Kuinka tärkeitä työkaverit ovat sinulle?

He lisää sut uudelleen kun otat edellisen pyynnön pois. :) En koskaan ota asiaa puheeksi.

Tekemisissä voi olla ja läppää heittää, mutta eivät he niin tärkeitä oikeasti ole. Pakollinen ”paha”, joten miksi ei ottaisi siitä irti sosiaaliselta kannalta.

Mullla on lapsesta saakka ollu sillleen että muutamia kavereita, lapsuuden kavereita ja muuutamia uusia. Ja 5 vuotiaaasta saakka musiikki ja urheilu olllut läsnä. Urheilua suurimmaksi osaksi kavereiiden kansssa. Lapsuuden kaverit joiista varmaan kaikki on käyneeet korkeakoulun. mutta 2010 ei ketäään.

Mukavaa porukkaa meillä töissä on, mutta en ole helposti lähestyttävä enkä innokas osallistumaan yhteisiin juttuihin. Autan kyllä aina, kun apua pyydetään, ja välillä pyydän itse.

Useimmiten mukavia ja tärkeintä, että tekevät luotettavasti työnsä. Tunnelma muodostuu töiden hoitumisesta porukan kesken.

Someen en yleensä enää nykyään lisää. Yhden hyväksyin ystäväkseni puolisen vuotta sitten ja huomasin, että hänellä oli todella huoliteltuja kuvia kuten hääkuvia. Minulla vähän erilaisia, enkä ole kaikissa laittautunut. Johtuikohan siitä vai töiden muutoksesta, ettei sitten enää halunnutkaan olla tekemisissä. Ehkä kiiltokuvaprinsessat haluavat ystäväksi kaltaisiaan.

Kiiltokuvaprinsessa...

Sun prinsessat on särkyneet jo aikoja sitten.

Vaikea sanoa. Aloitin työt korona-aikoina enkä ole useimpia työkaverista edes tavannut. Osan olen nähnyt muutamia kertoja, mutta en minä heitäkään varsinaisesti tunne. En tiedä, haluaisiko heidän kanssaan yrittää ystävystyä vai ei. 

Tämä on ensimmäinen valmistumisen jälkeinen työpaikkani ja olen kyllä ajatellut, että panostaisin enemmän ihmisiin tutustumiseen kuin aiemmin. Aiemmat työni ovat olleet kesätyöitä tai muita lyhytaikaisia työsuhteita ja niissä olen jäänyt hieman ulkopuoliseksi ihan omasta halustani, kun en ole oikein jaksanut pyrkiä mukaan porukoihin vain lyhyeksi ajaksi.

Kyllä selllainen eloisuus ja energia ympärillä kun on urheiilujoukkueissa ollu lapsesta saakka niiin on aina hienoa. Itte olen ehkä vähän selllanen ns raipe helminen että ennmin syöttelen kun teeen itse maalin.

En vietä aikaani työn ulkopuolella. Töissäkin hoidan työt työnä, enkä lörpöttele omista asioistani. Parin kanssa juttelen kyllä musiikista, koska maku on samanlainen, mutta siinäpä se. 

En jaksa enää kiinnostua. Ne jotka tunnen vanhastaan ovat ihan kivoja. Uudet ovat nokka pystyssä, koska ovat nuorempia. Mutta se on heidän ongelmansa.

Mulla on itseäni hiukan vanhempi mies pomona ja hänen nuori sukulaispoika työkaverina. Jo pelkät kahvitauot on kiusallisia, joten en pidä niitä ollenkaan. Ei ole mitään puhuttavaa, jos ei keksi väkisin jotain työasiaa. Pidän työstäni muuten ja pomo on ihan kiva pomona, joskin aika vanhanaikainen monessa asiassa. Mutta työkavereiden kanssa en ole yhtään missään tekemisissä työasioiden ulkopuolella. 

Ovat tärkeitä ja meillä on mukava työyhteisö. Emme juurikaan näe työpaikan ulkopuolella, mitä nyt pari kertaa vuodessa jossain illanistujaisissa tai pikkujoulussa. Meillä on kuitenkin Whatsapp-ryhmä, jossa aina välillä viestitellään työajan ulkopuolella. Joskus viestit ovat työhön liittyviä, mutta useimmiten rentoa huumoria ja muuhun kuin työhön liittyvää.

Työkaverit ovat usein välttämättömiä, jotta saa työnsä tehtyä hyvin. Kukaan ei ole sellainen guru, että hallitsisi kaiken yksin. Useimmat ihmiset kuitenkin vievät enemmän energiaa kuin antavat. Kaikenlainen draama ja toisten yksityisasioista juoruilu tai spekulointi on erittäin raskasta käytöstä. Kuten myös ala-arvoinen käytös, kuten nimittely ja kiukuttelu. Hienoin hetki onkin, kun työkaverit lähtee töistä iltapäivällä ja jää yksin toimistolle.

Miksi kiltitkin naiset - sellaiset, joilla on revityt farkut, valkoinen t-paita, pitkät hiukset ja rannekoruja - huomaavat vain ne jännimmät kundit, kiltin miehen katsellessa ujosti sivummalta sitä vehtausta? 🥺

Meillä on hyvä työporukka. Osan kanssa olen viettänyt aikaa ihan vapaa-ajallakin. Tämä korona-aika on kyllä yhtä myrkkyä, kaipaan työyhteisöäni. Meillä on uusia työntekijöitä, joihin en ole valitettavasti päässyt edes kunnolla tutustumaan. Varmaan hankalaa tulla uuteen työyhteisöönkin tällaisena aikana. Odotan, että jossain vaiheessa päästään taas koko porukka toimistolle. Toki etätyö on varmasti tullut osin jäädäkseen.

No eipä kovinkaan. Työ on melko itsenäistä eikä minulla ole juuri mitään yhteistä yhdenkään työkaverin kanssa. Yksi heistä on tosin ihan mukavaa katseltavaa.

Meillä on ihan hyvä työyhteisö ja tiedän monien viettävän vapaa-aikaakin paljon yhdessä. Itse olin myös aluksi mukana, mutta ajan mittaan olen ottanut etäisyyttä ja nyt pyrin pitämään kaiken kommunikaation työajalla.

Syy on niinkin yksinkertainen kuin juoruilu. Jos vapaa-ajalla kerro jotain itsestäni, en halua että tästä keskustellaan työpaikalla. Paljon helpompaa pitää työminä erillään.

Työt saa paremmin tehtyä etänä, mutta työkavereihin ei kyllä tutustu yhtään.

Sellainen periaate on väsyvänä ihmisenä, että lapsille ja miehelle ensiksi huomio ja sen jälkeen jos jää aikaa muille, niin hyvä, mutta en soimaa itseäni.

En esimerkiksi voisi hengailla muiden kanssa ja jättää omat lapset paitsioon.

Sellainen periaate. Ihmisen jaksamisen resurssit on aika rajalliset.