Lue keskustelun säännöt.
Olen ikuisesti katkera yhteiskunnalle,
10.03.2021 |
kun en saanut muuttaa alaikäisenä pois kotoa. Minulla olisi kaikkea. Nyt minulla ei ole mitään. Opiskelen paskaan ammattiin, ketään ihmisiä ei ole enää jäljellä, terveyteni on mennyt. En saanut ylläpidettyä kaverisuhteitani huoltajani takia, minulla ei jäänyt aikaa lukea enkä kotona saanut rauhaa ja en saanut hoitoa huoltajani aiheuttamiin mielenterveysongelmiin. Olen aivan rikki ja loppuunkulunut. Nyt en voi ikinä saada hyvää asuntoa, minulla ei tule koskaan olemaan ihmissuhdetta ja koko loppuelämäni on pelkkää kärsimystä. Olisitte tappaneet minut.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se yhteiskunnan vika on että et muuttanut kotoa pois? Ja kaikki nuo muut vaivat, ei kai yhteiskunta sulle ihmissuhteita etsi.
Ja senkus oot katkera, itteäs sä sillä vahingoitat, yhteiskunta ei tiedä hölkäsen pöläystä sun katkeruudesta eikä sun katkeruus vaikuta siihen millään tavalla.
En päässyt, kun huoltaja kielsi. Totta kai, että sait tuet ja voi vahingoittaa minua mahdollisimman pitkään.
ap
No huoltajahan sua ei päästänyt kotoa pois, ei se yhteiskunnan vika ole.
Yhteiskunta olisi voinut puuttua. He kyllä näkivät, kuinka kärsin ja nauttivat siitä.
ap
Sähän oot ihan sekaisin. Ketkä ovat "he" siinä yhteiskunnassa. Ja miten ne näki sun kärsivän, kävivät ikkunan takana lurkkimassa?
Mä veikkaan että oot trolli, ei kukaan muuten näin sekoja kirjoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi ammattivalittaja, joka kerjää sääliä. "Mä oon ihan paska, minusta ei koskaan tule mitään, olen katkera yhteiskunnalle".
Miten VITUSSA se muka on yhteiskunnan vika, että ap:lla on kusipäiset vanhemmat?
Jos olisin päässyt silloin muuttamaan niin olisin voinut rakentaa hyvän elämän. Nyt olen kaikkeen pari vuotta liian vanha. Enää on myöskään turha aloittaa mitään harrastuksia. Ystäviä ei tässä iässä saa. Muutenkin kaikki on turhaa.
ap
Ei näemmä ole omena kauas puusta pudonnut.
Missä sinun vanhempasi olivat ja ovat?
Mä lähdin jo teininä pois kotoa. T. Ammattivalittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miks sä oot edelleen elossa?
Niin, en tiedä...
ap
Minun pitää nyt lähteä, mutta palaan myöhemmin vastaamaan, jos tätä ei ole poistettu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs luennoitsija sanoi, että kun osoittaa etusormella muita, kolme sormea osoittaa samalla aina itseä. Mitä olet tehnyt parantaaksesi tätä asiaa ihan itse? Ihminen syntyy yksin ja kuolee yksin. Joka tapauksessa on vastuussa itsestään, täysin sitten kun on 18-vuotias. Kun elättää itsensä raskaan työn avulla, ei ehdi märehtiä jonninjoutavia ja katsoa idiooteille tarkoitettuja somekanavia. Työ (tai opiskelutyö) pitää mielen virkeänä ja tarpeellisuuden tunne on aina läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Minun pitää nyt lähteä, mutta palaan myöhemmin vastaamaan, jos tätä ei ole poistettu.
ap
On tää poistettu, ei kannata palata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi ammattivalittaja, joka kerjää sääliä. "Mä oon ihan paska, minusta ei koskaan tule mitään, olen katkera yhteiskunnalle".
Miten VITUSSA se muka on yhteiskunnan vika, että ap:lla on kusipäiset vanhemmat?
Ei oo pakko lukee jos noi paljo ottaa päähä t eri
Vierailija kirjoitti:
Eräs luennoitsija sanoi, että kun osoittaa etusormella muita, kolme sormea osoittaa samalla aina itseä. Mitä olet tehnyt parantaaksesi tätä asiaa ihan itse? Ihminen syntyy yksin ja kuolee yksin. Joka tapauksessa on vastuussa itsestään, täysin sitten kun on 18-vuotias. Kun elättää itsensä raskaan työn avulla, ei ehdi märehtiä jonninjoutavia ja katsoa idiooteille tarkoitettuja somekanavia. Työ (tai opiskelutyö) pitää mielen virkeänä ja tarpeellisuuden tunne on aina läsnä.
Tavallaan näin ehkä joo. Työ on kyllä nykypäivänä tehty hemmetin monimutkaiseksi asiaksi. Siis jos työ tarkoittaa jotain sellaista asiaa josta palkka maksetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi ammattivalittaja, joka kerjää sääliä. "Mä oon ihan paska, minusta ei koskaan tule mitään, olen katkera yhteiskunnalle".
Miten VITUSSA se muka on yhteiskunnan vika, että ap:lla on kusipäiset vanhemmat?
Jos olisin päässyt silloin muuttamaan niin olisin voinut rakentaa hyvän elämän. Nyt olen kaikkeen pari vuotta liian vanha. Enää on myöskään turha aloittaa mitään harrastuksia. Ystäviä ei tässä iässä saa. Muutenkin kaikki on turhaa.
ap
No sitten vaan itsemurhaa tekemään. Ihan oikeesti.
Sinä olet jo päättänyt, että elämästäsi ei koskaan tule mitään. Ei siis kannata edes yrittää, koska yrittäminenkin on turhaa. Lopulta jokainen ihminen vanhenee, fyysinen kunto rapistuu, dementia tuhoaa aivot ja sitten ihminen kuolee.
Jäin miettimään tätä aika pitkäksi aikaa. Sehän olisi ratkaisu. Eikä tämä nyt ole ensimmäinen kerta, kun asiaan havahdun. En vain ole pystynyt siihen. Jotenkin se pelottaa, että se ei onnistu ja muutenkin ei se minulle ole ainakaan helppoa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Missä sinun vanhempasi olivat ja ovat?
Toisestan en tiennyt, missä silloin veteli ja toinen oli töissä tai humalassa. Nyt toinen on kuollut ja toisen kanssa en ole tekemisissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs luennoitsija sanoi, että kun osoittaa etusormella muita, kolme sormea osoittaa samalla aina itseä. Mitä olet tehnyt parantaaksesi tätä asiaa ihan itse? Ihminen syntyy yksin ja kuolee yksin. Joka tapauksessa on vastuussa itsestään, täysin sitten kun on 18-vuotias. Kun elättää itsensä raskaan työn avulla, ei ehdi märehtiä jonninjoutavia ja katsoa idiooteille tarkoitettuja somekanavia. Työ (tai opiskelutyö) pitää mielen virkeänä ja tarpeellisuuden tunne on aina läsnä.
Ei minulla ainakaan. En koe opiskelua tai työtäni merkittäväksi. Silloin vasta ajattelinkin kaiken lopettamista. Ulospäin tietysti hymyilen ja esitän onnellista, vaikka tekisi mieli huutaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi ammattivalittaja, joka kerjää sääliä. "Mä oon ihan paska, minusta ei koskaan tule mitään, olen katkera yhteiskunnalle".
Miten VITUSSA se muka on yhteiskunnan vika, että ap:lla on kusipäiset vanhemmat?
Jos olisin päässyt silloin muuttamaan niin olisin voinut rakentaa hyvän elämän. Nyt olen kaikkeen pari vuotta liian vanha. Enää on myöskään turha aloittaa mitään harrastuksia. Ystäviä ei tässä iässä saa. Muutenkin kaikki on turhaa.
ap
No sitten vaan itsemurhaa tekemään. Ihan oikeesti.
Sinä olet jo päättänyt, että elämästäsi ei koskaan tule mitään. Ei siis kannata edes yrittää, koska yrittäminenkin on turhaa. Lopulta jokainen ihminen vanhenee, fyysinen kunto rapistuu, dementia tuhoaa aivot ja sitten ihminen kuolee.
Jäin miettimään tätä aika pitkäksi aikaa. Sehän olisi ratkaisu. Eikä tämä nyt ole ensimmäinen kerta, kun asiaan havahdun. En vain ole pystynyt siihen. Jotenkin se pelottaa, että se ei onnistu ja muutenkin ei se minulle ole ainakaan helppoa.
ap
Kerron sinulle nyt metodin, jota olen soveltanut omaan traumataustaiseen ja suurilta osin rikkinäiseen elämääni. Tiivistettynä, sinulla on kolme vaihtoehtoa: kuole, kärsi tai parane. Kuolemiseen sinä ja minä olemme liian pelokkaita, sillä ihmiskeho ja -mieli yrittää pitää itsensä elossa viimeiseen saakka. Kuolema on mielelle pelottava asia ja epäonnistuessaan IM voi johtaa lopulliseen vammautumiseen eli elämänlaatu ehkä laskisi entisestään. Toinen vaihtoehto, eli kärsiminen, on se, mihin olet tottunut, joten se tuntuu turvallisimmalta. Loppujen lopuksi se on kuitenkin kaikista sietämättömin vaihtoehto. Olet, kuten minäkin, vuosien ja vuosikymmenien ajan kärsinyt päivä päivän jälkeen yhä sietämättömämpiä tunteja. Tämä ei tule loppumaan, jos valitset kärsimisen. Paska fakta on, että kukaan ei tule pelastamaan sinua ja ihmettä ei tapahdu. Kolmas vaihtoehto onkin siis parantuminen tai enemmän avattuna se, että valitsee taistelevansa oman elämänsä puolesta. Tämä on paska ja vaikea tie, mutta johtaa yleensä pieniinkin onnenpilkahduksiin ja mahdollisuuteen paremmasta elämästä. Ehkä elämä on pelkkää paskaa, mutta jos luovutat ilman yrittämistä olet jo hävinnyt. Luovuttamalla et ikinä edes tiedä, olisiko elämä voinut antaa sinulle jotain muuta ja ihanaa.
Sinä valitset. Kuolemaa et uskalla valita, joten voit valita kärsimisen tai parantumisen. Olet tähän asti kärsinyt, koska siihen trauma ja avun puute on sinut johtanut. Nyt kuitenkin voit valita toisin ja alkaa tietoisesti tekemään valintoja ja valita parantumisen. Jos et tee päätöstä, olet valinnut kärsimisen ja siten asiasta valittaminen on tekopyhää. Don't get me wrong, saat todellakin valittaa kärsimästäsi traumasta ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta, koska me heikommat todella tipumme suoritusyhteiskunnan verkkojen läpi, mutta et ole täysin avuton. Sinulla on mahdollisuuksia, jos päätät niihin tarttua.
Ei ole koskaan liian myöhäistä, kun henki vielä pihisee. Minä en halua, että sinä tai minä luovutamme, koska kukaan ei ansaitse traumatisoitua ja kaikki ansaitsevat parantua. Sinä et ansaitse kärsiä tai kantaa vanhempiesi aiheuttamaa traumaa ikuisesti. Ansaitset valita itsesi ja oman hyvinvointisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi ammattivalittaja, joka kerjää sääliä. "Mä oon ihan paska, minusta ei koskaan tule mitään, olen katkera yhteiskunnalle".
Miten VITUSSA se muka on yhteiskunnan vika, että ap:lla on kusipäiset vanhemmat?
Jos olisin päässyt silloin muuttamaan niin olisin voinut rakentaa hyvän elämän. Nyt olen kaikkeen pari vuotta liian vanha. Enää on myöskään turha aloittaa mitään harrastuksia. Ystäviä ei tässä iässä saa. Muutenkin kaikki on turhaa.
ap
No sitten vaan itsemurhaa tekemään. Ihan oikeesti.
Sinä olet jo päättänyt, että elämästäsi ei koskaan tule mitään. Ei siis kannata edes yrittää, koska yrittäminenkin on turhaa. Lopulta jokainen ihminen vanhenee, fyysinen kunto rapistuu, dementia tuhoaa aivot ja sitten ihminen kuolee.
Jäin miettimään tätä aika pitkäksi aikaa. Sehän olisi ratkaisu. Eikä tämä nyt ole ensimmäinen kerta, kun asiaan havahdun. En vain ole pystynyt siihen. Jotenkin se pelottaa, että se ei onnistu ja muutenkin ei se minulle ole ainakaan helppoa.
ap
Kerron sinulle nyt metodin, jota olen soveltanut omaan traumataustaiseen ja suurilta osin rikkinäiseen elämääni. Tiivistettynä, sinulla on kolme vaihtoehtoa: kuole, kärsi tai parane. Kuolemiseen sinä ja minä olemme liian pelokkaita, sillä ihmiskeho ja -mieli yrittää pitää itsensä elossa viimeiseen saakka. Kuolema on mielelle pelottava asia ja epäonnistuessaan IM voi johtaa lopulliseen vammautumiseen eli elämänlaatu ehkä laskisi entisestään. Toinen vaihtoehto, eli kärsiminen, on se, mihin olet tottunut, joten se tuntuu turvallisimmalta. Loppujen lopuksi se on kuitenkin kaikista sietämättömin vaihtoehto. Olet, kuten minäkin, vuosien ja vuosikymmenien ajan kärsinyt päivä päivän jälkeen yhä sietämättömämpiä tunteja. Tämä ei tule loppumaan, jos valitset kärsimisen. Paska fakta on, että kukaan ei tule pelastamaan sinua ja ihmettä ei tapahdu. Kolmas vaihtoehto onkin siis parantuminen tai enemmän avattuna se, että valitsee taistelevansa oman elämänsä puolesta. Tämä on paska ja vaikea tie, mutta johtaa yleensä pieniinkin onnenpilkahduksiin ja mahdollisuuteen paremmasta elämästä. Ehkä elämä on pelkkää paskaa, mutta jos luovutat ilman yrittämistä olet jo hävinnyt. Luovuttamalla et ikinä edes tiedä, olisiko elämä voinut antaa sinulle jotain muuta ja ihanaa.
Sinä valitset. Kuolemaa et uskalla valita, joten voit valita kärsimisen tai parantumisen. Olet tähän asti kärsinyt, koska siihen trauma ja avun puute on sinut johtanut. Nyt kuitenkin voit valita toisin ja alkaa tietoisesti tekemään valintoja ja valita parantumisen. Jos et tee päätöstä, olet valinnut kärsimisen ja siten asiasta valittaminen on tekopyhää. Don't get me wrong, saat todellakin valittaa kärsimästäsi traumasta ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta, koska me heikommat todella tipumme suoritusyhteiskunnan verkkojen läpi, mutta et ole täysin avuton. Sinulla on mahdollisuuksia, jos päätät niihin tarttua.
Ei ole koskaan liian myöhäistä, kun henki vielä pihisee. Minä en halua, että sinä tai minä luovutamme, koska kukaan ei ansaitse traumatisoitua ja kaikki ansaitsevat parantua. Sinä et ansaitse kärsiä tai kantaa vanhempiesi aiheuttamaa traumaa ikuisesti. Ansaitset valita itsesi ja oman hyvinvointisi.
Lisään vielä: Vaikka parantumisen valitsemalla elämä olisi 99% paskaa, kärsimisen valitsemisella se on 100%.
Sinulla on todennäköisesti masennus ja/tai PTSD. Molempien sairauksien oireina on yleinen toivottomuus, luottamuksen katoaminen yhteiskuntaan, itseensä ja muihin ihmisiin sekä negatiivinen maailmankuva. Tällä hetkellä olet täysin upottautuneena sairauteesi, mikä on ymmärrettävää, mutta et itsekään ehkä täysin tajua, kuinka vääristynyt maailmankuvasi on. Mielesi pitää sinut negatiivisuuden vankilassa, koska se haluaa suojella sinua uusilta pettymyksiltä ja traumoilta, mutta se ei valitettavasti ole avain parantumiseen tai korkean elämänlaatuun. Maailma ja parantuminen vaikuttaa täysin toivottomalta sairautesi takia, joten et hae apua, joka voisi parantaa tämän sairauden ja vaikuttaa positiivisesti maailmankuvaasi.
En oleta, että sinun olisi helppoa parantua, mutta ihan aidosti pidän peukkujani sulle pystyssä kanssaihmisenä, jolla on samankaltainen tarina omaasi verrattuna. Oma tieni on ollut kivinen tähän asti ja on varmasti jatkossakin haastavaa, mutta olen pikkuhiljaa löytänyt joitain onnen hetkiä. Olet jo pitkällä siinä mielessä, että et ole vanhempiisi enää yhteydessä. Olet konkreettisesti itsenäistynyt heistä, nyt jäljellä on enää itsenäistyä heistä henkisesti ja yrittää elää elämääsi aikuisena ihmisenä eikä traumatisoituneena (henkisenä) lapsena.
Kyllähän minä tähän paskaan uppoan. Se ei vain ole mitä haluan eikä elämässä ole mitään mikä auttaisi sen kestämään. Ei vain ole yhtään mitään. Vain tuskaa. Joka puolella.
ap