Lahjakas ”erityislapsi”
Englanniksi 2E eli ”twice exceptional”
Kyseessä siis jollain alueella tai älyllisesti lahjakkaasta lapsesta, jolla on esim. ADHD tai Aspergerin oireyhtymä.
Heille ei ole nykysuomessa opetusta, eikä myöskään lahjakkaille ”normilapsille”
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on erityislapsi, joka on poikkeuksellisen älykäs. Hän oppii asiat nopeammin kuin muut ja sitten turhautuu ja alkaa kiusaamaan näitä muita hitaampia oppilaita. Olen sanonut tästä opettajalle monta kertaa, että eikö löytyisi jotakin vaativampaa opetusta, mutta opettaja ei osaa tällaista luvata. Olen sitten itse antanut pojalle virikkeitä kotona, kun koulu ei pysty tarjoamaan.
Mielestäni älykkyyteen kuuluu ettei kiusaa muita. Jos kiusaa, tuskin on kovinkaan älykäs kuitenkaan.
Minkäs teet kun inkluusio ja peruskoulu tuhoaa lahjakkuudet? Älykäs lapsin turhautuu ja sitten seuraa kiusaamista ym. Tietysti se ei ole yksinkertaisempien syy, mutta systeemi on tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti, nämä superlahjakkuudet, joille pitäisi yläkoulussa opettaa lukion pitkää matikkaa, ovat aivan äärimmäisen harvinaisia. Olen opettanut isoissa kouluissa kaksikymmentä vuotta, eikä yhtään ole tullut vastaan. Joo, lahjakkaita toki, mutta ei todellakaan sellaisia, joita pitäisi opettaa ihan eri tavalla. Sitä paitsi usein se ylöspäin erityittäminen kosahtaa siihen, että oppilasta ei itseään kiinnosta nähdä vaivaa. Mutta aivan varmasti, jos on superlahjakas, motivoitunut oppilas, niin saa tasoistaan opetusta. Sehän on kenen tahansa aineenopettajan unelma, että olisi tällainen oppilas. Mutta kun ne äitin mielestä neropatit eivät ehkä aina ihan niin neroja ole.
Sanoisin, että lahjakkailta lapsilta on nitistetty oppimisen ilo pois jo alaluokilla, eivät he enää yläkoulussa loista. Varmasti on paljon koulu- ja opettajakohtaisia eroja ja luulen, että aika pienilläkin jutuilla opettaja voi pitää yllä oppimisen kipinää. Mutta kun täysin luku- ja kirjoitustaitoinen lapsi laitetaan äikän tunneilla opettelemaan kirjaimia tyyliin a:n alaosa osuu tähän viivaan ja yläosa tähän viivaan, kyllä se into laimenee. En käsitä tätä suomalaista lyttäysmeininkiä, että suuruudenhullut mammat kuvittelee lapsistaan liikoja. Kyllä monet lapset ovat vaan lahjakkaita jossain ja mikä tärkeämpää, vieläpä hyvin innostuneita oppimaan. Sitten kun into sammutetaan, pääsevät lyttääjät myhäilemään, että "minähän sanoin, ei se mikään lahjakas ollut". Minkään lahjakkuuden mukaan lapsia ei laiteta paremmuusjärjestykseen, kaikki lapset ovat parhaita omana itsenään. Olin tätä mieltä silloin, kun lapseni olivat pieniä, ja monen vuoden jälkeen olen yhä samaa mieltä.
No höpönpöpön. Jos todella on poikkeuksellinen lahjakkuus, niin sitä ei kukaan sammuta. Näiden ihmisten tiedonjano on valtava ja he lukevat vapaa-aikana kaiken, mitä käsiinsä saavat.
Ei se, että osaa lukea ekalla ja joutuu harjoittelemaan kirjamia, ole mitään erityislahjakkuutta. Sitä paitsi neronkin kannattaisi opetella kirjoittamaan selkeää käsialaa, ei siitä mitään haittaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on erityislapsi, joka on poikkeuksellisen älykäs. Hän oppii asiat nopeammin kuin muut ja sitten turhautuu ja alkaa kiusaamaan näitä muita hitaampia oppilaita. Olen sanonut tästä opettajalle monta kertaa, että eikö löytyisi jotakin vaativampaa opetusta, mutta opettaja ei osaa tällaista luvata. Olen sitten itse antanut pojalle virikkeitä kotona, kun koulu ei pysty tarjoamaan.
Kannattaisi ennemmin keskittyä se ylijäävä aika sitten käytöstapoihin ja opettelemaan miten muita ihmisiä kohdellaan...
Vierailija kirjoitti:
Ja tähän narratiiviin kuuluu että inkluusion vuoksi pahat ja tyhmät oppilaat nyt kiusaavat tätä erityislahjakasta lumihiutaletta ja siksi maailman tiede menettää taas yhden kirkkaimmista tulevista tähdistään masennuksen alttarille.
Lahjakkaan lapsen pahin kuormittaja ei ole yleensä kiusaaminen vaan vertaisten puute. Älykkyys suojelee kiusaamiselta, vaikka neuroepätyypillisyys altistaa sille.
Hyvä, että hän saa edes kotona virikkeitä mutta tuohon kiusaamiseen pitää puuttua. Lahjakkaat ja erityislapset eivät ole mitään poikkeustapauksia, jotka saavat purkaa turhautumistaan häiritsemällä, härnäämällä ja pilkkaamalla toisia. Myös niillä hitaammilla on oikeus oppia omaan tahtiinsa ilman, että joku nokkelampi ottaa heidät sen vuoksi silmätikukseen.