Vuoden kestänyt harmaa arki. Miten jaksatte. Mistä saatte vaihtelua arkeen?

Voihan kotiinkin välillä kutsua muutaman ystävän ja riipaista kännit. Edellyttäen, ettei ole lapsia vastuulla.

Minä aloin tehdä käsitöitä ja leipoa. Sen lisäksi käydään noin kerran kuussa miehen kanssa tekemässä jokin retki. Nyt ollaan menossa viikonloppuna hiihtäen katsomaan kalliomaalauksia, ennen joulua kierrettiin kuvaamassa joulukoristeita ympäri kaupunkia. Valokuvanäyttelyyn oli tarkoitus myös mennä mutta saa nähdä. Olen hankkinut lisää ja vaativampia viherkasveja, joiden kanssa saa oikeasti haastaa itseään.

Pienet ilot ovat avain onneen. Eikä kukaan ole ainakaan vielä kieltänyt ulkona oleilua.

Olen mä viettänyt aikaa ystävien kanssa.

Jos elämän sisältö on matkustelu ja keikat, niin voihan tuo harmaalta tuntua.

Luonto on näyttänyt parastaan, joten ollaan nautittu siitä ja ihan kiireettömästä yhdessä olosta.

Nettiseksi tuntemattomien kanssa.

Suomi ja maailma ei ole ollut kiinni vuotta. Viime kesänäkin pääsi varsin vaivattomasti matkustelemaan ja risteilemään. Vasta tämän vuoden puolella on pitänyt etsiä muita huvituksia. 

Mikään laki ei estä tapaamasta ystäviä, ulkoilemasta ja juhlimasta pienemmässä piirissä. Elämän ankeus on usein itseaiheutettua, eikä ulkoa saneltua.

Vierailija kirjoitti:

Luonto on näyttänyt parastaan, joten ollaan nautittu siitä ja ihan kiireettömästä yhdessä olosta.

Sama.

Vaikka entisessä elämässä tehtiin 2-12 matkaa vuodessa (omat ja työmatkat) niin helppoa on ollut. Omat fasiliteetit on saaneet ihan uuden arvon - okt, pari järveä ja meri ympärillä, mustikka/sienimetsä, leikkipuisto lastenlapsille tontin takana jne. Ystäviä ja perhettä on tavattu pienellä porukalla koko ajan kuten ennenkin. Syöty hyvin yhdessä, nautittu pari lasillista hyvää viiniä ruuan kanssa. 

Puutarha teettää töitä kesällä,  näin talvella tietty vähemmän tekemistä. Onneksi on voinut käydä lenkillä ja uimassa koko ajan. 

Juuri tällä hetkellä en osaa kaivata mitään muuta kuin kesää:)

On reissattu kavereitten kanssa, käyty keikoilla (kesällä), oltu yhdessä iltoja jne. eli ei ole ollut isoja muutoksia. Erona oikeastaan vain se, että pääosin oltu Suomessa.

Mietipä yksineläjää, jolla ei ole kummoisia kavereitakaan. Siinä on jo vitsit vähissä. Mutta niinhän se menee elämässä, että suhteellisuudentajua ei opi ellei elämä opeta.

Mä olen ulkomailla ja lockdown on ollut melkein vuoden.

En ole nyt edes töissä. Teen omaa taidettani ja siinä se aika kuluukin. Itseilmaisun kautta voi tutkailla oman mielen eri puolia. Teen meditatiivisia harjoituksia ja seikkailen kehoni aistimuksissa. Kun ulkoinen viedään, pitää kääntyä sisäänpäin.

Vierailija kirjoitti:

On reissattu kavereitten kanssa, käyty keikoilla (kesällä), oltu yhdessä iltoja jne. eli ei ole ollut isoja muutoksia. Erona oikeastaan vain se, että pääosin oltu Suomessa.

Just.

Kaikilla ei ole rikasta sisäistä maailmaa.

Olen etätöissä ja kerrankin on ollut aikaa tehdä ns. ikuisuusprojekteja: kaappien siivousta, pientä pintaremonttia, ruuanlaittoon perehtymistä. Ja liikkumista: olen laihtunutkin jopa. Kohokohtia ovat olleet matkojen sijaan materiaalisia (vaihdoin autoa uudempaan jne) sekä ollaan toki juhlittu perhepiirissä synttäreitä ym. Osa säästetyistä rahoista odottaa koronanjälkeistä aikaa (lähdetään reissuun heti kun pandemia hellittää). Onhan tämä elo tasaisempaa mutta ihan hyvää näinkin. Sopeutuminen on kaiken avain.

Oikein hyvin jaksan. Eniten nyppii se, että ei ole puolison kanssa kahdenkeskistä aikaa, kun joku teini on ollut etäkoulussa melkein koko vuoden. Nyt ollaan kaikki kotona.

Perheen kanssa keskitytään kivaan kotielämään.

Tänä vuonna on hyvin aikaa kasvatella kesäkukat parvekkeelle siemenestä, tomaatit ja paprikatkin kerkeää kasvattaa itse jos heti laittaa. Kasvit ja niistä huolehtiminen piristää arkea.

Ei ole harmaata kun teen värikkäitä maalauksia :)

Etätöissä on oltu, viime vuonna tavattiin kavereita ulkoilun merkeissä mutta nyt täytyy ottaa taukoa siihenkin. Tällä hetkellä keksin itselleni kaikenlaisia pikkuprojekteja, joista saa hyvää mieltä. Päivittäinen treeni on minulle elämäntapa, nyt se täytyy vain tehdä kotona. Yritän nyt keskittyä siihen mikä on hyvin, sen sijaan että miettisin paljon niitä asioita joita kaipaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin tehdä käsitöitä ja leipoa. Sen lisäksi käydään noin kerran kuussa miehen kanssa tekemässä jokin retki. Nyt ollaan menossa viikonloppuna hiihtäen katsomaan kalliomaalauksia, ennen joulua kierrettiin kuvaamassa joulukoristeita ympäri kaupunkia. Valokuvanäyttelyyn oli tarkoitus myös mennä mutta saa nähdä. Olen hankkinut lisää ja vaativampia viherkasveja, joiden kanssa saa oikeasti haastaa itseään.

Pienet ilot ovat avain onneen. Eikä kukaan ole ainakaan vielä kieltänyt ulkona oleilua.

Just näin, uuden opettelu tuo aina piristystä elämään ja arkeen. Moni on aloitellut käsitöiden tekoa ja haluaa oppia uusia tekniikoita. Näppärä keksii ihan itse itselleen viihdykettä ja ajankulua eikä itke joka paikassa sitä että kun ei pääse sinne eikä tänne. Kuntosalinkin voi korvata kotitreenillä, netti täynnä ilmaisia vinkkejä ja ideoita. Kyse on vain siitä että osaako ja haluaako sopeutua.

Mulle tämä ei ole tuonut samalla tavalla vaikeuksia, koska en olisi ilman pandemiaakaan käynyt ulkomailla, keikoilla tai  festareilla. Olen siis sua huomattavasti vanhempi. Tänä vuonna oli tosin tarkoitus lähteä siskoni kanssa Irlantiin juhlimaan mun 60-vuotissynttäreitä, mutta se jää nyt pois. Tässä iässä kuitenkin vuosi, kaksi tai kolme sinne tänne ei tunnu missään. Aika kuluu niin nopeasti, että suunnilleen kun olet saanut laitettua kesäkukat pihaan, onkin jo ruvettava miettimään joululahjoja. Vuodet vaan hurahtaa niin nopeasti. 

Korona-aika on muuttanut mun käsitystä mulle tärkeistä ihmissuhteista. Ainahan lähisuku ja erityisesti omat lapseni ovat olleet mulle tärkeitä, mutta nyt olen huomannut, että ystävien ja kavereiden kanssa mulle riittää viestittely. Onneksi ei ole tarvinnut eristäytyä lähisuvusta eli heitä olen tavannut edelleenkin. Ja onneksi ystäväni ja kaverini suhtautuvat asiaan samalla tavalla, heillekin riittää korona-aikana viestittely. 

Mulle on ennen pandemiaakin arjen katkaissut erilaiset juhlapäivät. Pääsiäinen, vappu, äitienpäivä, juhannus, itseänäisyyspäivä, joulu ja uusi vuosi. Viime keväänä juhlapyhät vietin yksin, mutta en enää loppuvuoden juhlia. Lisäksi kesällä kutsun välillä porukkaa grillaamaan. Niin oli viime kesänäkin.

Omaehtoinen opiskelu, Whatsapp hömpät kaverien ja sukulaisten kanssa, ulkoilu, kokkaus, kesästä haaveilu ja työnarkomania