Onko sinulla ollut tunteellisia miehiä, jotka itkevät?
Tuli tuosta yhdestä itku-keskustelusta mieleen.
Mielestäni on todella outoa jos ei itke. Sehän on aivan luonnollinen ja ihana asia omalla tavallaan.
Minä puhun paljon ja avoimesti ihmisten kanssa (yleensä) kahden kesken luottamuksellisista aiheista ja se tunnelataus on aina yhtä kaunista. Tietysti sellaisten kanssa jotka sitä haluavat. Itsekin itken.
Minä olin myös todella onnellinen siitä, että vaikka mies oli todella rujo ja olevinaan kovapäinen niin ne hetket kun hän itki esimerkiksi aiheita lapsiaan kohtaan, hänen menetyksiään milloin missäkin asiassa ja vaikka eron tullessa avoimesti vaikeista tunteista niin oli sydäntä lämmittävää.
Koska on juuri sellainen ihminen joka ei koskaan itke tai niin hän väitti.
Minun mielestäni tunnesiteestä tulee arvokkaampi kun voi näyttää tunteensa myös ikävissä asioissa.
Kommentit (34)
eiköhän se ole jokaisen oma asia, miten asiat tuntee ja kokee. ja miten näyttää tunteitaan.
taas ollaan miehiä ahtamassa toksisiin naisten mieleisiin muotteihin. puhdasta misandriaa
Vierailija kirjoitti:
eiköhän se ole jokaisen oma asia, miten asiat tuntee ja kokee. ja miten näyttää tunteitaan.
taas ollaan miehiä ahtamassa toksisiin naisten mieleisiin muotteihin. puhdasta misandriaa
No mikä se muotti nyt on? Ensin on hankalaa kun pitää olla kuin kivimuuri eikä saa näyttää tunteita, nyt on hankalaa kun saa näyttää tunteita.
Itsevarma ja tasapainoinen ihminen myös itkee.
Mieheni on sellainen.
Mun mies on tosi äijä, mutta kyllä se itkee monesta asiasta. Minusta se on ihanaa. Se liikuttuu joskus kun meillä on oikein hyvä ja rakastava hetki ja kerrotaan toisillemme miten kovasti rakastetaan. Ja se kyynelehtii kun ajattelee että vanha rakas mummelikoiramme pitää pian lopettaa. Joskus se itkee myös kun yrittää ilmaista jotain itselleen vaikeaa asiaa vaikka riidellessä.
Siis monessa tilanteessa. Ei kauhean usein, mutta useamman kerran vuodessa kuitenkin. Minusta se vaikuttaa jotenkin... turvalliselta ja hyvältä että toinen osaa niin vapaasti näyttää tunteensa.
Minähän se sitte valutan kyyneleitä melkein päivittäin :D positiiviset ja negatiiviset tunteet herkistää. Jos osaisin niin todellakin rajoittaisin sitä. Mutta eipä se tunteiden hallinta meistä kellekään niin kauhean helppoa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on normaali, tunteva ihminen joten hän myös itkee. Hyvä niin.
Voisitko vähän perustella näitä juttujasi? Itse en nykyään jostain syystä pysty itkemään. Ihan "normaalilta" ja "tuntevalta" kyllä vaikutan.
Miten tätä nyt perustelisi.
Ei mies jatkuvasti itke, lähinnä silloin kun jotain mullistavaa tapahtuu... Meidän häät, lasten syntymät, miehen isän kuolema esim. Itkeminen on siis harvinaista hänellekin, mutta hän ei pelkää itkemistä tai sen liikutuksen näyttämistä.
Siis nyt onkin sitten kyse jostain pelkäämisestä ja liikutuksen näyttämisestä. Mitä seuraavaksi?
Itku ei osoita ihmisestä:
Ihminen voi itkeä täysin tuntemattomana siitä mikä on tähti.
Tai kaiken alku, tai mistä tulet, tai mihin menet; Ympyröity tähti, äärettömällä, ikuisella; egyptiläinen tähti.
Itku ei siitä kerro. Vaikka olisi valessa olevan käärmeen itkua. Tai täydellisen jumaluuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eiköhän se ole jokaisen oma asia, miten asiat tuntee ja kokee. ja miten näyttää tunteitaan.
taas ollaan miehiä ahtamassa toksisiin naisten mieleisiin muotteihin. puhdasta misandriaa
No mikä se muotti nyt on? Ensin on hankalaa kun pitää olla kuin kivimuuri eikä saa näyttää tunteita, nyt on hankalaa kun saa näyttää tunteita.
mitään välimuotoahan ei ole.
saako miehet kertoa naisille, kuinka teidän pitää homogeenisena massana tuntea ja käyttäytyä? eikö?
Minä en enää itke kun vaimo kielsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eiköhän se ole jokaisen oma asia, miten asiat tuntee ja kokee. ja miten näyttää tunteitaan.
taas ollaan miehiä ahtamassa toksisiin naisten mieleisiin muotteihin. puhdasta misandriaa
No mikä se muotti nyt on? Ensin on hankalaa kun pitää olla kuin kivimuuri eikä saa näyttää tunteita, nyt on hankalaa kun saa näyttää tunteita.
Kyllähän täällä on nyt vähän hassusti näitä "itkevällä miehellä on PALLIT" ja "oikeasti MIEHEKÄS mies osaa näyttää tunteensa"
-ohis
Mun mies on viimeksi itkenyt mm. tyttärensä sairastumisen takia (vakava sairaus) ja mummonsa hautajaisissa. Ihan normaalia mun mielestä. Olisi outoa jos ei olisi itkenyt.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on viimeksi itkenyt mm. tyttärensä sairastumisen takia (vakava sairaus) ja mummonsa hautajaisissa. Ihan normaalia mun mielestä. Olisi outoa jos ei olisi itkenyt.
Kyllähän tuo nyt on melko nössöä aika mieheltä. Suomalainen mies ei itke kuin silloin jos Suomi häviää jääkiekossa Ruotsille.
On jotenkin vaikea päästä sisään ajatukseen, jonka mukaan itkeminen olisi osoitus tunteiden näyttämisestä ja näin ollen hyvä asia. Tätä voisi laajentaa myös aggressioihin. Onko hyvä, että vihainen mies esim lyö tai huutaa: tämähän on tunteiden näyttämistä, ei niistä puhumista eikä niiden käsittelemistä rakentavassa hengessä. En itse ymmärrä sitä, mitä hyvää itkemisessä on. Pidän sitä kontrollin puutteena siinä missä huutamista ja lyömistä.
Vierailija kirjoitti:
On jotenkin vaikea päästä sisään ajatukseen, jonka mukaan itkeminen olisi osoitus tunteiden näyttämisestä ja näin ollen hyvä asia. Tätä voisi laajentaa myös aggressioihin. Onko hyvä, että vihainen mies esim lyö tai huutaa: tämähän on tunteiden näyttämistä, ei niistä puhumista eikä niiden käsittelemistä rakentavassa hengessä. En itse ymmärrä sitä, mitä hyvää itkemisessä on. Pidän sitä kontrollin puutteena siinä missä huutamista ja lyömistä.
Tähän sinun ajatukseesi on todella vaikea päästä sisään. Lyöminen ei koskaan ole tavallinen tunnereaktio. Itkeminen sen sijaan on.
Miten tätä nyt perustelisi.
Ei mies jatkuvasti itke, lähinnä silloin kun jotain mullistavaa tapahtuu... Meidän häät, lasten syntymät, miehen isän kuolema esim. Itkeminen on siis harvinaista hänellekin, mutta hän ei pelkää itkemistä tai sen liikutuksen näyttämistä.