Pakkopuhelut ja ylisuojelevat vanhemmat, miten toimia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä että puhe voisi tehota jos vanhempasi ovat noin vakavasti häiriintyneitä. Sinun pitää vain lopettaa myötäileminen. Se ei ole yhtä kuin välien katkaisu.

Yhtä häiriintynyt AP on.

Kaikki ovat häiriintyneitä niin vanhemmat + mukautuva/alistuva AP.

Tämä kommentti oli hiukan provo, mutta se kuvaa niin osuvasti sitä mitä moni meistä käy läpi, että halusin nostaa sen esiin.

Meistä moni on nukana häiriintyneissä ihmissuhdekuvioissa. On kuitenkin kiinnostava näkemys, että kaikki näissä kuvioissa mukana olevat ovat itse "häiriintyneitä". Otetaan rajumpi esimerkki. Onko siis niin, että vaikka väkivaltaiseen suhteeseen jäävä ja alistuva puoliso on myös häiriintynyt? En nyt ollenkaan vertaa vanhempieni ja minun suhdetta parisuhdeväkivaltaan, vaan pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin. Ja kyllä, olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta ja käynyt terapiassa, mutta tiedostan kuitenkin tämän perhekuviomme ongelmallisuuden ja järjen tasolla tiedän, mitä sen muuttaminen vaatii.

Ihmiset ovat keskimäärin herkkiä manipuloinnille. Kun olet oppinut lapsesta saakka, että äitisi kuolee sydänkohtaukseen jos teet vastoin hänen tahtoaan, muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Rakastan vanhempiani enkä tahdo tuottaa heille kipua, vaikka tiedostankin, että he toimivat väärin. Ja jotta me kaikki alamme voida paremmin, minun täytyy olla valmis tuottamaan heille kipua. Se ei ole helppoa.

Tämän oman tilan hakemisen olisi pitänyt tapahtua jo murrosiässä, mutta keskenkasvuiset teinin aivot ja olematon elämänkokemus eivät tietenkään samalla tavalla nähneet tilannetta kokonaisuutena, vaan alistuivat. Ja kun tuo manipulointi on jatkunut lähes 20 vuotta, siitä ei ole helppoa päästä irti.

En kuitenkaan halua leimata vanhempiani narsistisiksi. Samasta syystä en paniikkihäiriötäkään nostanut aloitusviestiin. Äidilläni on tämä diagnoosi ja se vaikuttaa hänen ajatusmaailmaansa paljon, mutta ongelma ei ole itse sairaus - ongelma on se, että he käyttävät tuota sairautta kontrolloinnin keinona ja isäkin on lähtenyt leikkiin mukaan.

Ap

"pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin"

....

Ei ihminen ole terve jos jää väkivaltaiseen suhteeseen. Joki on ollut jo ALKUJAAN sairas tai ainakin väkivaltaisesta suhteessa SAIRASTUNUT.

Voit olla esim:

- läheisriippuvainen (= aloittaja)

- huono itsetunto (= aloittaja)

- arvottomaksi itsensä kokeva (= aloittaja)

- pelkoon kiedottu persoona (= aloittaja)

- manipuloitavissa oleva (= aloittaja)

- jne jne jne jonkinlaista häiriötä eli ei voida puhua normaalista tasapainoisesti aikuisesta

Jotain ongelmaa siellä kuitenkin on jos hyväksyy väkivallan tai muun kaltoinkohtelu. Terve ihminen poistuu areenalta, pää pystyssä. Ei alistu, käännä katsettaan alas ja käännä toisea poskea ottaakseen taas vastaan likaa.

Ap, osaa pohtia ja selittää asioita. Olet ehkä menestynyt työelämässä mutta suhteessa vanhempiesi aivan lapsen tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä että puhe voisi tehota jos vanhempasi ovat noin vakavasti häiriintyneitä. Sinun pitää vain lopettaa myötäileminen. Se ei ole yhtä kuin välien katkaisu.

Yhtä häiriintynyt AP on.

Kaikki ovat häiriintyneitä niin vanhemmat + mukautuva/alistuva AP.

Tämä kommentti oli hiukan provo, mutta se kuvaa niin osuvasti sitä mitä moni meistä käy läpi, että halusin nostaa sen esiin.

Meistä moni on nukana häiriintyneissä ihmissuhdekuvioissa. On kuitenkin kiinnostava näkemys, että kaikki näissä kuvioissa mukana olevat ovat itse "häiriintyneitä". Otetaan rajumpi esimerkki. Onko siis niin, että vaikka väkivaltaiseen suhteeseen jäävä ja alistuva puoliso on myös häiriintynyt? En nyt ollenkaan vertaa vanhempieni ja minun suhdetta parisuhdeväkivaltaan, vaan pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin. Ja kyllä, olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta ja käynyt terapiassa, mutta tiedostan kuitenkin tämän perhekuviomme ongelmallisuuden ja järjen tasolla tiedän, mitä sen muuttaminen vaatii.

Ihmiset ovat keskimäärin herkkiä manipuloinnille. Kun olet oppinut lapsesta saakka, että äitisi kuolee sydänkohtaukseen jos teet vastoin hänen tahtoaan, muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Rakastan vanhempiani enkä tahdo tuottaa heille kipua, vaikka tiedostankin, että he toimivat väärin. Ja jotta me kaikki alamme voida paremmin, minun täytyy olla valmis tuottamaan heille kipua. Se ei ole helppoa.

Tämän oman tilan hakemisen olisi pitänyt tapahtua jo murrosiässä, mutta keskenkasvuiset teinin aivot ja olematon elämänkokemus eivät tietenkään samalla tavalla nähneet tilannetta kokonaisuutena, vaan alistuivat. Ja kun tuo manipulointi on jatkunut lähes 20 vuotta, siitä ei ole helppoa päästä irti.

En kuitenkaan halua leimata vanhempiani narsistisiksi. Samasta syystä en paniikkihäiriötäkään nostanut aloitusviestiin. Äidilläni on tämä diagnoosi ja se vaikuttaa hänen ajatusmaailmaansa paljon, mutta ongelma ei ole itse sairaus - ongelma on se, että he käyttävät tuota sairautta kontrolloinnin keinona ja isäkin on lähtenyt leikkiin mukaan.

Ap

Mitä ihmettä selität.

"Onko siis niin, että vaikka väkivaltaiseen suhteeseen jäävä ja alistuva puoliso on myös häiriintynyt? En nyt ollenkaan vertaa vanhempieni ja minun suhdetta parisuhdeväkivaltaan, vaan pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin."

Jos ei ole häiriintynyt niin ainakin häiriintyy. Vai milloin henkinen ja fyysinen väkivalta on tukenut ihmisen hyvinvointia ja tasapainoa.

LOPPUTULOS ON SAMA: HÄIRIINTYNYT ALOITTAJA. Joko jo valmiiksi tai ainakin kaltoinkohtelun lopputuloksena!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi mikä voi toimii on vakkarisoittoaika tiettynä päivänä (tietty kantsii miettii et onko valmis siihen, ja miten toimitaan jos ei joku kerta onnistukaan yms), mutta se saattaa vähän helpottaa ”eroahdistusta” kun vanhemmilla on ”tieto” millon seuraavan kerran ollaan yhteyksissä. Sit jaksaa oottaa koska ”perjantaina se meijän tyttö aina soittaa töiden päätteeks mitä kuuluu.

Mut nii, se voi luoda turvaa tai aiheuttaa kauheen kriisin jos unohdat tai joudut siirtään. Plus joskus varmaan ärsyttää että ei haluais. Mut voittaa joka päivä soittelun ja antaa muun viikon tilaa. Mä varmaan kun vanhemmat ikääntyy nii otan tän käyttöön ihan myös heidän voinnin seurailun takia.

Onko muuten joku syy et niille ei voi vaan laittaa viestiä että täällä kaikki hyvin.

Miks pitää aina soittaa?

Miksi ihmeessä pitäisi tällaiset pimeiden vanhempien takia muokata elämäänsä tai yhtään mitään ("vanhemmilla on ”tieto” millon seuraavan kerran ollaan yhteyksissä").

Kuinka solmuu pitäisi itsensä vetää että joku MUU on tyytyväinen siitä miten SINÄ elät OMAA elämää.

Tämä. Lopulta joudut olemaan aika jonglööri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä että puhe voisi tehota jos vanhempasi ovat noin vakavasti häiriintyneitä. Sinun pitää vain lopettaa myötäileminen. Se ei ole yhtä kuin välien katkaisu.

Yhtä häiriintynyt AP on.

Kaikki ovat häiriintyneitä niin vanhemmat + mukautuva/alistuva AP.

Tämä kommentti oli hiukan provo, mutta se kuvaa niin osuvasti sitä mitä moni meistä käy läpi, että halusin nostaa sen esiin.

Meistä moni on nukana häiriintyneissä ihmissuhdekuvioissa. On kuitenkin kiinnostava näkemys, että kaikki näissä kuvioissa mukana olevat ovat itse "häiriintyneitä". Otetaan rajumpi esimerkki. Onko siis niin, että vaikka väkivaltaiseen suhteeseen jäävä ja alistuva puoliso on myös häiriintynyt? En nyt ollenkaan vertaa vanhempieni ja minun suhdetta parisuhdeväkivaltaan, vaan pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin. Ja kyllä, olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta ja käynyt terapiassa, mutta tiedostan kuitenkin tämän perhekuviomme ongelmallisuuden ja järjen tasolla tiedän, mitä sen muuttaminen vaatii.

Ihmiset ovat keskimäärin herkkiä manipuloinnille. Kun olet oppinut lapsesta saakka, että äitisi kuolee sydänkohtaukseen jos teet vastoin hänen tahtoaan, muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Rakastan vanhempiani enkä tahdo tuottaa heille kipua, vaikka tiedostankin, että he toimivat väärin. Ja jotta me kaikki alamme voida paremmin, minun täytyy olla valmis tuottamaan heille kipua. Se ei ole helppoa.

Tämän oman tilan hakemisen olisi pitänyt tapahtua jo murrosiässä, mutta keskenkasvuiset teinin aivot ja olematon elämänkokemus eivät tietenkään samalla tavalla nähneet tilannetta kokonaisuutena, vaan alistuivat. Ja kun tuo manipulointi on jatkunut lähes 20 vuotta, siitä ei ole helppoa päästä irti.

En kuitenkaan halua leimata vanhempiani narsistisiksi. Samasta syystä en paniikkihäiriötäkään nostanut aloitusviestiin. Äidilläni on tämä diagnoosi ja se vaikuttaa hänen ajatusmaailmaansa paljon, mutta ongelma ei ole itse sairaus - ongelma on se, että he käyttävät tuota sairautta kontrolloinnin keinona ja isäkin on lähtenyt leikkiin mukaan.

Ap

"pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin"

....

Ei ihminen ole terve jos jää väkivaltaiseen suhteeseen. Joki on ollut jo ALKUJAAN sairas tai ainakin väkivaltaisesta suhteessa SAIRASTUNUT.

Voit olla esim:

- läheisriippuvainen (= aloittaja)

- huono itsetunto (= aloittaja)

- arvottomaksi itsensä kokeva (= aloittaja)

- pelkoon kiedottu persoona (= aloittaja)

- manipuloitavissa oleva (= aloittaja)

- jne jne jne jonkinlaista häiriötä eli ei voida puhua normaalista tasapainoisesti aikuisesta

Jotain ongelmaa siellä kuitenkin on jos hyväksyy väkivallan tai muun kaltoinkohtelu. Terve ihminen poistuu areenalta, pää pystyssä. Ei alistu, käännä katsettaan alas ja käännä toisea poskea ottaakseen taas vastaan likaa.

Ap, osaa pohtia ja selittää asioita. Olet ehkä menestynyt työelämässä mutta suhteessa vanhempiesi aivan lapsen tasolla.

Tämä menee jo uhrin syyllistämiseksi ja yksinkertaistaa ihmispsyykettä. Terveen ja sairaan raja ei ole noin mustavalkoinen kuin miten sen esität. Esimerkiksi itsetunto-ongelmat eivät yksinään tee kenestäkään sairasta.

Väitän myös, että me esitämme keskimäärin "valmiimpia" kuin kovempia kuin oikeasti olemme. Tällaisiakaan keskusteluja ei paljon työpaikan kahvihuoneessa käydä. Toki on myös ihmisiä joilla ei ole psyykkisiä ongelmia.

Olen loistavasti yksin viihtyvä, en läheisriippuvainen. Manipuloitavissa oleva kyllä olen, nimittäin vanhempieni manipuloitavissa oleva. Itsetunto-ongelmia minulla on ollut mutta niitä olen käsitellyt terapiassa ja itsekseni pohdiskellen, ja minulla on hyvä elämä, olen tasapainoinen ja onnellinen ja tiedän aika tarkasti mitä elämältäni haluan. Koen itseni arvokkaaksi ja suhteeni ystäviini ja puolisooni ovat terveitä ja tasapainoisia.

Siinä olet oikeassa, että olen jäänyt suhteessa vanhempiini lapsen tasolle. Tunnetasolla on siis jotain epäkypsää vielä. Mutta esim. itsetunto voi vaihdella tosi paljon myös elämänalueen mukaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aloita sillä, että kutsut vanhempasi keittiön pöydän ääreen ja selität asiasi rauhallisesti, mutta jämäkästi. Älä korota ääntäsi äläkä suutu tai rupea pillittämään. silloin peli on menetetty. Oliko vanhemmillasi jo kolmikymppisinä perhettä? Holhosivatko heidän vanhempansa heitä? Oletko ainut perheen lapsista, jota holhotaan edelleen? Puhu myös sisaruksillesi ja pyydä heiltä apua, ellei sinun puheesi mene perille. Terapiaan vanhempiasi ei luultavasi saa, sillä omasta mielestään he eivät tee mitään väärin.

Tai sitten ovat vuosien saatossa liukuneet tuohon toimintamalliin ja eivät näe omaa käyttäytymistään eivätkä välttämättä edes ymmärräkään heti. Hyvinkin voivat aluksi loukkaantua rajojen laittamisesta, mutta antaa heidän prosessoida asiaa jonkin aikaa. Parhaimmillaan ymmärtävät ja pyytävät anteeksi. Heillähän on olemassa normaali aikuisten lasten vanhempien mallo muiden lasten kanssa, joten ei tarvitse opetella uutta vaan siirtää tämä malli koskemaan myös nuorinta lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä että puhe voisi tehota jos vanhempasi ovat noin vakavasti häiriintyneitä. Sinun pitää vain lopettaa myötäileminen. Se ei ole yhtä kuin välien katkaisu.

Yhtä häiriintynyt AP on.

Kaikki ovat häiriintyneitä niin vanhemmat + mukautuva/alistuva AP.

Tämä kommentti oli hiukan provo, mutta se kuvaa niin osuvasti sitä mitä moni meistä käy läpi, että halusin nostaa sen esiin.

Meistä moni on nukana häiriintyneissä ihmissuhdekuvioissa. On kuitenkin kiinnostava näkemys, että kaikki näissä kuvioissa mukana olevat ovat itse "häiriintyneitä". Otetaan rajumpi esimerkki. Onko siis niin, että vaikka väkivaltaiseen suhteeseen jäävä ja alistuva puoliso on myös häiriintynyt? En nyt ollenkaan vertaa vanhempieni ja minun suhdetta parisuhdeväkivaltaan, vaan pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin. Ja kyllä, olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta ja käynyt terapiassa, mutta tiedostan kuitenkin tämän perhekuviomme ongelmallisuuden ja järjen tasolla tiedän, mitä sen muuttaminen vaatii.

Ihmiset ovat keskimäärin herkkiä manipuloinnille. Kun olet oppinut lapsesta saakka, että äitisi kuolee sydänkohtaukseen jos teet vastoin hänen tahtoaan, muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Rakastan vanhempiani enkä tahdo tuottaa heille kipua, vaikka tiedostankin, että he toimivat väärin. Ja jotta me kaikki alamme voida paremmin, minun täytyy olla valmis tuottamaan heille kipua. Se ei ole helppoa.

Tämän oman tilan hakemisen olisi pitänyt tapahtua jo murrosiässä, mutta keskenkasvuiset teinin aivot ja olematon elämänkokemus eivät tietenkään samalla tavalla nähneet tilannetta kokonaisuutena, vaan alistuivat. Ja kun tuo manipulointi on jatkunut lähes 20 vuotta, siitä ei ole helppoa päästä irti.

En kuitenkaan halua leimata vanhempiani narsistisiksi. Samasta syystä en paniikkihäiriötäkään nostanut aloitusviestiin. Äidilläni on tämä diagnoosi ja se vaikuttaa hänen ajatusmaailmaansa paljon, mutta ongelma ei ole itse sairaus - ongelma on se, että he käyttävät tuota sairautta kontrolloinnin keinona ja isäkin on lähtenyt leikkiin mukaan.

Ap

Mitä ihmettä selität.

"Onko siis niin, että vaikka väkivaltaiseen suhteeseen jäävä ja alistuva puoliso on myös häiriintynyt? En nyt ollenkaan vertaa vanhempieni ja minun suhdetta parisuhdeväkivaltaan, vaan pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin."

Jos ei ole häiriintynyt niin ainakin häiriintyy. Vai milloin henkinen ja fyysinen väkivalta on tukenut ihmisen hyvinvointia ja tasapainoa.

LOPPUTULOS ON SAMA: HÄIRIINTYNYT ALOITTAJA. Joko jo valmiiksi tai ainakin kaltoinkohtelun lopputuloksena!

Mitäkö selitän? Omaa elämääni ja todellisuuttani viimeisten 20+ vuoden ajalta. Miksi sinulla on noin kova tarve caps lockilla nimittää ihmisiä häiriintyneiksi? Mitä se tarkoittaa viime kädessä? Onko se diagnoosi? Psykiatrisen arvion mukaan olen ollut psyykkisesti terve jo viimeiset 10 vuotta.

Ja miksi sanot tuon sanan kuin se olisi joku pahin tuomio ja kamala asia? Kyllä, käyttäydyn kieltämättä häiriintyneesti ja epäkypsästi suhteessa vanhempiini, kuten he myös minuun, ja olen altis heidän manipuloinnilleen. Tiedän tämän jo. Mitä apua tämän sanomisesta on? Olenhan jo tehnyt selväksi, että tiedostan oman vastuuni. Sekä minun että vanhempieni pitää muuttaa käytöstään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä että puhe voisi tehota jos vanhempasi ovat noin vakavasti häiriintyneitä. Sinun pitää vain lopettaa myötäileminen. Se ei ole yhtä kuin välien katkaisu.

Yhtä häiriintynyt AP on.

Kaikki ovat häiriintyneitä niin vanhemmat + mukautuva/alistuva AP.

Tämä kommentti oli hiukan provo, mutta se kuvaa niin osuvasti sitä mitä moni meistä käy läpi, että halusin nostaa sen esiin.

Meistä moni on nukana häiriintyneissä ihmissuhdekuvioissa. On kuitenkin kiinnostava näkemys, että kaikki näissä kuvioissa mukana olevat ovat itse "häiriintyneitä". Otetaan rajumpi esimerkki. Onko siis niin, että vaikka väkivaltaiseen suhteeseen jäävä ja alistuva puoliso on myös häiriintynyt? En nyt ollenkaan vertaa vanhempieni ja minun suhdetta parisuhdeväkivaltaan, vaan pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin. Ja kyllä, olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta ja käynyt terapiassa, mutta tiedostan kuitenkin tämän perhekuviomme ongelmallisuuden ja järjen tasolla tiedän, mitä sen muuttaminen vaatii.

Ihmiset ovat keskimäärin herkkiä manipuloinnille. Kun olet oppinut lapsesta saakka, että äitisi kuolee sydänkohtaukseen jos teet vastoin hänen tahtoaan, muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Rakastan vanhempiani enkä tahdo tuottaa heille kipua, vaikka tiedostankin, että he toimivat väärin. Ja jotta me kaikki alamme voida paremmin, minun täytyy olla valmis tuottamaan heille kipua. Se ei ole helppoa.

Tämän oman tilan hakemisen olisi pitänyt tapahtua jo murrosiässä, mutta keskenkasvuiset teinin aivot ja olematon elämänkokemus eivät tietenkään samalla tavalla nähneet tilannetta kokonaisuutena, vaan alistuivat. Ja kun tuo manipulointi on jatkunut lähes 20 vuotta, siitä ei ole helppoa päästä irti.

En kuitenkaan halua leimata vanhempiani narsistisiksi. Samasta syystä en paniikkihäiriötäkään nostanut aloitusviestiin. Äidilläni on tämä diagnoosi ja se vaikuttaa hänen ajatusmaailmaansa paljon, mutta ongelma ei ole itse sairaus - ongelma on se, että he käyttävät tuota sairautta kontrolloinnin keinona ja isäkin on lähtenyt leikkiin mukaan.

Ap

"pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin"

....

Ei ihminen ole terve jos jää väkivaltaiseen suhteeseen. Joki on ollut jo ALKUJAAN sairas tai ainakin väkivaltaisesta suhteessa SAIRASTUNUT.

Voit olla esim:

- läheisriippuvainen (= aloittaja)

- huono itsetunto (= aloittaja)

- arvottomaksi itsensä kokeva (= aloittaja)

- pelkoon kiedottu persoona (= aloittaja)

- manipuloitavissa oleva (= aloittaja)

- jne jne jne jonkinlaista häiriötä eli ei voida puhua normaalista tasapainoisesti aikuisesta

Jotain ongelmaa siellä kuitenkin on jos hyväksyy väkivallan tai muun kaltoinkohtelu. Terve ihminen poistuu areenalta, pää pystyssä. Ei alistu, käännä katsettaan alas ja käännä toisea poskea ottaakseen taas vastaan likaa.

Ap, osaa pohtia ja selittää asioita. Olet ehkä menestynyt työelämässä mutta suhteessa vanhempiesi aivan lapsen tasolla.

Tämä menee jo uhrin syyllistämiseksi ja yksinkertaistaa ihmispsyykettä. Terveen ja sairaan raja ei ole noin mustavalkoinen kuin miten sen esität. Esimerkiksi itsetunto-ongelmat eivät yksinään tee kenestäkään sairasta.

Väitän myös, että me esitämme keskimäärin "valmiimpia" kuin kovempia kuin oikeasti olemme. Tällaisiakaan keskusteluja ei paljon työpaikan kahvihuoneessa käydä. Toki on myös ihmisiä joilla ei ole psyykkisiä ongelmia.

Olen loistavasti yksin viihtyvä, en läheisriippuvainen. Manipuloitavissa oleva kyllä olen, nimittäin vanhempieni manipuloitavissa oleva. Itsetunto-ongelmia minulla on ollut mutta niitä olen käsitellyt terapiassa ja itsekseni pohdiskellen, ja minulla on hyvä elämä, olen tasapainoinen ja onnellinen ja tiedän aika tarkasti mitä elämältäni haluan. Koen itseni arvokkaaksi ja suhteeni ystäviini ja puolisooni ovat terveitä ja tasapainoisia.

Siinä olet oikeassa, että olen jäänyt suhteessa vanhempiini lapsen tasolle. Tunnetasolla on siis jotain epäkypsää vielä. Mutta esim. itsetunto voi vaihdella tosi paljon myös elämänalueen mukaan.

Ap

Jos ihmisellä on huono itsetunto eli on kovin alistuva ja ohjsistavissa niin ei silloin kovin nirmaslitukasra voida puhua.

Kovin sulla on tarve puolustella kaikkea. Siis asiassa johon voit itse vaikuttaa. Voit itse vetää rahat juuri siihen kohtaan mihin haluat. Ei sitä vanhemmat päätä puolestasi. Sulla itselläsi on avaimet käsissäsi. Jos et kykene avainta kääntämään lukossa niin suosittelen uudestaan terapiaa = jollain tasolla mieli on häiriintynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä että puhe voisi tehota jos vanhempasi ovat noin vakavasti häiriintyneitä. Sinun pitää vain lopettaa myötäileminen. Se ei ole yhtä kuin välien katkaisu.

Yhtä häiriintynyt AP on.

Kaikki ovat häiriintyneitä niin vanhemmat + mukautuva/alistuva AP.

Tämä kommentti oli hiukan provo, mutta se kuvaa niin osuvasti sitä mitä moni meistä käy läpi, että halusin nostaa sen esiin.

Meistä moni on nukana häiriintyneissä ihmissuhdekuvioissa. On kuitenkin kiinnostava näkemys, että kaikki näissä kuvioissa mukana olevat ovat itse "häiriintyneitä". Otetaan rajumpi esimerkki. Onko siis niin, että vaikka väkivaltaiseen suhteeseen jäävä ja alistuva puoliso on myös häiriintynyt? En nyt ollenkaan vertaa vanhempieni ja minun suhdetta parisuhdeväkivaltaan, vaan pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin. Ja kyllä, olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta ja käynyt terapiassa, mutta tiedostan kuitenkin tämän perhekuviomme ongelmallisuuden ja järjen tasolla tiedän, mitä sen muuttaminen vaatii.

Ihmiset ovat keskimäärin herkkiä manipuloinnille. Kun olet oppinut lapsesta saakka, että äitisi kuolee sydänkohtaukseen jos teet vastoin hänen tahtoaan, muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Rakastan vanhempiani enkä tahdo tuottaa heille kipua, vaikka tiedostankin, että he toimivat väärin. Ja jotta me kaikki alamme voida paremmin, minun täytyy olla valmis tuottamaan heille kipua. Se ei ole helppoa.

Tämän oman tilan hakemisen olisi pitänyt tapahtua jo murrosiässä, mutta keskenkasvuiset teinin aivot ja olematon elämänkokemus eivät tietenkään samalla tavalla nähneet tilannetta kokonaisuutena, vaan alistuivat. Ja kun tuo manipulointi on jatkunut lähes 20 vuotta, siitä ei ole helppoa päästä irti.

En kuitenkaan halua leimata vanhempiani narsistisiksi. Samasta syystä en paniikkihäiriötäkään nostanut aloitusviestiin. Äidilläni on tämä diagnoosi ja se vaikuttaa hänen ajatusmaailmaansa paljon, mutta ongelma ei ole itse sairaus - ongelma on se, että he käyttävät tuota sairautta kontrolloinnin keinona ja isäkin on lähtenyt leikkiin mukaan.

Ap

Mitä ihmettä selität.

"Onko siis niin, että vaikka väkivaltaiseen suhteeseen jäävä ja alistuva puoliso on myös häiriintynyt? En nyt ollenkaan vertaa vanhempieni ja minun suhdetta parisuhdeväkivaltaan, vaan pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin."

Jos ei ole häiriintynyt niin ainakin häiriintyy. Vai milloin henkinen ja fyysinen väkivalta on tukenut ihmisen hyvinvointia ja tasapainoa.

LOPPUTULOS ON SAMA: HÄIRIINTYNYT ALOITTAJA. Joko jo valmiiksi tai ainakin kaltoinkohtelun lopputuloksena!

Mitäkö selitän? Omaa elämääni ja todellisuuttani viimeisten 20+ vuoden ajalta. Miksi sinulla on noin kova tarve caps lockilla nimittää ihmisiä häiriintyneiksi? Mitä se tarkoittaa viime kädessä? Onko se diagnoosi? Psykiatrisen arvion mukaan olen ollut psyykkisesti terve jo viimeiset 10 vuotta.

Ja miksi sanot tuon sanan kuin se olisi joku pahin tuomio ja kamala asia? Kyllä, käyttäydyn kieltämättä häiriintyneesti ja epäkypsästi suhteessa vanhempiini, kuten he myös minuun, ja olen altis heidän manipuloinnilleen. Tiedän tämän jo. Mitä apua tämän sanomisesta on? Olenhan jo tehnyt selväksi, että tiedostan oman vastuuni. Sekä minun että vanhempieni pitää muuttaa käytöstään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinulla on noin kova tarve caps lockilla nimittää ihmisiä häiriintyneiksi?

Etkö itsekin myönnä tämän seuraavassa, so?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, käyttäydyn kieltämättä häiriintyneesti ja epäkypsästi suhteessa vanhempiini

Ketjussa oli toinenkin esimerkki jossa samanlaiset kuin apn vanhemmat. Mun mielestä kyse on myös apn tapauksessa siitä että vanhemmat leikkii pikkulapsen vanhempaa. Eikä myönnä omaa vanhenemistaan itse itselleen. Ap on se pikku taapero ja he ne ”maailman tärkeimmät” vanhemmat pikku lapselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä että puhe voisi tehota jos vanhempasi ovat noin vakavasti häiriintyneitä. Sinun pitää vain lopettaa myötäileminen. Se ei ole yhtä kuin välien katkaisu.

Yhtä häiriintynyt AP on.

Kaikki ovat häiriintyneitä niin vanhemmat + mukautuva/alistuva AP.

Tämä kommentti oli hiukan provo, mutta se kuvaa niin osuvasti sitä mitä moni meistä käy läpi, että halusin nostaa sen esiin.

Meistä moni on nukana häiriintyneissä ihmissuhdekuvioissa. On kuitenkin kiinnostava näkemys, että kaikki näissä kuvioissa mukana olevat ovat itse "häiriintyneitä". Otetaan rajumpi esimerkki. Onko siis niin, että vaikka väkivaltaiseen suhteeseen jäävä ja alistuva puoliso on myös häiriintynyt? En nyt ollenkaan vertaa vanhempieni ja minun suhdetta parisuhdeväkivaltaan, vaan pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin. Ja kyllä, olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta ja käynyt terapiassa, mutta tiedostan kuitenkin tämän perhekuviomme ongelmallisuuden ja järjen tasolla tiedän, mitä sen muuttaminen vaatii.

Ihmiset ovat keskimäärin herkkiä manipuloinnille. Kun olet oppinut lapsesta saakka, että äitisi kuolee sydänkohtaukseen jos teet vastoin hänen tahtoaan, muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Rakastan vanhempiani enkä tahdo tuottaa heille kipua, vaikka tiedostankin, että he toimivat väärin. Ja jotta me kaikki alamme voida paremmin, minun täytyy olla valmis tuottamaan heille kipua. Se ei ole helppoa.

Tämän oman tilan hakemisen olisi pitänyt tapahtua jo murrosiässä, mutta keskenkasvuiset teinin aivot ja olematon elämänkokemus eivät tietenkään samalla tavalla nähneet tilannetta kokonaisuutena, vaan alistuivat. Ja kun tuo manipulointi on jatkunut lähes 20 vuotta, siitä ei ole helppoa päästä irti.

En kuitenkaan halua leimata vanhempiani narsistisiksi. Samasta syystä en paniikkihäiriötäkään nostanut aloitusviestiin. Äidilläni on tämä diagnoosi ja se vaikuttaa hänen ajatusmaailmaansa paljon, mutta ongelma ei ole itse sairaus - ongelma on se, että he käyttävät tuota sairautta kontrolloinnin keinona ja isäkin on lähtenyt leikkiin mukaan.

Ap

Mitä ihmettä selität.

"Onko siis niin, että vaikka väkivaltaiseen suhteeseen jäävä ja alistuva puoliso on myös häiriintynyt? En nyt ollenkaan vertaa vanhempieni ja minun suhdetta parisuhdeväkivaltaan, vaan pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin."

Jos ei ole häiriintynyt niin ainakin häiriintyy. Vai milloin henkinen ja fyysinen väkivalta on tukenut ihmisen hyvinvointia ja tasapainoa.

LOPPUTULOS ON SAMA: HÄIRIINTYNYT ALOITTAJA. Joko jo valmiiksi tai ainakin kaltoinkohtelun lopputuloksena!

Mitäkö selitän? Omaa elämääni ja todellisuuttani viimeisten 20+ vuoden ajalta. Miksi sinulla on noin kova tarve caps lockilla nimittää ihmisiä häiriintyneiksi? Mitä se tarkoittaa viime kädessä? Onko se diagnoosi? Psykiatrisen arvion mukaan olen ollut psyykkisesti terve jo viimeiset 10 vuotta.

Ja miksi sanot tuon sanan kuin se olisi joku pahin tuomio ja kamala asia? Kyllä, käyttäydyn kieltämättä häiriintyneesti ja epäkypsästi suhteessa vanhempiini, kuten he myös minuun, ja olen altis heidän manipuloinnilleen. Tiedän tämän jo. Mitä apua tämän sanomisesta on? Olenhan jo tehnyt selväksi, että tiedostan oman vastuuni. Sekä minun että vanhempieni pitää muuttaa käytöstään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinulla on noin kova tarve caps lockilla nimittää ihmisiä häiriintyneiksi?

Etkö itsekin myönnä tämän seuraavassa, so?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, käyttäydyn kieltämättä häiriintyneesti ja epäkypsästi suhteessa vanhempiini

No tämä on juuri on sitä rajojen vetämistä. Jos joku tekee minusta ja elämästäni tulkintoja, jotka ovat mielestäni vääriä ja ohjaavat keskustelua väärille raiteille, tottakai kerron oman versioni. Mitä hyötyä tästä keskustelusta muuten olisi?

Yritin selittää, että psyykessä on useampia tasoja. On eri asia sanoa, että ihminen on häiriintynyt kuin sanoa, että ihminen ylläpitää häiriintynyttä ihmissuhdetta. Tai että hän käyttäytyy häiriintyneesti/epäkypsästi joissain tilanteissa. Ensimmäinen leimaa koko ihmisen ja alistaa hänen koko elämänsä ja persoonansa tuon häiriintynyt-termin alle. Jälkimmäinen näkee, miten ihminen voi olla yhdellä osa-alueella kypsä ja toisella keskenkasvuinen ja miten meillä kaikilla on erilaisia rooleja eri tilanteissa.

Pointtini: häiriintynyt on kovin mustavalkoinen termi, joka ei kuvaa ihmistä kattavasti. Niin on myös termi sairas. Mielenterveys on harmaan sävyjä, ei kiveen hakattu kahtiajako terve/sairas. Minusta on paljon hyödyllisempää keskustella siitä, millä elämänalueilla menee hyvin ja missä taas on kasvunvaraa. Terapian kanssa tai ilman.

Ap

Ap, ymmärrän, että on vaikeaa tehdä päätös ja vetää rajat, mutta sinun on itse se tehtävä.

Kukaan esim tällä palstalla ei voi oikein keksiä mitään taikakeinoa.

Sinun on yksinkertaisesti lopetettava vastaaminen vanhemmillesi, esim tuo joka päivä vastaaminen lomalla ei ole ok (jos et sitä itse halua).

Tietynlaisen välinpitämättömyyden opettelu on välttämätöntä. Ymmärrän oikein hyvin, että se on vaikeaa.

Mutta sinä et ole vastuussa kenenkään tunne-elämästä etkä äitisi paniikista. Minusta tuntuu, että

ikään kuin tunnet toisten ihmisten tunteita liian voimakkaasti ja myötäilet niitä omassa elämässäsi.

Ala vastaamaan vain kerran viikossa, äläkä suostu painostukseen. Ymmärrän, että se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta kukaan muu kuin sinä et tee tätä työtä.

Syyllisyys voi tuntua aluksi musertavalta mutta pitkässä juoksussa saat paljon voimavaroja käyttöösi kun lakkaat ylikuormittamasta itseäsi muiden tunteilla.

Sinun on aika aikuistua ja ottaa vastuu omasta elämästäsi ja antaa vanhempiesi ottaa vastuu omastaan.

Vielä se, että vanhempasi ovat vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Jos esim paniikki menee yli, on äitisi vastuu hakea itselleen siihen apua, et sinä ole vastuussa kenenkään ylireagoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä että puhe voisi tehota jos vanhempasi ovat noin vakavasti häiriintyneitä. Sinun pitää vain lopettaa myötäileminen. Se ei ole yhtä kuin välien katkaisu.

Yhtä häiriintynyt AP on.

Kaikki ovat häiriintyneitä niin vanhemmat + mukautuva/alistuva AP.

Tämä kommentti oli hiukan provo, mutta se kuvaa niin osuvasti sitä mitä moni meistä käy läpi, että halusin nostaa sen esiin.

Meistä moni on nukana häiriintyneissä ihmissuhdekuvioissa. On kuitenkin kiinnostava näkemys, että kaikki näissä kuvioissa mukana olevat ovat itse "häiriintyneitä". Otetaan rajumpi esimerkki. Onko siis niin, että vaikka väkivaltaiseen suhteeseen jäävä ja alistuva puoliso on myös häiriintynyt? En nyt ollenkaan vertaa vanhempieni ja minun suhdetta parisuhdeväkivaltaan, vaan pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin. Ja kyllä, olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta ja käynyt terapiassa, mutta tiedostan kuitenkin tämän perhekuviomme ongelmallisuuden ja järjen tasolla tiedän, mitä sen muuttaminen vaatii.

Ihmiset ovat keskimäärin herkkiä manipuloinnille. Kun olet oppinut lapsesta saakka, että äitisi kuolee sydänkohtaukseen jos teet vastoin hänen tahtoaan, muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Rakastan vanhempiani enkä tahdo tuottaa heille kipua, vaikka tiedostankin, että he toimivat väärin. Ja jotta me kaikki alamme voida paremmin, minun täytyy olla valmis tuottamaan heille kipua. Se ei ole helppoa.

Tämän oman tilan hakemisen olisi pitänyt tapahtua jo murrosiässä, mutta keskenkasvuiset teinin aivot ja olematon elämänkokemus eivät tietenkään samalla tavalla nähneet tilannetta kokonaisuutena, vaan alistuivat. Ja kun tuo manipulointi on jatkunut lähes 20 vuotta, siitä ei ole helppoa päästä irti.

En kuitenkaan halua leimata vanhempiani narsistisiksi. Samasta syystä en paniikkihäiriötäkään nostanut aloitusviestiin. Äidilläni on tämä diagnoosi ja se vaikuttaa hänen ajatusmaailmaansa paljon, mutta ongelma ei ole itse sairaus - ongelma on se, että he käyttävät tuota sairautta kontrolloinnin keinona ja isäkin on lähtenyt leikkiin mukaan.

Ap

"pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin"

....

Ei ihminen ole terve jos jää väkivaltaiseen suhteeseen. Joki on ollut jo ALKUJAAN sairas tai ainakin väkivaltaisesta suhteessa SAIRASTUNUT.

Voit olla esim:

- läheisriippuvainen (= aloittaja)

- huono itsetunto (= aloittaja)

- arvottomaksi itsensä kokeva (= aloittaja)

- pelkoon kiedottu persoona (= aloittaja)

- manipuloitavissa oleva (= aloittaja)

- jne jne jne jonkinlaista häiriötä eli ei voida puhua normaalista tasapainoisesti aikuisesta

Jotain ongelmaa siellä kuitenkin on jos hyväksyy väkivallan tai muun kaltoinkohtelu. Terve ihminen poistuu areenalta, pää pystyssä. Ei alistu, käännä katsettaan alas ja käännä toisea poskea ottaakseen taas vastaan likaa.

Ap, osaa pohtia ja selittää asioita. Olet ehkä menestynyt työelämässä mutta suhteessa vanhempiesi aivan lapsen tasolla.

Tämä menee jo uhrin syyllistämiseksi ja yksinkertaistaa ihmispsyykettä. Terveen ja sairaan raja ei ole noin mustavalkoinen kuin miten sen esität. Esimerkiksi itsetunto-ongelmat eivät yksinään tee kenestäkään sairasta.

Väitän myös, että me esitämme keskimäärin "valmiimpia" kuin kovempia kuin oikeasti olemme. Tällaisiakaan keskusteluja ei paljon työpaikan kahvihuoneessa käydä. Toki on myös ihmisiä joilla ei ole psyykkisiä ongelmia.

Olen loistavasti yksin viihtyvä, en läheisriippuvainen. Manipuloitavissa oleva kyllä olen, nimittäin vanhempieni manipuloitavissa oleva. Itsetunto-ongelmia minulla on ollut mutta niitä olen käsitellyt terapiassa ja itsekseni pohdiskellen, ja minulla on hyvä elämä, olen tasapainoinen ja onnellinen ja tiedän aika tarkasti mitä elämältäni haluan. Koen itseni arvokkaaksi ja suhteeni ystäviini ja puolisooni ovat terveitä ja tasapainoisia.

Siinä olet oikeassa, että olen jäänyt suhteessa vanhempiini lapsen tasolle. Tunnetasolla on siis jotain epäkypsää vielä. Mutta esim. itsetunto voi vaihdella tosi paljon myös elämänalueen mukaan.

Ap

Ei läheisriippuvainen tarkoita ettet viihtyisi yksin. Näyttää, että olet selkeästi läheisriippuvainen äitiäsi kohtaan. Olet se, joka mahdollistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä että puhe voisi tehota jos vanhempasi ovat noin vakavasti häiriintyneitä. Sinun pitää vain lopettaa myötäileminen. Se ei ole yhtä kuin välien katkaisu.

Yhtä häiriintynyt AP on.

Kaikki ovat häiriintyneitä niin vanhemmat + mukautuva/alistuva AP.

Tämä kommentti oli hiukan provo, mutta se kuvaa niin osuvasti sitä mitä moni meistä käy läpi, että halusin nostaa sen esiin.

Meistä moni on nukana häiriintyneissä ihmissuhdekuvioissa. On kuitenkin kiinnostava näkemys, että kaikki näissä kuvioissa mukana olevat ovat itse "häiriintyneitä". Otetaan rajumpi esimerkki. Onko siis niin, että vaikka väkivaltaiseen suhteeseen jäävä ja alistuva puoliso on myös häiriintynyt? En nyt ollenkaan vertaa vanhempieni ja minun suhdetta parisuhdeväkivaltaan, vaan pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin. Ja kyllä, olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta ja käynyt terapiassa, mutta tiedostan kuitenkin tämän perhekuviomme ongelmallisuuden ja järjen tasolla tiedän, mitä sen muuttaminen vaatii.

Ihmiset ovat keskimäärin herkkiä manipuloinnille. Kun olet oppinut lapsesta saakka, että äitisi kuolee sydänkohtaukseen jos teet vastoin hänen tahtoaan, muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Rakastan vanhempiani enkä tahdo tuottaa heille kipua, vaikka tiedostankin, että he toimivat väärin. Ja jotta me kaikki alamme voida paremmin, minun täytyy olla valmis tuottamaan heille kipua. Se ei ole helppoa.

Tämän oman tilan hakemisen olisi pitänyt tapahtua jo murrosiässä, mutta keskenkasvuiset teinin aivot ja olematon elämänkokemus eivät tietenkään samalla tavalla nähneet tilannetta kokonaisuutena, vaan alistuivat. Ja kun tuo manipulointi on jatkunut lähes 20 vuotta, siitä ei ole helppoa päästä irti.

En kuitenkaan halua leimata vanhempiani narsistisiksi. Samasta syystä en paniikkihäiriötäkään nostanut aloitusviestiin. Äidilläni on tämä diagnoosi ja se vaikuttaa hänen ajatusmaailmaansa paljon, mutta ongelma ei ole itse sairaus - ongelma on se, että he käyttävät tuota sairautta kontrolloinnin keinona ja isäkin on lähtenyt leikkiin mukaan.

Ap

"pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin"

....

Ei ihminen ole terve jos jää väkivaltaiseen suhteeseen. Joki on ollut jo ALKUJAAN sairas tai ainakin väkivaltaisesta suhteessa SAIRASTUNUT.

Voit olla esim:

- läheisriippuvainen (= aloittaja)

- huono itsetunto (= aloittaja)

- arvottomaksi itsensä kokeva (= aloittaja)

- pelkoon kiedottu persoona (= aloittaja)

- manipuloitavissa oleva (= aloittaja)

- jne jne jne jonkinlaista häiriötä eli ei voida puhua normaalista tasapainoisesti aikuisesta

Jotain ongelmaa siellä kuitenkin on jos hyväksyy väkivallan tai muun kaltoinkohtelu. Terve ihminen poistuu areenalta, pää pystyssä. Ei alistu, käännä katsettaan alas ja käännä toisea poskea ottaakseen taas vastaan likaa.

Ap, osaa pohtia ja selittää asioita. Olet ehkä menestynyt työelämässä mutta suhteessa vanhempiesi aivan lapsen tasolla.

Tämä menee jo uhrin syyllistämiseksi ja yksinkertaistaa ihmispsyykettä. Terveen ja sairaan raja ei ole noin mustavalkoinen kuin miten sen esität. Esimerkiksi itsetunto-ongelmat eivät yksinään tee kenestäkään sairasta.

Väitän myös, että me esitämme keskimäärin "valmiimpia" kuin kovempia kuin oikeasti olemme. Tällaisiakaan keskusteluja ei paljon työpaikan kahvihuoneessa käydä. Toki on myös ihmisiä joilla ei ole psyykkisiä ongelmia.

Olen loistavasti yksin viihtyvä, en läheisriippuvainen. Manipuloitavissa oleva kyllä olen, nimittäin vanhempieni manipuloitavissa oleva. Itsetunto-ongelmia minulla on ollut mutta niitä olen käsitellyt terapiassa ja itsekseni pohdiskellen, ja minulla on hyvä elämä, olen tasapainoinen ja onnellinen ja tiedän aika tarkasti mitä elämältäni haluan. Koen itseni arvokkaaksi ja suhteeni ystäviini ja puolisooni ovat terveitä ja tasapainoisia.

Siinä olet oikeassa, että olen jäänyt suhteessa vanhempiini lapsen tasolle. Tunnetasolla on siis jotain epäkypsää vielä. Mutta esim. itsetunto voi vaihdella tosi paljon myös elämänalueen mukaan.

Ap

Ei läheisriippuvainen tarkoita ettet viihtyisi yksin. Näyttää, että olet selkeästi läheisriippuvainen äitiäsi kohtaan. Olet se, joka mahdollistaa.

Läheisriippuvaisuus on persoonallisuushäiriö, jolla on diagnostiset kriteetit. Minun kohdallani ne eivät psykiatrin ja terapeutin mukaan täyttyneet. Persoonallisuushäiriöstä kärsivä toistaa samaa tuhoisaa kuviota muissakin ihmissuhteissaan. Minä (kuulemma, ammattilaisarvion mukaan) en.

Jälleen kerran: ihmisessä voi olla jonkin oireyhtymän/sairauden piirteitä ilman että hänellä on tämä sairaus. Kyse on jälleen sävyistä, kuten aiemmin yritin painottaa.

Minä mahdollistan, olen toinen puoli kuviosta. Vanhempani ovat toinen puoli. Olen sanonut tämän jo ainakin kahdesti itse. Miksi siis näytät luulevan, että tuot keskusteluun jotain uutta? Olen vastuussa ja haluan muuttaa käytöstäni ja siksi kysyin täältä neuvoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä että puhe voisi tehota jos vanhempasi ovat noin vakavasti häiriintyneitä. Sinun pitää vain lopettaa myötäileminen. Se ei ole yhtä kuin välien katkaisu.

Yhtä häiriintynyt AP on.

Kaikki ovat häiriintyneitä niin vanhemmat + mukautuva/alistuva AP.

Tämä kommentti oli hiukan provo, mutta se kuvaa niin osuvasti sitä mitä moni meistä käy läpi, että halusin nostaa sen esiin.

Meistä moni on nukana häiriintyneissä ihmissuhdekuvioissa. On kuitenkin kiinnostava näkemys, että kaikki näissä kuvioissa mukana olevat ovat itse "häiriintyneitä". Otetaan rajumpi esimerkki. Onko siis niin, että vaikka väkivaltaiseen suhteeseen jäävä ja alistuva puoliso on myös häiriintynyt? En nyt ollenkaan vertaa vanhempieni ja minun suhdetta parisuhdeväkivaltaan, vaan pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin. Ja kyllä, olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta ja käynyt terapiassa, mutta tiedostan kuitenkin tämän perhekuviomme ongelmallisuuden ja järjen tasolla tiedän, mitä sen muuttaminen vaatii.

Ihmiset ovat keskimäärin herkkiä manipuloinnille. Kun olet oppinut lapsesta saakka, että äitisi kuolee sydänkohtaukseen jos teet vastoin hänen tahtoaan, muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Rakastan vanhempiani enkä tahdo tuottaa heille kipua, vaikka tiedostankin, että he toimivat väärin. Ja jotta me kaikki alamme voida paremmin, minun täytyy olla valmis tuottamaan heille kipua. Se ei ole helppoa.

Tämän oman tilan hakemisen olisi pitänyt tapahtua jo murrosiässä, mutta keskenkasvuiset teinin aivot ja olematon elämänkokemus eivät tietenkään samalla tavalla nähneet tilannetta kokonaisuutena, vaan alistuivat. Ja kun tuo manipulointi on jatkunut lähes 20 vuotta, siitä ei ole helppoa päästä irti.

En kuitenkaan halua leimata vanhempiani narsistisiksi. Samasta syystä en paniikkihäiriötäkään nostanut aloitusviestiin. Äidilläni on tämä diagnoosi ja se vaikuttaa hänen ajatusmaailmaansa paljon, mutta ongelma ei ole itse sairaus - ongelma on se, että he käyttävät tuota sairautta kontrolloinnin keinona ja isäkin on lähtenyt leikkiin mukaan.

Ap

"pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin"

....

Ei ihminen ole terve jos jää väkivaltaiseen suhteeseen. Joki on ollut jo ALKUJAAN sairas tai ainakin väkivaltaisesta suhteessa SAIRASTUNUT.

Voit olla esim:

- läheisriippuvainen (= aloittaja)

- huono itsetunto (= aloittaja)

- arvottomaksi itsensä kokeva (= aloittaja)

- pelkoon kiedottu persoona (= aloittaja)

- manipuloitavissa oleva (= aloittaja)

- jne jne jne jonkinlaista häiriötä eli ei voida puhua normaalista tasapainoisesti aikuisesta

Jotain ongelmaa siellä kuitenkin on jos hyväksyy väkivallan tai muun kaltoinkohtelu. Terve ihminen poistuu areenalta, pää pystyssä. Ei alistu, käännä katsettaan alas ja käännä toisea poskea ottaakseen taas vastaan likaa.

Ap, osaa pohtia ja selittää asioita. Olet ehkä menestynyt työelämässä mutta suhteessa vanhempiesi aivan lapsen tasolla.

Tämä menee jo uhrin syyllistämiseksi ja yksinkertaistaa ihmispsyykettä. Terveen ja sairaan raja ei ole noin mustavalkoinen kuin miten sen esität. Esimerkiksi itsetunto-ongelmat eivät yksinään tee kenestäkään sairasta.

Väitän myös, että me esitämme keskimäärin "valmiimpia" kuin kovempia kuin oikeasti olemme. Tällaisiakaan keskusteluja ei paljon työpaikan kahvihuoneessa käydä. Toki on myös ihmisiä joilla ei ole psyykkisiä ongelmia.

Olen loistavasti yksin viihtyvä, en läheisriippuvainen. Manipuloitavissa oleva kyllä olen, nimittäin vanhempieni manipuloitavissa oleva. Itsetunto-ongelmia minulla on ollut mutta niitä olen käsitellyt terapiassa ja itsekseni pohdiskellen, ja minulla on hyvä elämä, olen tasapainoinen ja onnellinen ja tiedän aika tarkasti mitä elämältäni haluan. Koen itseni arvokkaaksi ja suhteeni ystäviini ja puolisooni ovat terveitä ja tasapainoisia.

Siinä olet oikeassa, että olen jäänyt suhteessa vanhempiini lapsen tasolle. Tunnetasolla on siis jotain epäkypsää vielä. Mutta esim. itsetunto voi vaihdella tosi paljon myös elämänalueen mukaan.

Ap

Ei läheisriippuvainen tarkoita ettet viihtyisi yksin. Näyttää, että olet selkeästi läheisriippuvainen äitiäsi kohtaan. Olet se, joka mahdollistaa.

Tämä! Mäkin olen itsenäinen, viihdyn yksin ja omatoiminen. Mutta olin sillä lailla läheisriippuvainen että suojelin narsistia ja pehmentelin sen tekoja ja sanoja. Enkä halunnut pahoittaa sen narsistivanhemman mieltä (vaikka se pahoitti mun mieltä koko ajan). Läheisriippuvuus on myös tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä että puhe voisi tehota jos vanhempasi ovat noin vakavasti häiriintyneitä. Sinun pitää vain lopettaa myötäileminen. Se ei ole yhtä kuin välien katkaisu.

Yhtä häiriintynyt AP on.

Kaikki ovat häiriintyneitä niin vanhemmat + mukautuva/alistuva AP.

Tämä kommentti oli hiukan provo, mutta se kuvaa niin osuvasti sitä mitä moni meistä käy läpi, että halusin nostaa sen esiin.

Meistä moni on nukana häiriintyneissä ihmissuhdekuvioissa. On kuitenkin kiinnostava näkemys, että kaikki näissä kuvioissa mukana olevat ovat itse "häiriintyneitä". Otetaan rajumpi esimerkki. Onko siis niin, että vaikka väkivaltaiseen suhteeseen jäävä ja alistuva puoliso on myös häiriintynyt? En nyt ollenkaan vertaa vanhempieni ja minun suhdetta parisuhdeväkivaltaan, vaan pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin. Ja kyllä, olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta ja käynyt terapiassa, mutta tiedostan kuitenkin tämän perhekuviomme ongelmallisuuden ja järjen tasolla tiedän, mitä sen muuttaminen vaatii.

Ihmiset ovat keskimäärin herkkiä manipuloinnille. Kun olet oppinut lapsesta saakka, että äitisi kuolee sydänkohtaukseen jos teet vastoin hänen tahtoaan, muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Rakastan vanhempiani enkä tahdo tuottaa heille kipua, vaikka tiedostankin, että he toimivat väärin. Ja jotta me kaikki alamme voida paremmin, minun täytyy olla valmis tuottamaan heille kipua. Se ei ole helppoa.

Tämän oman tilan hakemisen olisi pitänyt tapahtua jo murrosiässä, mutta keskenkasvuiset teinin aivot ja olematon elämänkokemus eivät tietenkään samalla tavalla nähneet tilannetta kokonaisuutena, vaan alistuivat. Ja kun tuo manipulointi on jatkunut lähes 20 vuotta, siitä ei ole helppoa päästä irti.

En kuitenkaan halua leimata vanhempiani narsistisiksi. Samasta syystä en paniikkihäiriötäkään nostanut aloitusviestiin. Äidilläni on tämä diagnoosi ja se vaikuttaa hänen ajatusmaailmaansa paljon, mutta ongelma ei ole itse sairaus - ongelma on se, että he käyttävät tuota sairautta kontrolloinnin keinona ja isäkin on lähtenyt leikkiin mukaan.

Ap

"pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin"

....

Ei ihminen ole terve jos jää väkivaltaiseen suhteeseen. Joki on ollut jo ALKUJAAN sairas tai ainakin väkivaltaisesta suhteessa SAIRASTUNUT.

Voit olla esim:

- läheisriippuvainen (= aloittaja)

- huono itsetunto (= aloittaja)

- arvottomaksi itsensä kokeva (= aloittaja)

- pelkoon kiedottu persoona (= aloittaja)

- manipuloitavissa oleva (= aloittaja)

- jne jne jne jonkinlaista häiriötä eli ei voida puhua normaalista tasapainoisesti aikuisesta

Jotain ongelmaa siellä kuitenkin on jos hyväksyy väkivallan tai muun kaltoinkohtelu. Terve ihminen poistuu areenalta, pää pystyssä. Ei alistu, käännä katsettaan alas ja käännä toisea poskea ottaakseen taas vastaan likaa.

Ap, osaa pohtia ja selittää asioita. Olet ehkä menestynyt työelämässä mutta suhteessa vanhempiesi aivan lapsen tasolla.

Tämä menee jo uhrin syyllistämiseksi ja yksinkertaistaa ihmispsyykettä. Terveen ja sairaan raja ei ole noin mustavalkoinen kuin miten sen esität. Esimerkiksi itsetunto-ongelmat eivät yksinään tee kenestäkään sairasta.

Väitän myös, että me esitämme keskimäärin "valmiimpia" kuin kovempia kuin oikeasti olemme. Tällaisiakaan keskusteluja ei paljon työpaikan kahvihuoneessa käydä. Toki on myös ihmisiä joilla ei ole psyykkisiä ongelmia.

Olen loistavasti yksin viihtyvä, en läheisriippuvainen. Manipuloitavissa oleva kyllä olen, nimittäin vanhempieni manipuloitavissa oleva. Itsetunto-ongelmia minulla on ollut mutta niitä olen käsitellyt terapiassa ja itsekseni pohdiskellen, ja minulla on hyvä elämä, olen tasapainoinen ja onnellinen ja tiedän aika tarkasti mitä elämältäni haluan. Koen itseni arvokkaaksi ja suhteeni ystäviini ja puolisooni ovat terveitä ja tasapainoisia.

Siinä olet oikeassa, että olen jäänyt suhteessa vanhempiini lapsen tasolle. Tunnetasolla on siis jotain epäkypsää vielä. Mutta esim. itsetunto voi vaihdella tosi paljon myös elämänalueen mukaan.

Ap

Ei läheisriippuvainen tarkoita ettet viihtyisi yksin. Näyttää, että olet selkeästi läheisriippuvainen äitiäsi kohtaan. Olet se, joka mahdollistaa.

Tämä! Mäkin olen itsenäinen, viihdyn yksin ja omatoiminen. Mutta olin sillä lailla läheisriippuvainen että suojelin narsistia ja pehmentelin sen tekoja ja sanoja. Enkä halunnut pahoittaa sen narsistivanhemman mieltä (vaikka se pahoitti mun mieltä koko ajan). Läheisriippuvuus on myös tätä.

Tämä on kyllä tosi hyvä pointti. Kyllähän minulla ja äidilläni on ihan selkeästi riippuvuussuhde, joka ei ole terve. Ei meillä olisi muuten tällaisia ongelmia. Halusin vaan varmistaa, että ei mene puheissa samanniminen persoonallisuushäiriö sekaisin, muuten puhutaan kahdesta aika eritasoisesta asiasta. Samoin kuin narsistia heitellään joskus liian kevyesti ympäriinsä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä että puhe voisi tehota jos vanhempasi ovat noin vakavasti häiriintyneitä. Sinun pitää vain lopettaa myötäileminen. Se ei ole yhtä kuin välien katkaisu.

Yhtä häiriintynyt AP on.

Kaikki ovat häiriintyneitä niin vanhemmat + mukautuva/alistuva AP.

Tämä kommentti oli hiukan provo, mutta se kuvaa niin osuvasti sitä mitä moni meistä käy läpi, että halusin nostaa sen esiin.

Meistä moni on nukana häiriintyneissä ihmissuhdekuvioissa. On kuitenkin kiinnostava näkemys, että kaikki näissä kuvioissa mukana olevat ovat itse "häiriintyneitä". Otetaan rajumpi esimerkki. Onko siis niin, että vaikka väkivaltaiseen suhteeseen jäävä ja alistuva puoliso on myös häiriintynyt? En nyt ollenkaan vertaa vanhempieni ja minun suhdetta parisuhdeväkivaltaan, vaan pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin. Ja kyllä, olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta ja käynyt terapiassa, mutta tiedostan kuitenkin tämän perhekuviomme ongelmallisuuden ja järjen tasolla tiedän, mitä sen muuttaminen vaatii.

Ihmiset ovat keskimäärin herkkiä manipuloinnille. Kun olet oppinut lapsesta saakka, että äitisi kuolee sydänkohtaukseen jos teet vastoin hänen tahtoaan, muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Rakastan vanhempiani enkä tahdo tuottaa heille kipua, vaikka tiedostankin, että he toimivat väärin. Ja jotta me kaikki alamme voida paremmin, minun täytyy olla valmis tuottamaan heille kipua. Se ei ole helppoa.

Tämän oman tilan hakemisen olisi pitänyt tapahtua jo murrosiässä, mutta keskenkasvuiset teinin aivot ja olematon elämänkokemus eivät tietenkään samalla tavalla nähneet tilannetta kokonaisuutena, vaan alistuivat. Ja kun tuo manipulointi on jatkunut lähes 20 vuotta, siitä ei ole helppoa päästä irti.

En kuitenkaan halua leimata vanhempiani narsistisiksi. Samasta syystä en paniikkihäiriötäkään nostanut aloitusviestiin. Äidilläni on tämä diagnoosi ja se vaikuttaa hänen ajatusmaailmaansa paljon, mutta ongelma ei ole itse sairaus - ongelma on se, että he käyttävät tuota sairautta kontrolloinnin keinona ja isäkin on lähtenyt leikkiin mukaan.

Ap

"pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin"

....

Ei ihminen ole terve jos jää väkivaltaiseen suhteeseen. Joki on ollut jo ALKUJAAN sairas tai ainakin väkivaltaisesta suhteessa SAIRASTUNUT.

Voit olla esim:

- läheisriippuvainen (= aloittaja)

- huono itsetunto (= aloittaja)

- arvottomaksi itsensä kokeva (= aloittaja)

- pelkoon kiedottu persoona (= aloittaja)

- manipuloitavissa oleva (= aloittaja)

- jne jne jne jonkinlaista häiriötä eli ei voida puhua normaalista tasapainoisesti aikuisesta

Jotain ongelmaa siellä kuitenkin on jos hyväksyy väkivallan tai muun kaltoinkohtelu. Terve ihminen poistuu areenalta, pää pystyssä. Ei alistu, käännä katsettaan alas ja käännä toisea poskea ottaakseen taas vastaan likaa.

Ap, osaa pohtia ja selittää asioita. Olet ehkä menestynyt työelämässä mutta suhteessa vanhempiesi aivan lapsen tasolla.

Tämä menee jo uhrin syyllistämiseksi ja yksinkertaistaa ihmispsyykettä. Terveen ja sairaan raja ei ole noin mustavalkoinen kuin miten sen esität. Esimerkiksi itsetunto-ongelmat eivät yksinään tee kenestäkään sairasta.

Väitän myös, että me esitämme keskimäärin "valmiimpia" kuin kovempia kuin oikeasti olemme. Tällaisiakaan keskusteluja ei paljon työpaikan kahvihuoneessa käydä. Toki on myös ihmisiä joilla ei ole psyykkisiä ongelmia.

Olen loistavasti yksin viihtyvä, en läheisriippuvainen. Manipuloitavissa oleva kyllä olen, nimittäin vanhempieni manipuloitavissa oleva. Itsetunto-ongelmia minulla on ollut mutta niitä olen käsitellyt terapiassa ja itsekseni pohdiskellen, ja minulla on hyvä elämä, olen tasapainoinen ja onnellinen ja tiedän aika tarkasti mitä elämältäni haluan. Koen itseni arvokkaaksi ja suhteeni ystäviini ja puolisooni ovat terveitä ja tasapainoisia.

Siinä olet oikeassa, että olen jäänyt suhteessa vanhempiini lapsen tasolle. Tunnetasolla on siis jotain epäkypsää vielä. Mutta esim. itsetunto voi vaihdella tosi paljon myös elämänalueen mukaan.

Ap

Ei läheisriippuvainen tarkoita ettet viihtyisi yksin. Näyttää, että olet selkeästi läheisriippuvainen äitiäsi kohtaan. Olet se, joka mahdollistaa.

Läheisriippuvaisuus on persoonallisuushäiriö, jolla on diagnostiset kriteetit. Minun kohdallani ne eivät psykiatrin ja terapeutin mukaan täyttyneet. Persoonallisuushäiriöstä kärsivä toistaa samaa tuhoisaa kuviota muissakin ihmissuhteissaan. Minä (kuulemma, ammattilaisarvion mukaan) en.

Jälleen kerran: ihmisessä voi olla jonkin oireyhtymän/sairauden piirteitä ilman että hänellä on tämä sairaus. Kyse on jälleen sävyistä, kuten aiemmin yritin painottaa.

Minä mahdollistan, olen toinen puoli kuviosta. Vanhempani ovat toinen puoli. Olen sanonut tämän jo ainakin kahdesti itse. Miksi siis näytät luulevan, että tuot keskusteluun jotain uutta? Olen vastuussa ja haluan muuttaa käytöstäni ja siksi kysyin täältä neuvoa.

Ap

Diagnoosit ovat vain sopimuksia eikä niillä ole juurikaan mitään merkitystä oikeassa elämässä.

Sinun on nyt otettava vastuu omasta elämästi ja muutettava omaa käyttäytymistäsi. Valitettavasti et voi muuttaa vanhempiesi käyttäytymistä. Itse elin vuosia suhteissa, joissa rajojani rikottiin jatkuvasti. Mahdollistin sen, tunsin helposti syyllisyyttä, annoin aina anteeksi yms yms, lopulta olin todella huonossa kunnossa ja oli pakko alkaa toimia toisin. Rajojen rikkojien kanssa ei oe oikein muuta vaihtoehtoa kuin laittaa kova kovaa vastaan. Sen vuoksikin on hyvä rajoittaa yhteydenpitoa, koska voi olla, että tilanne hetkeksi rauhoittuu, kunnes taas salakavalasti jatkuu. Esim määrittele itse raja viikkosoittelulle ja pidä siitä kiinni. Ei poikkeuksia aluksi (puolesta vuodesta vuoteen).

Suosittelen, että harkitset psykoanalyyttista terapiaa, jossa persoonan rakenteita voidaan eheyttää. Itse olen juuri siitä terapiamuodosta saanut paljon voimaa muuttaa ihmissuhteita, joissa on haitallinen psykodynamiikka.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ymmärrän, että on vaikeaa tehdä päätös ja vetää rajat, mutta sinun on itse se tehtävä.

Kukaan esim tällä palstalla ei voi oikein keksiä mitään taikakeinoa.

Sinun on yksinkertaisesti lopetettava vastaaminen vanhemmillesi, esim tuo joka päivä vastaaminen lomalla ei ole ok (jos et sitä itse halua).

Tietynlaisen välinpitämättömyyden opettelu on välttämätöntä. Ymmärrän oikein hyvin, että se on vaikeaa.

Mutta sinä et ole vastuussa kenenkään tunne-elämästä etkä äitisi paniikista. Minusta tuntuu, että

ikään kuin tunnet toisten ihmisten tunteita liian voimakkaasti ja myötäilet niitä omassa elämässäsi.

Ala vastaamaan vain kerran viikossa, äläkä suostu painostukseen. Ymmärrän, että se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta kukaan muu kuin sinä et tee tätä työtä.

Syyllisyys voi tuntua aluksi musertavalta mutta pitkässä juoksussa saat paljon voimavaroja käyttöösi kun lakkaat ylikuormittamasta itseäsi muiden tunteilla.

Sinun on aika aikuistua ja ottaa vastuu omasta elämästäsi ja antaa vanhempiesi ottaa vastuu omastaan.

Olet niin oikeassa. Minun pitää vetää ne rajat. Ja haluan vielä sanoa, että ehkä eniten minua ovat rohkaisseet muiden samantapaiset kokemukset ja tarinat siitä, miten he ovat päässeet eteenpäin. Eli ehkä ennemmin vertaistukea ja inspiraatiota kuin taikakeinoja :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä että puhe voisi tehota jos vanhempasi ovat noin vakavasti häiriintyneitä. Sinun pitää vain lopettaa myötäileminen. Se ei ole yhtä kuin välien katkaisu.

Yhtä häiriintynyt AP on.

Kaikki ovat häiriintyneitä niin vanhemmat + mukautuva/alistuva AP.

Tämä kommentti oli hiukan provo, mutta se kuvaa niin osuvasti sitä mitä moni meistä käy läpi, että halusin nostaa sen esiin.

Meistä moni on nukana häiriintyneissä ihmissuhdekuvioissa. On kuitenkin kiinnostava näkemys, että kaikki näissä kuvioissa mukana olevat ovat itse "häiriintyneitä". Otetaan rajumpi esimerkki. Onko siis niin, että vaikka väkivaltaiseen suhteeseen jäävä ja alistuva puoliso on myös häiriintynyt? En nyt ollenkaan vertaa vanhempieni ja minun suhdetta parisuhdeväkivaltaan, vaan pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin. Ja kyllä, olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta ja käynyt terapiassa, mutta tiedostan kuitenkin tämän perhekuviomme ongelmallisuuden ja järjen tasolla tiedän, mitä sen muuttaminen vaatii.

Ihmiset ovat keskimäärin herkkiä manipuloinnille. Kun olet oppinut lapsesta saakka, että äitisi kuolee sydänkohtaukseen jos teet vastoin hänen tahtoaan, muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Rakastan vanhempiani enkä tahdo tuottaa heille kipua, vaikka tiedostankin, että he toimivat väärin. Ja jotta me kaikki alamme voida paremmin, minun täytyy olla valmis tuottamaan heille kipua. Se ei ole helppoa.

Tämän oman tilan hakemisen olisi pitänyt tapahtua jo murrosiässä, mutta keskenkasvuiset teinin aivot ja olematon elämänkokemus eivät tietenkään samalla tavalla nähneet tilannetta kokonaisuutena, vaan alistuivat. Ja kun tuo manipulointi on jatkunut lähes 20 vuotta, siitä ei ole helppoa päästä irti.

En kuitenkaan halua leimata vanhempiani narsistisiksi. Samasta syystä en paniikkihäiriötäkään nostanut aloitusviestiin. Äidilläni on tämä diagnoosi ja se vaikuttaa hänen ajatusmaailmaansa paljon, mutta ongelma ei ole itse sairaus - ongelma on se, että he käyttävät tuota sairautta kontrolloinnin keinona ja isäkin on lähtenyt leikkiin mukaan.

Ap

"pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin"

....

Ei ihminen ole terve jos jää väkivaltaiseen suhteeseen. Joki on ollut jo ALKUJAAN sairas tai ainakin väkivaltaisesta suhteessa SAIRASTUNUT.

Voit olla esim:

- läheisriippuvainen (= aloittaja)

- huono itsetunto (= aloittaja)

- arvottomaksi itsensä kokeva (= aloittaja)

- pelkoon kiedottu persoona (= aloittaja)

- manipuloitavissa oleva (= aloittaja)

- jne jne jne jonkinlaista häiriötä eli ei voida puhua normaalista tasapainoisesti aikuisesta

Jotain ongelmaa siellä kuitenkin on jos hyväksyy väkivallan tai muun kaltoinkohtelu. Terve ihminen poistuu areenalta, pää pystyssä. Ei alistu, käännä katsettaan alas ja käännä toisea poskea ottaakseen taas vastaan likaa.

Ap, osaa pohtia ja selittää asioita. Olet ehkä menestynyt työelämässä mutta suhteessa vanhempiesi aivan lapsen tasolla.

Tämä menee jo uhrin syyllistämiseksi ja yksinkertaistaa ihmispsyykettä. Terveen ja sairaan raja ei ole noin mustavalkoinen kuin miten sen esität. Esimerkiksi itsetunto-ongelmat eivät yksinään tee kenestäkään sairasta.

Väitän myös, että me esitämme keskimäärin "valmiimpia" kuin kovempia kuin oikeasti olemme. Tällaisiakaan keskusteluja ei paljon työpaikan kahvihuoneessa käydä. Toki on myös ihmisiä joilla ei ole psyykkisiä ongelmia.

Olen loistavasti yksin viihtyvä, en läheisriippuvainen. Manipuloitavissa oleva kyllä olen, nimittäin vanhempieni manipuloitavissa oleva. Itsetunto-ongelmia minulla on ollut mutta niitä olen käsitellyt terapiassa ja itsekseni pohdiskellen, ja minulla on hyvä elämä, olen tasapainoinen ja onnellinen ja tiedän aika tarkasti mitä elämältäni haluan. Koen itseni arvokkaaksi ja suhteeni ystäviini ja puolisooni ovat terveitä ja tasapainoisia.

Siinä olet oikeassa, että olen jäänyt suhteessa vanhempiini lapsen tasolle. Tunnetasolla on siis jotain epäkypsää vielä. Mutta esim. itsetunto voi vaihdella tosi paljon myös elämänalueen mukaan.

Ap

Ei läheisriippuvainen tarkoita ettet viihtyisi yksin. Näyttää, että olet selkeästi läheisriippuvainen äitiäsi kohtaan. Olet se, joka mahdollistaa.

Läheisriippuvaisuus on persoonallisuushäiriö, jolla on diagnostiset kriteetit. Minun kohdallani ne eivät psykiatrin ja terapeutin mukaan täyttyneet. Persoonallisuushäiriöstä kärsivä toistaa samaa tuhoisaa kuviota muissakin ihmissuhteissaan. Minä (kuulemma, ammattilaisarvion mukaan) en.

Jälleen kerran: ihmisessä voi olla jonkin oireyhtymän/sairauden piirteitä ilman että hänellä on tämä sairaus. Kyse on jälleen sävyistä, kuten aiemmin yritin painottaa.

Minä mahdollistan, olen toinen puoli kuviosta. Vanhempani ovat toinen puoli. Olen sanonut tämän jo ainakin kahdesti itse. Miksi siis näytät luulevan, että tuot keskusteluun jotain uutta? Olen vastuussa ja haluan muuttaa käytöstäni ja siksi kysyin täältä neuvoa.

Ap

Läheisriippuvuus ei ole persoonallisuushäiriö.

Ehkä tarkastelitte riippuvaista persoonallisuushäiriötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä että puhe voisi tehota jos vanhempasi ovat noin vakavasti häiriintyneitä. Sinun pitää vain lopettaa myötäileminen. Se ei ole yhtä kuin välien katkaisu.

Yhtä häiriintynyt AP on.

Kaikki ovat häiriintyneitä niin vanhemmat + mukautuva/alistuva AP.

Tämä kommentti oli hiukan provo, mutta se kuvaa niin osuvasti sitä mitä moni meistä käy läpi, että halusin nostaa sen esiin.

Meistä moni on nukana häiriintyneissä ihmissuhdekuvioissa. On kuitenkin kiinnostava näkemys, että kaikki näissä kuvioissa mukana olevat ovat itse "häiriintyneitä". Otetaan rajumpi esimerkki. Onko siis niin, että vaikka väkivaltaiseen suhteeseen jäävä ja alistuva puoliso on myös häiriintynyt? En nyt ollenkaan vertaa vanhempieni ja minun suhdetta parisuhdeväkivaltaan, vaan pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin. Ja kyllä, olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta ja käynyt terapiassa, mutta tiedostan kuitenkin tämän perhekuviomme ongelmallisuuden ja järjen tasolla tiedän, mitä sen muuttaminen vaatii.

Ihmiset ovat keskimäärin herkkiä manipuloinnille. Kun olet oppinut lapsesta saakka, että äitisi kuolee sydänkohtaukseen jos teet vastoin hänen tahtoaan, muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla. Rakastan vanhempiani enkä tahdo tuottaa heille kipua, vaikka tiedostankin, että he toimivat väärin. Ja jotta me kaikki alamme voida paremmin, minun täytyy olla valmis tuottamaan heille kipua. Se ei ole helppoa.

Tämän oman tilan hakemisen olisi pitänyt tapahtua jo murrosiässä, mutta keskenkasvuiset teinin aivot ja olematon elämänkokemus eivät tietenkään samalla tavalla nähneet tilannetta kokonaisuutena, vaan alistuivat. Ja kun tuo manipulointi on jatkunut lähes 20 vuotta, siitä ei ole helppoa päästä irti.

En kuitenkaan halua leimata vanhempiani narsistisiksi. Samasta syystä en paniikkihäiriötäkään nostanut aloitusviestiin. Äidilläni on tämä diagnoosi ja se vaikuttaa hänen ajatusmaailmaansa paljon, mutta ongelma ei ole itse sairaus - ongelma on se, että he käyttävät tuota sairautta kontrolloinnin keinona ja isäkin on lähtenyt leikkiin mukaan.

Ap

"pointtini on se, että terveetkin ihmiset jäävät herkästi haitallisiin suhteisiin jumiin"

....

Ei ihminen ole terve jos jää väkivaltaiseen suhteeseen. Joki on ollut jo ALKUJAAN sairas tai ainakin väkivaltaisesta suhteessa SAIRASTUNUT.

Voit olla esim:

- läheisriippuvainen (= aloittaja)

- huono itsetunto (= aloittaja)

- arvottomaksi itsensä kokeva (= aloittaja)

- pelkoon kiedottu persoona (= aloittaja)

- manipuloitavissa oleva (= aloittaja)

- jne jne jne jonkinlaista häiriötä eli ei voida puhua normaalista tasapainoisesti aikuisesta

Jotain ongelmaa siellä kuitenkin on jos hyväksyy väkivallan tai muun kaltoinkohtelu. Terve ihminen poistuu areenalta, pää pystyssä. Ei alistu, käännä katsettaan alas ja käännä toisea poskea ottaakseen taas vastaan likaa.

Ap, osaa pohtia ja selittää asioita. Olet ehkä menestynyt työelämässä mutta suhteessa vanhempiesi aivan lapsen tasolla.

Tämä menee jo uhrin syyllistämiseksi ja yksinkertaistaa ihmispsyykettä. Terveen ja sairaan raja ei ole noin mustavalkoinen kuin miten sen esität. Esimerkiksi itsetunto-ongelmat eivät yksinään tee kenestäkään sairasta.

Väitän myös, että me esitämme keskimäärin "valmiimpia" kuin kovempia kuin oikeasti olemme. Tällaisiakaan keskusteluja ei paljon työpaikan kahvihuoneessa käydä. Toki on myös ihmisiä joilla ei ole psyykkisiä ongelmia.

Olen loistavasti yksin viihtyvä, en läheisriippuvainen. Manipuloitavissa oleva kyllä olen, nimittäin vanhempieni manipuloitavissa oleva. Itsetunto-ongelmia minulla on ollut mutta niitä olen käsitellyt terapiassa ja itsekseni pohdiskellen, ja minulla on hyvä elämä, olen tasapainoinen ja onnellinen ja tiedän aika tarkasti mitä elämältäni haluan. Koen itseni arvokkaaksi ja suhteeni ystäviini ja puolisooni ovat terveitä ja tasapainoisia.

Siinä olet oikeassa, että olen jäänyt suhteessa vanhempiini lapsen tasolle. Tunnetasolla on siis jotain epäkypsää vielä. Mutta esim. itsetunto voi vaihdella tosi paljon myös elämänalueen mukaan.

Ap

Ei läheisriippuvainen tarkoita ettet viihtyisi yksin. Näyttää, että olet selkeästi läheisriippuvainen äitiäsi kohtaan. Olet se, joka mahdollistaa.

Läheisriippuvaisuus on persoonallisuushäiriö, jolla on diagnostiset kriteetit. Minun kohdallani ne eivät psykiatrin ja terapeutin mukaan täyttyneet. Persoonallisuushäiriöstä kärsivä toistaa samaa tuhoisaa kuviota muissakin ihmissuhteissaan. Minä (kuulemma, ammattilaisarvion mukaan) en.

Jälleen kerran: ihmisessä voi olla jonkin oireyhtymän/sairauden piirteitä ilman että hänellä on tämä sairaus. Kyse on jälleen sävyistä, kuten aiemmin yritin painottaa.

Minä mahdollistan, olen toinen puoli kuviosta. Vanhempani ovat toinen puoli. Olen sanonut tämän jo ainakin kahdesti itse. Miksi siis näytät luulevan, että tuot keskusteluun jotain uutta? Olen vastuussa ja haluan muuttaa käytöstäni ja siksi kysyin täältä neuvoa.

Ap

Läheisriippuvuus ei ole persoonallisuushäiriö.

Ehkä tarkastelitte riippuvaista persoonallisuushäiriötä.

Totta! Oma virheeni. Tästä siis kyse. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha…

Äidilleni joskus terapeutti heitti että hänellä olisi "läheisriippuvainen persoonallisuushäiriö", sieltä jäi tuo väärä nimi muistiin.

Mutta tässä on sellainen jännä epäsymmetria, että minulla ei ole tarvetta tarkistella äitini vointia ja pitää yhteyttä koko ajan. En siis ole siinä mielessä hänestä riippuvainen kuin hän minusta. Mutta minulla on jäänyt melkein refleksiksi pelko, että hän taas on kuolemassa paniikkiin/sydänkohtaukseen, jos ei tiedä missä menen. Mutta on ihan totta, että tuo suhde vaatii kaksi, ja minä olen se mahdollistaja, jonka pitää pistää peli poikki. Sillä ei ole niinkään merkitystä, onko meillä jotain diagnooseja vai ei.

Ap