Pakkopuhelut ja ylisuojelevat vanhemmat, miten toimia?

Kyllä, sun pitää itse päästää irti. Soitat kerran viikossa, väliajan pidät heidän numeroitaan estossa.

Noin jos teet, niin lupaan, että tulet huomaamaan muutoksen omassa stressitasossasi, kun sinun ei tarvitse enää alitajuntaisesti miettiä milloin puhelu taas tulee.

Vaihdat matkustajasta kuljettajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen tapa hallita lapsia, ei sen kummempaa. Aseta itse omat rajasi, ole aikuinen, pidä puolesi.

Ai että joku haluaisi hallita hallitsemisen vuoksi? Naurettava ajatus.

He tietävät, ettei ap ole vahva. Juuri siksi heidän kuitenkin pitäisi jättää ap rauhaan, jos rakastavat ehdottomasti. Ehkä he eivät vain ole ajatusten lukijoita.

Ap on hyvä ja myöntää keskenkasvuisuutensa (jonka takia hänen vanhempiensa huoli on perusteltua), pyytää yhteydenottojen lopettamista, ja lupaa kertoa jotain itsestään sitten kun pystyy. Ap haluaa olla yhteydessä vanhempiinsa. Kyse on vain siitä, että hän haluaa eroon ahdistuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa erittäin epätodennäköiseltä että puhe voisi tehota jos vanhempasi ovat noin vakavasti häiriintyneitä. Sinun pitää vain lopettaa myötäileminen. Se ei ole yhtä kuin välien katkaisu.

Yhtä häiriintynyt AP on.

Kaikki ovat häiriintyneitä niin vanhemmat + mukautuva/alistuva AP.

Traumat ja ahdistus ei katso ikää - eikä vanhempien rakkaus.

Ap, sinä saat olla rehellinen. Sinulla on oikeus suojella itseäsi. Et voi mitään heikkoudellesi. Kun pystytte kaikki ottamaan stressisi huomioon, se on lopulta kaikille parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kauhean tutulta. Mun vanhemmat soittavat joka toinen päivä, olen 46v ja puuttuvat asioihini. Mulla on kaksi aikuista lasta. Soittavat heillekin ja haukkuvat minua. Lapseni aina kertovat. Vanhempani vaan eivät tiedä että minä tiedän että haukkuvat minua selän takana.

Miksi sinä ja aloittaja olette tällaisten ihmisten kanssa MISSÄÄN tekemisissä.

Jos vieras ihminen tekisi tuota, jatkuvaa häiriösoittelua ja haukkumista, se olisi vainoamIsta ja häirintää ja olisitte tehneet jo rikosilmoituksen.

Miksi siedätte KENELTÄKÄÄN paskaa.

Tässä on nyt tärkeää sekä sinulle, että vanhemmillesi, että pystytte toistanne irtautumaan terveeseen suhteeseen. Tilanne on jatkunut niin pitkään, ja vanhempasi ovat niin alistuneita omaan hysteriaansa, että maltillinen siirtymä tuskin onnistuu. Suosittelen seuraavaanlaista ratkaisua:

1. Käyt selkeän tiukan puhuttelun vanhempiesi kanssa. Aihe, meillä on epäterve suhde keskenämme. Se vaikuttaa negatiivisesti minun eläämäni, sekä myös teidän elämään. Tulen nyt pitämään taukoa puhelimesta ja sosiaalisesta mediasta, ettekä te pysty kyseisenä aikana olemaan minuun yhteydessä.

2. Sitten hommat prepaid liittymän, kerrot numeron ainoastaan tärkeimmille ystäville ja kirjaudut ulos sosiaalisen median palveluista. Sanoisin sopivaksi pituudeksi noin kuukauden. Vaihtoehtoisesti voit suorittaa tämän jonkin metsäreissun tai matkan yhteydessä. Jätät vain puhelimen ja elektroniikan kotiin.

Vanhempasi tulevat olemaan vihaisia ja itkuisia kuin pienet lapset. Vaikeaa tulee ehkä sinullekin olemaan. Jatkat tämän yhden kuukauden jälkeen kommunikointia esim kerran viikossa. Luot rutiinit, jolloin vanhempiesi on helpompi hyväksyä ja alistua uusiin toimintamalleihin, sen sijaan että heille kommunikointi olisi täysin satunnaista. Joskus ehkä ensi vuonna pystytte melko normaaliin vanhempi-lapsi suhteeseen, joka ei perustu johonkin viikottaiseen kalenteriin merkattuun kanssakäymiseen. Sen verran vielä totean, että vanhempasi saattavat alkaa soittelemaan sisaruksillesi, ja häiriköimään heitä. Tämä on hyvä asia, jotta tämä ongelma realisoituu myös heille. Toivottavasti sisarukset auttavat vanhempiesi läheisriippuvuden kanssa, mutta älä ainakaan sorru sisaruksiesi painostuksesta. Kerrot vain takaisin, että kaikkien hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että he auttavat sinua ja vanhempianne kohti terveempää suhdetta.

Mulla on kokemusta vähän samalla lailla oudoista vanhemmista, mutta minä en ole se paapomisen kohde, vaan pikkusisarukseni.

Mun vanhemmilla on joku TODELLA PAHA häiriö, tietääkö joku mikä tää voisi olla nimeltään?

Yritän kuvailla, vaikka ei tää ehkä avaudu kirjoitettuna.

Vanhempani ovat jääneet siihen uskoon että he ovat edelleen pikkulapsen vanhempia. Pikkulapsi on nuorempi sisarus, 43v iältään ja lapseton. Hänelle syydetään rahaa, ostetaan autot ja asunto ja soitetaan juuri joka päivä ja ollaan ”huolissaan”.

Ennen luulin että tää on ”normaalia” epäreiluutta ja suosimista, sillä minä en ole saanut yhtään mitään lahjoja, apua, tukea tms sen jälkeen kun kotoa muutin. Mutta kun sain omia lapsia, tajusin vasta ett nyt on outoa. Mun vanhemmat ei olleet yhtään kiinnostuneita raskaudestani, eivätkä lasteni syntymästä. Vastasivat vauvauutiseeni vaan että ”jaahas, no hyvä että syntyi”. Ei mitään onnitteluja.

Eivät voineet tulla ristiäsiin, kun piti siivota silloin sisaruksen luona. Seuraaviinkään ristiäisiin ei päästy kun oltiin hotellilomalla sisaruksen kanssa.

Eivät yhtään välitä ainoista lapsenlapistaan. Eivät soita mulle koskaan (ehkä max kerta vuoteen ja silloinkin vaan sitä mitä kaikkea ovat tehneet sisaruksen kanssa) ja eivät halua tavata lapsenlapsia.

Sille heidän omalle 43v ”lapsella” soittavat joka päivä ja haluavat koko ajan nähdä ja tavata, ja haluavat viettää kaiken ajan hänen kanssaan.

Ymmärrän sen että omista lapsista yksi voi olla rakkain ja häntä jostain syystä halutaan paapoa.

Mutta että LAPSENLAPSET ei kiinnosta pätkän vertaa eikä niitä haluta lainkaan tavata koskaan! Se on jo outoa sillä noin pääsääntöisesti isovanhemmat yleensä on sitä mieltä että lapsenlapset on tärkeintä ja ihaninta.

Omat vanhempani ei muista/tiedä varmaan lasteni ikiä tai nimiä ja eivät ole tavanneet näitä ainokaisia lapsenlapsiaan vuosien mittaan kuin pari hassua kertaa.

Sille ”pikkulapselleen” soittelevat sitten juuri apn vanhempien kaltaisia varoittelupuheluita ja myös sellaisia että laita pipo ja lapaset!

Mikä on tän häiriön nimi? Että vanhemmat (70 ja 75v) ei jotenkin tajua tai hyväksy että heidän lapsiperheaika meni jo ja ovat nyt isovanhempia. Nyt ”kiistävät” kokonaan lapsenlapset ja leikkivät edelleen lapsiperhettä yli nelikymppisen kuopuksensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Raportoi WhatsUp:iin, muutamalla sanalla vain, niin saat lyhyesti viestitettyä elonmerkin.

Jos menet naimisiin, miehesi pitää sinusta enemmän huolta - toivottavasti vanhempasikin voivat luottaa siihen.

1500-luku soitti ja kyseli sinua.

Yksi mikä voi toimii on vakkarisoittoaika tiettynä päivänä (tietty kantsii miettii et onko valmis siihen, ja miten toimitaan jos ei joku kerta onnistukaan yms), mutta se saattaa vähän helpottaa ”eroahdistusta” kun vanhemmilla on ”tieto” millon seuraavan kerran ollaan yhteyksissä. Sit jaksaa oottaa koska ”perjantaina se meijän tyttö aina soittaa töiden päätteeks mitä kuuluu.

Mut nii, se voi luoda turvaa tai aiheuttaa kauheen kriisin jos unohdat tai joudut siirtään. Plus joskus varmaan ärsyttää että ei haluais. Mut voittaa joka päivä soittelun ja antaa muun viikon tilaa. Mä varmaan kun vanhemmat ikääntyy nii otan tän käyttöön ihan myös heidän voinnin seurailun takia.

Onko muuten joku syy et niille ei voi vaan laittaa viestiä että täällä kaikki hyvin. Miks pitää aina soittaa?

Puhelin vaan pois päältä.

En ymmärrä miksi alunperin AP ei kirjoittanut äitinsä mielenterveyshäiriöistä, vaan antoi ymmärtää ongelman olevan enemmänkin yliholhoavista vanhemmista.

Vaikuttaa nyt provolta, lisätään taas pikkuhiljaa sitä "tietoa".

Vierailija kirjoitti:

Narsistinen tapa hallita lapsia, ei sen kummempaa. Aseta itse omat rajasi, ole aikuinen, pidä puolesi.

Rasittavaa kun tätä muodikasta narsismia ehdotetaan nykyisin joka tilanteeseen, sinnekin missä sitä selvästi ei esiinny.

Sanot niille, että äitisi on haettava itse apua omiin ongelmiinsa. Hän ei voi syyttä sinua kohtauksistaan. Muista, että vanhempasi ovat aikuisia ja vastuussa itsestään. Lopeta heidän paapomisensa.

Anna ukaasi, että jos sinun ahdistelusi ei lopu, laitat välit poikki. Jos sekään ei auta, haet lähestymiskieltoa. Ymmärrän ettet halua tehdä niin, mutta vanhempasi ovat niin syvällä tuossa käytöksessään, että jonkun täytyy tönäistä heidät hereille.

Määritä itse omat rajasi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta vähän samalla lailla oudoista vanhemmista, mutta minä en ole se paapomisen kohde, vaan pikkusisarukseni.

Mun vanhemmilla on joku TODELLA PAHA häiriö, tietääkö joku mikä tää voisi olla nimeltään?

Yritän kuvailla, vaikka ei tää ehkä avaudu kirjoitettuna.

Vanhempani ovat jääneet siihen uskoon että he ovat edelleen pikkulapsen vanhempia. Pikkulapsi on nuorempi sisarus, 43v iältään ja lapseton. Hänelle syydetään rahaa, ostetaan autot ja asunto ja soitetaan juuri joka päivä ja ollaan ”huolissaan”.

Ennen luulin että tää on ”normaalia” epäreiluutta ja suosimista, sillä minä en ole saanut yhtään mitään lahjoja, apua, tukea tms sen jälkeen kun kotoa muutin. Mutta kun sain omia lapsia, tajusin vasta ett nyt on outoa. Mun vanhemmat ei olleet yhtään kiinnostuneita raskaudestani, eivätkä lasteni syntymästä. Vastasivat vauvauutiseeni vaan että ”jaahas, no hyvä että syntyi”. Ei mitään onnitteluja.

Eivät voineet tulla ristiäsiin, kun piti siivota silloin sisaruksen luona. Seuraaviinkään ristiäisiin ei päästy kun oltiin hotellilomalla sisaruksen kanssa.

Eivät yhtään välitä ainoista lapsenlapistaan. Eivät soita mulle koskaan (ehkä max kerta vuoteen ja silloinkin vaan sitä mitä kaikkea ovat tehneet sisaruksen kanssa) ja eivät halua tavata lapsenlapsia.

Sille heidän omalle 43v ”lapsella” soittavat joka päivä ja haluavat koko ajan nähdä ja tavata, ja haluavat viettää kaiken ajan hänen kanssaan.

Ymmärrän sen että omista lapsista yksi voi olla rakkain ja häntä jostain syystä halutaan paapoa.

Mutta että LAPSENLAPSET ei kiinnosta pätkän vertaa eikä niitä haluta lainkaan tavata koskaan! Se on jo outoa sillä noin pääsääntöisesti isovanhemmat yleensä on sitä mieltä että lapsenlapset on tärkeintä ja ihaninta.

Omat vanhempani ei muista/tiedä varmaan lasteni ikiä tai nimiä ja eivät ole tavanneet näitä ainokaisia lapsenlapsiaan vuosien mittaan kuin pari hassua kertaa.

Sille ”pikkulapselleen” soittelevat sitten juuri apn vanhempien kaltaisia varoittelupuheluita ja myös sellaisia että laita pipo ja lapaset!

Mikä on tän häiriön nimi? Että vanhemmat (70 ja 75v) ei jotenkin tajua tai hyväksy että heidän lapsiperheaika meni jo ja ovat nyt isovanhempia. Nyt ”kiistävät” kokonaan lapsenlapset ja leikkivät edelleen lapsiperhettä yli nelikymppisen kuopuksensa kanssa.

Tähän liittyy siis vielä se että vanhemmat puhuvat toisilleen että äiskä ja iskä. Siis kahdestaankin...

Ap; lue Heidi Kerosuon kirja Muista,unohda ja tutki sitten itseäsi.

Hae ammattiapua,tarvitset tukea irti päästääksesi/ irti päästäksesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta vähän samalla lailla oudoista vanhemmista, mutta minä en ole se paapomisen kohde, vaan pikkusisarukseni.

Mun vanhemmilla on joku TODELLA PAHA häiriö, tietääkö joku mikä tää voisi olla nimeltään?

Yritän kuvailla, vaikka ei tää ehkä avaudu kirjoitettuna.

Vanhempani ovat jääneet siihen uskoon että he ovat edelleen pikkulapsen vanhempia. Pikkulapsi on nuorempi sisarus, 43v iältään ja lapseton. Hänelle syydetään rahaa, ostetaan autot ja asunto ja soitetaan juuri joka päivä ja ollaan ”huolissaan”.

Ennen luulin että tää on ”normaalia” epäreiluutta ja suosimista, sillä minä en ole saanut yhtään mitään lahjoja, apua, tukea tms sen jälkeen kun kotoa muutin. Mutta kun sain omia lapsia, tajusin vasta ett nyt on outoa. Mun vanhemmat ei olleet yhtään kiinnostuneita raskaudestani, eivätkä lasteni syntymästä. Vastasivat vauvauutiseeni vaan että ”jaahas, no hyvä että syntyi”. Ei mitään onnitteluja.

Eivät voineet tulla ristiäsiin, kun piti siivota silloin sisaruksen luona. Seuraaviinkään ristiäisiin ei päästy kun oltiin hotellilomalla sisaruksen kanssa.

Eivät yhtään välitä ainoista lapsenlapistaan. Eivät soita mulle koskaan (ehkä max kerta vuoteen ja silloinkin vaan sitä mitä kaikkea ovat tehneet sisaruksen kanssa) ja eivät halua tavata lapsenlapsia.

Sille heidän omalle 43v ”lapsella” soittavat joka päivä ja haluavat koko ajan nähdä ja tavata, ja haluavat viettää kaiken ajan hänen kanssaan.

Ymmärrän sen että omista lapsista yksi voi olla rakkain ja häntä jostain syystä halutaan paapoa.

Mutta että LAPSENLAPSET ei kiinnosta pätkän vertaa eikä niitä haluta lainkaan tavata koskaan! Se on jo outoa sillä noin pääsääntöisesti isovanhemmat yleensä on sitä mieltä että lapsenlapset on tärkeintä ja ihaninta.

Omat vanhempani ei muista/tiedä varmaan lasteni ikiä tai nimiä ja eivät ole tavanneet näitä ainokaisia lapsenlapsiaan vuosien mittaan kuin pari hassua kertaa.

Sille ”pikkulapselleen” soittelevat sitten juuri apn vanhempien kaltaisia varoittelupuheluita ja myös sellaisia että laita pipo ja lapaset!

Mikä on tän häiriön nimi? Että vanhemmat (70 ja 75v) ei jotenkin tajua tai hyväksy että heidän lapsiperheaika meni jo ja ovat nyt isovanhempia. Nyt ”kiistävät” kokonaan lapsenlapset ja leikkivät edelleen lapsiperhettä yli nelikymppisen kuopuksensa kanssa.

Tähän liittyy siis vielä se että vanhemmat puhuvat toisilleen että äiskä ja iskä. Siis kahdestaankin...

Hyi yök! Siis puhutella puolisoa että iskä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempasi manipuloivat sinut soittamaan joka päivä ja sinä teet niin. Miksi soitat joka päivä?

He osaavat vedota arkaan kohtaan. Minuun on jo lapsena sisäänrakennettu syyllisyys ja vastuu "hauraan äitini" terveydestä. Hänellä on paniikkihäiriö ja voimakas kuolemanpelko.

Joten kun saan hysteerisen, itkuisen puhelun, äiti on joutunut ottamaan rauhoittavia ja isä on ollut pelosta sekaisin, se ylläpitää tätä häiriintynyttä kuviota tehokkaasti. Säästää energiaa kun vain vastaa puhelimeen. Tiedostan kyllä, että tämä on haitallista. Pohdin vain, miksi tämä yhä vain jatkuu.

Olen yrittänyt kyllä selittää tätä kuviota heille - että isäni vain ruokkii äitinsä pelkoja. Ei ole toiminut. Sain vain syytökset ja huudot siitä, miten kiittämätön ja itsekäs olen. Eli vaihtoehdoksi jää ainoastaan se, että päästän itse irti.

Ap

Koska sinä leikit mukana. Päästä jo irti.

Kannattaa repäistä itsensä irti viimeistään jos on saamassa lapsen. Nimittäin sitten tuo vasta riehaantuu ja menee jo syyllistämiseksi ja ahdisteluksi kun pitää saada tietää mitä vauva teki minäkin hetkenä

Apn tulee vaan varautua siihen että aina kun asettaa rajoja, voi välit katketa. Mä olen joutunut 15v sitten laittamaan narsistivanhemmalle (todellakin oikea narsisti, väkivaltainen hullu) rajat jotta elämäni tuhoaminen loppuisi. Narsisti veti kilarit, katkoi välit ja käski sen toisen vanhemman katkaista välit myös.

Olen nyt 15v elänyt ilman välejä vanhempiini. Näin voi käydä. Mutta toisaalta mun oli pakko tehdä rajanveto, en olisi enää muuten pysynyt kasassa jatkuvan kiusaamisen, uhkailun ja kiristämisen kanssa.

Äitisi on rajaton.

Isäsi on heikko, koska yhtyy äitisi kohtuuttomiin vaatimuksiin ja painostaa sinua. 

Vanhempasi ovat tukahduttavia ja kohtelevat teitä sisaruksia epätasa-arvoisesti. 

Vanhempasi eivät ymmärrä olevansa AINA auktoriteettiasemassa suhteessa lapseensa. Lapsi voi kasvaa vain siihen määrään vapautta/luottamusta, joka hänelle annetaan. Sinulle ei ole tätä tilaa annettu - koskaan.

Sinäkin olet rajaton. Kerrot, ettet saanut vanhemmiltasi lupaa lähteä Sri Lankaan. Olet omaksunut roolisi vanhempien mielenterveyden kannattelijana. 

MUTTA! Olet jo oppinut soveltamaan yhtä keinoa, jolla manipulatiivisia ihmisiä käsitellään. Menetelmän nimi on "grey rocking" - eli muutut tylsäksi kuin harmaa kivi. Se on juuri sitä, ettet kerro vanhemmillesi mistään, mikä lietsoisi heidän tunne-elämäänsä - edes junamatkasta.  Vanhemmillasi ei ole selvästikään alkeellisimpiakaan tunteidenhallintakeinoja, joten luovu ajatuksesta, että teillä voisi olla joskus normaalit välit. Irrottaudu vanhemmistasi ja puhu heille vain asioista, jotka he pystyvät kuuntelemaan. 

Itselläni on aivan samanlainen, traumatisoitunut ja vakavasti "eroahdistunut" äiti. Puhun hänen kanssaan vain yhdentekevistä asioista: resepteistä, verhojen väreistä ja otsaan kasvaneesta finnistä. Hän ei pysty käsittelemään yhtään näitä suurempia asioita, joten en rasita häntä niillä. Totta kai meillä riidellään 1-5 kertaa vuodessa siitä, ettei meillä ole läheisiä välejä, mutta nämä satunnaiset riidat kestää paljon paremmin kuin jatkuvan syyllistämisen ja pelottelusta johtuvan ahdistuksen. Joten! Jatka jo valitsemallasi tiellä. "Grey rocking" on vastaus ongelmaasi! 

Eihän tuossa auta kuin katkaista napanuora. Äitisi manipuloi sinua niillä kohtauksillaan ja isäsi hermoiluillaan. Sano suoraan, että et aio pitää yhteyttä joka päivä ja kerrot jonkun tietyn päivän, jolloin voitte soitella tiettyyn aikaan. Huutohan siitä nousee, mutta se sinun on kestettävä. Älä vastaa puheluihin tai viesteihin, äläkä anna miehenkään vastata. Kyllä se joskus loppuu ja mikäli ei meinaa onnistua, voit uhata välien katkaisulla. Eivät vanhempasi kuulosta siltä, että uskoisivat pelkkää järkipuhetta.

Mulla on myös ylihuolehtiva äiti, mutta hän ymmärsi jossain vaiheessa, että on annettava tilaa. Tiedän kyllä, että kyttäsi ja kyttää varmaan edelleen Messengerissä ja WhatsAppissa, milloin olen viimeksi ollut paikalla, mutta ei siitä ole ollut haittaa.