Lue keskustelun säännöt.
Mies ei 15 vuoteen tajunnut, että mä olen masentunut
07.03.2021 |
Väsynyt olemaan vain kotona, työttömänä. T. Ammattivalittaja
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?
Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.
Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä.
Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!
Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta.
Entä kun ei ne avut auta? Ap
Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.
Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?
Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?
Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap
Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?
En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap
Sitten ikävä sanoa, mutta tuskin olisit pystynyt olemaan työelämässäkään.
Varsinkin, jos yritit opiskella usempaa eri alaa.
Opiskelu on nimittäin kevyempää kuin työelämässä oleminen, ja vaikeuksia annetaan paljon enemmän anteeksi.Niin, siksi en enää haluaisi elää. En tykkää tällaisesta jonnin joutavasta elämästä. En mistään kotipuuhastelusta. Ap
:(
Etkö oikeasti saa hommia edes siistijänä tai pikaruokaravintolasta?
Mulla oli siivoojan työkokeilu, mutta en pystynyt sitä tekemään, kun mulla on monta fyysistä sairautta. Ap
Eiköhän sun sitten ole aika hyväksyä, että töitä et tule tekemään, ja alkaa hakea elämällesi merkitystä muualta.
Kuvittelepa: sadattuhannet ihmiset viettävät onnellista ja merkityksellistä elämää eläkkeellä, siis tekemättä lainkaan töitä!!! (Joo, tiedän, että on myös onnettomia eläkeläisiä. Mutta pointtini tässä keskustelussa on, että on paljon onnellisia.)
Ala asennoitua niin, että oletkin eläkkeellä. Kuvittele, että olet työurasi jo tehnyt. Millainen on ihanteellinen eläkeläisen elämäsi? Mitä harrastat nyt kun on aikaa? Mitä projekteja otat itsellesi?
Olen ollut niin kauan kotona, että olen tehnyt vaikka mitä. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää mitään jonninjoutavaa puuhastelua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?
Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.
Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä.
Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!
Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta.
Entä kun ei ne avut auta? Ap
Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.
Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?
Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?
Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap
Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?
En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap
Sitten ikävä sanoa, mutta tuskin olisit pystynyt olemaan työelämässäkään.
Varsinkin, jos yritit opiskella usempaa eri alaa.
Opiskelu on nimittäin kevyempää kuin työelämässä oleminen, ja vaikeuksia annetaan paljon enemmän anteeksi.Niin, siksi en enää haluaisi elää. En tykkää tällaisesta jonnin joutavasta elämästä. En mistään kotipuuhastelusta. Ap
:(
Etkö oikeasti saa hommia edes siistijänä tai pikaruokaravintolasta?
Mulla oli siivoojan työkokeilu, mutta en pystynyt sitä tekemään, kun mulla on monta fyysistä sairautta. Ap
Eiköhän sun sitten ole aika hyväksyä, että töitä et tule tekemään, ja alkaa hakea elämällesi merkitystä muualta.
Kuvittelepa: sadattuhannet ihmiset viettävät onnellista ja merkityksellistä elämää eläkkeellä, siis tekemättä lainkaan töitä!!! (Joo, tiedän, että on myös onnettomia eläkeläisiä. Mutta pointtini tässä keskustelussa on, että on paljon onnellisia.)
Ala asennoitua niin, että oletkin eläkkeellä. Kuvittele, että olet työurasi jo tehnyt. Millainen on ihanteellinen eläkeläisen elämäsi? Mitä harrastat nyt kun on aikaa? Mitä projekteja otat itsellesi?
Olen ollut niin kauan kotona, että olen tehnyt vaikka mitä. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää mitään jonninjoutavaa puuhastelua. Ap
Se, onko jokin asia "jonninjoutavaa puuhastelua" vai ei, on omien korviesi välissä.
Ihan tiedoksi vaan semmoinen juttu.
Ihan mistä tahansa voi löytää merkityksen elämälleen. Tutustu termiin ikigai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?
Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.
Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä.
Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!
Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta.
Entä kun ei ne avut auta? Ap
Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.
Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?
Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?
Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap
Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?
En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap
Sitten ikävä sanoa, mutta tuskin olisit pystynyt olemaan työelämässäkään.
Varsinkin, jos yritit opiskella usempaa eri alaa.
Opiskelu on nimittäin kevyempää kuin työelämässä oleminen, ja vaikeuksia annetaan paljon enemmän anteeksi.Niin, siksi en enää haluaisi elää. En tykkää tällaisesta jonnin joutavasta elämästä. En mistään kotipuuhastelusta. Ap
:(
Etkö oikeasti saa hommia edes siistijänä tai pikaruokaravintolasta?
Mulla oli siivoojan työkokeilu, mutta en pystynyt sitä tekemään, kun mulla on monta fyysistä sairautta. Ap
Eiköhän sun sitten ole aika hyväksyä, että töitä et tule tekemään, ja alkaa hakea elämällesi merkitystä muualta.
Kuvittelepa: sadattuhannet ihmiset viettävät onnellista ja merkityksellistä elämää eläkkeellä, siis tekemättä lainkaan töitä!!! (Joo, tiedän, että on myös onnettomia eläkeläisiä. Mutta pointtini tässä keskustelussa on, että on paljon onnellisia.)
Ala asennoitua niin, että oletkin eläkkeellä. Kuvittele, että olet työurasi jo tehnyt. Millainen on ihanteellinen eläkeläisen elämäsi? Mitä harrastat nyt kun on aikaa? Mitä projekteja otat itsellesi?
Olen ollut niin kauan kotona, että olen tehnyt vaikka mitä. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää mitään jonninjoutavaa puuhastelua. Ap
Se, onko jokin asia "jonninjoutavaa puuhastelua" vai ei, on omien korviesi välissä.
Ihan tiedoksi vaan semmoinen juttu.Ihan mistä tahansa voi löytää merkityksen elämälleen. Tutustu termiin ikigai.
En mä jaksa tätä rahattomuutta, en sairauksiani enkä tätä elämän merkityksettömyyttä. Olen tehnyt ne asiat jo, mitkä ihmiset yleensä tekevät vasta eläkkeellä. Toivon kovasti, että Suomeen tulee eutanasia ja saisin sen. Sveitsissä se onnistuisi sairauksieni osalta, mutta on liian kallista kun maksaa n 10 000€.Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?
Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.
Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä.
Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!
Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta.
Entä kun ei ne avut auta? Ap
Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.
Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?
Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?
Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap
Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?
En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap
Sitten ikävä sanoa, mutta tuskin olisit pystynyt olemaan työelämässäkään.
Varsinkin, jos yritit opiskella usempaa eri alaa.
Opiskelu on nimittäin kevyempää kuin työelämässä oleminen, ja vaikeuksia annetaan paljon enemmän anteeksi.Niin, siksi en enää haluaisi elää. En tykkää tällaisesta jonnin joutavasta elämästä. En mistään kotipuuhastelusta. Ap
:(
Etkö oikeasti saa hommia edes siistijänä tai pikaruokaravintolasta?
Mulla oli siivoojan työkokeilu, mutta en pystynyt sitä tekemään, kun mulla on monta fyysistä sairautta. Ap
Eiköhän sun sitten ole aika hyväksyä, että töitä et tule tekemään, ja alkaa hakea elämällesi merkitystä muualta.
Kuvittelepa: sadattuhannet ihmiset viettävät onnellista ja merkityksellistä elämää eläkkeellä, siis tekemättä lainkaan töitä!!! (Joo, tiedän, että on myös onnettomia eläkeläisiä. Mutta pointtini tässä keskustelussa on, että on paljon onnellisia.)
Ala asennoitua niin, että oletkin eläkkeellä. Kuvittele, että olet työurasi jo tehnyt. Millainen on ihanteellinen eläkeläisen elämäsi? Mitä harrastat nyt kun on aikaa? Mitä projekteja otat itsellesi?
Olen ollut niin kauan kotona, että olen tehnyt vaikka mitä. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää mitään jonninjoutavaa puuhastelua. Ap
Se, onko jokin asia "jonninjoutavaa puuhastelua" vai ei, on omien korviesi välissä.
Ihan tiedoksi vaan semmoinen juttu.Ihan mistä tahansa voi löytää merkityksen elämälleen. Tutustu termiin ikigai.
En mä jaksa tätä rahattomuutta, en sairauksiani enkä tätä elämän merkityksettömyyttä. Olen tehnyt ne asiat jo, mitkä ihmiset yleensä tekevät vasta eläkkeellä. Toivon kovasti, että Suomeen tulee eutanasia ja saisin sen. Sveitsissä se onnistuisi sairauksieni osalta, mutta on liian kallista kun maksaa n 10 000€.Ap
Tässä keskustelussa on tullut selväksi, että on ihan samantekevää, vaikka mies olisi huomannut masennuksesi ja yrittänyt auttaa. Voimia sinulle jatkossa.
Et vastannut kysymykseeni: Oletteko nyt kolmistaan siellä mörskässä, kun aikaisemmin kirjoitit, että sutarin uusi nainen ei tykkää siitä mörskästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?
Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.
Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä.
Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!
Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta.
Entä kun ei ne avut auta? Ap
Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.
Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?
Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?
Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap
Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?
En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap
Sitten ikävä sanoa, mutta tuskin olisit pystynyt olemaan työelämässäkään.
Varsinkin, jos yritit opiskella usempaa eri alaa.
Opiskelu on nimittäin kevyempää kuin työelämässä oleminen, ja vaikeuksia annetaan paljon enemmän anteeksi.Niin, siksi en enää haluaisi elää. En tykkää tällaisesta jonnin joutavasta elämästä. En mistään kotipuuhastelusta. Ap
:(
Etkö oikeasti saa hommia edes siistijänä tai pikaruokaravintolasta?
Mulla oli siivoojan työkokeilu, mutta en pystynyt sitä tekemään, kun mulla on monta fyysistä sairautta. Ap
Eiköhän sun sitten ole aika hyväksyä, että töitä et tule tekemään, ja alkaa hakea elämällesi merkitystä muualta.
Kuvittelepa: sadattuhannet ihmiset viettävät onnellista ja merkityksellistä elämää eläkkeellä, siis tekemättä lainkaan töitä!!! (Joo, tiedän, että on myös onnettomia eläkeläisiä. Mutta pointtini tässä keskustelussa on, että on paljon onnellisia.)
Ala asennoitua niin, että oletkin eläkkeellä. Kuvittele, että olet työurasi jo tehnyt. Millainen on ihanteellinen eläkeläisen elämäsi? Mitä harrastat nyt kun on aikaa? Mitä projekteja otat itsellesi?
Olen ollut niin kauan kotona, että olen tehnyt vaikka mitä. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää mitään jonninjoutavaa puuhastelua. Ap
Se, onko jokin asia "jonninjoutavaa puuhastelua" vai ei, on omien korviesi välissä.
Ihan tiedoksi vaan semmoinen juttu.Ihan mistä tahansa voi löytää merkityksen elämälleen. Tutustu termiin ikigai.
En mä jaksa tätä rahattomuutta, en sairauksiani enkä tätä elämän merkityksettömyyttä. Olen tehnyt ne asiat jo, mitkä ihmiset yleensä tekevät vasta eläkkeellä. Toivon kovasti, että Suomeen tulee eutanasia ja saisin sen. Sveitsissä se onnistuisi sairauksieni osalta, mutta on liian kallista kun maksaa n 10 000€.Ap
Paitsi yhden! Nauttinut elämästä.
Mitä pitäisi tehdä? Hän sentään pysynyt rinnallasi nuo 15 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?
Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.
Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä.
Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!
Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta.
Entä kun ei ne avut auta? Ap
Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.
Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?
Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?
Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap
Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?
En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap
Sitten ikävä sanoa, mutta tuskin olisit pystynyt olemaan työelämässäkään.
Varsinkin, jos yritit opiskella usempaa eri alaa.
Opiskelu on nimittäin kevyempää kuin työelämässä oleminen, ja vaikeuksia annetaan paljon enemmän anteeksi.Niin, siksi en enää haluaisi elää. En tykkää tällaisesta jonnin joutavasta elämästä. En mistään kotipuuhastelusta. Ap
:(
Etkö oikeasti saa hommia edes siistijänä tai pikaruokaravintolasta?
Mulla oli siivoojan työkokeilu, mutta en pystynyt sitä tekemään, kun mulla on monta fyysistä sairautta. Ap
Eiköhän sun sitten ole aika hyväksyä, että töitä et tule tekemään, ja alkaa hakea elämällesi merkitystä muualta.
Kuvittelepa: sadattuhannet ihmiset viettävät onnellista ja merkityksellistä elämää eläkkeellä, siis tekemättä lainkaan töitä!!! (Joo, tiedän, että on myös onnettomia eläkeläisiä. Mutta pointtini tässä keskustelussa on, että on paljon onnellisia.)
Ala asennoitua niin, että oletkin eläkkeellä. Kuvittele, että olet työurasi jo tehnyt. Millainen on ihanteellinen eläkeläisen elämäsi? Mitä harrastat nyt kun on aikaa? Mitä projekteja otat itsellesi?
Olen ollut niin kauan kotona, että olen tehnyt vaikka mitä. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää mitään jonninjoutavaa puuhastelua. Ap
Se, onko jokin asia "jonninjoutavaa puuhastelua" vai ei, on omien korviesi välissä.
Ihan tiedoksi vaan semmoinen juttu.Ihan mistä tahansa voi löytää merkityksen elämälleen. Tutustu termiin ikigai.
En mä jaksa tätä rahattomuutta, en sairauksiani enkä tätä elämän merkityksettömyyttä. Olen tehnyt ne asiat jo, mitkä ihmiset yleensä tekevät vasta eläkkeellä. Toivon kovasti, että Suomeen tulee eutanasia ja saisin sen. Sveitsissä se onnistuisi sairauksieni osalta, mutta on liian kallista kun maksaa n 10 000€.Ap
Paitsi yhden! Nauttinut elämästä.
Millä sitä rahattomana nauttii elämästä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Et vastannut kysymykseeni: Oletteko nyt kolmistaan siellä mörskässä, kun aikaisemmin kirjoitit, että sutarin uusi nainen ei tykkää siitä mörskästä?
Ei olla. Tuskin tänne muuttaa, kun talo niin risa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi tehdä? Hän sentään pysynyt rinnallasi nuo 15 vuotta
Vaihtelevalla menestyksellä. Ilkeillyt, kiukutellut, haukkunut ja eihän me enää yhdessä olla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä uusi nainen nyt on?
Uusi akka. Mitä siitä? Onhan mun ukollani ennenkin akkoja ollut, tosin vain reissuillaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?
Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.
Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä.
Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!
Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta.
Entä kun ei ne avut auta? Ap
Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.
Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?
Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?
Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap
Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?
En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap
Sitten ikävä sanoa, mutta tuskin olisit pystynyt olemaan työelämässäkään.
Varsinkin, jos yritit opiskella usempaa eri alaa.
Opiskelu on nimittäin kevyempää kuin työelämässä oleminen, ja vaikeuksia annetaan paljon enemmän anteeksi.Niin, siksi en enää haluaisi elää. En tykkää tällaisesta jonnin joutavasta elämästä. En mistään kotipuuhastelusta. Ap
:(
Etkö oikeasti saa hommia edes siistijänä tai pikaruokaravintolasta?
Mulla oli siivoojan työkokeilu, mutta en pystynyt sitä tekemään, kun mulla on monta fyysistä sairautta. Ap
Eiköhän sun sitten ole aika hyväksyä, että töitä et tule tekemään, ja alkaa hakea elämällesi merkitystä muualta.
Kuvittelepa: sadattuhannet ihmiset viettävät onnellista ja merkityksellistä elämää eläkkeellä, siis tekemättä lainkaan töitä!!! (Joo, tiedän, että on myös onnettomia eläkeläisiä. Mutta pointtini tässä keskustelussa on, että on paljon onnellisia.)
Ala asennoitua niin, että oletkin eläkkeellä. Kuvittele, että olet työurasi jo tehnyt. Millainen on ihanteellinen eläkeläisen elämäsi? Mitä harrastat nyt kun on aikaa? Mitä projekteja otat itsellesi?
Olen ollut niin kauan kotona, että olen tehnyt vaikka mitä. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää mitään jonninjoutavaa puuhastelua. Ap
Se, onko jokin asia "jonninjoutavaa puuhastelua" vai ei, on omien korviesi välissä.
Ihan tiedoksi vaan semmoinen juttu.Ihan mistä tahansa voi löytää merkityksen elämälleen. Tutustu termiin ikigai.
En mä jaksa tätä rahattomuutta, en sairauksiani enkä tätä elämän merkityksettömyyttä. Olen tehnyt ne asiat jo, mitkä ihmiset yleensä tekevät vasta eläkkeellä. Toivon kovasti, että Suomeen tulee eutanasia ja saisin sen. Sveitsissä se onnistuisi sairauksieni osalta, mutta on liian kallista kun maksaa n 10 000€.Ap
Paitsi yhden! Nauttinut elämästä.
Millä sitä rahattomana nauttii elämästä? Ap
Sama vinkki tähän kuin edelläkin, että se nautinto on oikeasti korvien välissä eikä lompakossa.
-nauttimalla luonnosta
-nauttimalla kaupunkiympäristöstä ja ihmisten tarkkailusta
-lukemalla mielin määrin kirjaston kirjoja
-nauttimalla yhteydenpidosta ystäviin (edes etänä)
-opiskelemalla uusia taitoja, kieliä ym. (kirjaston kirjoista / netin ilmaisresursseilla)
-alkamalla harrastaa luovaa kirjoittamista, piirtämistä tms.
-kirjoittamalla elämäntarinansa ylös jälkipolville
-harrastamalla joogaa, meditaatiota yms. (100% ilmaisia sovelluksia on olemassa näihin)
-kuorolaulu on ihana ja ilmainen harrastus, korona-aikaan ei tosin hyvä
-harrastamalla valokuvausta kännykällä
-perustamalla oman blogin tai instatilin tai vastaavan
Ihan tuossa muutamia ensiksi mieleen tulleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tätä tarkoitin sillä, että jonninjoutavuus on korviesi välissä.
Se kuvitelma, että työttömyys olisi pilannut elämäsi ja juuri töitä saamalla vihdoin tulisit onnelliseksi, on kainalosauva johon nojaat ja harha, jonka taakse piiloudut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?
Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.
Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä.
Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!
Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta.
Entä kun ei ne avut auta? Ap
Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.
Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?
Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?
Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap
Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?
En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap
Sitten ikävä sanoa, mutta tuskin olisit pystynyt olemaan työelämässäkään.
Varsinkin, jos yritit opiskella usempaa eri alaa.
Opiskelu on nimittäin kevyempää kuin työelämässä oleminen, ja vaikeuksia annetaan paljon enemmän anteeksi.Niin, siksi en enää haluaisi elää. En tykkää tällaisesta jonnin joutavasta elämästä. En mistään kotipuuhastelusta. Ap
:(
Etkö oikeasti saa hommia edes siistijänä tai pikaruokaravintolasta?
Mulla oli siivoojan työkokeilu, mutta en pystynyt sitä tekemään, kun mulla on monta fyysistä sairautta. Ap
Eiköhän sun sitten ole aika hyväksyä, että töitä et tule tekemään, ja alkaa hakea elämällesi merkitystä muualta.
Kuvittelepa: sadattuhannet ihmiset viettävät onnellista ja merkityksellistä elämää eläkkeellä, siis tekemättä lainkaan töitä!!! (Joo, tiedän, että on myös onnettomia eläkeläisiä. Mutta pointtini tässä keskustelussa on, että on paljon onnellisia.)
Ala asennoitua niin, että oletkin eläkkeellä. Kuvittele, että olet työurasi jo tehnyt. Millainen on ihanteellinen eläkeläisen elämäsi? Mitä harrastat nyt kun on aikaa? Mitä projekteja otat itsellesi?
Olen ollut niin kauan kotona, että olen tehnyt vaikka mitä. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää mitään jonninjoutavaa puuhastelua. Ap
Se, onko jokin asia "jonninjoutavaa puuhastelua" vai ei, on omien korviesi välissä.
Ihan tiedoksi vaan semmoinen juttu.Ihan mistä tahansa voi löytää merkityksen elämälleen. Tutustu termiin ikigai.
En mä jaksa tätä rahattomuutta, en sairauksiani enkä tätä elämän merkityksettömyyttä. Olen tehnyt ne asiat jo, mitkä ihmiset yleensä tekevät vasta eläkkeellä. Toivon kovasti, että Suomeen tulee eutanasia ja saisin sen. Sveitsissä se onnistuisi sairauksieni osalta, mutta on liian kallista kun maksaa n 10 000€.Ap
Paitsi yhden! Nauttinut elämästä.
Millä sitä rahattomana nauttii elämästä? Ap
Sama vinkki tähän kuin edelläkin, että se nautinto on oikeasti korvien välissä eikä lompakossa.
-nauttimalla luonnosta
-nauttimalla kaupunkiympäristöstä ja ihmisten tarkkailusta
-lukemalla mielin määrin kirjaston kirjoja
-nauttimalla yhteydenpidosta ystäviin (edes etänä)
-opiskelemalla uusia taitoja, kieliä ym. (kirjaston kirjoista / netin ilmaisresursseilla)
-alkamalla harrastaa luovaa kirjoittamista, piirtämistä tms.
-kirjoittamalla elämäntarinansa ylös jälkipolville
-harrastamalla joogaa, meditaatiota yms. (100% ilmaisia sovelluksia on olemassa näihin)
-kuorolaulu on ihana ja ilmainen harrastus, korona-aikaan ei tosin hyvä
-harrastamalla valokuvausta kännykällä
-perustamalla oman blogin tai instatilin tai vastaavan
Ihan tuossa muutamia ensiksi mieleen tulleita.
Miksi ehdotat näitä? Luuletko ettei ihminen joka on ollut koko aikuisikänsä kotona ole harrastanut kaikenlaista? Ap
Alapa popsia raskausajan multitabsia ja katso miten käy... Sulla on kroppa sökönö johtuen puutostiloista.
Turhia neuvoja ihmiselle joka saa kiksejä olemalla uhri.
SE täytyy ensimmäisenä tajuta että haluat tuota olotilaasi ja nautit siitä valituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Alapa popsia raskausajan multitabsia ja katso miten käy... Sulla on kroppa sökönö johtuen puutostiloista.
Syön joka päivä multivitaa, d-vitamiinia ja rautasuihketta. Syön myös smothieita. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole tainnut itsekään ihan hirveästi asian eteen tehdä, jos olet pysynyt masentuneena 15 v putkeen?
Toki miehesi kuulostaa hyödyttömältä, mutta ennen kaikkea ihminen on itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan.
Sivusta: tämä on jännä näkemys, että ihminen olisi ennen kaikkea vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, kuin jokin supermies/nainen, joka voi itse ratkoa kaikki ongelmansa. Kyllä tässä yhteiskunnassa on monia ihmiskohtaloita joissa ihminen itse ei pysty taikomaan elämästään ja sitä kautta hyvinvoinnistaan kovasti parempaa. Mutta jos elää hyväosaisten kuplassa niin eihän sitä ymmärrä.
Ihmisen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin, mutta kyllä hän on sen verran itse vastuussa itsestään, että yrittäisi itse hakea itselleen apua!
Vs. siis että puolison tai läheisen pitäisi huomata tilanne ja hakea apua masentuneen puolesta.
Entä kun ei ne avut auta? Ap
Vaikea sanoa tilannetta tuntematta.
Mitä kaikkea apua hait ja mitä keinoja kokeilit?
Jätitkö vielä jotain kiviä kääntämättä?
Eri terapioissa juoksin 20 vuotta, kävin varmaan 6 eri ammatinvalintapsykologilla, yritin eri opiskeluja yms. Kyllä kaikki on koitettu. En vaan tule koskaan hyväksymään sitä, etten saanut töitä. Ei minusta ole kotona ns tyhjän panttina turhaan elämään. Ap
Ja suoritit opiskelut siis pätevyyteen asti?
En, koska en pärjää oppimisvaikeuksien takia opiskeluissa. Ap
Sitten ikävä sanoa, mutta tuskin olisit pystynyt olemaan työelämässäkään.
Varsinkin, jos yritit opiskella usempaa eri alaa.
Opiskelu on nimittäin kevyempää kuin työelämässä oleminen, ja vaikeuksia annetaan paljon enemmän anteeksi.Niin, siksi en enää haluaisi elää. En tykkää tällaisesta jonnin joutavasta elämästä. En mistään kotipuuhastelusta. Ap
:(
Etkö oikeasti saa hommia edes siistijänä tai pikaruokaravintolasta?
Mulla oli siivoojan työkokeilu, mutta en pystynyt sitä tekemään, kun mulla on monta fyysistä sairautta. Ap
Eiköhän sun sitten ole aika hyväksyä, että töitä et tule tekemään, ja alkaa hakea elämällesi merkitystä muualta.
Kuvittelepa: sadattuhannet ihmiset viettävät onnellista ja merkityksellistä elämää eläkkeellä, siis tekemättä lainkaan töitä!!! (Joo, tiedän, että on myös onnettomia eläkeläisiä. Mutta pointtini tässä keskustelussa on, että on paljon onnellisia.)
Ala asennoitua niin, että oletkin eläkkeellä. Kuvittele, että olet työurasi jo tehnyt. Millainen on ihanteellinen eläkeläisen elämäsi? Mitä harrastat nyt kun on aikaa? Mitä projekteja otat itsellesi?
Olen ollut niin kauan kotona, että olen tehnyt vaikka mitä. En vaan yksinkertaisesti jaksa enää mitään jonninjoutavaa puuhastelua. Ap
Se, onko jokin asia "jonninjoutavaa puuhastelua" vai ei, on omien korviesi välissä.
Ihan tiedoksi vaan semmoinen juttu.Ihan mistä tahansa voi löytää merkityksen elämälleen. Tutustu termiin ikigai.
En mä jaksa tätä rahattomuutta, en sairauksiani enkä tätä elämän merkityksettömyyttä. Olen tehnyt ne asiat jo, mitkä ihmiset yleensä tekevät vasta eläkkeellä. Toivon kovasti, että Suomeen tulee eutanasia ja saisin sen. Sveitsissä se onnistuisi sairauksieni osalta, mutta on liian kallista kun maksaa n 10 000€.Ap
Paitsi yhden! Nauttinut elämästä.
Millä sitä rahattomana nauttii elämästä? Ap
Sama vinkki tähän kuin edelläkin, että se nautinto on oikeasti korvien välissä eikä lompakossa.
-nauttimalla luonnosta
-nauttimalla kaupunkiympäristöstä ja ihmisten tarkkailusta
-lukemalla mielin määrin kirjaston kirjoja
-nauttimalla yhteydenpidosta ystäviin (edes etänä)
-opiskelemalla uusia taitoja, kieliä ym. (kirjaston kirjoista / netin ilmaisresursseilla)
-alkamalla harrastaa luovaa kirjoittamista, piirtämistä tms.
-kirjoittamalla elämäntarinansa ylös jälkipolville
-harrastamalla joogaa, meditaatiota yms. (100% ilmaisia sovelluksia on olemassa näihin)
-kuorolaulu on ihana ja ilmainen harrastus, korona-aikaan ei tosin hyvä
-harrastamalla valokuvausta kännykällä
-perustamalla oman blogin tai instatilin tai vastaavan
Ihan tuossa muutamia ensiksi mieleen tulleita.
Miksi ehdotat näitä? Luuletko ettei ihminen joka on ollut koko aikuisikänsä kotona ole harrastanut kaikenlaista? Ap
Kommentti oli vastaus kysymykseesi "Millä sitä rahattomana nauttii elämästä?"
Kaikkia noista olet siis jo kokeillut?
Eiköhän sun sitten ole aika hyväksyä, että töitä et tule tekemään, ja alkaa hakea elämällesi merkitystä muualta.
Kuvittelepa: sadattuhannet ihmiset viettävät onnellista ja merkityksellistä elämää eläkkeellä, siis tekemättä lainkaan töitä!!! (Joo, tiedän, että on myös onnettomia eläkeläisiä. Mutta pointtini tässä keskustelussa on, että on paljon onnellisia.)
Ala asennoitua niin, että oletkin eläkkeellä. Kuvittele, että olet työurasi jo tehnyt. Millainen on ihanteellinen eläkeläisen elämäsi? Mitä harrastat nyt kun on aikaa? Mitä projekteja otat itsellesi?