Jos äitisi ilmoittaisi sinulle että tulee kolmeksi viikoksi sun luo asumaan
Kommentit (73)
Ei se tänne mahtuis :D 19-neliöiseen yksiöön. Meinasko nukkua mun kansaa 90cm leveessä sängyssä? Sais sit lattialle hoitaa majoituksensa.
Säikähtäisin, että mitä on tapahtunut, ja mihin isä sitten on menossa. Olisiko isälle siis tapahtunut jotakin? Ero? Lapsuudenkoti palanut?
Jos ei niin vain ilmoittaisi asiaa, vaan kysyisi, että sopiiko tulla pidemmälle vierailulle, se sopisi kyllä minulle. Puolisolta toki kysyisin myös ensin. Yllättävää se silti olisi, koska kyläilyt on meillä hoidettu tähän asti toiseen suuntaan.
Jos tollanen ihme tapahtuis, niin luultavasti se olis ulkona mun kotoo ekan 3 minuutin sisällä. Ei voida sietää toisiamme sekuntiakaan pidempään. Sen seura ei oo kellekään hyväksi.
Heh, sen verran elän omassa kuplassani etten voi ymmärtää että jollekin tämä olisi ok tai jopa mieluista :D Kolme viikkoa olisi niin hirveää että mieluummin ottaisin lyhennysvapaata asuntolainasta ja muuttaisin itse hostelliin siksi aikaa...
Toisaalta en kyllä ottaisi mieluusti kohtuupieneen kerrostaloasuntoon edes toivottua vierasta pitkäksi aikaa. Parin päivän päästä alkaisi jo ärsyttää tilanpuute, ja se ettei voi elää kuin kotonaan (juoda alasti sohvalla aamukahvit jne)
Toivottaisin tervetulleeksi.
Olisi ihanaa tulla töistä kotiin, kun äiti olisi pitköstä aikaa laittanut ruokaa. Ja tämän hän tekisi ihan pyytämättä.
Toki kysyisin miksi on tulossa?
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin että mitä on tapahtunut, ja sanoisin että ilman muuta jos todella tarvitsee. Mun äiti kyllä kysyisi eikä ilmoittaisi.
Tällaisesta on kirjoitettu todella hyvä kirja, nimi on Whatever makes you happy (kirjailija William Sutcliffe). Kolme äitikaverusta päättää muuttaa kolmekymppisten poikiensa luokse asumaan selvittääkseen että miksi ei kuulu lapsenlapsia. Pojille ja äideille selviää toisistaan kaikenlaista. Varautukaa nauramaan jos luette.
Kiitos kirjavinkistä! 👍
Olisin hyvin hämmästynyt, sillä hän kuoli 10v sitten.
Vierailija kirjoitti:
Olisin hyvin hämmästynyt, sillä hän kuoli 10v sitten.
Naapurit saattaisi valittaa hajuhaitasta.
Ihmettelisin, koska hän on 74-vuotias ja hän on ilmoittanut tulevansa meille vasta saatuaan koronarokotteen. Ei ole saanut. Hän asuu alle 10 km päässä isossa omakotitalossa, joten tuskin tulisi meidän sohvalle nukkumaan kolmeksi viikoksi. Kivahan olisi viettää aikaa oman äidin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Heh, sen verran elän omassa kuplassani etten voi ymmärtää että jollekin tämä olisi ok tai jopa mieluista :D Kolme viikkoa olisi niin hirveää että mieluummin ottaisin lyhennysvapaata asuntolainasta ja muuttaisin itse hostelliin siksi aikaa...
Toisaalta en kyllä ottaisi mieluusti kohtuupieneen kerrostaloasuntoon edes toivottua vierasta pitkäksi aikaa. Parin päivän päästä alkaisi jo ärsyttää tilanpuute, ja se ettei voi elää kuin kotonaan (juoda alasti sohvalla aamukahvit jne)
Mikset voisi oman äitisi nähden alasti kahvitella?
En nyt ehkä hihkuisi riemusta, mutta toivottaisin tervetulleeksi, ja kyseessä täytyisi olla joku pakkotilanne, että äitini lähtisi omasta kodistaan toisten vaivoiksi. Hyvin tulaan toimeen ja ollaan läheisiä, mutta kolme viikkoa olis kyllä aika pitkä aika viettää yhdessä.
Mikäli tulisi siihen olisi kyllä syynsä. Ja tietenkin vastaan ottaisin.
Toivottaisin tervetulleeksi ja kysyisin missä isä on.
Olisi ihanaa. Äiti kuoli 4 vuotta sitten.
Olisi ihanaa..mutta Äitiäni ei kiinnosta minun tai lasteni elämä. Äiti asuu ulkomailla ja viimeksi kun kävi Suomessaniin ei edes ilmoittanut minulle.
Vierailija kirjoitti:
Tätä on yritetty ja sanoin ei.
Etkös sinä asunut äitisi ja isäsi luona noin 20 ensimmäistä elinvuottasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin hyvin hämmästynyt, sillä hän kuoli 10v sitten.
Naapurit saattaisi valittaa hajuhaitasta.
Jos pyörittäisi motellia syrjäseudulla, niin naapurit eivät häiriytyisi äitisi olemuksesta.
Hieman ahdasta on, mutta ilahtuisin tosi paljon. Ihmettelisin kyllä, että miksi haluaisi tulla juuri minun yksiööni.
Kolme tuntia on ihan maksimi.