Äitini väittää kiven kovaan että lasten saaminen on jokaisen ihmisen perustarve
Eli hänen mielestään jokaisella ihmisellä on pakollinen tarve saada omia lapsia, eikä mitään muita vaihtoehtoja ole. Minulla itselläni ei ole minkäänlaista tarvetta saada lapsia vaan oikeastaan mielellään jätän tekemättä. Mutta äitini, mummoni jne ovat kaikki sitä mieltä että jokainen nainen haluaa ehdottomasti lapsia ja elämä on merkityksetön jos niitä ei tee.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä äitisi ja mummosi kanssa.
Kyllä jokaisen lapsettoman keski-ikäisen naisen katseesta näkee kun näkevät äiti-lapsisuhteen vaikka samassa huoneessa, että jotenkin se kirpaisee. Vaikkeivat tietenkään asiaa myönnä.
Voin ihailla äiti-lapsisuhdetta ilman että se kirpaisee. Voinhan ihailla urheilusuoritustakin ilman että minua ketuttaa etten pysty samaan, varsinkin silloin kun minulla ei ole mitään innostusta kyseiseen urheilulajiin.
Onhan se suvun jatkaminen biologisesti elämän tarkoitus.
Mutta jos jollakin ei sitä tarvetta ole, niin eise minusta väärin ole.
Mammat eivät selvästikään ole lukeneet Richard Dawkinsin "Geenin itsekkyyttä"?
Suosittelen!
Kertoo oikeasti siitä, missä ihmiselämässä de facto mennään.
Vierailija kirjoitti:
Mammat eivät selvästikään ole lukeneet Richard Dawkinsin "Geenin itsekkyyttä"?
Suosittelen!
Kertoo oikeasti siitä, missä ihmiselämässä de facto mennään.
Voisitko referoida, lyhyesti.
Kyllä minäkin noin ajattelin silloin kun olin nuori nyt 60v.Enään tähän pimeeseen maailmaan en lapsia tekisi anteeksi vain.Jo silloin vanhemman kanssa jouduin sellaiseen koulukiusaamis pyöritykseen että nyt se on jo ihan sairasta tuo touhu.
Vierailija kirjoitti:
Mammat eivät selvästikään ole lukeneet Richard Dawkinsin "Geenin itsekkyyttä"?
Suosittelen!
Kertoo oikeasti siitä, missä ihmiselämässä de facto mennään.
Joo mutta geenien itsekkyys nimenomaan selittää sen miksi se että kaikki eivät saa lapsia, toimii hyvin geenien ja evoluution kannalta.
Vierailija kirjoitti:
ihmisellä on seksuaalivietti. ei ole tarvittu tunnetta lapsien haluamisesta, niitä on vain tullut kun hommiin on ryhdytty. aina ei ole naiselta edes kysytty.
siksi synnytyksellä on tärkeä rooli ”rakastuttaa” äiti lapseen. jos näin ei käy niin lapsi kuolee.
Pelkkä myytti, että vauvaan rakastuu heti kun sen näkee. Itse suhtauduin synnytykseen kuin urheilusuoritukseen. Kun se oli ohi, halusin vain levätä eikä vauva kiinnostanut ollenkaan. Ilomielin annoin vauvan isän syliteltäväksi ja itse lepäsin. Kyllähän vauvaan kiintyi ja rakkaus kasvoi kun aikaa kului (kuukausia), mutta ei rakkaus lapseeni tullut mitenkään yhtäkkiä kuin salamana taivaalta.
Tietynlainen hoivavietti tietenkin oli. Vauva on pieni ja avuton, sitä on pakko auttaa ja vastata sen tarpeisiin, tuntuisi sydämettömältä hylätä se. Velvollisuudentunne oli myös, vähän niin kuin kaatunutta mummoa tulee auttaa niin myös vauvaa kun sen tähän maailmaan olen tuonut. Kuka muu voisi hoitaa ja kasvattaa sen paremmin kuin vauvan omat vanhemmat?
Kukin tekee kute tekee. Ala yh ksi koska jne
Tuo väitehän kääntyy jo itseään vastaan. Jos lisääntyminen on jokaisen ihmisen perustarve, miksi jotkut eivät sitten koe tätä tarvetta? Ihmisen perustarpeita ovat ravinto, nukkuminen, liikunta ja kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa (erakkoja lukuunottamatta). Jos nämä tarpeet eivät täyty, ihminen ennen pitkää kuolee tai sairastuu. Mutta on paljon ihmisiä jotka eivät lisäänny ja silti elävät pitkän, onnellisen elämän. Eiköhän evoluutio ole sen juuri näin tarkoittanut.
En muutenkaan ymmärrä näitä perheellisiä, jotka tänäkin päivänä vänkäävät lapsettomille, että kyllä pitää lisääntyä. Teidänhän pitäisi olla onnellisia jokaisesta joka päättää olla hankkimatta lapsia, koska se tulee olemaan hyöty niille teidän omille lapsille! Tätä maapalloa tuskin voi enää pelastaa, mutta mitä vähemmän ihmiset nyt tekevät tänne lisää kuluttajia, sitä pidempään teidän omille lapsillenne riittää luonnonvaroja.
Ei kylmillä ja kuivakoilla akoilla ole tarvetta tehdä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Monilla fiksuimmilla ja kouluttautuneimmilla naisilla lasten hankkiminen tulee esille vasta sitten, kun perustarpeiden lisäksi (ruoka, juoma, uni, fyysinen turvallisuus jne jne) on tyydytetty myös rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tarpeet (ystävät, kollegat, hyvä puoliso) sekä itsensä toteuttamisen ja arvostuksen saamisen tarpeet. Maslowin tarvehierarkian pääjakojen mukaan. Kaikkien ylimpänä tarvehierarkiassa ovat juuri nuo kaksi ylintä, viimeksi mainitut.
Lapsi kenen tahansa tollon kanssa olisi kyllä minullekin ollut viimeisenä toivelistalla :D. Onneksi löysin hyvän miehen ja hyvän isänkandidaatinkin samassa persoonassa.
Minä taas harmittelen vain sitä, että tollo jonka kanssa heilastelin ihan lastenteko mielessäni, jättikin minut vähön aikasemmin kuin olin mielessäni kaavaillut jättäväni hänet. Lähti toisen naisen matkaan kun vauvamme oli puolivuotias, minua harmittaa ettei ehditty panna vielä toista lasta alulle.
Tietysti yksinhuoltajana ois ollut hankalampaa kahden kanssa, mutta on mulla aina ollut äiti ja sisko lähellä, ja tollokin oli viikonlopuisänä ihan välttävä.
Mutta kyllä olen niin onnellinen että lapsen sain.
Yksin asuin kymmenen vuotta ennen sitä, ja asun taas muutaman vuoden päästä. Villi ja vapaa omen ollut aina, mutta parasta on perhe, verisiteet, se on elämän ainoa tarkoitus, olla osa perhettä. Enkä tarkota mitään ydinperhettä vaan perhettä, omi vanhempia, sisaruksia, lapsia ja keitä siihen kullakin kuuluu, vaikka kuuluis vain yksi ihminen. Tämän on tajunnut KUNNOLLA vasta kun itse on äidiksi tullut.
Eri
Nykysuomessa naiset ovat jymähtäneet teini-ikään. Hädin tuskin itsestään osaavat huolehtia, saatika sitten omasta jälkeläisestä. Baareissa ravaaminen ja oman persiin postaaminen instaan on valitettavasti tärkeämpää kuin perheen perustaminen.
Vaikka velat kuinka irkupotkuraivoatte, se ei poista sitä faktaa, että lisääntyminen ON terveen ihmisen biologinen tarve. Oman lapsen, uuden ihmisen kasvun seuraaminen on yksi ihmisyyden kiehtovimmista aspekteista. Ja sitä rakkautta mikä siihen liittyy ei voi käsittää, ellei ole itse sitä kokenut. Mutta mitäpä teidänlaiset tyhjäpäät elämän korkeammasta merkityksestä välittäisi.
Lähinnä säälittää vapaaehtoisesti lapsettomat jotka julistavat lasten olevan pelkkä vanhempiensa elämänilon imevä loinen (yrittäen epätoivoisesti vakuutella sitä itselleen).
Enemmänkin tosin ärsyttää se, että jos jostakin asiasta ei pidä, teidän tapauksessanne lastenhankinta tai perhe-elämä, miksi siitä pitää olla jatkuvasti märisemässä joka nurkalla? Jos oikeasti olisitte onnellisia lapsettomina niin ette riehuisi täällä luomassa jatkuvasti keskusteluja siitä kuinka lapsiperhe-elämä (josta teillä ei ole edes mitään kokemusta) on niin kamalaa ja lässytilässyti.
Voin vaikka lyödä vetoa, että teillä kaikilla veloilla täällä on kotona koira tai kissa jota hoivaatte kuin lasta. Korvaatte siis normaalia biologista tarvetta jollakin säälittävällä verukkeella? Am I right?
Vierailija kirjoitti:
ihmisellä on seksuaalivietti. ei ole tarvittu tunnetta lapsien haluamisesta, niitä on vain tullut kun hommiin on ryhdytty. aina ei ole naiselta edes kysytty.
siksi synnytyksellä on tärkeä rooli ”rakastuttaa” äiti lapseen. jos näin ei käy niin lapsi kuolee.
Äidiksi tullut harvoin rakastuu lapseensa heti lapsen synnyttyä. Rakkaus kehittyy lapseen yleensä ajan kanssa. On vastuutonta väittää muuta.
"Voisitko referoida, lyhyesti."
Saamasi pitää:
"Olemme eloonjäämiskoneita, geeneinä tunnettujen itsekkäiden molekyylien säilyttämiseen sokeasti ohjelmoituja robotteja."
Näin sanotaan kirjan esipuheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammat eivät selvästikään ole lukeneet Richard Dawkinsin "Geenin itsekkyyttä"?
Suosittelen!
Kertoo oikeasti siitä, missä ihmiselämässä de facto mennään.
Voisitko referoida, lyhyesti.
En ole tuo jota lainasit enkä ole kirjaa lukenut, mutta tiedän teorian johon se pohjautuu. Periaatteessa geeneille on aivan yksi ja sama mitä ihmiset tekevät, kunhan heidän kantamansa geenit jatkavat elämäänsä ja leviävät ihmispopulaatioissa.
Joten jos nainen saa 4 lasta, joista yksi ei halua omia lapsia, mutta auttaa sisaruksiaan lastenhoidossa, geenien kannalta asia on ihan jees, koska sen lisääntymättömän ja sisaruksien geenit ovat ainakin teoriassa puoliksi samoja (koska on samat vanhemmat), joten sisarusten lapset ovat 25% samojen geenien kantajia, omat lapset ovat 50%, joten jos useampi joka jakaa 25% geeneistäsi, selviää aikuiseksi ja lisääntyy edelleen itse, on se geenien laskuopin kannalta parempi kuin jos vain yksi 50% geenejäsi kantava näin tekee. Määrä, ei laatu, on tuo periaate.
Koska ihmiset ovat tiedostavia olentoja, tuo geeniteoria ei ihan päde, varsinkaan nykyaikana kun on olemassa päteviä ehkäisykeinoja eivätkä lapsikatraat yleensäkään ylitä ainakaan kolmea, mutta se selittää evoluutiota ja altruismia aika paljon.
Ihmisen elämässä on niitä vaiheita jotka eläin vain tekee elämässään ja lopulta vanhenee. Jos jotain luonnollisia juttuja jättää tekemättä tulee kriisejä ja mielenterveysongelmia.
Aika monesti lapsettomilla vippaa päästään. Osaavat kyllä peittää sen.
Jos lapsuus jää välistä niin vippaa päästä, jos ei saa lapsia, niin voi alkaa vippaamaan päästä. Jos ei mummona voi olla mummo, niin vippaa päästä.
Yleensä päästä vippaaminen on vain normaali reaktio ja siitäkin selviää.
Mahdollisimman terveen elämän eläminen vaatii tiettyä käsikirjoituksen elämistä, ettei vippaa päästä. Ihminen on eläin siinä missä muutkin ja lisääntyminen on yksi vaihe elämässä.
Richard Dawkinsin Geenin itsekkyys -näkökulmasta munkit, nunnat yms. vapaaehoisesti lisääntymättä jättävät antavat vapaaehtoisen luovutusvoiton sille enemmistölle, joka siirtää geenejään eteenpäin. Eli munkkinunnat ovat naurettavan helppo vastus elämän jatkumisen kilpakentällä.
Onhan tämä tietysti aika kovaa puhetta, mutta luonnontiede nyt on sellaista.
Vierailija kirjoitti:
"Voisitko referoida, lyhyesti."
Saamasi pitää:
"Olemme eloonjäämiskoneita, geeneinä tunnettujen itsekkäiden molekyylien säilyttämiseen sokeasti ohjelmoituja robotteja."
Näin sanotaan kirjan esipuheessa.
Kiitos!
Näinhän se asia taitaa olla.
"Aika monilla munkeilla ja nunnilla on lapsia. Munkkius ja nunnuus ei kiellä lapsia."
Aika monilla? Tuskin kellään.
Pääsääntöisesti eivät lisäänny eivätkä ole lisääntyneet. Muut ovat sitten tehneet sitä heidänkin edestään eli he (=nunnat ja munkit) ovat pikemminkin luonnonoikkuja. Toki voi noin siis tehdä mutta isossa kuvassa vaikutus on mitätön.