Lue keskustelun säännöt.
Olen Suomen rumin nainen - miten voisin muuttua paremman näköiseksi?
07.03.2021 |
Olen säälittävän ruma ihminen. Mitä kautta voisin hakeutua johonkin muutosjuttuun, että minusta saisi normaalin ihmisen näköisen? Olisiko muita muutosvinkkejä?
Haluaisin siis muuttua sellaisella tavalla paremman näköiseksi, ettei se vaatisi mitään kovin merkittäviä aamu- tai iltarutiineja, vaan olisin "luontaisesti" paremman näköinen. Siis mieluiten siten, etten tarvitsisi meikkiä tai hiusten laittoa tai hienoja vaatteitakaan, vaan näyttäisin hyvältä tavallisissa hieman kuluneissa ja nuhjaisissa vaatteissa. Mikä avuksi siis?
Kommentit (90)
Treenaat kropan kuntoon jos ei ole jo, eipä tuossa paljon muuta ole tehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaikkea on siis pielessä? Minkä ikäinen olet?
Melkein kaikki on pielessä. Mulla on rumat ja epäsuhtaiset kasvonpiirteet, vähän maskuliininen naama, epäsuhtainen vartalo (hoikkanakin, koska luusto on epäsuhtainen). Näytän sellaiselta nololta ja rumalta hiirulaiselta, jonka naama on yhdistelmä rotannaamaa ja tonttua. Hiukset takkuuntuvat ja rasvoittuvat helposti. Olen aikuinen, mutten kuitenkaan vanha.
Kuinka voit näyttää sekä maskuliiniselta että tontulta ja rotannaamalta yhtäaikaa? Maskuliiniset kasvonpiirteethän ovat sellaiset erottuvat ja kulmikkaat ja voimakkaat, rotalla taas on pitkulainen ja kapoinen pää. Minusta tuntuu että nolous ja rumuus on omassa päässäsi, olet vain keksinyt oletetun suohirviö-rumuuden syyksi sille ettei sinulla ole kumppania tai sosiaalista elämää.[/quote/]
No hänellä äiti ollut tonttukasvoinen ja isä rotan piirteillä tai toisinpäin. Siitä huolimatta ihana huumorintaju - toisin kuin sulla.
Voit tosiaan lisätä liikuntaa. Se tuo lisäksi hyvän ja energisen olon. Jos ei kuntosalia tai tanssiliikuntaa korona tilanteesta riippuen, niin ainakin kuntokävelyä ja vannetta pyörittelemään. Itse ostin äskettäin vanteen ja ajattelin kuntoilla nyt sen avulla.
Jos haluat seurustella, laita hyvä meikki, pohjustus on tärkeä. Tummat silmänaluset piiloon peitevoiteella. Hyvä ja huolellinen silmämeikki, myös irtoripset. Huulet meikkaa hieman kevyemmin, ts. ei räikeää punaista, vaan jotain mattaa luonnollista sävyä. Rajaat myös huulet.
Hiuksiin luonnollinen, piristävä vaalennus.
Musta väri vaatteissa sopii aina. Tässäpä ensi alkuun. Kuntoile, nauti liikunnasta ja hanki jokin kiva harrastus. Tinderin pari hyvää kuvaa, muista hyvä meikki.
Eräässä vanhassa kotimaisessa elokuvassa Aku Korhonen sanoi Siiri Angerkoskelle "ruma ei ole ruma, eikä kaunis ole kaunis kun aikansa kattelee" Onhan myös sanonta jotenkin näin että "ulkoinen kauneus katoaa mutta sisäinen säilyy"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin juttusille, mars. Vaikuttaa vääristyneeltä minäkuvalta eikä niinkään oikealta ulkonäköongelmalta.
Oman kokemukseni mukaan terapia ei auta tähän ongelmaan. Terapeutti oli aika haluton ylipäätään keskustelemaan ulkonäköasioista, eikä suostunut myöntämään, että rumuus on mulle iso ongelma, tai keskustelemaan aiheesta rehellisesti. Olen terapian jälkeen ihan yhtä ruma kuin ennen sitä.
Ei ap.
Etsipä toinen ammattilainen, tai vaikka kolmas tai neljäs, jos muut eivät osaa auttaa.
En nyt muutenkaan tiedä mitä oikein olisit loppujen lopuksi valmis tekemään? Vaikka miten yrittäisimme auttaa, niin sinä sanot vain ei. Muista, että meillä muilla ei ole ongelmaa, vaan vain sinulla on ongelma.
Kerro, miten terapeutti saisi ulkonäköni muuttumaan kuten esim.plastiikkakirurgi? Käyttääkö terapeutti jotain taikoja tai yliluonnollisia voimia?
Ja kyllä, teillä muilla on ongelma, nimittäin se, että ruma tajuaa olevansa ruma ja sanoo sen. Rumuus on niin suuri tabu, ettei siitä saa puhua ääneen. Silti ihan jokainen tietää kuka on ruma ja kuka ei, ja selkien takana kyllä puhutaan jos naaman edessä ei kehdata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin juttusille, mars. Vaikuttaa vääristyneeltä minäkuvalta eikä niinkään oikealta ulkonäköongelmalta.
Oman kokemukseni mukaan terapia ei auta tähän ongelmaan. Terapeutti oli aika haluton ylipäätään keskustelemaan ulkonäköasioista, eikä suostunut myöntämään, että rumuus on mulle iso ongelma, tai keskustelemaan aiheesta rehellisesti. Olen terapian jälkeen ihan yhtä ruma kuin ennen sitä.
Ei ap.
Etsipä toinen ammattilainen, tai vaikka kolmas tai neljäs, jos muut eivät osaa auttaa.
En nyt muutenkaan tiedä mitä oikein olisit loppujen lopuksi valmis tekemään? Vaikka miten yrittäisimme auttaa, niin sinä sanot vain ei. Muista, että meillä muilla ei ole ongelmaa, vaan vain sinulla on ongelma.
Miten olet yrittänyt auttaa?
Täällä ihmiset eivät selvästikään tajua aloittajaa. Joillekin on vaikea ymmärtää, että juuri erottuvat piirteet kasvoissa tekevät niistä rumat. Esimerkiksi naisella liian suuri nenä tai ylipäätään asiat jotka kiinnittävät huomiota. Ja aloittajaanhan kiinnitetään huomiota. Hän on sen itse kokemuksestaan todennut. Miksi ette vain usko häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katoppa tää video. YouTube jostain syystä suositteli sitä mulle eilen. Kaiketi vakoilee webbikameran kautta ja totesi, että mun tulis tuo katsoa.Tällä tyypillä on oikeasti tosi miellyttävä ääni ja hän osaa sujuvasti kertoa ajatuksistaan.
Minun mielestäni hän ei ole ruma. Oikeasti kuka tahansa tuolla hatulla, silmälaseilla, hapsottavilla hiuksilla ja roikkuvilla vaatteilla olisi epäedukseen.
Sormet syyhyttäisi päästä häntä stailaamaan! Hiukset kondikseen, ehkä piilolinssit, tuo hattu hevonkuuseen, ulkoilmaa, liikuntaa, tervettä väriä ihoon ja ennen kaikkea hyvin istuvat ja muodikkaat vaatteet. Ja ennen kaikkea avoin ja iloinen ilme kasvoille.
Eli myönnät, että hänen kalpea ihonsa on ruma kun haluat laittaa "tervettä väriä ihoon". Tiedätkö, että moni on noin kalpea luonnostaan, vaikka olisi 24/7 ulkona. Mutta sellainen ihohan näyttää sairaalta, vai miten se oli?
Täällä myöskin ruma ihminen. Minulla on erottuvia piirteitä kuten iso nenä, kaukana toisistaan olevat silmät, korkeahko otsa. Olen saanut pelastettua tilannetta kasvattamalla pitkät hiukset ja kasvoni onneksi ovat symmetriset. Lyhyillä hiuksilla sain kuulla pilkkaa jatkuvasti, koska jotenkin minä olen koominen lyhyillä hiuksilla. Tämä aihe on tabu josta ei voi puhua julkisesti, koska se kuulostaisi joltain itsesääliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin juttusille, mars. Vaikuttaa vääristyneeltä minäkuvalta eikä niinkään oikealta ulkonäköongelmalta.
Oman kokemukseni mukaan terapia ei auta tähän ongelmaan. Terapeutti oli aika haluton ylipäätään keskustelemaan ulkonäköasioista, eikä suostunut myöntämään, että rumuus on mulle iso ongelma, tai keskustelemaan aiheesta rehellisesti. Olen terapian jälkeen ihan yhtä ruma kuin ennen sitä.
Ei ap.
Parikymppisenä koetin ammattilaisen kanssa jutella aiheesta, mutta hän sivuutti sen aivan täysin, vaikka se oli jo tuolloin konkreettisesti eniten elämääni haittaava seikka. Mulla ei esim. teininä tai parinkympin kieppeillä ollut vielä yhtäkään poikaystävääkään, kun poikkesin sen verran paljon ulkonäköihanteista. Olin ja olen vain just sopivasti liian ruma kelvatakseni kenellekään.
T. Ap
Tämä taitaa olla terapeuteille ja psykologeille yleistä, kieltäydytään keskustelemasta asiakkaan ulkonäköongelmista ja kuvitellaan, että jostain äitisuhteesta tms. jauhaminen muuttaisi asioita. Olisi kiva tavata joskus terapeutti, joka olisi valmis avoimesti käsittelemään juuri tätä asiaa ja auttaisi ruman ulkonäön hyväksymisessä.
Miksi ihmeessä se ruma ulkonäkö pitäisi hyväksyä, ja samalla luopua monista haaveistaan ja ehkä puolisostakin? Helpompi on mennä plastiikkakirurgiaan ja muutta ulkonäkö edes siedettävälle tasolle, että saa toteutettua unelmiaan. Mielummin maksan ne tuhannet plastiikkakirurgille, jolta saa oikean avun, kuin psykologille. Olen sen arvoinen, ansaitsen näyttää hyvältä, enkä vain tyytyä osaani rumana ja jäädä syrjään elämässä.
Täällä kommenteissa olevat ihmiset eivät vain myönnä, että ihmisiä kohdellaan eri tavalla ulkonäön perusteella. Kaunis nainen saa asiallista ja hyvää kohtelua. Ruma nainen pilkkaa ja jää syrjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmahan on itseluottamuksen puute, eikä sitä ulkonaisilla jutuilla korjata.
Se korjautuu terapialla.
Hetkellistä kohennusta voi tuoda hyvin valitut vaatteet ja kauniiksi laitetut hiukset.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on itseluottamuksen puute, eikä sitä ulkonaisilla jutuilla korjata.
Se korjautuu terapialla.
Hetkellistä kohennusta voi tuoda hyvin valitut vaatteet ja kauniiksi laitetut hiukset.
Tuo itseensä tyytyväisyyden puute ei korjaudu ikinä, jos kyse on jostain piirteestä joka on mahdollista muuttaa. Jos ihminen tietää olevansa tyytymätön johonkin asiaan itsessään, sitä ei korjaa mikään muu kuin kyseisen asian muuttaminen. Kaikki itsensähyväksymiskuvitelmat ovat vain itselleen valehtelua, eivätkä aitoa hyväksymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on itseluottamuksen puute, eikä sitä ulkonaisilla jutuilla korjata.
Se korjautuu terapialla.
Hetkellistä kohennusta voi tuoda hyvin valitut vaatteet ja kauniiksi laitetut hiukset.
Höpö höpö mene pois kiusaamasta.
Vierailija kirjoitti:
Laihduta ja kasvata pitkät hiukset ja hymyile.
Avot!
Olen jo liian laiha, en voi kasvattaa pitkiä hiuksia koska hiukset ovat todella ohuet ja latvat hamppuuntuu liian pitkinä. En hymyile koska mulla on rumat hampaat ja leuan alue.
Eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin juttusille, mars. Vaikuttaa vääristyneeltä minäkuvalta eikä niinkään oikealta ulkonäköongelmalta.
Oman kokemukseni mukaan terapia ei auta tähän ongelmaan. Terapeutti oli aika haluton ylipäätään keskustelemaan ulkonäköasioista, eikä suostunut myöntämään, että rumuus on mulle iso ongelma, tai keskustelemaan aiheesta rehellisesti. Olen terapian jälkeen ihan yhtä ruma kuin ennen sitä.
Ei ap.
Parikymppisenä koetin ammattilaisen kanssa jutella aiheesta, mutta hän sivuutti sen aivan täysin, vaikka se oli jo tuolloin konkreettisesti eniten elämääni haittaava seikka. Mulla ei esim. teininä tai parinkympin kieppeillä ollut vielä yhtäkään poikaystävääkään, kun poikkesin sen verran paljon ulkonäköihanteista. Olin ja olen vain just sopivasti liian ruma kelvatakseni kenellekään.
T. Ap
Tämä taitaa olla terapeuteille ja psykologeille yleistä, kieltäydytään keskustelemasta asiakkaan ulkonäköongelmista ja kuvitellaan, että jostain äitisuhteesta tms. jauhaminen muuttaisi asioita. Olisi kiva tavata joskus terapeutti, joka olisi valmis avoimesti käsittelemään juuri tätä asiaa ja auttaisi ruman ulkonäön hyväksymisessä.
Miksi ihmeessä se ruma ulkonäkö pitäisi hyväksyä, ja samalla luopua monista haaveistaan ja ehkä puolisostakin? Helpompi on mennä plastiikkakirurgiaan ja muutta ulkonäkö edes siedettävälle tasolle, että saa toteutettua unelmiaan. Mielummin maksan ne tuhannet plastiikkakirurgille, jolta saa oikean avun, kuin psykologille. Olen sen arvoinen, ansaitsen näyttää hyvältä, enkä vain tyytyä osaani rumana ja jäädä syrjään elämässä.
No tämä.
Ruman naisen paras apu on oma biologinen lapsi, isällä ei ole väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin juttusille, mars. Vaikuttaa vääristyneeltä minäkuvalta eikä niinkään oikealta ulkonäköongelmalta.
Oman kokemukseni mukaan terapia ei auta tähän ongelmaan. Terapeutti oli aika haluton ylipäätään keskustelemaan ulkonäköasioista, eikä suostunut myöntämään, että rumuus on mulle iso ongelma, tai keskustelemaan aiheesta rehellisesti. Olen terapian jälkeen ihan yhtä ruma kuin ennen sitä.
Ei ap.
Etsipä toinen ammattilainen, tai vaikka kolmas tai neljäs, jos muut eivät osaa auttaa.
En nyt muutenkaan tiedä mitä oikein olisit loppujen lopuksi valmis tekemään? Vaikka miten yrittäisimme auttaa, niin sinä sanot vain ei. Muista, että meillä muilla ei ole ongelmaa, vaan vain sinulla on ongelma.
Kerro, miten terapeutti saisi ulkonäköni muuttumaan kuten esim.plastiikkakirurgi? Käyttääkö terapeutti jotain taikoja tai yliluonnollisia voimia?
Ja kyllä, teillä muilla on ongelma, nimittäin se, että ruma tajuaa olevansa ruma ja sanoo sen. Rumuus on niin suuri tabu, ettei siitä saa puhua ääneen. Silti ihan jokainen tietää kuka on ruma ja kuka ei, ja selkien takana kyllä puhutaan jos naaman edessä ei kehdata.
Niinpä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin juttusille, mars. Vaikuttaa vääristyneeltä minäkuvalta eikä niinkään oikealta ulkonäköongelmalta.
Oman kokemukseni mukaan terapia ei auta tähän ongelmaan. Terapeutti oli aika haluton ylipäätään keskustelemaan ulkonäköasioista, eikä suostunut myöntämään, että rumuus on mulle iso ongelma, tai keskustelemaan aiheesta rehellisesti. Olen terapian jälkeen ihan yhtä ruma kuin ennen sitä.
Ei ap.
Etsipä toinen ammattilainen, tai vaikka kolmas tai neljäs, jos muut eivät osaa auttaa.
En nyt muutenkaan tiedä mitä oikein olisit loppujen lopuksi valmis tekemään? Vaikka miten yrittäisimme auttaa, niin sinä sanot vain ei. Muista, että meillä muilla ei ole ongelmaa, vaan vain sinulla on ongelma.
Kerro, miten terapeutti saisi ulkonäköni muuttumaan kuten esim.plastiikkakirurgi? Käyttääkö terapeutti jotain taikoja tai yliluonnollisia voimia?
Ja kyllä, teillä muilla on ongelma, nimittäin se, että ruma tajuaa olevansa ruma ja sanoo sen. Rumuus on niin suuri tabu, ettei siitä saa puhua ääneen. Silti ihan jokainen tietää kuka on ruma ja kuka ei, ja selkien takana kyllä puhutaan jos naaman edessä ei kehdata.
Näin on. Minua oli nälvitty ulkomäöstäni jo synnytyssairaalassa, kun sukulaiseni olivat tulleet katsomaan. Lapsena mulla oli lempinimiä liittyen niihin ulkonäköpuutteisiini ja jotkut vääntelivät/painelivat niitä kohtia kasvoissani toistuvasti. Läheiseni nimittelivät mua ulkonäköni vuoksi jo lapsena. Vain yhdelle miehelle koskaan olen ollut oileasti kaunis. Ne kaksi muuta vain tyytyivät, kun eivät parempaakaan saaneet. Naiset joteniin vierastavat minua ja miehille olen kuin ilmaa.
Kyllä mä plastiikkakirurgia lähinnä tarvitsisin. Ainoa vaan, että ne tarvitsemani leikkaukset ovst vaativia ja kalliita leikkauksia ja kasvojen aluetta pitäisi muokata paljon, niin pääsisin ns. normaalien kirjoihin. Alun perin oon ollut ihan mukava luonteeltani, lempeä, lojaali ja ihan ok ihminen. Rumuuteni on katkeroittanut, tehnyt ujommaksi ja pahemtanut sosiaalisten tilanteiden pelkoa, tavallaan aivan turhaan.
En ole saanut nauttia hyvästä parisuhteesta tai saanut juuri lainkaan ystäviäkään (harva nainenkaan haluaa olla ruman naisen kaveri). Ehkä siis vain säästän leikkauksia varten vielä ja sitten edes vanhana saan olla normaali.
T. Ap
En mä ainakaan olisi minkään rumiluksen kaveri. Joten passkaa jauhat siinä ja vähättelet tuon ruman kokemusta. Häpeäisit.