Mies ei 15 vuoteen tajunnut, että mä olen masentunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?

Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä. 

Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!

Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?

Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä. 

Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!

Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta. 

Entä kun ei ne avut auta? Ap

Ei muuta kuin oikeusaputoimistoon, siellä ne hoitaa avioeron ja osituksen, mihellä useampi kämppä ym. Niillä kyllä saa huonekalut sulle.

Nyt voit hommata jonkun miehen panemaankin sua, isot tissit kiinnostaa kummasti monia vaikka et mikään ruusu olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?

Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä. 

Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!

Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta. 

Entä kun ei ne avut auta? Ap

Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.

Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?

Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No muutitko sinä nyt pois vai et?

Muutan ensikuun alusta, kun saan asunnon. Ap

Mistä saat huonekalut, astiat yms?

erossa saa puolet miehen omaisuudesta

En mä tiedä, jaksanko alkaa siitä tappelemaan, kun kaikki on miehen nimissä. Ap

Ositus tehdään, haluat sinä sitä tai et. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?

Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä. 

Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!

Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta. 

Entä kun ei ne avut auta? Ap

Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.

Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?

Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?

Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No muutitko sinä nyt pois vai et?

Muutan ensikuun alusta, kun saan asunnon. Ap

Mistä saat huonekalut, astiat yms?

erossa saa puolet miehen omaisuudesta

En mä tiedä, jaksanko alkaa siitä tappelemaan, kun kaikki on miehen nimissä. Ap

Ositus tehdään, haluat sinä sitä tai et. 

Tehdään vaan, mutta nolillle se jää velkojen takia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?

Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä. 

Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!

Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta. 

Entä kun ei ne avut auta? Ap

Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.

Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?

Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?

Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap

Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No muutitko sinä nyt pois vai et?

Muutan ensikuun alusta, kun saan asunnon. Ap

Mistä saat huonekalut, astiat yms?

erossa saa puolet miehen omaisuudesta

En mä tiedä, jaksanko alkaa siitä tappelemaan, kun kaikki on miehen nimissä. Ap

Ositus tehdään, haluat sinä sitä tai et. 

Tehdään vaan, mutta nolillle se jää velkojen takia. Ap

Mutta se koskee myös irtainta omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?

Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä. 

Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!

Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta. 

Entä kun ei ne avut auta? Ap

Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.

Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?

Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?

Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap

Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?

En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No muutitko sinä nyt pois vai et?

Muutan ensikuun alusta, kun saan asunnon. Ap

Mistä saat huonekalut, astiat yms?

erossa saa puolet miehen omaisuudesta

En mä tiedä, jaksanko alkaa siitä tappelemaan, kun kaikki on miehen nimissä. Ap

Ositus tehdään, haluat sinä sitä tai et. 

Tehdään vaan, mutta nolillle se jää velkojen takia. Ap

Mutta se koskee myös irtainta omaisuutta.

Ok. No muutaman kipon ja kupin sitten saan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?

Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä. 

Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!

Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta. 

Entä kun ei ne avut auta? Ap

Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.

Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?

Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?

Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap

Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?

En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap

Sitten ikävä sanoa, mutta tuskin olisit pystynyt olemaan työelämässäkään.

Varsinkin, jos yritit opiskella usempaa eri alaa.

Opiskelu on nimittäin kevyempää kuin työelämässä oleminen, ja vaikeuksia annetaan paljon enemmän anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?

Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä. 

Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!

Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta. 

Entä kun ei ne avut auta? Ap

Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.

Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?

Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?

Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap

Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?

En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap

Sitten ikävä sanoa, mutta tuskin olisit pystynyt olemaan työelämässäkään.

Varsinkin, jos yritit opiskella usempaa eri alaa.

Opiskelu on nimittäin kevyempää kuin työelämässä oleminen, ja vaikeuksia annetaan paljon enemmän anteeksi.

Niin, siksi en enää haluaisi elää. En tykkää tällaisesta jonnin joutavasta elämästä. En mistään kotipuuhastelusta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?

Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä. 

Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!

Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta. 

Entä kun ei ne avut auta? Ap

Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.

Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?

Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?

Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap

Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?

En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap

Sitten ikävä sanoa, mutta tuskin olisit pystynyt olemaan työelämässäkään.

Varsinkin, jos yritit opiskella usempaa eri alaa.

Opiskelu on nimittäin kevyempää kuin työelämässä oleminen, ja vaikeuksia annetaan paljon enemmän anteeksi.

Niin, siksi en enää haluaisi elää. En tykkää tällaisesta jonnin joutavasta elämästä. En mistään kotipuuhastelusta. Ap

:(

Etkö oikeasti saa hommia edes siistijänä tai pikaruokaravintolasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No muutitko sinä nyt pois vai et?

Muutan ensikuun alusta, kun saan asunnon. Ap

Mistä saat huonekalut, astiat yms?

erossa saa puolet miehen omaisuudesta

Et tunnu tuntevan sukupuolesi edustajien mielenliikkeitä. Kuvailemassasi skenaariossa saisin itse toistakymmentä autonmoottoria ja kasan erinäistä ruostuvaa metallijätettä. Nainen hoitaa useimmiten kodin ja sinne ostaa ne verhot, matot, huonekalut sekä haarukat. Miehellä mukanaan lähtiessään olisi siis ne autonosat, jos veisi vain omansa. Keskiverto mies ei useimmiten ymmärrä mitä kodin sisustamiseen ja sen viihtyisäksi saattamiseen tarvitaan, tämä siis naisen tehtäväksi useimmiten jää. Toki uskon näiden kilt timiesten osaavan kukkasin kotinsa koristella...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?

Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä. 

Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!

Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta. 

Entä kun ei ne avut auta? Ap

Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.

Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?

Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?

Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap

Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?

En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap

Sitten ikävä sanoa, mutta tuskin olisit pystynyt olemaan työelämässäkään.

Varsinkin, jos yritit opiskella usempaa eri alaa.

Opiskelu on nimittäin kevyempää kuin työelämässä oleminen, ja vaikeuksia annetaan paljon enemmän anteeksi.

Niin, siksi en enää haluaisi elää. En tykkää tällaisesta jonnin joutavasta elämästä. En mistään kotipuuhastelusta. Ap

:(

Etkö oikeasti saa hommia edes siistijänä tai pikaruokaravintolasta?

Mulla oli siivoojan työkokeilu, mutta en pystynyt sitä tekemään, kun mulla on monta fyysistä sairautta. Ap

Voi mieskin olla masentunut. Naiset vaan tuo enempi omaa itseään esille ja helposti syytetään miestä. 

Jokainen on vastuussa omasta itsestään.

Miehenkö hartioille pitäisi kaataa kaikki naisen epäonnistumiset ja mielipahat.

Voihan se mieskin olla kyllästynyt vaimonsa alituiseen nalkuttamiseen. 

Seliselivalivali. Ap:lla oli 15 vuotta aikaa etsiä uusi suunta elämälleen. Sen sijaan se on vaan istunut ahterillaan, säälinyt itseään ja valittanut täällä. Eli mitään ei ole saanut aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Seliselivalivali. Ap:lla oli 15 vuotta aikaa etsiä uusi suunta elämälleen. Sen sijaan se on vaan istunut ahterillaan, säälinyt itseään ja valittanut täällä. Eli mitään ei ole saanut aikaiseksi.

Olenhan mä tänä aikana yrittänyt opiskella ja ollut eri työkokeiluissa, hakenut töitä yms. Ap

Vierailija kirjoitti:

Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?

Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.

Onpa kumma asenne. Ei masennus välttämättä lähde, vaikka mitä tekisi.