Lue keskustelun säännöt.
Alkoholin poisjättämisen vertaistukiketju
10.03.2021 |
Hei, tämänpäiväisen aloituksen inspiroimana laitan tälläisen ketjun alulle. Ajatus on purkaa tuntojaan, hake tsemppiä ja tule toisiaan hyvässä hengessä. Ketju tarkoitettu kaikille, jotka haluavat päästä alkoholista eroon tavalla tai toisella, vähentää sen käyttöä tai jotka muuten ovat alkoholin kanssa tekemisissä esimerkiksi läheisen kautta. Toki kuka tahansa saa tulla purkaamaan tuntojaan tai muuten vain kirjoittamaan tähän ketjuun. Pidetäänhän asiallisena, kiitos.
Itse olen pitkän aikaa miettinyt alkon poisjättöä ihan siksi, että vaikka nousuhumala tuokin hetken huumaa, seuraava aamu ei sitä ole. Kuntoilen paljon ja olen hyvässä kunnossa, mutta tiedän koko ajana käveleväni sillä ohuella nuoralla, josta voin suistua lopullisesti alkoholin pauloihin. Monesti vain viikonloppuisin tekee mieli aina perjantaisin ns. nollata viikkoa. Koen olevani alkoholisti, vaikka sitä ei minusta ulospäin ehkä huomaa, koska osaan pitää kulisseja pystyssä. Olen tehnyt sitä jo vuosikausia, mutta ketuttaa tuo käyttäytymismalli. Toki on pitkiäkin kausia, kun en koske ollenkaan alkoon. Olen 40+ mies, jolla lapsia.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka tissuttelette alkoholia, miten sen teette.
Milloin aamusta aloitatte, kuinka usein ( aika) ja mitä määriä juotte silloin sinä hetkenä, kuinka pitkä tauko on seuraavaan hetkeen, mihin aikaan illalla lopetatte?
Oletteko pikku pöhnässä koko päivän?
Oletko itse absolutisti vai miksi olet kiinnostunut? Ylensähän kai alkoholistit ovat enemmän tällaisia tissuttelijoita, sellaiset umpideekut jotka itsensä joka päivä räkäkänniin juovat taitavat olla jatkuvasti harveneva luonnonvara ellei jo lähes tyystin kadonnut ilmiö.
Onhan myös paljon sellaisia alkoholisteja, jotka ei juo joka päivä mutta juodessaan juo pään täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka tissuttelette alkoholia, miten sen teette.
Milloin aamusta aloitatte, kuinka usein ( aika) ja mitä määriä juotte silloin sinä hetkenä, kuinka pitkä tauko on seuraavaan hetkeen, mihin aikaan illalla lopetatte?
Oletteko pikku pöhnässä koko päivän?
Oletko itse absolutisti vai miksi olet kiinnostunut? Ylensähän kai alkoholistit ovat enemmän tällaisia tissuttelijoita, sellaiset umpideekut jotka itsensä joka päivä räkäkänniin juovat taitavat olla jatkuvasti harveneva luonnonvara ellei jo lähes tyystin kadonnut ilmiö.
Ihmettelen tätä tissutus- sanaa, että tarkoittaako se sitä, että henkilö juo esim koko päivän ja on vähän huppelissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka tissuttelette alkoholia, miten sen teette.
Milloin aamusta aloitatte, kuinka usein ( aika) ja mitä määriä juotte silloin sinä hetkenä, kuinka pitkä tauko on seuraavaan hetkeen, mihin aikaan illalla lopetatte?
Oletteko pikku pöhnässä koko päivän?
Tuon miettiminen on vain herkuttelua ajatuksella. Varma tie rueta juomaan. Ei jatkoon.
No enpä tiedä. Tuollaisen jatkuvan tissuttelun haittavaikutuksetkin ovat niin suuret että niiden ajattelun luulisi vähentävän intoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka tissuttelette alkoholia, miten sen teette.
Milloin aamusta aloitatte, kuinka usein ( aika) ja mitä määriä juotte silloin sinä hetkenä, kuinka pitkä tauko on seuraavaan hetkeen, mihin aikaan illalla lopetatte?
Oletteko pikku pöhnässä koko päivän?
Oletko itse absolutisti vai miksi olet kiinnostunut? Ylensähän kai alkoholistit ovat enemmän tällaisia tissuttelijoita, sellaiset umpideekut jotka itsensä joka päivä räkäkänniin juovat taitavat olla jatkuvasti harveneva luonnonvara ellei jo lähes tyystin kadonnut ilmiö.
Ihmettelen tätä tissutus- sanaa, että tarkoittaako se sitä, että henkilö juo esim koko päivän ja on vähän huppelissa?
Varmaan juuri sitä se usein tarkottaa ettei missään vaiheessa juoda itseään niin kovaan humalaan että käytös oleellisesti muuttuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka tissuttelette alkoholia, miten sen teette.
Milloin aamusta aloitatte, kuinka usein ( aika) ja mitä määriä juotte silloin sinä hetkenä, kuinka pitkä tauko on seuraavaan hetkeen, mihin aikaan illalla lopetatte?
Oletteko pikku pöhnässä koko päivän?
Tuon miettiminen on vain herkuttelua ajatuksella. Varma tie rueta juomaan. Ei jatkoon.
No enpä tiedä. Tuollaisen jatkuvan tissuttelun haittavaikutuksetkin ovat niin suuret että niiden ajattelun luulisi vähentävän intoa.
Niinhän sitä luulisi, mutta ei läheskään aina vähennä. Jos haittavaikutusten tiedostaminen ja ajattelu aina vähentäisi intoa, ei tätäkään ketjua olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos aiheen nostamisesta esille. Päihdelinkin sivuilla on aika hyvä oma-apuohjelma niille, jotka haluaa asiaa miettiä. Kaikkien ei tarvi hakeutua AA:n tai Minnesotaan.
Itse olen 43 v nainen. Kotoa tuli vahva humalahakuinen suurkulutuksen malli sekä äidiltä että isältä. Muutenkin kulissien takana oli aika tunteeton ja masentava lapsuus. Oma elämä on ollut aika railakasta, samalla kuitenkin hyvin tavallista. Ole ollut aina tiiviisti opinnoissa, töissä, naimisissa, äiti. Samalla kuitenkin (itsellekin piilevää) masennusta, näkymättömyyttä, kyvyttömyytä puollustaa itseä ja siten kynnysmatoksi joutumista vähän kaikkialla. Muiden tunteiden ja tarpeiden imemistä ja itsensä rikkomista niihin.
Olen jo vuosia miettinyt, etä alkoholin käyttöä pitäisi vähentää. Jotenkin se ei vaan ikinä ole ylittänyt sellaisia kynnyksiä, että "herätys olisi tapahtunut". En vieläkään ole varsinaisesti kärsinyt alkon käytöstä ja siinä on hyötyjä. Ne on minusta syytä rehellisesti ottaa huomioon.
Nyt kuitenkin ajattelin, että pikku breikki ja vähentäminen on ajankohtaista. Päädyin siihen, ettei kannata odottaa mitään aivan ihmeellistä elämän parantumista ja voi olla, että joiltakin osaa tulee pettymyksiäkin asian suhteen. Kaksi viikkoa on menyt vasta juomatta. Nyt perjantai ja tuttuun tapaan mieli alkoi askarrella sen ajatuksen parissa, että eikö sitä nyt kumminkin voisi ja olin vähän ärsyyntynyt breikin ajattelusta. Tämä ketju tuli siis täydelliseen saumaan!
Mitä voisi nyt tehdä juomisen sijasta? Voisi mennä ulos. Aika ikävä ilma, mutta saa raitista happea ja kävelystä ei ole vielä ikinä tullut ikävä olo. Musiikin kuuntelu ja pikku siivous. Nautin siististä kodista, joten sekin voi piristää.
Siivous ja ulkoilu piristää aina, mutta voiko se korvata humalan tuoman unohduksen?
Ei se korvaa, mutta en ajatellutkaan sen korvaavan. Ajattelin aika rauhallisesti nyt odottaa, mitä sen unohduksen tilalle tulee vai tuleeko mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka tissuttelette alkoholia, miten sen teette.
Milloin aamusta aloitatte, kuinka usein ( aika) ja mitä määriä juotte silloin sinä hetkenä, kuinka pitkä tauko on seuraavaan hetkeen, mihin aikaan illalla lopetatte?
Oletteko pikku pöhnässä koko päivän?
Tuon miettiminen on vain herkuttelua ajatuksella. Varma tie rueta juomaan. Ei jatkoon.
No enpä tiedä. Tuollaisen jatkuvan tissuttelun haittavaikutuksetkin ovat niin suuret että niiden ajattelun luulisi vähentävän intoa.
Niinhän sitä luulisi, mutta ei läheskään aina vähennä. Jos haittavaikutusten tiedostaminen ja ajattelu aina vähentäisi intoa, ei tätäkään ketjua olisi.
Juu niin heh. En sitten ihan toisaalta tiedä kuinka tukevalla pohjalla oma raitistuminen on jos ei uskalla ajatellakaan juomista. Jokainen toki tyylillään mutta itselle näyttäisi sopivan paremmin se että melko objektiivisen oloisesti yrittää listata ne "hyödyt" ja haitat mitä kyseinen touhu aiheuttaa. Jos joku asia näyttäisi tuottavan elämään pelkkää iloa niin miksi se pitäisi lopettaa.
Itse en ainakaan enää koskaan halua kokea sellaista krapulaa minkä viime tissuttelun lopetettua tuli. Hyi hitto mikään nousuhumalan autuus ei ole sen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos aiheen nostamisesta esille. Päihdelinkin sivuilla on aika hyvä oma-apuohjelma niille, jotka haluaa asiaa miettiä. Kaikkien ei tarvi hakeutua AA:n tai Minnesotaan.
Itse olen 43 v nainen. Kotoa tuli vahva humalahakuinen suurkulutuksen malli sekä äidiltä että isältä. Muutenkin kulissien takana oli aika tunteeton ja masentava lapsuus. Oma elämä on ollut aika railakasta, samalla kuitenkin hyvin tavallista. Ole ollut aina tiiviisti opinnoissa, töissä, naimisissa, äiti. Samalla kuitenkin (itsellekin piilevää) masennusta, näkymättömyyttä, kyvyttömyytä puollustaa itseä ja siten kynnysmatoksi joutumista vähän kaikkialla. Muiden tunteiden ja tarpeiden imemistä ja itsensä rikkomista niihin.
Olen jo vuosia miettinyt, etä alkoholin käyttöä pitäisi vähentää. Jotenkin se ei vaan ikinä ole ylittänyt sellaisia kynnyksiä, että "herätys olisi tapahtunut". En vieläkään ole varsinaisesti kärsinyt alkon käytöstä ja siinä on hyötyjä. Ne on minusta syytä rehellisesti ottaa huomioon.
Nyt kuitenkin ajattelin, että pikku breikki ja vähentäminen on ajankohtaista. Päädyin siihen, ettei kannata odottaa mitään aivan ihmeellistä elämän parantumista ja voi olla, että joiltakin osaa tulee pettymyksiäkin asian suhteen. Kaksi viikkoa on menyt vasta juomatta. Nyt perjantai ja tuttuun tapaan mieli alkoi askarrella sen ajatuksen parissa, että eikö sitä nyt kumminkin voisi ja olin vähän ärsyyntynyt breikin ajattelusta. Tämä ketju tuli siis täydelliseen saumaan!
Mitä voisi nyt tehdä juomisen sijasta? Voisi mennä ulos. Aika ikävä ilma, mutta saa raitista happea ja kävelystä ei ole vielä ikinä tullut ikävä olo. Musiikin kuuntelu ja pikku siivous. Nautin siististä kodista, joten sekin voi piristää.
Siivous ja ulkoilu piristää aina, mutta voiko se korvata humalan tuoman unohduksen?
Ei se korvaa, mutta en ajatellutkaan sen korvaavan. Ajattelin aika rauhallisesti nyt odottaa, mitä sen unohduksen tilalle tulee vai tuleeko mitään.
Näinhän se varmaan kannattaakin ajatella. Päivä kerrallaan. Lukuisat kokemukset sanovat että ajan kanssa paranee. Ei se tietenkään välttämättä niin käy mutta voihan se olla että käykin.
Umpirehellinen pohjalaisvaimoni ei ole koskaan juonut salaa, koska hänelle alkoholi on VAIN seurustelujuoma. Eläkeläisinä olemme kaiken ympäri vuorokauden niin yhdessä, alkoholiliike on naapuripitäjässä ja pidän niin tarkkaa kirjanpitoa raha-asioistamme, ettei vaimon salassajuonti olisi mahdollista. (Vaimo arvostaa kirjanpitoani).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erinomainen päätös. Harva onnistuu raitistumaan yksin, joten vertaistuki on ehdottoman tärkeää. Hakisin sinuna kuitenkin vertaistukea jostain muualta kuin vauvapalstalta.
Päihderiippuvuuteen on olemassa myös toimivia hoitoja, itse kävin minnesota-hoidon.
Tsemppiä raittiuteesi, päivä kerrallaan❤️
Minut vähäteltiin ulos kerhosta. Kun tulin paikalle, minulta kysyttiin, tulenko suoraan katkolta. Kun kuulivat, että join viikonloppuisin viiniä, porukan ilmeet olivat näkemisen arvoiset. Vain ojasta nousseet katkon kautta sinne selvinneet olivat niitä oikeita tervetulleita kerholaisia. Omin voimin tulleet, omasta alkon käytöstä huolestuneet eivät olleet mitään.
En ole koskaan törmännyt vähättelyyn vertaistukiryhmissä. Suurin osa päihdeongelmaisista ymmärtää, ettei tämä ole mikään kilpailu.
Hyvä, ettet ole törmännyt, mutta olen kuullut, että se ei ole harvinaista. Se pitäisi nostaa kyllä puheeksi noissa ryhmissä!
Mä olen 36-vuotias nainen ja yrittänyt jo vuosia vähentää. Juon yleensä kahtena viikonloppuna kuukaudessa, kun lapset ovat isällä ja silloin juon yleensä aina humalaan asti ainakin pe tai la, joskus molempina päivinä. Olen aika pieni, joten 6 annosta vielä riittää siihen. Miesystäväni ei ole vuosiin enää juonut ja haluaisin senkin takia vähentää. Häntä ei juominen haittaa, kokee jopa että olen rennompi pikkupäissäni ja varmaan sekin totta. Viikot teen hulluna töitä enkä silloin tissuttele iltaisin. Tavoite vähentää ainakin niin, ettei enää yli kolmea annosta menisi viikonlopussa. Huolissani olen, koska olen aina treenannut paljon ja ollut energinen, mutta viime aikoina olen entistä väsyneempi enkä jaksa enää juurikaan ylimääräistä jumppailla ja olen viikolla todella väsynyt, koska tykkään sitten juodessani kuunnella musiikkia ja valvoa myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi viinattomat viikonloput tuntuivat tyhjiltä. Sitten psyyke ja serotoniinitasot tasaantuivat, ja nyt nautin enemmän myös selvänä. Pitää ehdollistua siihen, että rentoutuminen voi olla teekuppi eikä viinilasi. Toki pienessä tai isommassakin sievässä on mukava olla, ja aion olla joskus jatkossakin. Mutta huomattavasti harvemmin.
T. 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virkeää huomenta. Tänään päivä 41. Ihana olo. Vielä ei ole tehnyt mieli alkoa ja toivon kovasti, että jatkossakin olisin raitis. On tämä hieno kokemus.
Olipa huojentavaa löytää ihan sattumalta tämä Vauva-AA-tukiketju. Se on helppoa huudella, että mene AA:han, Minnesotaan tai työterveyteen. Ei ole. En jaksaisi enää yhtään tätä alkoholismia kohti kulkevaa tietäni. Tosin kukaan, kukaan ei voisi ulkoa päin arvata tilannettani ja sitä miten hurjia määriä elimistö jo kestää arki-iltoinakin. Yritän päästä sen syvimmän syyn kimppuun, miksi juon, mitä tunnetta tai pelkoa turrutan. Sen jälkeen osaisin käsitellä sitä asiaa ehkä kuntoon. Sen olen tästä oppinut, että en ikinä kohtele ylimielisesti oman lähikaupan kulmilla päivystäviä tyypillisiä alkoholisteja. Heilläkin on pohjalla joku syy tähän perkeleeseen nimeltä pakkojuominen.
Huomenta täältäkin, siltä 43 vuotiaalta ”perus persjalkaiselta suomalaiselta naiselta”. Raittiina meni täälläkin viikonloppu. Lopulta, kun siihen pääsi kiinni perjantain aikana, niin rullasi aika kivasti itsestään.
Jaksamista on ollut paljon enemmän, kuin normaalisti. Olen liikkunut enemmän ja kämppä on siisti. Tunnepuolella ei mitään ihmeellistä eloa. Mutta se varmaan onkin se mun perimmäinen syy juoda. Tai yksi niistä. En pysty läheisyyteen ja todelliseen yhteyteen ja rakkaudellisiin tunteisiin. Mut on rikottu niissä niin pahasti. Ei auta, kun yrittää eteenpäin.
Tsemppiä muillekin.
Nostan. Kiva olis kuulla ihmisten kokemuksia aiheesta. Meitä on Suomessa aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka tissuttelette alkoholia, miten sen teette.
Milloin aamusta aloitatte, kuinka usein ( aika) ja mitä määriä juotte silloin sinä hetkenä, kuinka pitkä tauko on seuraavaan hetkeen, mihin aikaan illalla lopetatte?
Oletteko pikku pöhnässä koko päivän?
Kun putki lähtee, niin se alkaa yleensä känni-illasta. Aamulla herään 8-9 aikaan alkoholivieroitusoireyhtymään. Tuon voi googlailla jos kiinnostaa, mutta lyhykäisyydessään se on krapulaa huomattavasti vahvempi ns. super-krapula. Juopoille tuttu hermoston ylikiihtymystila.
Mitään ei pysty syömään, eikä kyllä kahvikaan maistu. Siihen otan 2-3 isoa tölkkiä olutta. Kello tulee 11 ja sitten olo on normaali. Voi syödä ja juoda ja hermosto rauhottuu. Kello tulee ehkä 13 ja oireet alkavat palaamaan. Sama homma ja sama määrä. Olo normalisoituu ja hermosto rauhoittuu. Kello tulee 15-16 ja oireet palaavat. Enää ei usein pari kolme olutta nyt riitäkään. Hermosto ei meinaa rauhoittua. Tällöin määrä nousee. Oluiden lisäksi viskiä, punaviiniä tai ihan mitä alkoholia ny tahansa. Siitä se nousee humalaan, joka EI OLE iloinen nousu. Se on juuri sellainen hidastuminen -> pöhnä. Siinä sitten jonnekin ilta 21 tai 22 ja nukkumaan. Kolmanteen päivään sitten herääkin usein jo klo 05-06 ja rumba alkaa alusta.
Kaksi vuorokautta juomatta - tämä on mulle iso saavutus!
Siivous ja ulkoilu piristää aina, mutta voiko se korvata humalan tuoman unohduksen?