Kaverini todella ylipainoinen, voiko syynä olla psyykkiset syyt, ns. tunnesyöminen
Ollaan molemmat reilu nelikymppisiä, minä suht normaali mutta hän sairaalloisen ylipainoinen. Ollaan oltu kavereita nuoruusvuosista asti ja silloin hänella oli alkava lihavuus mutta ei mikään paha kuitenkaan. Tässä reilun 20 vuoden aikana hänelle on tullut extraa 2-3 kiloa joka vuosi ja nyt sitä alkaa olla todella pahasti. Olen silloin tällöin yrittänyt tiedustella miksi hän syö liikaa koska näen jo miten paha hänellä on olla painon takia ja häpeää paljon.Lähinnä herkuttelee siis ihan karkeilla ja kekseillä. Ei muuten syö mitenkään poikkeavasti. Kerran hän sitten avautui ja kertoi että lapsuus on ollut niin turvaton, paljon pelkotiloja , riitoja, nälkää, kiusaamista jne. ja ainoa lohtu oli jos joskus sai karkkia tai muita herkkuja, silloin hän oli onnellinen vähän aikaa kun sai herkkuja Tämä lohdutus ja palkitsemis tapa on kuulemma kasvanut hänen sisimpään niin vahvasti että oli ilo tai suru niin siihen syödään herkuttelemalla ja vain siitä tulee hänelle hyvä ja turvallinen olo. Mikään muu ei tuo sellaista oloa kuin suun kautta saatu nautinto. Tämä on kierre koska herkut syötyään hän sitten tuntee voimakasta häpeää ja masentuu entisestään. Ja siihen pahaan oloon sitten seuraana päivänä syödään lisää. On yrittänyt hakea apua mutta toistaiseksi on vain ahdistunut niistä lisää. Mitä voisi tehdä, kellään kokemuksia?
Kommentit (32)
Mulla tuli vauvelin jälkeen 53 kg. Vaikea saada pois. Kuurit kokeiltu ja tabut napsittu, vaan kun ei auta.
sirpa ”sepeli” kirjoitti:
Mulla tuli vauvelin jälkeen 53 kg. Vaikea saada pois. Kuurit kokeiltu ja tabut napsittu, vaan kun ei auta.
Missä ajassa? Oot syönyt aivan valtavasti.
Et ole huomannut mahdollisia mielenterveysongelmia mutta ylipainon kyllä olet huomannut 20 vuoden aikana? Eiköhän kaverisi olisi parempi jutella noista asioista terapeutin kanssa.
Mitä väliä? Kaverisi kilot ne kai on eikä sinun. Sä et häntä voi laihduttaakaan. Jos kysyy apua asiassa niin ole tukena. Muuten anna olla vaan.
No mitäpä luulisit, jos vain mättää ruokaa koko ajan eikä liiku.
Ylensyömisestä ja riippuvuudesta pitäisi viimein alkaa puhua vakavasti. Sairasta, että pidetään normaalina mättää elimistölle haitallisia sokeriherkkuja kilokaupalla. Asioista pitäisi tässäkin tapauksessa puhua niiden oikeilla nimillä, eikä hyssytellä.
Eiköhän 99% lihavista ole lihavia juuri kontrolloimattoman tunnesyömisen takia. minä myös.
Ystäväsi tarvitsee terapiaa. Kilot karisevat kun hän saa turvallisuuden tunteen rakennettua ja oppii käsittelemään asioita muilla tavoin kuin syömällä. Melkein kaikki lihavuus johtuu tunnesyömisestä, ei kukaan terve ihminen vihaa itseään niin paljon, että lihottaa itsensä ylilihavaksi. Toisilla on tietenkin geneettistä taipumusta tai fyysistä sairautta lihavuuden syynä. Ystäväsi tarvitsee apua.
Näitä kaikkiahan on väitetty psyykkisiksi:
- migreeni
- astma
- ihottumat
- reuma
- ylisiisteys
Ym.
Tässä huomaa hyvin sen miten ihmiset tuomitsee heti jos joku on ylipainoinen. Ajatellaan heti että itse sitä ostaa ja suuhun mättää ja sille ei saa antaa mitään apua tai armoa, oma vika. Syyllinen! Vaikka oikeasti ilmiö alkaa olla ihan kansanterveydellinen ongelma . Syitä voi olla vaikka mitä ja ihminen on kokenut jotakin todella ikävää kun tuollainen kierre pääsee syntymään. Meillä Suomessa ei hirveästi tueta ihmistä jos hän syö pahaan oloonsa. Vaikka pitäisi auttaa isolla sydämellä ja tukea! Kaiken maailman muista syistä kyllä ollaan likistelemässä ja sympateeraamassa ja voivottelemassa. Mutta jos oot ylipainoinen ja lihava, olet itse siihen täysin syyllinen koska kukaan ei ole pakottanut sinua syömään itseäsi niin lihavaksi. Meillä on vieläkin tosi alkeellinen ja outo yhteiskunta.
No, hänhän sanoi jo suoraan että on syynä nuo. Mitä siis ihmettelet vielä? Terapiaan hänen kannattaisi mennä, mutta enempää en puuttuisi hänen asioihin.
Kun sokeria rakastavat bakteerit ovat päässeet lisääntymään suolistossa, niin ne pyytävät lisää sokeria. Sinänsä ylipainon ylläpysyminen ei ole kokonaan psyykkisia, vaikka alkulähde olisikin. Kyse sekä psyykkisestä että fyysisestä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Tässä huomaa hyvin sen miten ihmiset tuomitsee heti jos joku on ylipainoinen. Ajatellaan heti että itse sitä ostaa ja suuhun mättää ja sille ei saa antaa mitään apua tai armoa, oma vika. Syyllinen! Vaikka oikeasti ilmiö alkaa olla ihan kansanterveydellinen ongelma . Syitä voi olla vaikka mitä ja ihminen on kokenut jotakin todella ikävää kun tuollainen kierre pääsee syntymään. Meillä Suomessa ei hirveästi tueta ihmistä jos hän syö pahaan oloonsa. Vaikka pitäisi auttaa isolla sydämellä ja tukea! Kaiken maailman muista syistä kyllä ollaan likistelemässä ja sympateeraamassa ja voivottelemassa. Mutta jos oot ylipainoinen ja lihava, olet itse siihen täysin syyllinen koska kukaan ei ole pakottanut sinua syömään itseäsi niin lihavaksi. Meillä on vieläkin tosi alkeellinen ja outo yhteiskunta.
Mitä ihmettä? Ylipainoahan pidetään aivan liian normaalina, ja siksi siihen ei kukaan uskalla edes puuttua. Siihen pitäisi kunnolla saada apua, ja myöntää sen usein olevan sairaus. Sama kuin alkoholisteja ja narkkareita pitäisi muka hyssytellä ja ymmärtää, että ihan normaaliahan sen vaan on. Toki heitäkin pitää ymmärtää ja auttaa, mutta ainakin se myönnetään suoraan, että he ovat riippuvaisia ja hoidon tarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Kun sokeria rakastavat bakteerit ovat päässeet lisääntymään suolistossa, niin ne pyytävät lisää sokeria. Sinänsä ylipainon ylläpysyminen ei ole kokonaan psyykkisia, vaikka alkulähde olisikin. Kyse sekä psyykkisestä että fyysisestä asiasta.
Niin ja itseaiheutettua. Kaikkihan tietää, miten vaikeaa on vastustaa herkkuja, kun on ajanut suoliston tuohon tilaan. Siksi ihminen tarvitsee apua ja ohjeita, että tilanne on vakava, eikä mitenkään normaali.
Syynä voi myös insuliiniresistenssi, joka tuo valtavan nälän kun solut eivät saa ravinteita.
Vierailija kirjoitti:
Ylensyömisestä ja riippuvuudesta pitäisi viimein alkaa puhua vakavasti. Sairasta, että pidetään normaalina mättää elimistölle haitallisia sokeriherkkuja kilokaupalla. Asioista pitäisi tässäkin tapauksessa puhua niiden oikeilla nimillä, eikä hyssytellä.
Meinaat, että syöminen loppuu kun tarpeeksi torutaan?
Jokainen ylipainoinen tietää tasan tarkkaan oman tilanteensa. Ympäröivä yhteiskunta ei sitä pahemmin hyssyttele.
Syömishäiriöiden ongelmat ulottuvat niin syvälle ihmisen minuuteen, että harva onnistuu omin avuin niitä selvittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylensyömisestä ja riippuvuudesta pitäisi viimein alkaa puhua vakavasti. Sairasta, että pidetään normaalina mättää elimistölle haitallisia sokeriherkkuja kilokaupalla. Asioista pitäisi tässäkin tapauksessa puhua niiden oikeilla nimillä, eikä hyssytellä.
Meinaat, että syöminen loppuu kun tarpeeksi torutaan?
Jokainen ylipainoinen tietää tasan tarkkaan oman tilanteensa. Ympäröivä yhteiskunta ei sitä pahemmin hyssyttele.
Syömishäiriöiden ongelmat ulottuvat niin syvälle ihmisen minuuteen, että harva onnistuu omin avuin niitä selvittämään.
Meinaan, että jos ei ylipainoepidemiaa saada nyt muuten kuriin, niin asioita on alettava muuttamaan niin kauan, että se saadaan kuriin. Ollaan jatkuvasti menty pahempaan suuntaan. Kaikkia muitakin ongelmiaan voi selitellä minuudellaan ym, mutta asiat voidaan ratkaista, jos on halua ja painetta ratkaista ne.
En lue aloitusta, mutta ylipainoisilla on aina syömishäiriö.
Voi olla syynä.