Jos nyt pitäisi valita loppuelämän yksinäisyys, tai sitten tyytyminen siihen tunteita herättämättömään kumppaniehdokkaaseen, kumman valitsisit?

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyyden valitsisin. Hyvä kemia ja nautinnollinen yhteisolo on tärkeää parisuhteessa. Seksi myös. Jos noi puuttuu, niin eihän sitä ihmistä jaksa kattella. Tottakai on kivempi jakaa arki jonkun kanssa. Sen tylsän ja ok:nkin kanssa voi olla mukavaa. Mutta jos suhteessa ei ole mitään varsinaisesti hyvää, niin silloin ei myöskään jaksa toisen huonoja puolia. Näkisin yhteisasumisen lähtökohtaisesti ikävänä asiana. On hyvin epätodennäköistä löytää joku, jonka tavat ei ärsyttäisi. Yksin asuvana voisin kuitenkin nauttia elämästä ystävien kanssa, eli en olisi täysin yksin. Kulissiliitossa mulla olisi riippakivi arjessa mukana 24/7.

Näin. Itse olen introvertti ihminen ja minun on hankala sietää muita ihmisiä reviirilläni ja viihdyn parhaiten yksin .Mieheni ja lapseni ovat minulle rakkaat, mutta kyllä niiden jatkuva läsnäolo silti toisinaan ärsyttää. Kestän sen rakkauden voimalla.

Nuorempana olisin sanonut että yksin, nyt yli 50 v sanoisin että ok kumppani olisi kivampi. Ei ole enää muita kavereita eikä ihmissuhteita, joten parisuhteettomuus tarkoittaa nyt ihan oikeasti myös totaaliyksinäisyyttä, toisin kuin nuorempana, jolloin oli ystävää ja kaveria ja menoja harva se ilta. Seksikään ei ole enää kovin tärkeää olltu vaihdevuosien jälkeen, joten jopa täysin seksitön suhde kävisi hyvin, tai sellainen jossa on intohimotonta rutiiniseksiä silloin tällöin. Arjen kumppanuus mukavan ihmisen kanssa olisi se mitä nyt kaipaisin.

Ja olen kyllä aina sinänsä viihtynnyt ennenn yksin. En ole koskaan ollut naimisissa, pari kertaa 25-35 välillä avoliitossa 1-3 vuotta kyllä, ei lapsia. Mutta aina valitsin itse yksinolon. En olisi koskaan uskonut, että kaltaiseni ihminen alkaakin vanhemmiten kaivata seuraa arkeensa, vaikka nuorempana sitä ei kaivannut ollenkaan. 

Ottaisin tietty sen OK-naisen kun en muuta tarvitsisi.

Minne ihmisiltä katoaa kaverit ja sukulaiset? Miksei niistä olemassa olevista suhteista ei pidetä huolta tai saada uusia kavereita?

Vierailija kirjoitti:

Taas tämä vinkuja, joka ei saa sitä unelmien megabillua ikkasee täällä lempiaiheestaan.

Tällä kertaa ei ole sama vinkuja, minä tein sen aiemman pitkän tyytymisketjun, mutta en tehnyt tätä.

Mikään ei pilaa elämää niinku paska läheinen ihmissuhde josta ei saa irti sitä mitä kaipaa.

Yksin voi säilyttää oman mielenrauhansa ja vastata helpommin omasta tyytyväisyydestä.

Tällä hetkellä olen ok tyypin kanssa ja elämme ok elämää.