Oletteko koskaan tavanneet yhtään alkoholistia joka ei olisi vihainen tai katkera?
tai joka ei olisi masentunut tai kiroilisi paljon tai ei syyttäisi muita?
et ole, koska alkoholi saa juuri aikaan tätä. Ensin ollaan jonkun aikaa muka hilpeitä mutta kun alkoholiriippuvuus alkaa pian kehittyä alkaa luonne muuttumaan katkeraksi ja vihaiseksi.
kestää varmaan jonkin aikaan että vihaisuudesta pääsee eroon jos lopettaa alkoholin ja aivot ei ole enää paskaa täynnä, eikä sydän
Kommentit (24)
Kaikissa substanssiriippuvuuksissa on muiden syyttely vahvana.
En ole. Ja mitä vanhemmaksi tulee niin sitä irstaammaksi ja vastenmielisemmäksi luonne muuttuu.
Olen tavannut useita, jotka eivät ole katkeria tai vihaisia. Mutta masentuneita nekin on. Kaikista ei tule mulkkuja päihdeongelman myötä, mutta itsensä laiminlyönti on väistämätöntä.
Olen todellakin tavannut. Ihan jo lähipiiristäni tiedän kaksi alkoholistia, joiden olemus ei vastaa aloittajan kuvausta alkoholistin olemuksesta lainkaan.
Täytyy sanoa että itsestänikin tuli aika kettuuntunut kun vietin aikaa seurassa jossa päihteitä meni liikaa, vaikka itselläni käyttö on aina ollut hallinnassa. Päihderiippuvaiset ovat sen verran itsekästä ja moraalilta heikkoa porukkaa että sitä myötä jo tulee kielteinen käsitys ihmisistä ja maailmasta.
Siellä on niin paljon sitä vihaa sisällä. En kyllä tunne yhtäkään hilpeää alkoholistia, ehkä alussa viinan juonti oli kivaa, mutta siinä kohtaa kun se muuttuu työksi, niin ei se ole enää mitään kivaa.
Se on kyllä jännä, että se päihteiden käyttö on aina muiden syytä.
Mooseksenviitta kirjoitti:
en kyllä ole, kyllä alkoholi turmelee ihmisen luonteen kuiten muutkin huumeet
Turmeltuneet huumeet ovat pahasta - välttäkäämme niitä...!
Alkoholi muuttaa alkoholistin aivot niin, että ne ovat "normaalit", kun on saanut sen haluamansa annoksen. Aivojen paraneminen alkuperäiseen kuntoon on pitkällinen prosessi.
On sukuja, joissa on tavallista enemmän alkoholisteja. Kaikki mainittuun sairauteen sairastuneet eivät ole raivopäitä, jotkut ovat kuulemma ihan mukavia. Tiedä häntä.
olen, siis kun ovat humalassa, silloin ollaan hilpeällä ja iloisella päälllä, ainakin nousuhumalassa ja moni on kaveria niin että. mutta seon vain se valheen tunne, joka haihtuu sitten. Roope Latvalakin syytti potkuista Alexia kun ongelma oli alkoholismi, katkerana.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännä, että se päihteiden käyttö on aina muiden syytä.
Ei ole aina. Tunnen itse useita päihderiippuvaisia, jotka myöntävät asian itselleen ja myös syyttävät käytöstä vain itseään. Se ei silti saa riippuvaista lopettamaan, kun itsearvostus on nollassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut useita, jotka eivät ole katkeria tai vihaisia. Mutta masentuneita nekin on. Kaikista ei tule mulkkuja päihdeongelman myötä, mutta itsensä laiminlyönti on väistämätöntä.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö yhdistettynä alkoholismiin on omaisten kannalta tarumatisoiva yhdistelmä.
Kannatta lukea kirja "Isä pullossa".
Vastakysymyksesenä voisi esittää. Tunnetteko ketään uskovaista joka ei valehtele tai tulkitse väärin Raamattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä jännä, että se päihteiden käyttö on aina muiden syytä.
Ei ole aina. Tunnen itse useita päihderiippuvaisia, jotka myöntävät asian itselleen ja myös syyttävät käytöstä vain itseään. Se ei silti saa riippuvaista lopettamaan, kun itsearvostus on nollassa.
Älä puhu paskaa 💩
Läheiseni on muuttunut alkon käytön seurauksena ainakin. Se on tapahtunut ensin hiljalleen ja aika huomaamatta. Nykyisin muutoksia tapahtuu jo nopeammin.
Aluksi huomasin kuinka hän humalassa jankutti samoja asioita aina uudestaan ja uudestaan, kuin rikki mennyt levysoitin. Kun oli päässyt juttunsa loppuun alkoi se hetken päästä alusta. Ja vielä niin että hän ei itse muistanut puhuneensa saman asian hetki sitten. Pulloja alkoi myös olla piilossa kaikkialla, esim. vaatekaapissa. Ja kun istuimme kesäpäivää hänen terassillaan otti hän huikkaa lonkerotölkistä jonka aina piilotti pöydänjalan taakse. Olin tosi hämmentynyt, näinhän minä että hän joi ja minne tölkin piilotti! Olisi sen voinut pöydälle nostaa.
Kaikissa juhlissa oli jo saapuessaan tosi kännissä. Käytös oli siis kovaäänistä ja jutut roiseja. Hyvin kiusallista muille, itse hän ei asiasta näytä kärsivän. Ennemminkin retostelee ja rehvastelee kuinka hauskaa seuraa hän on ja kaikki muut on tylsiä nössäjä ja meno on kuin ompeluseurassa. Ja tähän sellainen ilkeä käkätys päälle.
Nykyään koko ihminen vaikuttaa koko ajan kamalan hermostuneelta ja levottomalta. Alkoholia juotuaan alkaa katkera tilitys oikeastaan kaikista muista. Syyttelee ja panettele. Kaikki asiat tuntuvat olevan negatiivisia ja haastaa myös riitaa helposti. Nappaa jonkin asian toisen puheesta, ottaa siitä nokkiinsa ja alkaa riidellä. Humalatilat alkavat olla täysin holtittomia, loukkaa itseään jatkuvasti, siis kompuroi ja lyö päätään tms.
Koko persoona on täysin muuttunut. Jos puuttuu hänen alkohinkäyttöönsä suuttuu välittömästi. Alkoholi tuntuu olevan tärkeintä maailmassa.
En tunne enää koko ihmistä ja hänen seuransa alkaa olla pelkästään ahdistavaa. Kunpa osaisin auttaa.
Tai kieltävät tunteet, sitten kohtaavat vertaisensa, ovat aivan ihmeissään. Oikeasti alkoholismista ei kannata edes puhua kuin asiantuntijan kanssa, koska se on yksityisasia, läheisriippuvuus pahentaa.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholi muuttaa alkoholistin aivot niin, että ne ovat "normaalit", kun on saanut sen haluamansa annoksen. Aivojen paraneminen alkuperäiseen kuntoon on pitkällinen prosessi.
On sukuja, joissa on tavallista enemmän alkoholisteja. Kaikki mainittuun sairauteen sairastuneet eivät ole raivopäitä, jotkut ovat kuulemma ihan mukavia. Tiedä häntä.
Ja sitten kun mennään tietyn rajan yli niin aivot ovat lopullisesti paskana esim. alkoholi dementiasta ei parane
en kyllä ole, kyllä alkoholi turmelee ihmisen luonteen kuiten muutkin huumeet