Miksi suomalaiset ovat niin kylmiä tuntemattomille?
Itse kun istun vaikka metrossa vastapäätä henkilöä jolla koira mukana ja hymyilen vuoroin koiraa katsoessani ja tätä koiranomistajaa, niin useimmiten nämä henkilöt eivät vastaa hymyyn vaan ovat naama peruslukemilla. Minusta tuo on jotenkin todella outoa.
Vai olenko se outo sittenkin minä? Monesti käy niinkin että pieni lapsikin tuijottaa minua silmät pyöreinä ja reagoin tähänkin automaattisesti hymyllä, mutta vaikka vanhempi huomaisi tilanteen ja hymyilen sitten hänellekin, niin saan useimmiten silloinkin saman ilmeettömän katseen. Ei tietenkään kenelläkään ole "velvollisuutta" hymyillä tuntemattomille, mutta itse ihmettelen lähinnä vain syytä sille, miksi ihmiset kokevat niin vieraaksi tällaisen ystävällisen ja lämpimän eleen jota hymyksi kutsutaan.
Toivottavasti en aiheuta tällä kenellekään "peppukipua", sillä se ei ole tarkoitukseni. Haluan aidosti ja oikeasti pelkkää hyvää ihmisille.
Kommentit (41)
En oo kylmä. :( Mie kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, ja oon tosi ujo, nii en uskalla kattoo ihmisii suoraan silmiin. Ei se tarkota, et ihminen olis kylmä!
M25 kirjoitti:
En oo kylmä. :( Mie kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, ja oon tosi ujo, nii en uskalla kattoo ihmisii suoraan silmiin. Ei se tarkota, et ihminen olis kylmä!
No tämäkin on totta. Suomalaiset tunnetaan ujona introvertti kansana, me ei olla ihan sieltä sosiaalisemmasta päästä ylipäätään. Yksilöllisiä eroja toki on, mutta moni suomalainen on yksinkertaisesti liian ujo ottamaan kontaktia ventovieraisiin.
Ovat todennäköisesti kyllästyneitä koska jos on koira pitäisi olla avoin jutustelemaan joka toiselle vastaantulijalle.
Kyllä mä ihan kohteliaisuuttani vastaan hymyyn ja jutustelen takaisin vaikka ei yhtään kiinnostaisi. Ihan oikeasti, mä haluan vaan joko siirtyä koiran kanssa paikasta A paikkaan B tai sitten lenkittää koirani rauhassa, mutta vastaan tulee jatkuvasti ihmisiä, jotka haluavat lähempää tuttavuutta koirani kanssa.
Siitä olen tosin yllättynyt, että lapsilla on paremmat käytöstavat kuin aikuisilla. Lapset tulevat kysymään saako silittää kun taas aikuiset usein joko lupaa kysymättä alkavat silittää tai kutsuvat koiraa luokseen. Ei jumaliste.
Voin vain kuvitella, että samaa saattaa tapahtua vauvallisille. Sitä haluaa vaunulenkittää, mutta muorit tulevat kuikuilemaan vaunuun ja herättelemään vauvaa.
Siispä, AP. Hymyillä toki saat, mutta älä viitsi loukkaantua jos siihen ei vastata. Ihan oikeasti kun niitä hymyjä ym. tulee jatkuvasti vastaan ja ihan kaikkia ei vaan jaksa alkaa viihdyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Ei yksinkertaisesti kiinnosta ventovieraat niin paljon, että alkaisin esim. hymyilemään, tai edes juttelemaan .. Ja miks hemmetissä pitäiskään .. ? .. 🤷🏻♀️
Anna ihmisten olla rauhassa juuri sellaisia, kuin ovat, ja pidä se pottunokkas omissa asioissas ..
Mitä ihmettä? Miksi haukut nenääni, jota et edes ole nähnyt? Tosin eipä sekään oikeuta haukkumaan, vaikka nenäni pottu-mallinen olisikin. Miten ulkonäkö edes liittyy tällaiseen aiheeseen?
Ap
Suomalaiset on kylmiä kaikille, ei osata puhua mitään kieliä eikä keskustella mistään. Sitten valittavat yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ei yksinkertaisesti kiinnosta ventovieraat niin paljon, että alkaisin esim. hymyilemään, tai edes juttelemaan .. Ja miks hemmetissä pitäiskään .. ? .. 🤷🏻♀️
Anna ihmisten olla rauhassa juuri sellaisia, kuin ovat, ja pidä se pottunokkas omissa asioissas ..
Tämän kommentoijan mielestä on huonotapaisempaa hymyillä tuntemattoman vauvalle kuin haukkua tuntematonta ihmistä pottunokaksi anonyymillä keskustelupalstalla. 🙄
Kannattaa laittaa se maski naamalle ap, niin sinulle nyökätään hyväksyvästi.
Itse en hymyile silloin takaisin kun haluan olla omissa oloissani.
Jos joku hymyilee koiralleni ja vaikuttaa siltä, että tilanteessa olisi potentiaalia kehittyä (minun mielestäni) epämukavaksi small talkiksi jota en sillä hetkellä halua suorittaa, niin naama pysyy kyllä peruslukemilla aivan varmasti.
Ja olisi minusta noloa ensin hymyillä oikein antaumuksella, jos ei ole valmis tuollaiseen kanssakäymiseen. Minusta hymy olisi tuossa tilanteessa viesti siitä että olen avoin jutellakin jne.
Vierailija kirjoitti:
Ovat todennäköisesti kyllästyneitä koska jos on koira pitäisi olla avoin jutustelemaan joka toiselle vastaantulijalle.
Kyllä mä ihan kohteliaisuuttani vastaan hymyyn ja jutustelen takaisin vaikka ei yhtään kiinnostaisi. Ihan oikeasti, mä haluan vaan joko siirtyä koiran kanssa paikasta A paikkaan B tai sitten lenkittää koirani rauhassa, mutta vastaan tulee jatkuvasti ihmisiä, jotka haluavat lähempää tuttavuutta koirani kanssa.
Siitä olen tosin yllättynyt, että lapsilla on paremmat käytöstavat kuin aikuisilla. Lapset tulevat kysymään saako silittää kun taas aikuiset usein joko lupaa kysymättä alkavat silittää tai kutsuvat koiraa luokseen. Ei jumaliste.
Voin vain kuvitella, että samaa saattaa tapahtua vauvallisille. Sitä haluaa vaunulenkittää, mutta muorit tulevat kuikuilemaan vaunuun ja herättelemään vauvaa.
Siispä, AP. Hymyillä toki saat, mutta älä viitsi loukkaantua jos siihen ei vastata. Ihan oikeasti kun niitä hymyjä ym. tulee jatkuvasti vastaan ja ihan kaikkia ei vaan jaksa alkaa viihdyttämään.
En ole sanonut loukkaantuvani asiasta, vaan ihmisistä ja ilmiöistä kiinnostuneena aloin mietiskellä tänään tätä. Ei asia ole minulle kovin iso, mutta mielenkiintoinen toki. Olen tänne tehnyt avauksia ihan kaikesta, mitä mieleeni on juolahtanut. Ei se tarkoita, että jos teen jostain avauksen, se näyttelisi jotenkin erityisen suurta osaa elämässäni, vaikka olen minä toki sellaisistakin aiheista tänne kirjoittanut.
Ap
Ap paasaa täällä miten hyvä olo tulee itselle kun kohtelee muita ystävällisesti, mutta silti samalla Ap epäilee suomalaisten vihaavan toisiaan ja kuvailee ilmapiiriä kolkoksi. Aika negatiivinen asenne, eipä taida olla sittenkään niin hyvä olo sisäisesti Ap:lla, vai kuinka :)
Kiitos kaikille asiallisesti kommentoineille. Osoitatte älykkyytenne hyvillä käytöstavoillanne etenkin kun anonyymisti kirjoitatte ja voisitte kirjoittaa tuollaisia pottunokka-haukkuviestejäkin (jotka minusta kuuluvat alakouluikäisten tyyliin ilmaista olevansa eri mieltä).
Kiitos teille, joilla on hyvyyttä sydämessänne❤
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap paasaa täällä miten hyvä olo tulee itselle kun kohtelee muita ystävällisesti, mutta silti samalla Ap epäilee suomalaisten vihaavan toisiaan ja kuvailee ilmapiiriä kolkoksi. Aika negatiivinen asenne, eipä taida olla sittenkään niin hyvä olo sisäisesti Ap:lla, vai kuinka :)
Itse asiassa minäkin olen masennukseen ja ahdistukseen taipuvainen ihminen. Olen kuitenkin vuosien varrella oppinut koko ajan enemmän siitä, mikä saa mielen voimaan paremmin.
Ap
Oletkohan tietämättäsi jotenkin pelottavan näköinen?
Kyllä mä ainakin hymyilen takaisin ihmisille, jotka hymyilevät mun lapselle, jos näyttävät ihan täysipäisiltä henkilöiltä.
Vierailija kirjoitti:
Miten tällainenkin avaus voi näyttäytyä ihmisille negatiivisena? 😂 tämä maa on sairas..
Ei maassa mitään vikaa ole. Ap vain vaikuttaa kevyesti häiriintyneeltä.
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan tietämättäsi jotenkin pelottavan näköinen?
Kyllä mä ainakin hymyilen takaisin ihmisille, jotka hymyilevät mun lapselle, jos näyttävät ihan täysipäisiltä henkilöiltä.
Juu olen varmaan.
Tämä aihe taitaa olla minun osaltani loppuunkäsitelty 😁
Ap
Miten minä voin kenenkään hymyn nähdä jos tällä on maski naamassa?
Jos ei ole, hymyily saa mielimään päntätä henkilöä Hackmannin hardface-paistinpannulla naamaan.
Riippuu myös mielentilastani. Olen usein ajatuksissani ja muut ihmiset ovat kuin ilmaa silloin. Naamani pysyy peruslukemilla, vaikka sattuisin katsomaan nopeasti jotain kohti. Joskus taas saatan olla vastaanottavaisempi ja katson oikeasti kiinnostuneena ympärilleni. Silloin saatan jopa hymyillä, vaikkakin harvoin, koska se ei vaan kuulu tapoihini ja sitä on vaikeaa muuttaa.
Virnuilu ja itsekseen hihittely ovat useimmiten merkkejä mielenterveysongelmista. Eräskin ex-pääministeri irvisteli valtavat hevosenhampaat framilla ja antoi itsestään dementin ja epäluotettavan vaikutelman.
Hymyjä ja hymyilijöitäkin on erilaisia. Täällä mun huudeilla pyörii yksi tumma kylähullu mies, jolla on hiukset kuin sähköiskun saaneella, likaiset vaatteet ja sellainen pelottava Jokeri-hymy usein kasvoilla. Pyörii yhden kaupan lähellä aina ja höpisee itsekseen. Koskaan en ole nähnyt hänellä seuraa, on aina yksin, mutta silti virne naamalla. Käy sääliksi häntä, mutta ei todellakaan kiinnosta alkaa hänen hymyynsä vastaamaan takaisin, ties mitä oletuksia siitä tekee kun ei muutenkaan ole ihan tässä todellisuudessa.
En leimaisi muutaman metromatkustajan vuoksi kaikkia suomalaisia.
Minä hymyilen ihmisille, juttelen lapsille ja joskus koiranomistajille. Useimmat ovat ystävällisiä.
Hymyni hurmaavuudesta en osaa sanoa.