Lue keskustelun säännöt.
Kaverini todella ylipainoinen, voiko syynä olla psyykkiset syyt, ns. tunnesyöminen
Maisuli
09.03.2021 |
Ollaan molemmat reilu nelikymppisiä, minä suht normaali mutta hän sairaalloisen ylipainoinen. Ollaan oltu kavereita nuoruusvuosista asti ja silloin hänella oli alkava lihavuus mutta ei mikään paha kuitenkaan. Tässä reilun 20 vuoden aikana hänelle on tullut extraa 2-3 kiloa joka vuosi ja nyt sitä alkaa olla todella pahasti. Olen silloin tällöin yrittänyt tiedustella miksi hän syö liikaa koska näen jo miten paha hänellä on olla painon takia ja häpeää paljon.Lähinnä herkuttelee siis ihan karkeilla ja kekseillä. Ei muuten syö mitenkään poikkeavasti. Kerran hän sitten avautui ja kertoi että lapsuus on ollut niin turvaton, paljon pelkotiloja , riitoja, nälkää, kiusaamista jne. ja ainoa lohtu oli jos joskus sai karkkia tai muita herkkuja, silloin hän oli onnellinen vähän aikaa kun sai herkkuja Tämä lohdutus ja palkitsemis tapa on kuulemma kasvanut hänen sisimpään niin vahvasti että oli ilo tai suru niin siihen syödään herkuttelemalla ja vain siitä tulee hänelle hyvä ja turvallinen olo. Mikään muu ei tuo sellaista oloa kuin suun kautta saatu nautinto. Tämä on kierre koska herkut syötyään hän sitten tuntee voimakasta häpeää ja masentuu entisestään. Ja siihen pahaan oloon sitten seuraana päivänä syödään lisää. On yrittänyt hakea apua mutta toistaiseksi on vain ahdistunut niistä lisää. Mitä voisi tehdä, kellään kokemuksia?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä huomaa hyvin sen miten ihmiset tuomitsee heti jos joku on ylipainoinen. Ajatellaan heti että itse sitä ostaa ja suuhun mättää ja sille ei saa antaa mitään apua tai armoa, oma vika. Syyllinen! Vaikka oikeasti ilmiö alkaa olla ihan kansanterveydellinen ongelma . Syitä voi olla vaikka mitä ja ihminen on kokenut jotakin todella ikävää kun tuollainen kierre pääsee syntymään. Meillä Suomessa ei hirveästi tueta ihmistä jos hän syö pahaan oloonsa. Vaikka pitäisi auttaa isolla sydämellä ja tukea! Kaiken maailman muista syistä kyllä ollaan likistelemässä ja sympateeraamassa ja voivottelemassa. Mutta jos oot ylipainoinen ja lihava, olet itse siihen täysin syyllinen koska kukaan ei ole pakottanut sinua syömään itseäsi niin lihavaksi. Meillä on vieläkin tosi alkeellinen ja outo yhteiskunta.
Mitä ihmettä? Ylipainoahan pidetään aivan liian normaalina, ja siksi siihen ei kukaan uskalla edes puuttua. Siihen pitäisi kunnolla saada apua, ja myöntää sen usein olevan sairaus. Sama kuin alkoholisteja ja narkkareita pitäisi muka hyssytellä ja ymmärtää, että ihan normaaliahan sen vaan on. Toki heitäkin pitää ymmärtää ja auttaa, mutta ainakin se myönnetään suoraan, että he ovat riippuvaisia ja hoidon tarpeessa.
No ei pidetä normaalina? Lihavathan ovat kuulemma kaiken pahan alku ja juuri ja sairaan rumiakin vielä ja vievät terveydenhuollon resurssit syöpäsairailta taaperoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta mielestäni ylipainosta tehdään nykyään liian normaalia, siitä tehdään jopa ehkä uusi tavoitetila. Ns. paljon puhuttu kehopositiivisuus. On kaiken maailman vaakakapinat ja Jenny Lehtinen saarnaa miten on OK olla läski ja ruma. Järjestetään kulkueita ja tapahtumia. Yhtälö on melkoinen kun oikein ylikorostetusti annetaan nuorille ymmärtää että on ok mättää herkkuja nassuun ja kun lihoo niin se vaan kuuluu asiaan ja sekin on tosi hieno juttu että oot paksukainen. Tähän mäkkärit ja heset ja kauppojen irtokarkkitarjoukset tyyliin 5 euroa kilo...ei oo hyvä yhtälö.
Siis ihminen on onnellinen kun hänellä on hyvä ja itsevarma olo sisältäpäin. Sitä on vaikeaa olla ylipainoisena vaikka niin väitetäänkin. Elimistöllä on vaan paha olla kun on läskiä ympärillä ja se vaikuttaa kaikkeen, hormoneihin, kuukautisiin, mielialaan jne....se on vaan pahasta. Jokainen saa olla mitä haluaa ja se ei kenellekään kuulu-sitä en itsekään ymmärrä että joitakin kiusataan tai arvostellaan sen takia mitä hän on, lihava, laiha,tatuoitu, värillinen jne...ei mitään väliä. Mutta yhteiskunnan ei tule tukea sitä että on OK lihoa. Lihomisen takana on aina jokin syy , tunnetilan häiriö. Se pitää selvittää terapialla. Terapia vaan monesti pitää maksaa itse ja kun se kestää helposti vuoden , pari ehkä enemmänkin niin ei näillä terveydenhuollon hinnoilla ole siihen kellään varaa vaikka Kela osan maksaakin. Helpompaa on vaan palata sen 5euroa/kilo karkkipussin ääreen, se on paras terapeutti...mutta samalla se ruokkii loputonta kierrettä.
Joku sanoi aikaisemmin, että ei kai kukaan tahallaan itseään lihota. Minä lihotin. Jatkuva seksuaalinen ahdistelu esim. julkisissa liikennevälineissä 12 vuotiaasta lähtien (tissien puristelu, käsien työntäminen jalkoväliin, rasvaisten juttujen puhuminen) kenenkään siihen puuttumatta ja auttamatta sai aikaan sen, että päätin, että minun täytyy olla miesten silmissä mahdollisimman vähän houkutteleva. Tiesin, että se tarkoittaa lihavaa. Nyt kun painan yli 130 kiloa, saan vihdoin olla rauhassa. En aio laihduttaa.
Sitä kun on kaunis nainen niin siitä joutuu vähän kärsimään.
Lihavuus on ongelma. Yhteiskunnan sekä yksilön kannalta. Jokainen on tietysti vastuussa siitä, mitä syö, mutta yhteiskunnassa voitaisiin tehdä toimenpiteitä, joilla suunnattaisiin epäterveellisen ruuan vaikeampaa saatavuuteen. Makeisvero, tuoreiden kasvisten verovapaus nyt aluksi. Syömishäiriöisille apua saatavaksi. Siis oikeaa apua, lääkärin saarna + esite diabeteksen vaaroista ei auta syömishäiriöstä pätkääkään. Sen tajuaminen, että ihmisten kropat toimivat eri tavalla. Arkiliikuntaan panostaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan loogiselta ja siltä, että hän on oikeasti miettinyt asiaa.
Jotain ammattiapuahan hän varmaan tarvitsisi asian työstämiseen.
En usko, että sinä voit juurikaan auttaa, paitsi mitä nyt ehkä sen verran, ettet koskaan tee hänelle aloitetta herkkujen syömisestä, et näytä herkuttelun "mallia" hänen seurassaan, pidät omat määräsi kohtuullisina tai jopa ostat itse jotain terveellisempää, vaikka ystäväsi herkkuja ostaisikin. (En tarkoita, että sanallakaan alkaisit jeesustelemaan tällä, vaan että ihan eleettömästi tekisit, ettet ainakaan yllyttäisi häntä herkuttelemaan / antaisi oikeutusta seuran kautta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni ylipainosta tehdään nykyään liian normaalia, siitä tehdään jopa ehkä uusi tavoitetila. Ns. paljon puhuttu kehopositiivisuus. On kaiken maailman vaakakapinat ja Jenny Lehtinen saarnaa miten on OK olla läski ja ruma. Järjestetään kulkueita ja tapahtumia. Yhtälö on melkoinen kun oikein ylikorostetusti annetaan nuorille ymmärtää että on ok mättää herkkuja nassuun ja kun lihoo niin se vaan kuuluu asiaan ja sekin on tosi hieno juttu että oot paksukainen. Tähän mäkkärit ja heset ja kauppojen irtokarkkitarjoukset tyyliin 5 euroa kilo...ei oo hyvä yhtälö.
Siis ihminen on onnellinen kun hänellä on hyvä ja itsevarma olo sisältäpäin. Sitä on vaikeaa olla ylipainoisena vaikka niin väitetäänkin. Elimistöllä on vaan paha olla kun on läskiä ympärillä ja se vaikuttaa kaikkeen, hormoneihin, kuukautisiin, mielialaan jne....se on vaan pahasta. Jokainen saa olla mitä haluaa ja se ei kenellekään kuulu-sitä en itsekään ymmärrä että joitakin kiusataan tai arvostellaan sen takia mitä hän on, lihava, laiha,tatuoitu, värillinen jne...ei mitään väliä. Mutta yhteiskunnan ei tule tukea sitä että on OK lihoa. Lihomisen takana on aina jokin syy , tunnetilan häiriö. Se pitää selvittää terapialla. Terapia vaan monesti pitää maksaa itse ja kun se kestää helposti vuoden , pari ehkä enemmänkin niin ei näillä terveydenhuollon hinnoilla ole siihen kellään varaa vaikka Kela osan maksaakin. Helpompaa on vaan palata sen 5euroa/kilo karkkipussin ääreen, se on paras terapeutti...mutta samalla se ruokkii loputonta kierrettä.
Ei ole mitään takuuterapiaa. Täällä palstalla moni kuvittelee, että terapiaan kun vaivautuu, se varmasti auttaa. Terapeuteissa ja heidän työtavoissaan on paljon toimimattomia.
Vierailija kirjoitti:
En lue aloitusta, mutta ylipainoisilla on aina syömishäiriö.
Sillä pari kiloa ylipainoisella ei tosiaan ole aina syömishäiriötä - eikä edes 10 kg ylipainoisella. Se on pääasiassa laiskuutta ja kulutus ja kalorit eivät ole balanssissa. Nämä oikeasti lihavat sitten kyllä kärsivät aika usein monenlaisista mielenterveysongelmista, kuten syömishäiriöstä ja masennuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi aikaisemmin, että ei kai kukaan tahallaan itseään lihota. Minä lihotin. Jatkuva seksuaalinen ahdistelu esim. julkisissa liikennevälineissä 12 vuotiaasta lähtien (tissien puristelu, käsien työntäminen jalkoväliin, rasvaisten juttujen puhuminen) kenenkään siihen puuttumatta ja auttamatta sai aikaan sen, että päätin, että minun täytyy olla miesten silmissä mahdollisimman vähän houkutteleva. Tiesin, että se tarkoittaa lihavaa. Nyt kun painan yli 130 kiloa, saan vihdoin olla rauhassa. En aio laihduttaa.
Todella moni sairaalloisen ylipainoinen on kokenut lapsuudessaan seksuaalista hyväksikäyttöä tai muita voimakkaita turvattomuuden tunteita.
Kaverillesi paino on kerääntynyt keskimäärin syöden n. 60kcal ylimääräistä per vuorokausi. Eli esim. Yksi keksi liikaa. Eli ei ollenkaan mahdotonta tapahtua eikä niin hirveää mässäilyä ole vaatinut. Lihomisessa on juuri tämä salakavaluus, jos tulee vuosittain se 3kg lisää niin pitkällä välillä se näkyy.
Ja moni lihava syö jo erittäin hyvin ja terveellisesti mutta joutuu kantamaan niitä kilojaan, jotka jossain elämänvaiheessa on tullut hankittua, mukanaan.
Laihtuminen vaatii kuitenkin melko paljon, jos elämäntilanne tai tunnetaakka(esim. jo siitä lihomisesta ja muiden suhtautumisesta) stressaa, on vaikea siihen päälle vähentää syömistä normista alas.
Miten niin voiko olla, eikö se juuri sanonut, että siitä on kyse?
Mutta ei kuulu itseasiassa sulle mitä ja miksi.