Lue keskustelun säännöt.
Lukisitteko kuolleen vanhempanne epikriisit ja muut säilötyt paperit ennen niiden hävittämistä?
12.03.2021 |
Jostain syystähän ne on säilytetty..?
Minulla on varasto puolillaan kuolleen äitini papereita. Lausuntoja. Yrityksen papereita. Laskuja, myös perinnästä. Nopealla silmäyksellä aikamoinen sillisalaatti.
Ne pitäisi pikkuhiljaa ja lopultakin hävittää, mutten tiedä miten tehdä sen, tai siis millä järjestelmällä. Olen tietoinen kuolleen äitini sairaushistoriasta, joten tuskin mitään kovin yllättävää tulisi vastaan, mutta silti epäilyttää, että onko moraalisesti arveluttavaa LUKEA paperit ennen hävittämispäätöstä.
Ja vaikka olisin vain ksipäisen utelias syvästi ikävöimäni äidin asioista, niin onko minulla kuitenkin teoriassa oikeus käydä paperit yksitellen läpi?
Kävisitkö sinä..?
Kommentit (32)
Löysin äitini päiväkirjan kuolinsiivouksessa. En edes tiennyt, että hän sellaista piti. Sieltä paljastui niin pahantahtoista ja katkeroitunutta tekstiä, että oli parempi lopettaa lukeminen ja hävitin päiväkirjan. Ilmeni mm. että hän vihasi isääni (siis omaa aviomiestään) ja minua, koska muistutin liikaa isääni ja isoäitiäni. Tämä viha tuli minulle yllätyksenä ja olisin halunnut muistaa äitiäni lämmöllä. Hänen jälkeensä jättämä teksti teki minut todella surulliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on isoukkini perunkirja tallessa. Mielenkiintoista luettavaa sadan vuoden takaa. 3 valkoista kauluspaitaa, 4 alushousut...
Vierailija kirjoitti:
Ei kai epikriisiä lähetetä kotiin?
Ei ainakaan meille lähetetty kun isä kuoli. Vieläkään tiedä mihin kuoli hoitolaitoksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai epikriisiä lähetetä kotiin?
Ei ainakaan meille lähetetty kun isä kuoli. Vieläkään tiedä mihin kuoli hoitolaitoksessa.
Pyysittekö sitä erikseen? Tehtiinkö kuolinsyytutkimusta? Sekin pitää erikseen pyytää tehtäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai epikriisiä lähetetä kotiin?
Ei ainakaan meille lähetetty kun isä kuoli. Vieläkään tiedä mihin kuoli hoitolaitoksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lukisin ja säästäisin myös tarvittavat. On epäilys että suvussamme on sairaus joka on hankala tunnistaa ja joka myös vaikuttaisi periytyvän mutta kukaan ei tiedä vielä miten. Lisäksi säästäisin paperit jotka käsittelevät vanhempieni avioeroa ja oikeudenkäyntejä eroon johtaneista tapahtumista. Toinen vanhempani ei ole lasteni tai minun elämässä ja voin kyllä kertoa miksi niin on mutta koen lasteni kannalta paremmaksi sen että heillä on mahdollisuus lukea samat asiat myös virallisista papereista. Lapseni saavat itse päättää olenko tehnyt oikein valitessani sen että lapseni eivät tunne toista isovanhempaansa mutta haluan että lapseni tulevat tietämään miten tämä isovanhempi on toiminut ja että tämä tieto tulee minun lisäkseni virallisista lähteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai epikriisiä lähetetä kotiin?
Ei ainakaan meille lähetetty kun isä kuoli. Vieläkään tiedä mihin kuoli hoitolaitoksessa.
Keppra on kuulemma yleinen aine siellä. Sen sivuvaikutuksena on sama lihaskato kuin donepetsiilissa. Oliko hänellä jompikumpi käytössä? Eivät kai osaa hoitaa sitä missään, eikä kukaan valita niistä, mitä ei tarvi maksaa yhtään, jo on 100% korvattavuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tuo edessä tänä viikonloppuna. En todellakaan aio lukea. Ihan on kestämistä siinä, että hävittää viimeisetkin maalliset rippeet äidistään.
Mä olen lukenut vanhempieni epikriisit jo heidän eläessään. Ne tulivat ja tulevat edelleen toisen vanhemman puolesta mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on äidin kaikki paperit ja tiedän kyllä mihin hän kuoli, mutta haluaisin lukea ne vielä ennen hävittämistä, mutta ei ole nyt sellainen tunne. Kuolemasta on yli viisi vuotta. Tiedän, että lukuhetki pitää olla rauhallinen ja että olen varmasti yksin.
Lukisin ja säästäisin epikriisit. Niissä voi olla arvokasta tietoa perinnöllisistä sairauksista.
Jos niitä sairaskertomuksia on vainajan koko elämän ajalta, niistä voi löytyä aikamoisia ylläreitä.
Minä sain kuolleen äitini papereita lukiessani tietää mm. että häntä nuorempana on hoidettu niin kondylooman, herpeksen kuin klamydiankin vuoksi, ja että hänelle on tehty kaikkiaan kuusi aborttia, joista ensimmäinen 12-vuotiaana..!!!
En olisi halunnut tietää.