Lue keskustelun säännöt.
Äitini väittää kiven kovaan että lasten saaminen on jokaisen ihmisen perustarve
11.03.2021 |
Eli hänen mielestään jokaisella ihmisellä on pakollinen tarve saada omia lapsia, eikä mitään muita vaihtoehtoja ole. Minulla itselläni ei ole minkäänlaista tarvetta saada lapsia vaan oikeastaan mielellään jätän tekemättä. Mutta äitini, mummoni jne ovat kaikki sitä mieltä että jokainen nainen haluaa ehdottomasti lapsia ja elämä on merkityksetön jos niitä ei tee.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Nykysuomessa naiset ovat jymähtäneet teini-ikään. Hädin tuskin itsestään osaavat huolehtia, saatika sitten omasta jälkeläisestä. Baareissa ravaaminen ja oman persiin postaaminen instaan on valitettavasti tärkeämpää kuin perheen perustaminen.
Vaikka velat kuinka irkupotkuraivoatte, se ei poista sitä faktaa, että lisääntyminen ON terveen ihmisen biologinen tarve. Oman lapsen, uuden ihmisen kasvun seuraaminen on yksi ihmisyyden kiehtovimmista aspekteista. Ja sitä rakkautta mikä siihen liittyy ei voi käsittää, ellei ole itse sitä kokenut. Mutta mitäpä teidänlaiset tyhjäpäät elämän korkeammasta merkityksestä välittäisi.
Lähinnä säälittää vapaaehtoisesti lapsettomat jotka julistavat lasten olevan pelkkä vanhempiensa elämänilon imevä loinen (yrittäen epätoivoisesti vakuutella sitä itselleen).
Enemmänkin tosin ärsyttää se, että jos jostakin asiasta ei pidä, teidän tapauksessanne lastenhankinta tai perhe-elämä, miksi siitä pitää olla jatkuvasti märisemässä joka nurkalla? Jos oikeasti olisitte onnellisia lapsettomina niin ette riehuisi täällä luomassa jatkuvasti keskusteluja siitä kuinka lapsiperhe-elämä (josta teillä ei ole edes mitään kokemusta) on niin kamalaa ja lässytilässyti.
Voin vaikka lyödä vetoa, että teillä kaikilla veloilla täällä on kotona koira tai kissa jota hoivaatte kuin lasta. Korvaatte siis normaalia biologista tarvetta jollakin säälittävällä verukkeella? Am I right?
Vain naiset ovat aikuisia. Naiset huolehtivat aina itsensä ja ovat vastuullisia. Vastuullisuudesta kertoo se että ei tee lasta kun ns pitäisi tehdä.
Sinua harmittaa jpstain syystä se että naiset päättävät itse mitä tekevät eivätkä tee niin kuin sinä haluat muiden tekevän. Sinun kannattaa miettiä mistä tämä asia kumpuaa ja mitä voisit tehdä että saat mielenrauhan.
Tarve saada oma lapsi syntyy kun elää rakastamansa kumppanin kanssa ja se tarve tulee molemmille sukupuolille. Ihminen on kuitenkin älyllinen olento ja osaa aikatauluttaa, lykätä tai jåttää asian kokonaan tekemättä ja se on jokaisen oikeus.
Moni jo äidiksi tullut haluaa ihan oikeasti panna vahingon kiertämään eli kun itse on jo siinä loukossa niin haluaa samaa pahaa muillekin. Minullekin hoettiin vuosia että kyllä se sinullakin vartalo muuttuu kun saat lapsia. No ei heidän harmikseen muuttunut , olin itse asiassa jo kahden äiti siinä kohtaa jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä äitisi ja mummosi kanssa.
Kyllä jokaisen lapsettoman keski-ikäisen naisen katseesta näkee kun näkevät äiti-lapsisuhteen vaikka samassa huoneessa, että jotenkin se kirpaisee. Vaikkeivat tietenkään asiaa myönnä.Voin ihailla äiti-lapsisuhdetta ilman että se kirpaisee. Voinhan ihailla urheilusuoritustakin ilman että minua ketuttaa etten pysty samaan, varsinkin silloin kun minulla ei ole mitään innostusta kyseiseen urheilulajiin.
Toki jos olet hedelmällisessä iässä oleva lapseton, jos olet yli neli-tai viisikymppinen, silmissä häivähtää tunne, jonka voi tulkita kateudeksi tai kaipuuksi.
Lapsettomat keski-ikäiset naiset ovat usein myös jotenkin vähän putkiauvoisempia kuin äidit. Ovat jääneet jotenkin vähän kehittymättömiksi henkisesti, vaikka olisivat miten älykkäitä testien mukaan. Vaikea on asiaa kuvailla, ei löydy sopivia sanoja.
Äidit on vain kokeneet niin paljon enemmän. Lapsettomat näyttää jotenkin "avuttimilta" heihin verraten. En osaa selittää tämän paremmin. 😂
Moni äidiksi tullut on minäminäminä henkeen ja vereen eikå pysty näkemään toisten näkökulmaa tai etua, oikeuksia ollenkaan. Hävettää sellaisten puolesta. Sitähän luulisi että vanhemmuus kasvattaa mutta ei ikävä kyllä läheskään kaikkia .
Mitä imettä, joku lumihiutale lapseton on poistattanut kommettini, jossa vain totesin että olen samaa mieltä kuin aapeen äiti ja mummo, ja että aapeen parasta he vain ajattelevat näin sanoessaan.
Täältä kyllä poistatellaan mitä tahansa joku vaan ilmottaa poistettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä äitisi ja mummosi kanssa.
Kyllä jokaisen lapsettoman keski-ikäisen naisen katseesta näkee kun näkevät äiti-lapsisuhteen vaikka samassa huoneessa, että jotenkin se kirpaisee. Vaikkeivat tietenkään asiaa myönnä.Voin ihailla äiti-lapsisuhdetta ilman että se kirpaisee. Voinhan ihailla urheilusuoritustakin ilman että minua ketuttaa etten pysty samaan, varsinkin silloin kun minulla ei ole mitään innostusta kyseiseen urheilulajiin.
Toki jos olet hedelmällisessä iässä oleva lapseton, jos olet yli neli-tai viisikymppinen, silmissä häivähtää tunne, jonka voi tulkita kateudeksi tai kaipuuksi.
Lapsettomat keski-ikäiset naiset ovat usein myös jotenkin vähän putkiauvoisempia kuin äidit. Ovat jääneet jotenkin vähän kehittymättömiksi henkisesti, vaikka olisivat miten älykkäitä testien mukaan. Vaikea on asiaa kuvailla, ei löydy sopivia sanoja.
Äidit on vain kokeneet niin paljon enemmän. Lapsettomat näyttää jotenkin "avuttimilta" heihin verraten. En osaa selittää tämän paremmin. 😂Moni äidiksi tullut on minäminäminä henkeen ja vereen eikå pysty näkemään toisten näkökulmaa tai etua, oikeuksia ollenkaan. Hävettää sellaisten puolesta. Sitähän luulisi että vanhemmuus kasvattaa mutta ei ikävä kyllä läheskään kaikkia .
Et nyt ymmärrä mitä tarkoitin.
Toki kusipäitä on kaikissa ihmisryhmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihmisellä on seksuaalivietti. ei ole tarvittu tunnetta lapsien haluamisesta, niitä on vain tullut kun hommiin on ryhdytty. aina ei ole naiselta edes kysytty.
siksi synnytyksellä on tärkeä rooli ”rakastuttaa” äiti lapseen. jos näin ei käy niin lapsi kuolee.
.
Lähde?
Tuo postaaja taitaa tarkoittaa sitä oksitosiinimyrskyä minkä synnytys saa aikaan. Oksitosiini on "rakastumishormoni", jonka oletetaan olevan osa sitä lapsen ja vanhempien välille syntyvää sidettä. Se tapahtuu myös isälle kun tämä pääsee olemaan vastasyntyneen vauvan kanssa. Mutta lapsen kuolema ei ole välttämätön seuraus siteen puuttumisesta varsinkaan nykyaikana kun on äidinmaidonkorvikkeita.
Siitähän se on puhe mutta se ei ns toimi läheskään aina vaan äidiksi tullut rakastuu lapseensa ajan kanssa, se ei tarkoita etteikö äiti hoitaisi lasta mutta se hetkessä lapseen rakastuminen on poikkeus ei sääntö ja voi puuttuessaa saada naisen tuntemaan itsensä vialliseksi.
Olen puhunut useiden äitien kanssa ja yksikään ei ole rakastunut lapsiinsa syntymän hetkellå. Itsekin ajattelin molemmilla kerroilla että minun pitää päästä nukkumaan enkä olisi halunnut lapsia syliini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihmisellä on seksuaalivietti. ei ole tarvittu tunnetta lapsien haluamisesta, niitä on vain tullut kun hommiin on ryhdytty. aina ei ole naiselta edes kysytty.
siksi synnytyksellä on tärkeä rooli ”rakastuttaa” äiti lapseen. jos näin ei käy niin lapsi kuolee.
Pelkkä myytti, että vauvaan rakastuu heti kun sen näkee. Itse suhtauduin synnytykseen kuin urheilusuoritukseen. Kun se oli ohi, halusin vain levätä eikä vauva kiinnostanut ollenkaan. Ilomielin annoin vauvan isän syliteltäväksi ja itse lepäsin. Kyllähän vauvaan kiintyi ja rakkaus kasvoi kun aikaa kului (kuukausia), mutta ei rakkaus lapseeni tullut mitenkään yhtäkkiä kuin salamana taivaalta.
Tietynlainen hoivavietti tietenkin oli. Vauva on pieni ja avuton, sitä on pakko auttaa ja vastata sen tarpeisiin, tuntuisi sydämettömältä hylätä se. Velvollisuudentunne oli myös, vähän niin kuin kaatunutta mummoa tulee auttaa niin myös vauvaa kun sen tähän maailmaan olen tuonut. Kuka muu voisi hoitaa ja kasvattaa sen paremmin kuin vauvan omat vanhemmat?
Eihän toi kirjottaja väittänyt että sekunneissa tapahtuisi rakastuminen. Se hoivaaminen on jo äidinrakkautta, kyllä se alkaa synnytyksestä kaikilla nisäkkäillä, munimalla linnuilla ja matelijoilla.
Lapsen persoonaan tietysti rakastuu vasta kun persoona alkaa kehittyä, mutta kyllä se äidinrakkaus on sisään rakennettu naiseen heti kun se on lapsen pusertanut maailmaan. Sitä ei ehkä huomaa, ellei joku esim kaappaisi vastasyntynyttä, sillon se luonnonvoima näkyisi ja tuntuisi ulkopuolisille asti.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole ollut koskaan vauvakuumetta, vaikka olen jo 40.
Sinulla lienee sitten oireeton vauvakuume. Ei kannata käydä Afrikassa ym. korkean syntyvyyden maissa, koska oireetonkin tauti voi levitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen tekeminen on ihan sika säkissä touhua, ei ikinä tiedä mitä sieltä tulee ja missä vaiheessa ja sen kanssa on elettävä! Itsestäni tuli n. 7v kauhea valehtelija, varastelija ja eläinrääkkääjä, vaikka ihan hyvät vanhemmat. Nyt aikuisena olen masentunut ja syrjäytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihmisellä on seksuaalivietti. ei ole tarvittu tunnetta lapsien haluamisesta, niitä on vain tullut kun hommiin on ryhdytty. aina ei ole naiselta edes kysytty.
siksi synnytyksellä on tärkeä rooli ”rakastuttaa” äiti lapseen. jos näin ei käy niin lapsi kuolee.
.
Lähde?
Tuo postaaja taitaa tarkoittaa sitä oksitosiinimyrskyä minkä synnytys saa aikaan. Oksitosiini on "rakastumishormoni", jonka oletetaan olevan osa sitä lapsen ja vanhempien välille syntyvää sidettä. Se tapahtuu myös isälle kun tämä pääsee olemaan vastasyntyneen vauvan kanssa. Mutta lapsen kuolema ei ole välttämätön seuraus siteen puuttumisesta varsinkaan nykyaikana kun on äidinmaidonkorvikkeita.
Siitähän se on puhe mutta se ei ns toimi läheskään aina vaan äidiksi tullut rakastuu lapseensa ajan kanssa, se ei tarkoita etteikö äiti hoitaisi lasta mutta se hetkessä lapseen rakastuminen on poikkeus ei sääntö ja voi puuttuessaa saada naisen tuntemaan itsensä vialliseksi.
Olen puhunut useiden äitien kanssa ja yksikään ei ole rakastunut lapsiinsa syntymän hetkellå. Itsekin ajattelin molemmilla kerroilla että minun pitää päästä nukkumaan enkä olisi halunnut lapsia syliini.
Jos joku olisi sanonut että vauvasi on viety, olisi ollut uni tiessään.
Sitä se sisäänrakennettu äidinvaisto eli äidinrakkaus teettää.
Totta kai useimpia väsyttää synnytyksen jälkeen ja haluaa vain rauhassa levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihmisellä on seksuaalivietti. ei ole tarvittu tunnetta lapsien haluamisesta, niitä on vain tullut kun hommiin on ryhdytty. aina ei ole naiselta edes kysytty.
siksi synnytyksellä on tärkeä rooli ”rakastuttaa” äiti lapseen. jos näin ei käy niin lapsi kuolee.
Pelkkä myytti, että vauvaan rakastuu heti kun sen näkee. Itse suhtauduin synnytykseen kuin urheilusuoritukseen. Kun se oli ohi, halusin vain levätä eikä vauva kiinnostanut ollenkaan. Ilomielin annoin vauvan isän syliteltäväksi ja itse lepäsin. Kyllähän vauvaan kiintyi ja rakkaus kasvoi kun aikaa kului (kuukausia), mutta ei rakkaus lapseeni tullut mitenkään yhtäkkiä kuin salamana taivaalta.
Tietynlainen hoivavietti tietenkin oli. Vauva on pieni ja avuton, sitä on pakko auttaa ja vastata sen tarpeisiin, tuntuisi sydämettömältä hylätä se. Velvollisuudentunne oli myös, vähän niin kuin kaatunutta mummoa tulee auttaa niin myös vauvaa kun sen tähän maailmaan olen tuonut. Kuka muu voisi hoitaa ja kasvattaa sen paremmin kuin vauvan omat vanhemmat?
Eihän toi kirjottaja väittänyt että sekunneissa tapahtuisi rakastuminen. Se hoivaaminen on jo äidinrakkautta, kyllä se alkaa synnytyksestä kaikilla nisäkkäillä, munimalla linnuilla ja matelijoilla.
Lapsen persoonaan tietysti rakastuu vasta kun persoona alkaa kehittyä, mutta kyllä se äidinrakkaus on sisään rakennettu naiseen heti kun se on lapsen pusertanut maailmaan. Sitä ei ehkä huomaa, ellei joku esim kaappaisi vastasyntynyttä, sillon se luonnonvoima näkyisi ja tuntuisi ulkopuolisille asti.Eri
Minä ja mun serkku lykättiin lapsettoman kummitädin sekä hänen äitinsä (mummin) luokse. Oltiin vahinkoja jotka piti jostain merkillisestä syystä pitää. Täti onkin meidän äiti. Sanoi meille molemmille ettei lapsia pidä tehdä, jos ei niistä halua kantaa huolta.
En halua lapsia, koska olen mielenterveysongelmainen. Jos joskus paranen tästä, haluan alkaa nauttia omasta elämästäni enkä halua siihen jotain pikku nyyttiä hoidettavaksi. Lisäksi ei olisi reilua synnyttää lasta jota en halua ihan vaan siksi, että se on "perustarve".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osta noita Dawkinsin ajatuksia sellaisinaan. Pätevät varmasti yleisellä tasolla eläimiin mutta kyllähän me nykyihmiset käytämme ehkäisyä siinä määrin, että ajatus "hellittömättömästä ja hillittämättömästä lisääntymistarpeesta" ei tunnu pätevän meistä useimpiin. Järkeä yhä enemmän mukana petipuuhissakin siis.
Vierailija kirjoitti:
En osta noita Dawkinsin ajatuksia sellaisinaan. Pätevät varmasti yleisellä tasolla eläimiin mutta kyllähän me nykyihmiset käytämme ehkäisyä siinä määrin, että ajatus "hellittömättömästä ja hillittämättömästä lisääntymistarpeesta" ei tunnu pätevän meistä useimpiin. Järkeä yhä enemmän mukana petipuuhissakin siis.
Ehkäisyn lisäksi myös kaikenlainen muu kuin vaginaalinen toiminta on lisääntynyt räjähdysmäisesti.
En kyllä ehkäisyn syyksi laittaisi.
Suurin osa nykyään harrastaa pelkkää anaaliseksiä joten se lienee syynä tähän katoon. Anaaliseksi on äärimmäisen suosittua nuorten keskuudessa ja sitä harrastetaan päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihmisellä on seksuaalivietti. ei ole tarvittu tunnetta lapsien haluamisesta, niitä on vain tullut kun hommiin on ryhdytty. aina ei ole naiselta edes kysytty.
siksi synnytyksellä on tärkeä rooli ”rakastuttaa” äiti lapseen. jos näin ei käy niin lapsi kuolee.
Pelkkä myytti, että vauvaan rakastuu heti kun sen näkee. Itse suhtauduin synnytykseen kuin urheilusuoritukseen. Kun se oli ohi, halusin vain levätä eikä vauva kiinnostanut ollenkaan. Ilomielin annoin vauvan isän syliteltäväksi ja itse lepäsin. Kyllähän vauvaan kiintyi ja rakkaus kasvoi kun aikaa kului (kuukausia), mutta ei rakkaus lapseeni tullut mitenkään yhtäkkiä kuin salamana taivaalta.
Tietynlainen hoivavietti tietenkin oli. Vauva on pieni ja avuton, sitä on pakko auttaa ja vastata sen tarpeisiin, tuntuisi sydämettömältä hylätä se. Velvollisuudentunne oli myös, vähän niin kuin kaatunutta mummoa tulee auttaa niin myös vauvaa kun sen tähän maailmaan olen tuonut. Kuka muu voisi hoitaa ja kasvattaa sen paremmin kuin vauvan omat vanhemmat?
Eihän toi kirjottaja väittänyt että sekunneissa tapahtuisi rakastuminen. Se hoivaaminen on jo äidinrakkautta, kyllä se alkaa synnytyksestä kaikilla nisäkkäillä, munimalla linnuilla ja matelijoilla.
Lapsen persoonaan tietysti rakastuu vasta kun persoona alkaa kehittyä, mutta kyllä se äidinrakkaus on sisään rakennettu naiseen heti kun se on lapsen pusertanut maailmaan. Sitä ei ehkä huomaa, ellei joku esim kaappaisi vastasyntynyttä, sillon se luonnonvoima näkyisi ja tuntuisi ulkopuolisille asti.Eri
No totta joo, hätä, pelko ja suru siinä olisi tullut jos herätessäni olisin huomannut, että vauvaa ei enää olisi. Samalla lailla varmasti myös vauvan isällä olisi nämä tunteet heränneet.
Niitäkin tapauksiakin on, jotka ovat ajatelleet antaa lapsensa adoptioon, mutta synnytyksen jälkeen haluavatkin pitää vauvan. Eli jollainlailla biologiakin varmasti vaikuttaa.
Mutta myös ihmisen omat ajatukset ja järkeily vaikuttaa. Jos on ajatellut, että en halua sitä elämänmuutosta, minkä lapsi minulle toisi niin tällainen äiti saattaa antaa lapsensa adoptioon, vaikka tunteet sanoisivat toista. Ja jos on koko raskauden ajan ajatellut, että tätä lasta en pidä, niin helpompi siitä on luopua kuin sellaisella äidillä, joka on ajatellut tulevaisuuttaan, johon se vauva kuuluu tärkeänä osana.
Mielestäni tuo alun hoivaaminen oli niin sanotusti perushoivaamista, mikä naisilla ja myös miehillä herää, jos vastaan tulee jokin pieni ja avuton olento, joka ei yksin pärjää. On se sitten biologian herättämä tunne tai opittu velvollisuuden tunne tai molempien vaikutusta niin kyllä ne normaalilla ihmisellä herää jos vastaan vaikka tulee hylätty ihmisen tai eläimen poikanen.
Minua hävetti se, että kun vauva tupsahti maailmaan, minulla ei herännyt mitään tunteita muuta kuin helpotus siitä, että sainpas sen vihdoinkin ulos itsestäni :D Kun tv ohjelmista saa sen kuvan, että siinä pitäisi alkaa heti itkemään ja liikuttumaan ja leperrellä rakkauttaan lapselle.
Se, että puhutaan, että heti synnytyksen jälkeen unohtaa kaiken kivun kun näkee vauvansa, niin se aiheuttaa vaan turhia häpeän ja huonouden tunteita äideille jos noita liikutuksen tunteita ei herääkään heti. Ihminen, joka on ollut suurissa kivuissa ei siinä hetkessä välitä mistään muusta kuin itsestään ja siitä, että saisi helpotettua oloaan esim vaikka lepäämällä. Luonnotonta olettaa aina, että juuri synnyttänyt olisi kykenevä kiintymään ja kiinnostumaan vauvastaan heti kun se tulee maailmaan.
Itseäni kiinnosti synnytyksen jälkeen vain se, milloin pääsen lepäämään. Ärsytti kun tunnin tikkauksien jälkeen piti vielä alkaa imettämään. Ärsytti koko vauva, olisin halunnut vain nukkua. Kyllähän sitä sitten kun oli pari päivää levännyt ja kun ei ollut enää väsynyt ja kivutkin oli vähän hellittänyt niin sitten jaksoi vauvastakin kiinnostua ja tunteetkin heräsi, että tuossa tuo minun rakas pikkuinen nyt on💕
No ei ole ainakaan minun perustarve olla pahoinvoiva 9kk eikä ole perustarve "reväyttää persiittä" synnytyksessä. Onneksi sain kohdun pois. Äitini oli leikkauksestani kovin pettyneen oloinen. Harmi hänen puolestaan, mutta itse olen nyt onnellinen ja hyvinvoiva.
Ei ole. Olen lapseton, eikä elämäni ole tarkoituksetonta tai merkityksetöntä. Pidän lapsista ja lähipiirissä on aina ollut paljon lapsia. Olen käynyt läpi vauvakuume-vaiheen elämässäni ja vakuutan kokemuksen kautta, että lapsettomuus EI ole naiselle elinikäinen, vamma, vika, sairaus tai edes läpipääsemätön kriisi.
Vierailija kirjoitti:
Nykysuomessa naiset ovat jymähtäneet teini-ikään. Hädin tuskin itsestään osaavat huolehtia, saatika sitten omasta jälkeläisestä. Baareissa ravaaminen ja oman persiin postaaminen instaan on valitettavasti tärkeämpää kuin perheen perustaminen.
Vaikka velat kuinka irkupotkuraivoatte, se ei poista sitä faktaa, että lisääntyminen ON terveen ihmisen biologinen tarve. Oman lapsen, uuden ihmisen kasvun seuraaminen on yksi ihmisyyden kiehtovimmista aspekteista. Ja sitä rakkautta mikä siihen liittyy ei voi käsittää, ellei ole itse sitä kokenut. Mutta mitäpä teidänlaiset tyhjäpäät elämän korkeammasta merkityksestä välittäisi.
Lähinnä säälittää vapaaehtoisesti lapsettomat jotka julistavat lasten olevan pelkkä vanhempiensa elämänilon imevä loinen (yrittäen epätoivoisesti vakuutella sitä itselleen).
Enemmänkin tosin ärsyttää se, että jos jostakin asiasta ei pidä, teidän tapauksessanne lastenhankinta tai perhe-elämä, miksi siitä pitää olla jatkuvasti märisemässä joka nurkalla? Jos oikeasti olisitte onnellisia lapsettomina niin ette riehuisi täällä luomassa jatkuvasti keskusteluja siitä kuinka lapsiperhe-elämä (josta teillä ei ole edes mitään kokemusta) on niin kamalaa ja lässytilässyti.
Voin vaikka lyödä vetoa, että teillä kaikilla veloilla täällä on kotona koira tai kissa jota hoivaatte kuin lasta. Korvaatte siis normaalia biologista tarvetta jollakin säälittävällä verukkeella? Am I right?
Hah, ei ole kissaa eikä koiraa. En ottaisi elämääni vapaaehtoisesti mitään, mitä tarvitsisi hoivata ja jonka olemassaolo riippuisi minusta. Huonekasvit on ok koska kun ne kuolee, voi ostaa uusia. Ei siis mitään hoivaviettiä täällä.
N38
Toki jos olet hedelmällisessä iässä oleva lapseton, jos olet yli neli-tai viisikymppinen, silmissä häivähtää tunne, jonka voi tulkita kateudeksi tai kaipuuksi.
Lapsettomat keski-ikäiset naiset ovat usein myös jotenkin vähän putkiauvoisempia kuin äidit. Ovat jääneet jotenkin vähän kehittymättömiksi henkisesti, vaikka olisivat miten älykkäitä testien mukaan. Vaikea on asiaa kuvailla, ei löydy sopivia sanoja.
Äidit on vain kokeneet niin paljon enemmän. Lapsettomat näyttää jotenkin "avuttimilta" heihin verraten. En osaa selittää tämän paremmin. 😂