Mies ei 15 vuoteen tajunnut, että mä olen masentunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?

Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä. 

Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!

Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta. 

Entä kun ei ne avut auta? Ap

Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.

Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?

Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?

Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap

Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?

En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap

Sitten ikävä sanoa, mutta tuskin olisit pystynyt olemaan työelämässäkään.

Varsinkin, jos yritit opiskella usempaa eri alaa.

Opiskelu on nimittäin kevyempää kuin työelämässä oleminen, ja vaikeuksia annetaan paljon enemmän anteeksi.

Niin, siksi en enää haluaisi elää. En tykkää tällaisesta jonnin joutavasta elämästä. En mistään kotipuuhastelusta. Ap

:(

Etkö oikeasti saa hommia edes siistijänä tai pikaruokaravintolasta?

Mulla oli siivoojan työkokeilu, mutta en pystynyt sitä tekemään, kun mulla on monta fyysistä sairautta. Ap

Eiköhän sun sitten ole aika hyväksyä, että töitä et tule tekemään, ja alkaa hakea elämällesi merkitystä muualta.

Kuvittelepa: sadattuhannet ihmiset viettävät onnellista ja merkityksellistä elämää eläkkeellä, siis tekemättä lainkaan töitä!!!  (Joo, tiedän, että on myös onnettomia eläkeläisiä. Mutta pointtini tässä keskustelussa on, että on paljon onnellisia.)

Ala asennoitua niin, että oletkin eläkkeellä. Kuvittele, että olet työurasi jo tehnyt. Millainen on ihanteellinen eläkeläisen elämäsi? Mitä harrastat nyt kun on aikaa? Mitä projekteja otat itsellesi?

Olen ollut niin kauan kotona, että olen tehnyt vaikka mitä. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää mitään jonninjoutavaa puuhastelua. Ap

Se, onko jokin asia "jonninjoutavaa puuhastelua" vai ei, on omien korviesi välissä.

Ihan tiedoksi vaan semmoinen juttu.

Ihan mistä tahansa voi löytää merkityksen elämälleen. Tutustu termiin ikigai.

En mä jaksa tätä rahattomuutta, en sairauksiani enkä tätä elämän merkityksettömyyttä. Olen tehnyt ne asiat jo, mitkä ihmiset yleensä tekevät vasta eläkkeellä. Toivon kovasti, että Suomeen tulee eutanasia ja saisin sen. Sveitsissä se onnistuisi sairauksieni osalta, mutta on liian kallista kun maksaa n 10 000€.Ap

Tässä keskustelussa on tullut selväksi, että on ihan samantekevää, vaikka mies olisi huomannut masennuksesi ja yrittänyt auttaa. Voimia sinulle jatkossa.

Huom. yllä korostettuna koko ketjun tärkein anti alkuperäiseen otsikkoon liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?

Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä. 

Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!

Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta. 

Entä kun ei ne avut auta? Ap

Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.

Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?

Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?

Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap

Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?

En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap

Sitten ikävä sanoa, mutta tuskin olisit pystynyt olemaan työelämässäkään.

Varsinkin, jos yritit opiskella usempaa eri alaa.

Opiskelu on nimittäin kevyempää kuin työelämässä oleminen, ja vaikeuksia annetaan paljon enemmän anteeksi.

Niin, siksi en enää haluaisi elää. En tykkää tällaisesta jonnin joutavasta elämästä. En mistään kotipuuhastelusta. Ap

:(

Etkö oikeasti saa hommia edes siistijänä tai pikaruokaravintolasta?

Mulla oli siivoojan työkokeilu, mutta en pystynyt sitä tekemään, kun mulla on monta fyysistä sairautta. Ap

Eiköhän sun sitten ole aika hyväksyä, että töitä et tule tekemään, ja alkaa hakea elämällesi merkitystä muualta.

Kuvittelepa: sadattuhannet ihmiset viettävät onnellista ja merkityksellistä elämää eläkkeellä, siis tekemättä lainkaan töitä!!!  (Joo, tiedän, että on myös onnettomia eläkeläisiä. Mutta pointtini tässä keskustelussa on, että on paljon onnellisia.)

Ala asennoitua niin, että oletkin eläkkeellä. Kuvittele, että olet työurasi jo tehnyt. Millainen on ihanteellinen eläkeläisen elämäsi? Mitä harrastat nyt kun on aikaa? Mitä projekteja otat itsellesi?

Olen ollut niin kauan kotona, että olen tehnyt vaikka mitä. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää mitään jonninjoutavaa puuhastelua. Ap

Se, onko jokin asia "jonninjoutavaa puuhastelua" vai ei, on omien korviesi välissä.

Ihan tiedoksi vaan semmoinen juttu.

Ihan mistä tahansa voi löytää merkityksen elämälleen. Tutustu termiin ikigai.

En mä jaksa tätä rahattomuutta, en sairauksiani enkä tätä elämän merkityksettömyyttä. Olen tehnyt ne asiat jo, mitkä ihmiset yleensä tekevät vasta eläkkeellä. Toivon kovasti, että Suomeen tulee eutanasia ja saisin sen. Sveitsissä se onnistuisi sairauksieni osalta, mutta on liian kallista kun maksaa n 10 000€.Ap

Paitsi yhden! Nauttinut elämästä.

Millä sitä rahattomana nauttii elämästä? Ap

Sama vinkki tähän kuin edelläkin, että se nautinto on oikeasti korvien välissä eikä lompakossa.

-nauttimalla luonnosta

-nauttimalla kaupunkiympäristöstä ja ihmisten tarkkailusta

-lukemalla mielin määrin kirjaston kirjoja

-nauttimalla yhteydenpidosta ystäviin (edes etänä)

-opiskelemalla uusia taitoja, kieliä ym. (kirjaston kirjoista / netin ilmaisresursseilla)

-alkamalla harrastaa luovaa kirjoittamista, piirtämistä tms.

-kirjoittamalla elämäntarinansa ylös jälkipolville

-harrastamalla joogaa, meditaatiota yms. (100% ilmaisia sovelluksia on olemassa näihin)

-kuorolaulu on ihana ja ilmainen harrastus, korona-aikaan ei tosin hyvä

-harrastamalla valokuvausta kännykällä

-perustamalla oman blogin tai instatilin tai vastaavan

Ihan tuossa muutamia ensiksi mieleen tulleita.

Miksi ehdotat näitä? Luuletko ettei ihminen joka on ollut koko aikuisikänsä kotona ole harrastanut kaikenlaista? Ap

Kommentti oli vastaus kysymykseesi "Millä sitä rahattomana nauttii elämästä?"

Kaikkia noista olet siis jo kokeillut?

Joo olen ja montaa muutakin jonnin joutavaa hommaa mm ollut lasten leirillä apuemäntänä, lukenut vanhuksille, ollut varamummona, maalannut, käynyt tietokonekursseilla, ollut vapaakirkon vapaaehtoistyössä yms. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?

Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä. 

Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!

Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta. 

Entä kun ei ne avut auta? Ap

Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.

Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?

Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?

Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap

Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?

En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap

Sitten ikävä sanoa, mutta tuskin olisit pystynyt olemaan työelämässäkään.

Varsinkin, jos yritit opiskella usempaa eri alaa.

Opiskelu on nimittäin kevyempää kuin työelämässä oleminen, ja vaikeuksia annetaan paljon enemmän anteeksi.

Niin, siksi en enää haluaisi elää. En tykkää tällaisesta jonnin joutavasta elämästä. En mistään kotipuuhastelusta. Ap

:(

Etkö oikeasti saa hommia edes siistijänä tai pikaruokaravintolasta?

Mulla oli siivoojan työkokeilu, mutta en pystynyt sitä tekemään, kun mulla on monta fyysistä sairautta. Ap

Eiköhän sun sitten ole aika hyväksyä, että töitä et tule tekemään, ja alkaa hakea elämällesi merkitystä muualta.

Kuvittelepa: sadattuhannet ihmiset viettävät onnellista ja merkityksellistä elämää eläkkeellä, siis tekemättä lainkaan töitä!!!  (Joo, tiedän, että on myös onnettomia eläkeläisiä. Mutta pointtini tässä keskustelussa on, että on paljon onnellisia.)

Ala asennoitua niin, että oletkin eläkkeellä. Kuvittele, että olet työurasi jo tehnyt. Millainen on ihanteellinen eläkeläisen elämäsi? Mitä harrastat nyt kun on aikaa? Mitä projekteja otat itsellesi?

Olen ollut niin kauan kotona, että olen tehnyt vaikka mitä. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää mitään jonninjoutavaa puuhastelua. Ap

Se, onko jokin asia "jonninjoutavaa puuhastelua" vai ei, on omien korviesi välissä.

Ihan tiedoksi vaan semmoinen juttu.

Ihan mistä tahansa voi löytää merkityksen elämälleen. Tutustu termiin ikigai.

En mä jaksa tätä rahattomuutta, en sairauksiani enkä tätä elämän merkityksettömyyttä. Olen tehnyt ne asiat jo, mitkä ihmiset yleensä tekevät vasta eläkkeellä. Toivon kovasti, että Suomeen tulee eutanasia ja saisin sen. Sveitsissä se onnistuisi sairauksieni osalta, mutta on liian kallista kun maksaa n 10 000€.Ap

Paitsi yhden! Nauttinut elämästä.

Millä sitä rahattomana nauttii elämästä? Ap

Sama vinkki tähän kuin edelläkin, että se nautinto on oikeasti korvien välissä eikä lompakossa.

-nauttimalla luonnosta

-nauttimalla kaupunkiympäristöstä ja ihmisten tarkkailusta

-lukemalla mielin määrin kirjaston kirjoja

-nauttimalla yhteydenpidosta ystäviin (edes etänä)

-opiskelemalla uusia taitoja, kieliä ym. (kirjaston kirjoista / netin ilmaisresursseilla)

-alkamalla harrastaa luovaa kirjoittamista, piirtämistä tms.

-kirjoittamalla elämäntarinansa ylös jälkipolville

-harrastamalla joogaa, meditaatiota yms. (100% ilmaisia sovelluksia on olemassa näihin)

-kuorolaulu on ihana ja ilmainen harrastus, korona-aikaan ei tosin hyvä

-harrastamalla valokuvausta kännykällä

-perustamalla oman blogin tai instatilin tai vastaavan

Ihan tuossa muutamia ensiksi mieleen tulleita.

Miksi ehdotat näitä? Luuletko ettei ihminen joka on ollut koko aikuisikänsä kotona ole harrastanut kaikenlaista? Ap

Kommentti oli vastaus kysymykseesi "Millä sitä rahattomana nauttii elämästä?"

Kaikkia noista olet siis jo kokeillut?

Joo olen ja montaa muutakin jonnin joutavaa hommaa mm ollut lasten leirillä apuemäntänä, lukenut vanhuksille, ollut varamummona, maalannut, käynyt tietokonekursseilla, ollut vapaakirkon vapaaehtoistyössä yms. Ap

Ja nuo kokeilutko johtivat sinut siihen päätelmään, että rahattomana et voi nauttia elämästä?

Kuvitteletko oikeasti, että rikkaana pystyisit nauttimaan sen paremmin?

(Vinkki: Et pystyisi. Ongelmasi ovat muualla. Niitä eivät ratkaisisi raha tai työn löytäminen.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitäisi tehdä? Hän sentään pysynyt rinnallasi nuo 15 vuotta

Vaihtelevalla menestyksellä. Ilkeillyt, kiukutellut, haukkunut ja eihän me enää yhdessä olla. Ap

Sinun käytöksessäsihän ei mitään vikaa ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?

Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä. 

Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!

Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta. 

Entä kun ei ne avut auta? Ap

Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.

Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?

Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?

Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap

Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?

En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap

Sitten ikävä sanoa, mutta tuskin olisit pystynyt olemaan työelämässäkään.

Varsinkin, jos yritit opiskella usempaa eri alaa.

Opiskelu on nimittäin kevyempää kuin työelämässä oleminen, ja vaikeuksia annetaan paljon enemmän anteeksi.

Niin, siksi en enää haluaisi elää. En tykkää tällaisesta jonnin joutavasta elämästä. En mistään kotipuuhastelusta. Ap

:(

Etkö oikeasti saa hommia edes siistijänä tai pikaruokaravintolasta?

Mulla oli siivoojan työkokeilu, mutta en pystynyt sitä tekemään, kun mulla on monta fyysistä sairautta. Ap

Eiköhän sun sitten ole aika hyväksyä, että töitä et tule tekemään, ja alkaa hakea elämällesi merkitystä muualta.

Kuvittelepa: sadattuhannet ihmiset viettävät onnellista ja merkityksellistä elämää eläkkeellä, siis tekemättä lainkaan töitä!!!  (Joo, tiedän, että on myös onnettomia eläkeläisiä. Mutta pointtini tässä keskustelussa on, että on paljon onnellisia.)

Ala asennoitua niin, että oletkin eläkkeellä. Kuvittele, että olet työurasi jo tehnyt. Millainen on ihanteellinen eläkeläisen elämäsi? Mitä harrastat nyt kun on aikaa? Mitä projekteja otat itsellesi?

Olen ollut niin kauan kotona, että olen tehnyt vaikka mitä. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää mitään jonninjoutavaa puuhastelua. Ap

Se, onko jokin asia "jonninjoutavaa puuhastelua" vai ei, on omien korviesi välissä.

Ihan tiedoksi vaan semmoinen juttu.

Ihan mistä tahansa voi löytää merkityksen elämälleen. Tutustu termiin ikigai.

En mä jaksa tätä rahattomuutta, en sairauksiani enkä tätä elämän merkityksettömyyttä. Olen tehnyt ne asiat jo, mitkä ihmiset yleensä tekevät vasta eläkkeellä. Toivon kovasti, että Suomeen tulee eutanasia ja saisin sen. Sveitsissä se onnistuisi sairauksieni osalta, mutta on liian kallista kun maksaa n 10 000€.Ap

Paitsi yhden! Nauttinut elämästä.

Millä sitä rahattomana nauttii elämästä? Ap

Sama vinkki tähän kuin edelläkin, että se nautinto on oikeasti korvien välissä eikä lompakossa.

-nauttimalla luonnosta

-nauttimalla kaupunkiympäristöstä ja ihmisten tarkkailusta

-lukemalla mielin määrin kirjaston kirjoja

-nauttimalla yhteydenpidosta ystäviin (edes etänä)

-opiskelemalla uusia taitoja, kieliä ym. (kirjaston kirjoista / netin ilmaisresursseilla)

-alkamalla harrastaa luovaa kirjoittamista, piirtämistä tms.

-kirjoittamalla elämäntarinansa ylös jälkipolville

-harrastamalla joogaa, meditaatiota yms. (100% ilmaisia sovelluksia on olemassa näihin)

-kuorolaulu on ihana ja ilmainen harrastus, korona-aikaan ei tosin hyvä

-harrastamalla valokuvausta kännykällä

-perustamalla oman blogin tai instatilin tai vastaavan

Ihan tuossa muutamia ensiksi mieleen tulleita.

Miksi ehdotat näitä? Luuletko ettei ihminen joka on ollut koko aikuisikänsä kotona ole harrastanut kaikenlaista? Ap

Kommentti oli vastaus kysymykseesi "Millä sitä rahattomana nauttii elämästä?"

Kaikkia noista olet siis jo kokeillut?

Joo olen ja montaa muutakin jonnin joutavaa hommaa mm ollut lasten leirillä apuemäntänä, lukenut vanhuksille, ollut varamummona, maalannut, käynyt tietokonekursseilla, ollut vapaakirkon vapaaehtoistyössä yms. Ap

Ja nuo kokeilutko johtivat sinut siihen päätelmään, että rahattomana et voi nauttia elämästä?

Kuvitteletko oikeasti, että rikkaana pystyisit nauttimaan sen paremmin?

(Vinkki: Et pystyisi. Ongelmasi ovat muualla. Niitä eivät ratkaisisi raha tai työn löytäminen.)

Ei, mutta eivät nuo tuoneet elämääni, sitä mitä haluan. Eli normaalia palkkaa ja työtä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?

Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä. 

Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!

Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta. 

Entä kun ei ne avut auta? Ap

Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.

Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?

Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?

Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap

Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?

En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap

Sitten ikävä sanoa, mutta tuskin olisit pystynyt olemaan työelämässäkään.

Varsinkin, jos yritit opiskella usempaa eri alaa.

Opiskelu on nimittäin kevyempää kuin työelämässä oleminen, ja vaikeuksia annetaan paljon enemmän anteeksi.

Niin, siksi en enää haluaisi elää. En tykkää tällaisesta jonnin joutavasta elämästä. En mistään kotipuuhastelusta. Ap

:(

Etkö oikeasti saa hommia edes siistijänä tai pikaruokaravintolasta?

Mulla oli siivoojan työkokeilu, mutta en pystynyt sitä tekemään, kun mulla on monta fyysistä sairautta. Ap

Eiköhän sun sitten ole aika hyväksyä, että töitä et tule tekemään, ja alkaa hakea elämällesi merkitystä muualta.

Kuvittelepa: sadattuhannet ihmiset viettävät onnellista ja merkityksellistä elämää eläkkeellä, siis tekemättä lainkaan töitä!!!  (Joo, tiedän, että on myös onnettomia eläkeläisiä. Mutta pointtini tässä keskustelussa on, että on paljon onnellisia.)

Ala asennoitua niin, että oletkin eläkkeellä. Kuvittele, että olet työurasi jo tehnyt. Millainen on ihanteellinen eläkeläisen elämäsi? Mitä harrastat nyt kun on aikaa? Mitä projekteja otat itsellesi?

Olen ollut niin kauan kotona, että olen tehnyt vaikka mitä. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää mitään jonninjoutavaa puuhastelua. Ap

Se, onko jokin asia "jonninjoutavaa puuhastelua" vai ei, on omien korviesi välissä.

Ihan tiedoksi vaan semmoinen juttu.

Ihan mistä tahansa voi löytää merkityksen elämälleen. Tutustu termiin ikigai.

En mä jaksa tätä rahattomuutta, en sairauksiani enkä tätä elämän merkityksettömyyttä. Olen tehnyt ne asiat jo, mitkä ihmiset yleensä tekevät vasta eläkkeellä. Toivon kovasti, että Suomeen tulee eutanasia ja saisin sen. Sveitsissä se onnistuisi sairauksieni osalta, mutta on liian kallista kun maksaa n 10 000€.Ap

Paitsi yhden! Nauttinut elämästä.

Millä sitä rahattomana nauttii elämästä? Ap

Sama vinkki tähän kuin edelläkin, että se nautinto on oikeasti korvien välissä eikä lompakossa.

-nauttimalla luonnosta

-nauttimalla kaupunkiympäristöstä ja ihmisten tarkkailusta

-lukemalla mielin määrin kirjaston kirjoja

-nauttimalla yhteydenpidosta ystäviin (edes etänä)

-opiskelemalla uusia taitoja, kieliä ym. (kirjaston kirjoista / netin ilmaisresursseilla)

-alkamalla harrastaa luovaa kirjoittamista, piirtämistä tms.

-kirjoittamalla elämäntarinansa ylös jälkipolville

-harrastamalla joogaa, meditaatiota yms. (100% ilmaisia sovelluksia on olemassa näihin)

-kuorolaulu on ihana ja ilmainen harrastus, korona-aikaan ei tosin hyvä

-harrastamalla valokuvausta kännykällä

-perustamalla oman blogin tai instatilin tai vastaavan

Ihan tuossa muutamia ensiksi mieleen tulleita.

Miksi ehdotat näitä? Luuletko ettei ihminen joka on ollut koko aikuisikänsä kotona ole harrastanut kaikenlaista? Ap

Kommentti oli vastaus kysymykseesi "Millä sitä rahattomana nauttii elämästä?"

Kaikkia noista olet siis jo kokeillut?

Joo olen ja montaa muutakin jonnin joutavaa hommaa mm ollut lasten leirillä apuemäntänä, lukenut vanhuksille, ollut varamummona, maalannut, käynyt tietokonekursseilla, ollut vapaakirkon vapaaehtoistyössä yms. Ap

Ja nuo kokeilutko johtivat sinut siihen päätelmään, että rahattomana et voi nauttia elämästä?

Kuvitteletko oikeasti, että rikkaana pystyisit nauttimaan sen paremmin?

(Vinkki: Et pystyisi. Ongelmasi ovat muualla. Niitä eivät ratkaisisi raha tai työn löytäminen.)

Ei, mutta eivät nuo tuoneet elämääni, sitä mitä haluan. Eli normaalia palkkaa ja työtä. Ap

Me käytiin tämä jo läpi, että työtä et testatusti kykene tekemään, joten kannattaa vaihtaa fokusta.

Ei pidä hakata päätään tahallaan kiviseinään.

Entäs se aika jonka leikit kuollutta? Miten silloin sait ajan kulumaan kun et tehnyt näitä valitusketjuja päivät pitkät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?

Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä. 

Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!

Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta. 

Entä kun ei ne avut auta? Ap

Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.

Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?

Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?

Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap

Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?

En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap

Sitten ikävä sanoa, mutta tuskin olisit pystynyt olemaan työelämässäkään.

Varsinkin, jos yritit opiskella usempaa eri alaa.

Opiskelu on nimittäin kevyempää kuin työelämässä oleminen, ja vaikeuksia annetaan paljon enemmän anteeksi.

Niin, siksi en enää haluaisi elää. En tykkää tällaisesta jonnin joutavasta elämästä. En mistään kotipuuhastelusta. Ap

:(

Etkö oikeasti saa hommia edes siistijänä tai pikaruokaravintolasta?

Mulla oli siivoojan työkokeilu, mutta en pystynyt sitä tekemään, kun mulla on monta fyysistä sairautta. Ap

Eiköhän sun sitten ole aika hyväksyä, että töitä et tule tekemään, ja alkaa hakea elämällesi merkitystä muualta.

Kuvittelepa: sadattuhannet ihmiset viettävät onnellista ja merkityksellistä elämää eläkkeellä, siis tekemättä lainkaan töitä!!!  (Joo, tiedän, että on myös onnettomia eläkeläisiä. Mutta pointtini tässä keskustelussa on, että on paljon onnellisia.)

Ala asennoitua niin, että oletkin eläkkeellä. Kuvittele, että olet työurasi jo tehnyt. Millainen on ihanteellinen eläkeläisen elämäsi? Mitä harrastat nyt kun on aikaa? Mitä projekteja otat itsellesi?

Olen ollut niin kauan kotona, että olen tehnyt vaikka mitä. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää mitään jonninjoutavaa puuhastelua. Ap

Se, onko jokin asia "jonninjoutavaa puuhastelua" vai ei, on omien korviesi välissä.

Ihan tiedoksi vaan semmoinen juttu.

Ihan mistä tahansa voi löytää merkityksen elämälleen. Tutustu termiin ikigai.

En mä jaksa tätä rahattomuutta, en sairauksiani enkä tätä elämän merkityksettömyyttä. Olen tehnyt ne asiat jo, mitkä ihmiset yleensä tekevät vasta eläkkeellä. Toivon kovasti, että Suomeen tulee eutanasia ja saisin sen. Sveitsissä se onnistuisi sairauksieni osalta, mutta on liian kallista kun maksaa n 10 000€.Ap

Paitsi yhden! Nauttinut elämästä.

Millä sitä rahattomana nauttii elämästä? Ap

Sama vinkki tähän kuin edelläkin, että se nautinto on oikeasti korvien välissä eikä lompakossa.

-nauttimalla luonnosta

-nauttimalla kaupunkiympäristöstä ja ihmisten tarkkailusta

-lukemalla mielin määrin kirjaston kirjoja

-nauttimalla yhteydenpidosta ystäviin (edes etänä)

-opiskelemalla uusia taitoja, kieliä ym. (kirjaston kirjoista / netin ilmaisresursseilla)

-alkamalla harrastaa luovaa kirjoittamista, piirtämistä tms.

-kirjoittamalla elämäntarinansa ylös jälkipolville

-harrastamalla joogaa, meditaatiota yms. (100% ilmaisia sovelluksia on olemassa näihin)

-kuorolaulu on ihana ja ilmainen harrastus, korona-aikaan ei tosin hyvä

-harrastamalla valokuvausta kännykällä

-perustamalla oman blogin tai instatilin tai vastaavan

Ihan tuossa muutamia ensiksi mieleen tulleita.

Miksi ehdotat näitä? Luuletko ettei ihminen joka on ollut koko aikuisikänsä kotona ole harrastanut kaikenlaista? Ap

Kommentti oli vastaus kysymykseesi "Millä sitä rahattomana nauttii elämästä?"

Kaikkia noista olet siis jo kokeillut?

Joo olen ja montaa muutakin jonnin joutavaa hommaa mm ollut lasten leirillä apuemäntänä, lukenut vanhuksille, ollut varamummona, maalannut, käynyt tietokonekursseilla, ollut vapaakirkon vapaaehtoistyössä yms. Ap

Ja nuo kokeilutko johtivat sinut siihen päätelmään, että rahattomana et voi nauttia elämästä?

Kuvitteletko oikeasti, että rikkaana pystyisit nauttimaan sen paremmin?

(Vinkki: Et pystyisi. Ongelmasi ovat muualla. Niitä eivät ratkaisisi raha tai työn löytäminen.)

Ei, mutta eivät nuo tuoneet elämääni, sitä mitä haluan. Eli normaalia palkkaa ja työtä. Ap

Me käytiin tämä jo läpi, että työtä et testatusti kykene tekemään, joten kannattaa vaihtaa fokusta.

Ei pidä hakata päätään tahallaan kiviseinään.

On oma moka jos suree vaikka sitä, ettei pysty lentämään, kun ei ole linnuksi syntynyt.

Voi koko ikänsä itkeä asiaa tai hyväksyä sen ja etsiä uusia haaveita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No muutitko sinä nyt pois vai et?

Muutan ensikuun alusta, kun saan asunnon. Ap

Mistä saat huonekalut, astiat yms?

erossa saa puolet miehen omaisuudesta

Et tunnu tuntevan sukupuolesi edustajien mielenliikkeitä. Kuvailemassasi skenaariossa saisin itse toistakymmentä autonmoottoria ja kasan erinäistä ruostuvaa metallijätettä. Nainen hoitaa useimmiten kodin ja sinne ostaa ne verhot, matot, huonekalut sekä haarukat. Miehellä mukanaan lähtiessään olisi siis ne autonosat, jos veisi vain omansa. Keskiverto mies ei useimmiten ymmärrä mitä kodin sisustamiseen ja sen viihtyisäksi saattamiseen tarvitaan, tämä siis naisen tehtäväksi useimmiten jää. Toki uskon näiden kilt timiesten osaavan kukkasin kotinsa koristella...

pelkäät siis, että mies saa erossa puolet niistä verhoista ja haarukoista

Hmm. Ota itsellesi pitkän tähtäimen tavoite. Laita säästöön vaikka 20 e/kk (sen voi vähistäkin tuloista kiristää) ja sulla on vuoden kuluttua 120 euroa, 2 v 240 e jne. Jossain vaiheessa sulla on niin paljon, että pääset vaikka Aruballe, ehkä koronakin on siinä vaiheessa ohi.

Ja tsemppiä uuteen elämään!

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Ota itsellesi pitkän tähtäimen tavoite. Laita säästöön vaikka 20 e/kk (sen voi vähistäkin tuloista kiristää) ja sulla on vuoden kuluttua 120 euroa, 2 v 240 e jne. Jossain vaiheessa sulla on niin paljon, että pääset vaikka Aruballe, ehkä koronakin on siinä vaiheessa ohi.

Ja tsemppiä uuteen elämään!

Joo, no eka on maksettava 3000€ hammasremontti, sitten takuuvuokrat, vuokra, lääkkeet, ruoka yms, että eipä noita menoja paljoa ole. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Ota itsellesi pitkän tähtäimen tavoite. Laita säästöön vaikka 20 e/kk (sen voi vähistäkin tuloista kiristää) ja sulla on vuoden kuluttua 120 euroa, 2 v 240 e jne. Jossain vaiheessa sulla on niin paljon, että pääset vaikka Aruballe, ehkä koronakin on siinä vaiheessa ohi.

Ja tsemppiä uuteen elämään!

Joo, no eka on maksettava 3000€ hammasremontti, sitten takuuvuokrat, vuokra, lääkkeet, ruoka yms, että eipä noita menoja paljoa ole. Ap

Sähän just sanoit, ettet saa osituksessa mitään! Se tarkoittaa, että tulet olemaan oikeutettu myös toimeentulotukeen, joka korvaa sulle sähköt, kotivakuutuksen, lääkkeet ja varmaan nuo tekaritkin.

En ymmärrä aloituksen pointtia. Sä sanoit käyneesi terapiat, et halua syödä lääkkeitä ja masennus jatkuu ja jatkuu, koska et pääse töihin. Valitat, ettei mies tajunnut masentuneisuuttasi, vaikka se kuitenkin työllisti sinut firmansa asiakaspalveluun?!! eli yritti auttaa sinua siinä asiassa. Mitä se miehen tajuaminen olisi pitänyt olla? Miten hän olisi voinut auttaa sinua, kun alan asiantuntijatkaan eivät siihen pystyneet?

Se on sitten moro.

Ketjun luettuani ymmärrän, että mies todellakin tiesi masennuksestasi , mutta tiesi myös, että on turha sanoa mitään, koska tyrmäät kaiken suoriltaan.

Onko mitään syytä, miksei näin olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Ota itsellesi pitkän tähtäimen tavoite. Laita säästöön vaikka 20 e/kk (sen voi vähistäkin tuloista kiristää) ja sulla on vuoden kuluttua 120 euroa, 2 v 240 e jne. Jossain vaiheessa sulla on niin paljon, että pääset vaikka Aruballe, ehkä koronakin on siinä vaiheessa ohi.

Ja tsemppiä uuteen elämään!

Joo, no eka on maksettava 3000€ hammasremontti, sitten takuuvuokrat, vuokra, lääkkeet, ruoka yms, että eipä noita menoja paljoa ole. Ap

Ollessasi omillasi tulottomana KELA maksaa takuuvuokran ja hammasremonttiakin kannattaa hakea. Samoin apteekkiin tulee, jos putoat toimeentulotuelle, maksusitoumus ja saat reseptilääkket KELAn piikkiin. Käteen saat asumisen ja terveydenhuollon menojen jälkeen jotain 500 euroa, jotka on ruokaan jne. päivittäismenoihin. Kunhan saat asunnon, ota yhteys KELAan, siellä neuvotaan. Ja jos sulla ei ole mitään uuteen asuntoon, saattaisit saada harkinnanvaraista toimeentulotukea sossusta huonekaluihin jne. Ja diakoniakin saattaisi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä aloituksen pointtia. Sä sanoit käyneesi terapiat, et halua syödä lääkkeitä ja masennus jatkuu ja jatkuu, koska et pääse töihin. Valitat, ettei mies tajunnut masentuneisuuttasi, vaikka se kuitenkin työllisti sinut firmansa asiakaspalveluun?!! eli yritti auttaa sinua siinä asiassa. Mitä se miehen tajuaminen olisi pitänyt olla? Miten hän olisi voinut auttaa sinua, kun alan asiantuntijatkaan eivät siihen pystyneet?

Ei kai se mitään olisi voinut tehdä. Oltiin muutenkin ihan väärät ihmiset toisillemme. Kai se kotiorjana pitäminen oli ihan ok ja se, ettei se koskaan viitsinyt opetella mitään kotitöitä tekemään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä aloituksen pointtia. Sä sanoit käyneesi terapiat, et halua syödä lääkkeitä ja masennus jatkuu ja jatkuu, koska et pääse töihin. Valitat, ettei mies tajunnut masentuneisuuttasi, vaikka se kuitenkin työllisti sinut firmansa asiakaspalveluun?!! eli yritti auttaa sinua siinä asiassa. Mitä se miehen tajuaminen olisi pitänyt olla? Miten hän olisi voinut auttaa sinua, kun alan asiantuntijatkaan eivät siihen pystyneet?

Ei kai se mitään olisi voinut tehdä. Oltiin muutenkin ihan väärät ihmiset toisillemme. Kai se kotiorjana pitäminen oli ihan ok ja se, ettei se koskaan viitsinyt opetella mitään kotitöitä tekemään. Ap

Ei ole OK, miksi siedit sellaista näin kauan? Ehkä olis ääni muuttunut kellossa, jos olisit sanonut, että nyt muuten opettelet kotityöt tai sulta lähtee eukko. Ja jos ei olis muuttunut, olisit lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä aloituksen pointtia. Sä sanoit käyneesi terapiat, et halua syödä lääkkeitä ja masennus jatkuu ja jatkuu, koska et pääse töihin. Valitat, ettei mies tajunnut masentuneisuuttasi, vaikka se kuitenkin työllisti sinut firmansa asiakaspalveluun?!! eli yritti auttaa sinua siinä asiassa. Mitä se miehen tajuaminen olisi pitänyt olla? Miten hän olisi voinut auttaa sinua, kun alan asiantuntijatkaan eivät siihen pystyneet?

Ei kai se mitään olisi voinut tehdä. Oltiin muutenkin ihan väärät ihmiset toisillemme. Kai se kotiorjana pitäminen oli ihan ok ja se, ettei se koskaan viitsinyt opetella mitään kotitöitä tekemään. Ap

Ei ole OK, miksi siedit sellaista näin kauan? Ehkä olis ääni muuttunut kellossa, jos olisit sanonut, että nyt muuten opettelet kotityöt tai sulta lähtee eukko. Ja jos ei olis muuttunut, olisit lähtenyt.

Mä sanoin monta kertaa. Ei se tyyliään muuttanut, kun sen mielestä piti kotityöt tehdä, kun en ulkopuolisella töissä käynyt. No, nyt se varmaan jää yksin, kun eihän tänne mörskään ketään muuta naista saa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä aloituksen pointtia. Sä sanoit käyneesi terapiat, et halua syödä lääkkeitä ja masennus jatkuu ja jatkuu, koska et pääse töihin. Valitat, ettei mies tajunnut masentuneisuuttasi, vaikka se kuitenkin työllisti sinut firmansa asiakaspalveluun?!! eli yritti auttaa sinua siinä asiassa. Mitä se miehen tajuaminen olisi pitänyt olla? Miten hän olisi voinut auttaa sinua, kun alan asiantuntijatkaan eivät siihen pystyneet?

Ei kai se mitään olisi voinut tehdä. Oltiin muutenkin ihan väärät ihmiset toisillemme. Kai se kotiorjana pitäminen oli ihan ok ja se, ettei se koskaan viitsinyt opetella mitään kotitöitä tekemään. Ap

Ei ole OK, miksi siedit sellaista näin kauan? Ehkä olis ääni muuttunut kellossa, jos olisit sanonut, että nyt muuten opettelet kotityöt tai sulta lähtee eukko. Ja jos ei olis muuttunut, olisit lähtenyt.

Mä sanoin monta kertaa. Ei se tyyliään muuttanut, kun sen mielestä piti kotityöt tehdä, kun en ulkopuolisella töissä käynyt. No, nyt se varmaan jää yksin, kun eihän tänne mörskään ketään muuta naista saa. Ap

Tossa on tiiätkö se sama kuin lasten kasvattamisessa, että uhkaukset pitää toteuttaa, tai ne menettävät tehonsa.?Teit kasvatusvirheen ukkosi suhteen, sehän tajusi nopeasti, että puhut lämpimiksesi.