Lue keskustelun säännöt.
Olen Suomen rumin nainen - miten voisin muuttua paremman näköiseksi?
07.03.2021 |
Olen säälittävän ruma ihminen. Mitä kautta voisin hakeutua johonkin muutosjuttuun, että minusta saisi normaalin ihmisen näköisen? Olisiko muita muutosvinkkejä?
Haluaisin siis muuttua sellaisella tavalla paremman näköiseksi, ettei se vaatisi mitään kovin merkittäviä aamu- tai iltarutiineja, vaan olisin "luontaisesti" paremman näköinen. Siis mieluiten siten, etten tarvitsisi meikkiä tai hiusten laittoa tai hienoja vaatteitakaan, vaan näyttäisin hyvältä tavallisissa hieman kuluneissa ja nuhjaisissa vaatteissa. Mikä avuksi siis?
Kommentit (90)
Kyllä minä olen rumempi ja lisäksi vääränlainen luonne. Olen vastenmielinen, ujo ja estynyt. Voittaisin nuo rumuuskisat heittämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykologin juttusille, mars. Vaikuttaa vääristyneeltä minäkuvalta eikä niinkään oikealta ulkonäköongelmalta.
Oman kokemukseni mukaan terapia ei auta tähän ongelmaan. Terapeutti oli aika haluton ylipäätään keskustelemaan ulkonäköasioista, eikä suostunut myöntämään, että rumuus on mulle iso ongelma, tai keskustelemaan aiheesta rehellisesti. Olen terapian jälkeen ihan yhtä ruma kuin ennen sitä.
Ei ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan luulen, että tosi persoonallisen näköisen ihmisen kannattaa pistää kaikki likoon. Jos siis haluaa huomiota.
Heitä ne harmaat säkit perunakellariin ja hanki värikkäitä vaatteita. Puuhelmet tai huovutetut helmet kaulaan ja tukka punaiseksi! Korviin näyttävät korvakorut, ehkä jopa niin että toinen on erilainen ja erikoinen koru. Epäsymmetria uudelle levelille. Näin sinun kannattaa tehdä. Gudrun Sjögrenin kaftaani päälle.
Teoriassa kiva idea, mutta mulle on painajainen juuri se, jos kiinnitän huomiota. En voisi esim. ikimaailmassa pukeutua johonkin alakulttuurityyliin juuri siksi, kun sellaisia ihmiset katsovat enemmän. En kestä huomiota oikeastaan lainkaan ja haluan olla mahdollisimman huomaamaton.
Olen liikaa saanut elämässäni hävetä ruman ulkonäköni vuoksi. Unelmani olisi olla joku täysin absoluuttinen keskivertoihminen, johon kukaan ei kiinnittäisi koskaan mitään huomiota.
Kuka sinuun siis kiinnittää huomiota ja missä? Jos et käyttäydy jotenkin omituisesti ja poikkeavasti ja vainoharhaisesti niin mitä syytä kenelläkään olisi toljottaa juuri sinua. Suomessa ei muutenkaan panosteta kovinkaan paljon ulkoiseen habitukseen eli tapettiin sulautuminen on helppoa kuin heinänteko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaikkea on siis pielessä? Minkä ikäinen olet?
Melkein kaikki on pielessä. Mulla on rumat ja epäsuhtaiset kasvonpiirteet, vähän maskuliininen naama, epäsuhtainen vartalo (hoikkanakin, koska luusto on epäsuhtainen). Näytän sellaiselta nololta ja rumalta hiirulaiselta, jonka naama on yhdistelmä rotannaamaa ja tonttua. Hiukset takkuuntuvat ja rasvoittuvat helposti. Olen aikuinen, mutten kuitenkaan vanha.
Kuinka voit näyttää sekä maskuliiniselta että tontulta ja rotannaamalta yhtäaikaa? Maskuliiniset kasvonpiirteethän ovat sellaiset erottuvat ja kulmikkaat ja voimakkaat, rotalla taas on pitkulainen ja kapoinen pää. Minusta tuntuu että nolous ja rumuus on omassa päässäsi, olet vain keksinyt oletetun suohirviö-rumuuden syyksi sille ettei sinulla ole kumppania tai sosiaalista elämää.
Maskuliinisuutta kasvojen luusto osittain. Tonttumaista on kasvojen keskiosa ja punoittavat posket. Rottamainen olen sivuprofiililtani, kahden etuylähampaani osalta, ryhdiltäni ja väritykseltäni sekä muutenkin olemukseltani. Sosiaalisissa tilanteissa tulee sellainen olo, että häpeän siltä, miltä näytän, mikä stressaa jonkin verran. Ajattelen aina, että olen huonompi kuin muut epämiellyttävän ulkonäköni vuoksi.
Korvien väli, siellä syy. Pysähdy hetkeksi ruuhkaan, katso ja tajuat kuinka erilaisia ihmiset ovat, meitä on kaikenlaista ja kukaan ei arvostele ulkonäköäsi, se on omaa mielikuvituksesi tuotetta. Sitäpaitsi kauneus on sinussa sisällä.
-Mr. Mister
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin juttusille, mars. Vaikuttaa vääristyneeltä minäkuvalta eikä niinkään oikealta ulkonäköongelmalta.
Oman kokemukseni mukaan terapia ei auta tähän ongelmaan. Terapeutti oli aika haluton ylipäätään keskustelemaan ulkonäköasioista, eikä suostunut myöntämään, että rumuus on mulle iso ongelma, tai keskustelemaan aiheesta rehellisesti. Olen terapian jälkeen ihan yhtä ruma kuin ennen sitä.
Ei ap.
Etsipä toinen ammattilainen, tai vaikka kolmas tai neljäs, jos muut eivät osaa auttaa.
En nyt muutenkaan tiedä mitä oikein olisit loppujen lopuksi valmis tekemään? Vaikka miten yrittäisimme auttaa, niin sinä sanot vain ei. Muista, että meillä muilla ei ole ongelmaa, vaan vain sinulla on ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä tarina tosi? Kuulostaa valeuutiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaikkea on siis pielessä? Minkä ikäinen olet?
Melkein kaikki on pielessä. Mulla on rumat ja epäsuhtaiset kasvonpiirteet, vähän maskuliininen naama, epäsuhtainen vartalo (hoikkanakin, koska luusto on epäsuhtainen). Näytän sellaiselta nololta ja rumalta hiirulaiselta, jonka naama on yhdistelmä rotannaamaa ja tonttua. Hiukset takkuuntuvat ja rasvoittuvat helposti. Olen aikuinen, mutten kuitenkaan vanha.
Oisko teiniangsti jäänyt vähän päälle.. Minäkin olin joskus 14-15 -vuotiaana omasta mielestäni maailman rumin ja tylsin tyyppi (koska en näyttänyt samalta kuin muotilehtien ja mainosten mallit), mutta kasvoin onneksi ohi tästä vaiheesta. Ja vanhempana on tullut ymmärrystä siitä kuinka paljon noita kuvia käsitellään ja fiksaillaan ennen julkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla korvien välissä tuo sinun "rumuutesi" joten mitään plastiikkakirurgisia toimenpiteitä ei kannata ruveta tekemään ellei niihin ole jotain oikeaa lääketieteellistä syytä.
Mutta jos jotain haluat tehdä, niin suosittelen ostamaan sellaisia vaatteita joista aidosti tykkäät. Ainakin itselle tulee heti hehkeämpi olo kun vaihtaa lökäkollarit kivoihin farkkuihin ja laittaa virttyneen kotipaidan tilalle jonkun nätin puseron.
Ja apteekista kannattaa hankkia kunnolliset ihonhoitotuotteet (puhdistusaine, kasvovesi, seerumi, kosteusvoide ja silmänympärysvoide). Kun iho on hyvässä kunnossa niin on paljon itsevarmempi olo, ja lisäksi kosteutettu iho tuntuu itsestä paremmalta kuin kuiva. Muista kosteuttaa myös käsiä!
Ja mites hampaat? Ne kannattaa pitää kunnossa jo ihan yleisen terveyden takia koska tulehdukset suussa ovat vaarallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin juttusille, mars. Vaikuttaa vääristyneeltä minäkuvalta eikä niinkään oikealta ulkonäköongelmalta.
Oman kokemukseni mukaan terapia ei auta tähän ongelmaan. Terapeutti oli aika haluton ylipäätään keskustelemaan ulkonäköasioista, eikä suostunut myöntämään, että rumuus on mulle iso ongelma, tai keskustelemaan aiheesta rehellisesti. Olen terapian jälkeen ihan yhtä ruma kuin ennen sitä.
Ei ap.
Parikymppisenä koetin ammattilaisen kanssa jutella aiheesta, mutta hän sivuutti sen aivan täysin, vaikka se oli jo tuolloin konkreettisesti eniten elämääni haittaava seikka. Mulla ei esim. teininä tai parinkympin kieppeillä ollut vielä yhtäkään poikaystävääkään, kun poikkesin sen verran paljon ulkonäköihanteista. Olin ja olen vain just sopivasti liian ruma kelvatakseni kenellekään.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katoppa tää video. YouTube jostain syystä suositteli sitä mulle eilen. Kaiketi vakoilee webbikameran kautta ja totesi, että mun tulis tuo katsoa.
Tällä tyypillä on oikeasti tosi miellyttävä ääni ja hän osaa sujuvasti kertoa ajatuksistaan.
Minun mielestäni hän ei ole ruma. Oikeasti kuka tahansa tuolla hatulla, silmälaseilla, hapsottavilla hiuksilla ja roikkuvilla vaatteilla olisi epäedukseen.
Sormet syyhyttäisi päästä häntä stailaamaan! Hiukset kondikseen, ehkä piilolinssit, tuo hattu hevonkuuseen, ulkoilmaa, liikuntaa, tervettä väriä ihoon ja ennen kaikkea hyvin istuvat ja muodikkaat vaatteet. Ja ennen kaikkea avoin ja iloinen ilme kasvoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaikkea on siis pielessä? Minkä ikäinen olet?
Melkein kaikki on pielessä. Mulla on rumat ja epäsuhtaiset kasvonpiirteet, vähän maskuliininen naama, epäsuhtainen vartalo (hoikkanakin, koska luusto on epäsuhtainen). Näytän sellaiselta nololta ja rumalta hiirulaiselta, jonka naama on yhdistelmä rotannaamaa ja tonttua. Hiukset takkuuntuvat ja rasvoittuvat helposti. Olen aikuinen, mutten kuitenkaan vanha.
Kuinka voit näyttää sekä maskuliiniselta että tontulta ja rotannaamalta yhtäaikaa? Maskuliiniset kasvonpiirteethän ovat sellaiset erottuvat ja kulmikkaat ja voimakkaat, rotalla taas on pitkulainen ja kapoinen pää. Minusta tuntuu että nolous ja rumuus on omassa päässäsi, olet vain keksinyt oletetun suohirviö-rumuuden syyksi sille ettei sinulla ole kumppania tai sosiaalista elämää.
Maskuliinisuutta kasvojen luusto osittain. Tonttumaista on kasvojen keskiosa ja punoittavat posket. Rottamainen olen sivuprofiililtani, kahden etuylähampaani osalta, ryhdiltäni ja väritykseltäni sekä muutenkin olemukseltani. Sosiaalisissa tilanteissa tulee sellainen olo, että häpeän siltä, miltä näytän, mikä stressaa jonkin verran. Ajattelen aina, että olen huonompi kuin muut epämiellyttävän ulkonäköni vuoksi.
Korvien väli, siellä syy. Pysähdy hetkeksi ruuhkaan, katso ja tajuat kuinka erilaisia ihmiset ovat, meitä on kaikenlaista ja kukaan ei arvostele ulkonäköäsi, se on omaa mielikuvituksesi tuotetta. Sitäpaitsi kauneus on sinussa sisällä.
-Mr. Mister
Suurimmalla osalla ihmisistä on suunnilleen samantyyppiset peruskasvot ja se ero tulee lähinnä painosta, pituudesta, vaatetuksesta ja hiustenväristä. Mutta vaikka mulla ois nuo mainitut seikat täysin keskivertoa tai mahdollisimman hyvinkin, niin silti piirteeni eivät olekaan siinä normaalivaihtelun piirissä, vaan poikkeavat siitä pahasti ja asettavat mut friikki-kategoriaan. Jossain muussa maassa saattaisin soveltua paremmin massaan, mutten ole vielä keksinyt sellaista maata.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin juttusille, mars. Vaikuttaa vääristyneeltä minäkuvalta eikä niinkään oikealta ulkonäköongelmalta.
Oman kokemukseni mukaan terapia ei auta tähän ongelmaan. Terapeutti oli aika haluton ylipäätään keskustelemaan ulkonäköasioista, eikä suostunut myöntämään, että rumuus on mulle iso ongelma, tai keskustelemaan aiheesta rehellisesti. Olen terapian jälkeen ihan yhtä ruma kuin ennen sitä.
Ei ap.
Etsipä toinen ammattilainen, tai vaikka kolmas tai neljäs, jos muut eivät osaa auttaa.
En nyt muutenkaan tiedä mitä oikein olisit loppujen lopuksi valmis tekemään? Vaikka miten yrittäisimme auttaa, niin sinä sanot vain ei. Muista, että meillä muilla ei ole ongelmaa, vaan vain sinulla on ongelma.
Kyllä se mun kokemukseen on nimenomaan muille ongelma, kun sitä pitää kommentoida negatiivisesti, tai miehet ei halua seurustella mun kanssa koska olen ruma. Mulle itsellenihän on loppujenlopuksi aika sama miltä näytän, koska enhän minä ole se joka joutuu minua katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katoppa tää video. YouTube jostain syystä suositteli sitä mulle eilen. Kaiketi vakoilee webbikameran kautta ja totesi, että mun tulis tuo katsoa.Tällä tyypillä on oikeasti tosi miellyttävä ääni ja hän osaa sujuvasti kertoa ajatuksistaan.
Minun mielestäni hän ei ole ruma. Oikeasti kuka tahansa tuolla hatulla, silmälaseilla, hapsottavilla hiuksilla ja roikkuvilla vaatteilla olisi epäedukseen.
Sormet syyhyttäisi päästä häntä stailaamaan! Hiukset kondikseen, ehkä piilolinssit, tuo hattu hevonkuuseen, ulkoilmaa, liikuntaa, tervettä väriä ihoon ja ennen kaikkea hyvin istuvat ja muodikkaat vaatteet. Ja ennen kaikkea avoin ja iloinen ilme kasvoille.
Hänestä saisi kieltämättä stailattua paljon komeamman aika pienellä vaivalla. Ehkei klassisesti komeaa, mutta sellaisen persoonallisen ja hauskan näköisen hyvällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikki jauhatte vian olevan ap:n päässä? Siis sisäpuolella? Ihan hyvin voi olla niin ruma kuin itse sanoo miksi ei voisi olla? Ei kaikki ole kauniita.
Itse sain uutta puhtia kun latasin instagramin ja aloin sieltä keräämään inspiraatiota omaan ulkonäköön. Rahaa paloi, mutta osittain pääsin tavoitteeseen. Naama nyt toki on mitä on, mutta niin on monella muullakin. Kuten täälläkin sanottu niin vaatteilla ja hiuksilla muuttaa jo paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katoppa tää video. YouTube jostain syystä suositteli sitä mulle eilen. Kaiketi vakoilee webbikameran kautta ja totesi, että mun tulis tuo katsoa.Tällä tyypillä on oikeasti tosi miellyttävä ääni ja hän osaa sujuvasti kertoa ajatuksistaan.
Minun mielestäni hän ei ole ruma. Oikeasti kuka tahansa tuolla hatulla, silmälaseilla, hapsottavilla hiuksilla ja roikkuvilla vaatteilla olisi epäedukseen.
Sormet syyhyttäisi päästä häntä stailaamaan! Hiukset kondikseen, ehkä piilolinssit, tuo hattu hevonkuuseen, ulkoilmaa, liikuntaa, tervettä väriä ihoon ja ennen kaikkea hyvin istuvat ja muodikkaat vaatteet. Ja ennen kaikkea avoin ja iloinen ilme kasvoille.
Aivan, ei ole ruma! Ihmiset jostain syystä näkevät itsensä eri tavalla kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologin juttusille, mars. Vaikuttaa vääristyneeltä minäkuvalta eikä niinkään oikealta ulkonäköongelmalta.
Oman kokemukseni mukaan terapia ei auta tähän ongelmaan. Terapeutti oli aika haluton ylipäätään keskustelemaan ulkonäköasioista, eikä suostunut myöntämään, että rumuus on mulle iso ongelma, tai keskustelemaan aiheesta rehellisesti. Olen terapian jälkeen ihan yhtä ruma kuin ennen sitä.
Ei ap.
Parikymppisenä koetin ammattilaisen kanssa jutella aiheesta, mutta hän sivuutti sen aivan täysin, vaikka se oli jo tuolloin konkreettisesti eniten elämääni haittaava seikka. Mulla ei esim. teininä tai parinkympin kieppeillä ollut vielä yhtäkään poikaystävääkään, kun poikkesin sen verran paljon ulkonäköihanteista. Olin ja olen vain just sopivasti liian ruma kelvatakseni kenellekään.
T. Ap
Tämä taitaa olla terapeuteille ja psykologeille yleistä, kieltäydytään keskustelemasta asiakkaan ulkonäköongelmista ja kuvitellaan, että jostain äitisuhteesta tms. jauhaminen muuttaisi asioita. Olisi kiva tavata joskus terapeutti, joka olisi valmis avoimesti käsittelemään juuri tätä asiaa ja auttaisi ruman ulkonäön hyväksymisessä.
Vierailija kirjoitti:
Psykologin juttusille, mars. Vaikuttaa vääristyneeltä minäkuvalta eikä niinkään oikealta ulkonäköongelmalta.
Miksi haluat nöyryyttää rumia? Olet mielisairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaikkea on siis pielessä? Minkä ikäinen olet?
Melkein kaikki on pielessä. Mulla on rumat ja epäsuhtaiset kasvonpiirteet, vähän maskuliininen naama, epäsuhtainen vartalo (hoikkanakin, koska luusto on epäsuhtainen). Näytän sellaiselta nololta ja rumalta hiirulaiselta, jonka naama on yhdistelmä rotannaamaa ja tonttua. Hiukset takkuuntuvat ja rasvoittuvat helposti. Olen aikuinen, mutten kuitenkaan vanha.
Mikael jungner sinäkö siellä?
Tässä taas esimerkki miten rumia kiusataan, nyt Jungneria. Silti kaikki väittää ettei rumia ole ja ulkonäöllä ei ole mitään väliä. Just joo....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kaikkea on siis pielessä? Minkä ikäinen olet?
Melkein kaikki on pielessä. Mulla on rumat ja epäsuhtaiset kasvonpiirteet, vähän maskuliininen naama, epäsuhtainen vartalo (hoikkanakin, koska luusto on epäsuhtainen). Näytän sellaiselta nololta ja rumalta hiirulaiselta, jonka naama on yhdistelmä rotannaamaa ja tonttua. Hiukset takkuuntuvat ja rasvoittuvat helposti. Olen aikuinen, mutten kuitenkaan vanha.
Kuinka voit näyttää sekä maskuliiniselta että tontulta ja rotannaamalta yhtäaikaa? Maskuliiniset kasvonpiirteethän ovat sellaiset erottuvat ja kulmikkaat ja voimakkaat, rotalla taas on pitkulainen ja kapoinen pää. Minusta tuntuu että nolous ja rumuus on omassa päässäsi, olet vain keksinyt oletetun suohirviö-rumuuden syyksi sille ettei sinulla ole kumppania tai sosiaalista elämää.
Maskuliinisuutta kasvojen luusto osittain. Tonttumaista on kasvojen keskiosa ja punoittavat posket. Rottamainen olen sivuprofiililtani, kahden etuylähampaani osalta, ryhdiltäni ja väritykseltäni sekä muutenkin olemukseltani. Sosiaalisissa tilanteissa tulee sellainen olo, että häpeän siltä, miltä näytän, mikä stressaa jonkin verran. Ajattelen aina, että olen huonompi kuin muut epämiellyttävän ulkonäköni vuoksi.
Korvien väli, siellä syy. Pysähdy hetkeksi ruuhkaan, katso ja tajuat kuinka erilaisia ihmiset ovat, meitä on kaikenlaista ja kukaan ei arvostele ulkonäköäsi, se on omaa mielikuvituksesi tuotetta. Sitäpaitsi kauneus on sinussa sisällä.
-Mr. Mister
Valitettavasti tietynnäköisiä ihmisiä arvostellaan. Ja aivan ääneen. Joko päin naamaa tai kuuluvasti "takanapäin"
Olen kuullut useita kertoja, miten runsaasti ylipainoiselle ystävälleni tullaan asiasta tehden sanomaan, että läski olet. Tai multa kysytään kuuluvasti, olenko "ton läskin kans liikkeellä".
Palovamma-arpia kasvoissaan kantava nainen kertoi eräässä ohjelmassa, että häntä tuijotetaan joka paikassa ja kommentoidaan ja kysellään. Sitä hän piti henkisesti erittäin raskaana.
Itse kuulin tökeröjä kommentteja ennen kuin hampaani oiottiin.
Jos ihminen kuulee toistuvasti ikäviä kommentteja itsestään, se kyllä vaikuttaa itsetuntoon. Ulkonäön arvostelu satuttaa aina. Itse en ole sitä kokenut oikomishoidon jälkeen. Jos hammasrivini olisi ollut luonnostaan ok, en kai minäkään uskoisi, että kyllä arvostellaan ja kyllä satuttaa. Nimenomaan se toistuva arvostelu, kertakommentit nyt jotenkin kestää.
Teoriassa kiva idea, mutta mulle on painajainen juuri se, jos kiinnitän huomiota. En voisi esim. ikimaailmassa pukeutua johonkin alakulttuurityyliin juuri siksi, kun sellaisia ihmiset katsovat enemmän. En kestä huomiota oikeastaan lainkaan ja haluan olla mahdollisimman huomaamaton.
Olen liikaa saanut elämässäni hävetä ruman ulkonäköni vuoksi. Unelmani olisi olla joku täysin absoluuttinen keskivertoihminen, johon kukaan ei kiinnittäisi koskaan mitään huomiota.