Miksi suomalaiset ovat niin kylmiä tuntemattomille?
Itse kun istun vaikka metrossa vastapäätä henkilöä jolla koira mukana ja hymyilen vuoroin koiraa katsoessani ja tätä koiranomistajaa, niin useimmiten nämä henkilöt eivät vastaa hymyyn vaan ovat naama peruslukemilla. Minusta tuo on jotenkin todella outoa.
Vai olenko se outo sittenkin minä? Monesti käy niinkin että pieni lapsikin tuijottaa minua silmät pyöreinä ja reagoin tähänkin automaattisesti hymyllä, mutta vaikka vanhempi huomaisi tilanteen ja hymyilen sitten hänellekin, niin saan useimmiten silloinkin saman ilmeettömän katseen. Ei tietenkään kenelläkään ole "velvollisuutta" hymyillä tuntemattomille, mutta itse ihmettelen lähinnä vain syytä sille, miksi ihmiset kokevat niin vieraaksi tällaisen ystävällisen ja lämpimän eleen jota hymyksi kutsutaan.
Toivottavasti en aiheuta tällä kenellekään "peppukipua", sillä se ei ole tarkoitukseni. Haluan aidosti ja oikeasti pelkkää hyvää ihmisille.
Meillä on historiallisista syistä lähes geeneihin imeytynyt sellainen ajatusmalli, että vieras on ensisijaisesti vihollinen kunnes toisin todistetaan. Siksi aina ajatellaan tuntemattomista ensin pääsääntöisesti pahaa. Se näkyy meillä esim. liikenteessä, kaikki muut ovat törppöjä. Se asenne ”mikä toikin luulee olevansa” taas kumpuaa alemmuuden tunteesta ja omasta epävarmuudesta.
Muualla se on päinvastoin, uudet ihmiset ovat uteliaisuuden ja kiinnostuksen kohde ja heille ollaan ystävällisiä ja hyvät käytöstavat kuuluvat normaaleihin tapoihin.