuloajoista. Se ei kuitenkaan ole vastuullista vanhemmuutta. Ihan samalla tavalla kuin ei ole vastuullista tai hyvää vanhemmuutta lykätä koko vastuuta toiselle, ei edes siinä tapauksessa että saisit huijattua lapsen hauskan ja rennon viikonloppuiskän imagolla tykkäämään sinusta vielä aikuisenakin. Toisin sanoen sinä nyt sekoitat tykätyn vanhemman ja hyvän vanhemman. Voit olla tykätty isä vaikka et takaisikaan lapsia kuin joskus ja jouluna, v*ttuilisit exälle ja jättäisit elarit maksamatta, mutta et sinä hyvä isä kyllä silloin ole.
Lisäksi miten se sille LAPSELLE on huono isä, jos äiti hoitaa lapsen kokonaan? Sille äidille se voi olla paskaa, mutta eihän sen pitäisi lapselle olla yhtään paskaa. Jos se äiti on sen takia paska lapselle, niin sen äidin pitää pyyttää LAPSELTA anteeksi. Oma äitini EI OLE pyytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt AP poista ne prinsessalasit silmiltäsi ja pakene vielä kun voit. Et selkeesti ole sisäistänyt että tapailemallasi miehellä on 4 lasta... ne eivät siis ole pelkästään sen miehen ex:n lapsia vaan vastuu heistä kuuluu yhtälailla miehellesi.
Tottakai mies hehkuttaa että koskaan ikinä milloinkaan ei ole tuntenut näin ja kaikki on ihanaa. Tottakai miehen elämä on nyt helpompaa kuin ennen, koska jaloissa ei pyöri jatkuvasti lapset ja varsinkaan se uhmaikäinen.
Jos olisin tuo miesystäväsi ex, niin kärräisin kaikki 4 lasta (ja maidot vauvalle) tuon luuserimiehen oventaakse jokatoinen viikonloppu ja kahtena iltana viikolla. Nimittäin se lasten äitikin tarvitsee omaa aikaa, jolloin pääsee suihkuun/vessaan ilman että joku kiljuu jatkuvasti oventakana ja kauppaan hakemaan ruokaa ja vaippasäkkejä ilman että kädet on täynnä lapsia. Ja sen että saa nukkua kerrankin pidempään kuin sen 2h.
Millä lailla tekstisi todistaa sitä, että miestäsiis huvittaisi palata vanhaan?
Kirjoituksellani en yrittänyt todistella, että luuserimies haikailisi entisen perhe-elämänsä perään...
Vaan että se mies on vastuunpakoilija. Eli AP on ihanaa seuraa niin pitkään, kunnes lisääntyvät ja sitten on miehellä suunta taas etsimään sitä lapsetonta seuraa.
Itseäni äitinä välillä ihmetyttää nämä keskustelut, että äiti "pakottaa" isän ottamaan lapsia luokseen. Olen eronnut lasteni isästä, eikä eron jälkeen isää tuntunut paljon lasten kanssa oleminen kiinnostavan (tuolloin 4 ja 6 v) niin totesin että hänen häviönsähän se on. Minä saan viettää aikani maailman tärkeimpien ihmisten, omien lasteni kanssa ja jos isä ei heidän ainutlaatuisuuttaan tajua niin ei ole minulta pois. Päinvastoin. Ei olisi tullut mieleenkään alkaa pakottamaan tai uhkailemaan että hänen on pakko ottaa lapset viikonlopuksi tms. Eipä toista kiinnostanut. Ja miltä lapsista olisi tuntunut mennä johonkin, johon eivät koe olevansa tervetulleita.
No nyt on aikaa kulunut ja kun lapset olisivat ns helpompia isoja teinejä, on isää taas alkanut kiinnostaa. Lapsia ei, eivät tunne isäänsä kunnolla eivätkä siten erityisesti halua aikaansa hänen kanssaan viettää. Ja isä ihmettelee miksi...
Hyvin on pärjätty lasten kanssa kolmestaan, meillä on hyvin läheiset suhteet ja ihan täysipainoisia teinejä heistä on kasvanut.
Meni vähän ohi aiheen, toki eri asia kun kyseessä on vastasyntynyt plus kolme lasta. Toivottavasti äidillä on tukiverkot kunnossa josta saisi myös arjen apua.
Kyllä se ihan tosiaan menee niin, että sillä vanhemmalla joka ensiksi äkkää hylätä lapsensa on siihen mahdollisuus. Toinen joutuu sitten valitsemaan, ottaako hän sen isomman vastuun joka hänelle on jätetty vai otetaanko lapset huostaan. Käytännössä se vastuu lähes poikkeuksetta otetaan. Jostain syystä sitä perheen hylkäämistä toisen vastuulle ei kuitenkaan pidetä yhtä pahana kuin sen jätetyn irtisanoutumista vanhemmuudesta. En tiedä yhtäkään tapausta, jossa se yksin lasten jätetty toteaisi, että en minäkään näitä yksin jaksa hoitaa ja kärräisi ne sosiaalipäivystykseen.
Näin se vaan menee ja sen kanssa on pakko sen exän oppia elämään. Mutta sitä en käsitä, miksi näille vastuunpakoilijoille on niin hemmetin tärkeää uskotella itselleen olevansa kuitenkin hyviä vanhempia. Sehän ei nyt minkäänlaisella logiikalla pidä paikkaansa. Jos et ole valmis kantamaan tasapuolista vastuuta omista lapsistasi et ole hyvä vanhempi. Piste.