Epäammattimaisinta mitä lääkäri on sinulle sanonut/tehnyt

Kerran klinkkasin lääkäriin akuutin iskiaksen kanssa. En kyennyt edes kävelemään, pyörän satulan päällä makaamalla pääsin ähisten eteenpäin.

Lääkäri totesi, että "olette obeesi". Siinä oli koko hoito. BMI on 28.

En enää ihan helposti vaivaa lääkäriä liikuntakivuissa, kun tiedän jo yleispätevän syyn kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kerran klinkkasin lääkäriin akuutin iskiaksen kanssa. En kyennyt edes kävelemään, pyörän satulan päällä makaamalla pääsin ähisten eteenpäin.

Lääkäri totesi, että "olette obeesi". Siinä oli koko hoito. BMI on 28.

En enää ihan helposti vaivaa lääkäriä liikuntakivuissa, kun tiedän jo yleispätevän syyn kaikkeen.

Hienoa, silloin lääkäri osui oikeaan. Nyt voit tehdä asialle jotain.

ylioppilasvuonna jatko-opiskelupaikkaan piti hankkia lääkärintodistus yleisestä terveydentilasta. No, kesäaikaan paikkakunnan ainoassa avoinna olevassa tk:ssa oli joku kandi vissiin töissä. Todistusta varten näkö ja kuulo ja niin edespäin ja tietty piti kuunnella keuhkotkin, no, siinä kuuntelussa sitten jätkä käyttäytyi vähän kummallisella tavalla kun istuin kuunneltavana paidatta.

Että sillä lailla. Ällötys. Taisi jätkää naurattaa sekin, mihin kouluun olin hakemassa. Sisälähetysseuran kasvattajaopisto.

Epäammattimaista nuorena ollesna koettua oli sekin, että kesätyöpaikan terveystarkastukseen kuuluvasta labrasta oli annettu tulokset sukulaiselle, kun ei terveydenhoitaja tavoittanut minua itseäni... Eihän niitä sukulaiselle saa antaa!

Meidän työterveyteen ei kuulu erikoislääkärin palveluja, joten työterveyslääkäri pyysi minua menemään julkiselle puolelle ensin terveysaseman lääkärille, että voisinko saada sieltä lähetteen erikoissairaanhoitoon. Varasin sitten tällaisen ajan, meni yli kuukauden päähän kun terveysasema kertoi että siellä on tosi pitkät jonot. Taisikin lääkäri olla todella stressaantunut. Heti ensimmäisenä kun kerroin, miksi olen tullut vastaanotolle, hän alkoi huutaa ja raivota että miksi minä olen tänne tullut. Kuulemma työterveyslääkäri olisi itsekin voinut kirjoittaa lähetteen. No, minähän en sitä tiennyt, vaan tottelin mitä lääkäri pyysi tekemään.

Lääkäri varmaan tajusi itsekin olleensa epäasiallinen, kun alkoi minulle huutaa, koska yritti sitten rauhoittua. Seuraava pimahdus kuitenkin tuli, kun hän yritti Kannasta katsoa mitä labrakokeita minusta oli työterveydessä otettu. Kannan käyttöliittymä oli tässä kuulemma tosi huono ja oikeiden tietojen löytäminen vaikeaa, ja taas huudettiin.

Varmaan pahin on että lääkäri väitti veriryhmääni eriksi kuin se oikeasti on. Olin menossa leikkaukselliseen toimenpiteeseen ja lääkäri vaan väitti veriryhmääni plussaksi kun olen oikeasti A-. Tästä jankkasimme jonkun aikaa mutta lääkäri pysyi kannassaan. Itselläni on kyllä lapsuudenajan paperit joissa on testattu veriryhmä tuolloin ja se on kyllä miinusmerkkinen jne. 

Lääkäri suhtautui muutenkin minuun kuin tautiseen ja oli aivan raivona. Sanoi tehneensä pitkää päivystysvuoroa mutta purki kiukkunsa minuun jolla oli terveysmurheita ja olin hädissäni ja avuton niin olin ilmeisesti otollinen kohde hänen purkauksilleen. Kokonaisuutena tuo oli aivan hirveä kokemus. 

YTHS:n gynekologi yritti väkisin laittaa hormonikierukkaa minulle, vaikka tahdoin kuparisen. En tiedä mikä Mirena-psykoosi hänellä oli kun kupariselle ei ollut mitään estettä.

Toinen lääkäri oli sitä mieltä, että vatsavaivani ovat toiminnallisia ja käski vaan katsoa ruokavaliota. Ei oltu tehty mitään muita tutkimuksia kuin verikoe, jossa hemoglobiini oli alhainen ja tulehdusarvot koholla. Silloin söin 80mg Somacia joka päivä ja kärsin kivuista ja oireista kuitenkin, ja taustalta paljastuikin lopulta vuotava vatsahaava.

Musta tuli lääk.inhooja ja syystä.Oli yli 2vk.rintakipua.Tiedän joudun syömää kipulääk.kuin leipää.Ja sydän ottaa pultit.Sydänfilmiin pääsin.Siihen kivut loppu.Olin kuulemma iloinen.Se poistettiin myöh.kannasta.Olen lääkekielteinen..työnnettäs lääkettä lääkkeen perään.Kaikkein kauheinta kivut.Jos syöpä niin kipua ei hoideta.Keuhkossa on vika,siitä keuhkokuum.tehtiin rasvakertymä..painoin 55kg.keuhkokuume.Keuhkolääk.80-luvulla,sanoi seuraa ettei tuu mitään.Se kasvanut ilm.hengitysoir.Tää on jäätävää terv.kesk.asiointi..en mielellään.Kerran oli kiire piti kiikuttaa kusipurkki pueni en päässyt labraan tylytettiin odottaa ei edes näytettä voinut viskata pöydänkylmalle.Lähdin asioille,palasin tuomaan näyt.Taas kerkesin paikkasn c ajoissa..Mullekkin sairaalassa sanottiin kauniit rinnat miksi niitä peittelet..rauhaspatti oli kyljessä 20v olin..

Olin syönyt monta antibioottikuuria ja minulle oli tullut siitä hiivatulehdus, jonka takia menin lääkäriin. Mieslääkäri sanoin tähän; "Hivaa voi olla myös suussa. Suihinottoa kannattaa harrastaa kumin kanssa".

Sitten puhui hedelmistä ja banaaneista...

Eikä sanonut asiallisesti, vaan vihjaillen. Oli kyllä tosi limainen tyyppi 🤮

Olin syönyt monta antibioottikuuria ja minulle oli tullut siitä hiivatulehdus, jonka takia menin lääkäriin. Mieslääkäri sanoi tähän; "Hiivaa voi olla myös suussa. Suihinottoa kannattaa harrastaa kumin kanssa".

Sitten puhui hedelmistä ja banaaneista...

Eikä sanonut asiallisesti, vaan vihjaillen. Oli kyllä tosi limainen tyyppi 🤮

Olin 20-vuotiaana psykiatrilla ensimmäistä kertaa masennuksen takia, kun olin keskeyttänyt opintoni ja ilta- ja viikonlopputöissä jaksoin just ja just käydä. Kys. psykiatri on tähän astisista lääkäreistä ylimielisin, ketä olen koskaan tavannut.

Kirjasi kantaan, että olen jotenkin "kehittymättömän oloinen". Seuraava lääkäri kirjasi "ikäisensä oloinen". En tiedä, miksi tää jotenkin jäänyt mieleen.

Keuhkot oli olleet pitkään kipeät. Lääkäri kuunteli ja sanoi ettei niissä mitään vikaa ole. Rupesi kysymään mun mielenterveydestä ”onko sulla useinkin tällaisia vainoharhoja? ”. Lopuksi sanoi että minulla on varmaan paniikkihäiriö. Kumma juttu, toinen lääkäri löysi vian ja antoi lääkityksen.

"Kyllähän minäkin piristyisin, jos ottaisin tyroksiinia."

Totesi endokrinologi autoimmuuni-kilpirauhaspotilaalle, päättäen samalla jättää potilaalta lääkkeen kokonaan pois. Kuukausi myöhemmin tyroksiini oli pakko aloittaa uudelleen.

Lääkäri A 25-vuotiaalle: "Kaikkihan me joudumme ihoamme rasvailemaan.". Lääkäri B 30-vuotiaalle: "Kaikillehan meille iän myötä tulee kremppaa." kun valitin nivelten kivuista ja jäykkyydestä. Monet reumakokeet ja reumalääkärit läpikäyneenä vihdoin 55-vuotiaana (muutettuani ulkomailla) sain diagnoosin: psoriaasiartriitti (psoriatrinen reuma). 

Menin nuorena valittamaan unettomuudesta, niin lääkäri sanoi ensi töikseen ikävään sävyyn, vähän veemäisesti kuin lapselle olisi puhunut "eikö tule uni silmään". Pyysi käynnin lopuksi anteeksi, mutta nuorena ja kokemattomana en oikein osannut reagoida tähän. Vaikutti minuun sen verran, että en ole oikein koskaan uskaltanut hakea apua unettomuuteen, ja koen edelleen, että vaiva on jotenkin vähäpätöinen, että sen takia kannattaisi lääkärille mennä. Kroonisesta unettomuudesta 25 vuotta kärsinyt.

"Ei meillä ole aikaa monille vaivoille, tilaa uusi aika jos on enemmän vaivoja!"