Uskonnollisuuden vaurioittuva vaikutus

Uskonnon 'ikeen alta' pääseminen voi olla myös hyvin vapauttavaa, kun ymmärtää että ihan itsellä on voimavaroja olla vastuusssa omasta elämästään ja sen valnnoista ja ettö on yksi elämä jonka aikana toteuttaa itseään, sitä alkaa elämään täydemmin niin kuin itse haluaa, ei biin kuin muut (ja uskonto) sitä haluaa määrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että teillä on tuollaisia tuntemuksia. En ole itse VL, vaan ihan yleiskirkollisen papin tyttö ja oli meilläkin rajoituksia, jotka jossain vaiheessa kyllä aiheuttivat ongelmia esim. kaverisuhteitten saamisessa. Silti en ole niistä ahdistunut, ehkäpä siksi että ne eivät olleet koskaan se uskon pääasia. Erotettiin siis toisistaan usko, joka pelastaa ja hyvät elämäntavat, "joita meidän perheessä noudatetaan". Meikkaaminen ja laittautuminen ei ehkä ole ihannekristillistä, mutta helvettiin se ei vie. En yhtään tuntenut syyllisyyttä, kun vihdoin nelikymmpisenä otin korvikset, joita äitini on aina vastustanut henkeen ja vereen. Olisin ottanut jo aikaisemmin, mutta vauvojen kanssa en uskaltanut, kun repivät muutkin korut hajalle. Kumpikin vanhempani paheksui ääneen moista vetoa, mutta helvettikorttia ei vedetty esiin - ei tietenkään.

Koittakaahan lestatkin  erotella toisistaan Jumalan pelastava rakkaus ja sitten ne tavat, joilla haluatte Jumalaa kunnioittaa. Sinänsä arvostan lestayhteisöä siitä, että siellä usko nimen omaan vaikuttaa elämään. Totta kai tosikristityn pitääkin uhrata oma elämänsä ja omat halunsa Jumalalle.

Silti usko ja pelastus on tärkeintä, "perinnäissäännöt" ovat hyvä, mutta jos ne potkaisevat varsinkin tyttönne pois liikkeestä, niin tarjoillaanko ne sitten väärin ja liian tuomitsevasti. Kannustakaa, älkää pakottako.

Minua kiinnostaisi tietää, millä perustellaan se, että laittautuminen ei ole ihannekristillistä? Miten se konkreettisesti erottaa Jumalasta? Minä aina ihmettelin meikkauskieltoa ja katselin hiukan kateellisia muita tyttöjä, joilla oli kauniit lakatut kynnet :) Lestadiolaisuudessahan esim meikkaus on hyvin syntistä, mutta sisustusblogin pitäminen tai muu materialismi/ulkokultaisuus ei. Hienon uuden Audin omistaminen nähdään esimerkiksi tärkeänä. Koin usein, että säännöt sitoivat enemmän tyttöjä ja naisia. Tytöt ja naiset helpommin työpaikoilla tunnistetaankin kyseisen uskonnon edustajiksi.

Paavalin eka kirje Timoteukselle: 

 Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;

9 niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,

10 vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.

Tietenkin tämän soveltaminen nykypäivään on haastavaa. MIkä on riittävän "kainoa ja siveää", mikä menee ulkonäöllä pröystäilyn puolelle. Meikistä tuossa ei suoraan puhuta, vaan ylipäänsä siitä, kuinka näyttävä haluaa olla.

NYkyään naisille usein opetetaan esim. omassa "viidennessä herätysliikkeessäni", että laittautuminen on ok sen takia, että Jumala itse loi naisen kauniiksi ja loi naiselle tarpeen tuntea itsensä kauniiksi. Siksi on myös ok noudattaa tätä Jumalan luomaa "viettiä", kunhan ei vie sitä liian pitkälle ja pukeudu esim. överiseksikkäästi.

Ehkä liikkeenne tarvitsisi linjakeskusteluita? Vähintäänkin kaipaamiasi perusteita. Pitäisikö esim. miehet samalla velvoittaa rukoilemaan vaikka ruokarukous, aamurukous ja päivärukous aina julkisesti ääneen kädet ylhäällä ;D

En kuulu liikkeeseen millään tavoin enää, kasvoin lapsuuteni siinä.

Minua on aina kiinnostanut se, miksi on ok koreilla uudella autolla, mutta ripsiväri on tie helvettiin tai ainakin erottaa Jumalasta vieden epäuskoon. Naisen asema on yhä hyvin alisteinen lähes kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä. Naiseudesta tehdään häpeällistä, on häpeä olla seksuaalinen olento. Tämä kuultaa sinunkin kirjoituksestasi. Mieheys on jollain tavoin sallitumpaa, eikä miesten ulkomuodolle aseteta yhtä tiukkoja taivasvaatimuksia.

On myös 1. Piet. 3, joka puhuu asiasta.

"Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita. Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.

"

Naisten laittautuminen liitetään yleensä viettelemiseen ja ihailevien katseiden hakemiseen. Sillä herätellään lihan himoja ja kenenkään ei tule olla viettelykseksi muille. Tuo mainitsemasi miesten tapa koreilla esim uudella autolla, on aika eri asia. Voihan toki joku hommatakin uuden auton saadakseen naisten ihailua, mutta se ehkä harvemmin on motiivina.

Tämä näin yleisenä ajatuksensa, VL-liikkeeseen en ole koskaan kuulunut.

-eri

Kyllähän usko nyt on paljon syvällisempi asia kuin pinta. Paavali oli jyrkkä kaikessa mutta hän ei ollut Jeesus vaan yksi aikansa kristitty mies joka valitsi selibaatin ja siksikään ei halunnut naisten herättävän himoja. Jeesus ei puhunut ulkonäöstä mitään. Hän sanoi vain tulleensa vapauttamaan, ei tuomitsemaan.

USKONNOT = Vastuun siirtäminen Jumalalle, kun yksilön ei itse tarvitse ottaa mitään vastuuta mistään, vaan selitys Jumala päätti näin. Uskonnot on tarkoitettu ihmisille jotka ovat jollain tasolla heikkoja ja eivät omaa älykkyyttä niin että voisivat ajatella omilla aivoillaan. Myös sen varjolla kääritään rahaa sievoisia summia, soditaan, syyllistetään vääräuskoisia jne.................loputon suo. Uskontojen tehtävä on hallita tyhmiä ihmisiä ja pakottaa heitä mitä ihmeellisimpiin tekoihin ja asioihin ja selityksenä, tämä on Jumalan tahto. Uskoville vielä tiedoksi, kuoleman jälkeen ei ole mitään taivasten valtakuntaa, vaan ihminen lakkaa olemasta kun kuolema korjaa.

Terveisin: Aivot omaava ateisti

Usko (mikä sinne vapauteen ja taivaaseen vie)  on "pikkaisen" arvokkaampi kuin uskonto.  En tiedä onko kyse juuri siitä kun raamatussa Jeesus vs. fariseukset puhuvat.  

Vierailija kirjoitti:

Usko (mikä sinne vapauteen ja taivaaseen vie)  on "pikkaisen" arvokkaampi kuin uskonto.  En tiedä onko kyse juuri siitä kun raamatussa Jeesus vs. fariseukset puhuvat.  

Ateistit sekoittavat nämä ilmeisesti tahallaan? Näkevät uskonnollisuuden huonouden ja tarkastelevatkin sitä mielellään, ettei itse tarvitsisi ajatella (ironisesti sama mistä syyttävät uskovia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että teillä on tuollaisia tuntemuksia. En ole itse VL, vaan ihan yleiskirkollisen papin tyttö ja oli meilläkin rajoituksia, jotka jossain vaiheessa kyllä aiheuttivat ongelmia esim. kaverisuhteitten saamisessa. Silti en ole niistä ahdistunut, ehkäpä siksi että ne eivät olleet koskaan se uskon pääasia. Erotettiin siis toisistaan usko, joka pelastaa ja hyvät elämäntavat, "joita meidän perheessä noudatetaan". Meikkaaminen ja laittautuminen ei ehkä ole ihannekristillistä, mutta helvettiin se ei vie. En yhtään tuntenut syyllisyyttä, kun vihdoin nelikymmpisenä otin korvikset, joita äitini on aina vastustanut henkeen ja vereen. Olisin ottanut jo aikaisemmin, mutta vauvojen kanssa en uskaltanut, kun repivät muutkin korut hajalle. Kumpikin vanhempani paheksui ääneen moista vetoa, mutta helvettikorttia ei vedetty esiin - ei tietenkään.

Koittakaahan lestatkin  erotella toisistaan Jumalan pelastava rakkaus ja sitten ne tavat, joilla haluatte Jumalaa kunnioittaa. Sinänsä arvostan lestayhteisöä siitä, että siellä usko nimen omaan vaikuttaa elämään. Totta kai tosikristityn pitääkin uhrata oma elämänsä ja omat halunsa Jumalalle.

Silti usko ja pelastus on tärkeintä, "perinnäissäännöt" ovat hyvä, mutta jos ne potkaisevat varsinkin tyttönne pois liikkeestä, niin tarjoillaanko ne sitten väärin ja liian tuomitsevasti. Kannustakaa, älkää pakottako.

Minua kiinnostaisi tietää, millä perustellaan se, että laittautuminen ei ole ihannekristillistä? Miten se konkreettisesti erottaa Jumalasta? Minä aina ihmettelin meikkauskieltoa ja katselin hiukan kateellisia muita tyttöjä, joilla oli kauniit lakatut kynnet :) Lestadiolaisuudessahan esim meikkaus on hyvin syntistä, mutta sisustusblogin pitäminen tai muu materialismi/ulkokultaisuus ei. Hienon uuden Audin omistaminen nähdään esimerkiksi tärkeänä. Koin usein, että säännöt sitoivat enemmän tyttöjä ja naisia. Tytöt ja naiset helpommin työpaikoilla tunnistetaankin kyseisen uskonnon edustajiksi.

Paavalin eka kirje Timoteukselle: 

 Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;

9 niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,

10 vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.

Tietenkin tämän soveltaminen nykypäivään on haastavaa. MIkä on riittävän "kainoa ja siveää", mikä menee ulkonäöllä pröystäilyn puolelle. Meikistä tuossa ei suoraan puhuta, vaan ylipäänsä siitä, kuinka näyttävä haluaa olla.

NYkyään naisille usein opetetaan esim. omassa "viidennessä herätysliikkeessäni", että laittautuminen on ok sen takia, että Jumala itse loi naisen kauniiksi ja loi naiselle tarpeen tuntea itsensä kauniiksi. Siksi on myös ok noudattaa tätä Jumalan luomaa "viettiä", kunhan ei vie sitä liian pitkälle ja pukeudu esim. överiseksikkäästi.

Ehkä liikkeenne tarvitsisi linjakeskusteluita? Vähintäänkin kaipaamiasi perusteita. Pitäisikö esim. miehet samalla velvoittaa rukoilemaan vaikka ruokarukous, aamurukous ja päivärukous aina julkisesti ääneen kädet ylhäällä ;D

En kuulu liikkeeseen millään tavoin enää, kasvoin lapsuuteni siinä.

Minua on aina kiinnostanut se, miksi on ok koreilla uudella autolla, mutta ripsiväri on tie helvettiin tai ainakin erottaa Jumalasta vieden epäuskoon. Naisen asema on yhä hyvin alisteinen lähes kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä. Naiseudesta tehdään häpeällistä, on häpeä olla seksuaalinen olento. Tämä kuultaa sinunkin kirjoituksestasi. Mieheys on jollain tavoin sallitumpaa, eikä miesten ulkomuodolle aseteta yhtä tiukkoja taivasvaatimuksia.

Uusi auto vs ripsari ovat tietenkin ihan ihmisten tulkintoja. Voihan olla että teillä kyse on naisten alistamisesta, tai sitten sinusta vaan tuntuu siltä, koska nykyaika sanoo noin. Itse en tunnista mitään väitteistä. Naiseus on upeaa ja tärkeää, seksuaalisuus hieno asia. Enkä ollenkaan osaa kuvitella miten naisen alistaminen näkyisi kirjoituksissani. Valaisetko vähän?

Ateistit tulee möykkää omia kotkotuksiaan, luulevat olevansa fiksuja mutta ovat oikeasti tyhmiä.

Usko on sitä ettei tarvitse pelätä. Jos pelkää muiden uskovien reaktioita omiin valintoihinsa, ei ole vapaa Jeesuksessa. Jeesus on rakkaus.

"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa."

Se joka rakastaa Jeesusta, rakastaa myös lähimmäistä.

Edellinen on Jeesuksen sanoja.

Juice on mielestäni sanonut hyvin " jotka osaa ne tekee mitä vaan jotka ei, ne ryhtyy opettamaan". En kuuntele uskonnollisten ihmisten juttuja. Teot näyttää enemmän.  Jeesus sanoi "tehkää kuten he sanovat mutta älkää niin kuin he tekevät, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista".  Kun oppii tuntemaan Jumalaa niin huomaa miten hienosti kaikki menee. Tosiaankin näyttää olevan niin, että tuomitsija tekee samaa asiaa mistä toista tuomitsee, mutta on niin sokea ettei tajua sitä itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että teillä on tuollaisia tuntemuksia. En ole itse VL, vaan ihan yleiskirkollisen papin tyttö ja oli meilläkin rajoituksia, jotka jossain vaiheessa kyllä aiheuttivat ongelmia esim. kaverisuhteitten saamisessa. Silti en ole niistä ahdistunut, ehkäpä siksi että ne eivät olleet koskaan se uskon pääasia. Erotettiin siis toisistaan usko, joka pelastaa ja hyvät elämäntavat, "joita meidän perheessä noudatetaan". Meikkaaminen ja laittautuminen ei ehkä ole ihannekristillistä, mutta helvettiin se ei vie. En yhtään tuntenut syyllisyyttä, kun vihdoin nelikymmpisenä otin korvikset, joita äitini on aina vastustanut henkeen ja vereen. Olisin ottanut jo aikaisemmin, mutta vauvojen kanssa en uskaltanut, kun repivät muutkin korut hajalle. Kumpikin vanhempani paheksui ääneen moista vetoa, mutta helvettikorttia ei vedetty esiin - ei tietenkään.

Koittakaahan lestatkin  erotella toisistaan Jumalan pelastava rakkaus ja sitten ne tavat, joilla haluatte Jumalaa kunnioittaa. Sinänsä arvostan lestayhteisöä siitä, että siellä usko nimen omaan vaikuttaa elämään. Totta kai tosikristityn pitääkin uhrata oma elämänsä ja omat halunsa Jumalalle.

Silti usko ja pelastus on tärkeintä, "perinnäissäännöt" ovat hyvä, mutta jos ne potkaisevat varsinkin tyttönne pois liikkeestä, niin tarjoillaanko ne sitten väärin ja liian tuomitsevasti. Kannustakaa, älkää pakottako.

Minua kiinnostaisi tietää, millä perustellaan se, että laittautuminen ei ole ihannekristillistä? Miten se konkreettisesti erottaa Jumalasta? Minä aina ihmettelin meikkauskieltoa ja katselin hiukan kateellisia muita tyttöjä, joilla oli kauniit lakatut kynnet :) Lestadiolaisuudessahan esim meikkaus on hyvin syntistä, mutta sisustusblogin pitäminen tai muu materialismi/ulkokultaisuus ei. Hienon uuden Audin omistaminen nähdään esimerkiksi tärkeänä. Koin usein, että säännöt sitoivat enemmän tyttöjä ja naisia. Tytöt ja naiset helpommin työpaikoilla tunnistetaankin kyseisen uskonnon edustajiksi.

Paavalin eka kirje Timoteukselle: 

 Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;

9 niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,

10 vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.

Tietenkin tämän soveltaminen nykypäivään on haastavaa. MIkä on riittävän "kainoa ja siveää", mikä menee ulkonäöllä pröystäilyn puolelle. Meikistä tuossa ei suoraan puhuta, vaan ylipäänsä siitä, kuinka näyttävä haluaa olla.

NYkyään naisille usein opetetaan esim. omassa "viidennessä herätysliikkeessäni", että laittautuminen on ok sen takia, että Jumala itse loi naisen kauniiksi ja loi naiselle tarpeen tuntea itsensä kauniiksi. Siksi on myös ok noudattaa tätä Jumalan luomaa "viettiä", kunhan ei vie sitä liian pitkälle ja pukeudu esim. överiseksikkäästi.

Ehkä liikkeenne tarvitsisi linjakeskusteluita? Vähintäänkin kaipaamiasi perusteita. Pitäisikö esim. miehet samalla velvoittaa rukoilemaan vaikka ruokarukous, aamurukous ja päivärukous aina julkisesti ääneen kädet ylhäällä ;D

En kuulu liikkeeseen millään tavoin enää, kasvoin lapsuuteni siinä.

Minua on aina kiinnostanut se, miksi on ok koreilla uudella autolla, mutta ripsiväri on tie helvettiin tai ainakin erottaa Jumalasta vieden epäuskoon. Naisen asema on yhä hyvin alisteinen lähes kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä. Naiseudesta tehdään häpeällistä, on häpeä olla seksuaalinen olento. Tämä kuultaa sinunkin kirjoituksestasi. Mieheys on jollain tavoin sallitumpaa, eikä miesten ulkomuodolle aseteta yhtä tiukkoja taivasvaatimuksia.

Uusi auto vs ripsari ovat tietenkin ihan ihmisten tulkintoja. Voihan olla että teillä kyse on naisten alistamisesta, tai sitten sinusta vaan tuntuu siltä, koska nykyaika sanoo noin. Itse en tunnista mitään väitteistä. Naiseus on upeaa ja tärkeää, seksuaalisuus hieno asia. Enkä ollenkaan osaa kuvitella miten naisen alistaminen näkyisi kirjoituksissani. Valaisetko vähän?

Kirjoitit, että naisen tulee olla kaino ja siveä. Eikö tuo ole juuri naisten alistamista? Naiseus typistetään muottiin, johon jokaisen on mahduttava. Puhuit överiseksikkyydestä, se naiseuden osa ei siis saa näkyä puheissa, ulkomuodossa tai teoissa.

Raamattu on muutenkin hyvin naista alistava. Mies on pää, nainen pala kylkiluuta.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että teillä on tuollaisia tuntemuksia. En ole itse VL, vaan ihan yleiskirkollisen papin tyttö ja oli meilläkin rajoituksia, jotka jossain vaiheessa kyllä aiheuttivat ongelmia esim. kaverisuhteitten saamisessa. Silti en ole niistä ahdistunut, ehkäpä siksi että ne eivät olleet koskaan se uskon pääasia. Erotettiin siis toisistaan usko, joka pelastaa ja hyvät elämäntavat, "joita meidän perheessä noudatetaan". Meikkaaminen ja laittautuminen ei ehkä ole ihannekristillistä, mutta helvettiin se ei vie. En yhtään tuntenut syyllisyyttä, kun vihdoin nelikymmpisenä otin korvikset, joita äitini on aina vastustanut henkeen ja vereen. Olisin ottanut jo aikaisemmin, mutta vauvojen kanssa en uskaltanut, kun repivät muutkin korut hajalle. Kumpikin vanhempani paheksui ääneen moista vetoa, mutta helvettikorttia ei vedetty esiin - ei tietenkään.

Koittakaahan lestatkin  erotella toisistaan Jumalan pelastava rakkaus ja sitten ne tavat, joilla haluatte Jumalaa kunnioittaa. Sinänsä arvostan lestayhteisöä siitä, että siellä usko nimen omaan vaikuttaa elämään. Totta kai tosikristityn pitääkin uhrata oma elämänsä ja omat halunsa Jumalalle.

Silti usko ja pelastus on tärkeintä, "perinnäissäännöt" ovat hyvä, mutta jos ne potkaisevat varsinkin tyttönne pois liikkeestä, niin tarjoillaanko ne sitten väärin ja liian tuomitsevasti. Kannustakaa, älkää pakottako.

Minua kiinnostaisi tietää, millä perustellaan se, että laittautuminen ei ole ihannekristillistä? Miten se konkreettisesti erottaa Jumalasta? Minä aina ihmettelin meikkauskieltoa ja katselin hiukan kateellisia muita tyttöjä, joilla oli kauniit lakatut kynnet :) Lestadiolaisuudessahan esim meikkaus on hyvin syntistä, mutta sisustusblogin pitäminen tai muu materialismi/ulkokultaisuus ei. Hienon uuden Audin omistaminen nähdään esimerkiksi tärkeänä. Koin usein, että säännöt sitoivat enemmän tyttöjä ja naisia. Tytöt ja naiset helpommin työpaikoilla tunnistetaankin kyseisen uskonnon edustajiksi.

Paavalin eka kirje Timoteukselle: 

 Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;

9 niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,

10 vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.

Tietenkin tämän soveltaminen nykypäivään on haastavaa. MIkä on riittävän "kainoa ja siveää", mikä menee ulkonäöllä pröystäilyn puolelle. Meikistä tuossa ei suoraan puhuta, vaan ylipäänsä siitä, kuinka näyttävä haluaa olla.

NYkyään naisille usein opetetaan esim. omassa "viidennessä herätysliikkeessäni", että laittautuminen on ok sen takia, että Jumala itse loi naisen kauniiksi ja loi naiselle tarpeen tuntea itsensä kauniiksi. Siksi on myös ok noudattaa tätä Jumalan luomaa "viettiä", kunhan ei vie sitä liian pitkälle ja pukeudu esim. överiseksikkäästi.

Ehkä liikkeenne tarvitsisi linjakeskusteluita? Vähintäänkin kaipaamiasi perusteita. Pitäisikö esim. miehet samalla velvoittaa rukoilemaan vaikka ruokarukous, aamurukous ja päivärukous aina julkisesti ääneen kädet ylhäällä ;D

En kuulu liikkeeseen millään tavoin enää, kasvoin lapsuuteni siinä.

Minua on aina kiinnostanut se, miksi on ok koreilla uudella autolla, mutta ripsiväri on tie helvettiin tai ainakin erottaa Jumalasta vieden epäuskoon. Naisen asema on yhä hyvin alisteinen lähes kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä. Naiseudesta tehdään häpeällistä, on häpeä olla seksuaalinen olento. Tämä kuultaa sinunkin kirjoituksestasi. Mieheys on jollain tavoin sallitumpaa, eikä miesten ulkomuodolle aseteta yhtä tiukkoja taivasvaatimuksia.

Uusi auto vs ripsari ovat tietenkin ihan ihmisten tulkintoja. Voihan olla että teillä kyse on naisten alistamisesta, tai sitten sinusta vaan tuntuu siltä, koska nykyaika sanoo noin. Itse en tunnista mitään väitteistä. Naiseus on upeaa ja tärkeää, seksuaalisuus hieno asia. Enkä ollenkaan osaa kuvitella miten naisen alistaminen näkyisi kirjoituksissani. Valaisetko vähän?

Kirjoitit, että naisen tulee olla kaino ja siveä. Eikö tuo ole juuri naisten alistamista? Naiseus typistetään muottiin, johon jokaisen on mahduttava. Puhuit överiseksikkyydestä, se naiseuden osa ei siis saa näkyä puheissa, ulkomuodossa tai teoissa.

Raamattu on muutenkin hyvin naista alistava. Mies on pää, nainen pala kylkiluuta.

Eri

Olen myös eri, mutta naisena en usko todellisen Jumalan valtakunnan olevan naista tai naisen seksuaalisuutta alistava vaan aivan päinvastoin.  Jos vertaa vaikka nyt maanpäälliseen.  Erityisesti kristinuskoon jos kutsutaan naista alistavana, niin voi verrata vaikka pohjoismaita (joissa kaikissa se on vaikuttanut kulttuuriin) ja muuta maailmaan naisen tasa-arvon kehityksen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että teillä on tuollaisia tuntemuksia. En ole itse VL, vaan ihan yleiskirkollisen papin tyttö ja oli meilläkin rajoituksia, jotka jossain vaiheessa kyllä aiheuttivat ongelmia esim. kaverisuhteitten saamisessa. Silti en ole niistä ahdistunut, ehkäpä siksi että ne eivät olleet koskaan se uskon pääasia. Erotettiin siis toisistaan usko, joka pelastaa ja hyvät elämäntavat, "joita meidän perheessä noudatetaan". Meikkaaminen ja laittautuminen ei ehkä ole ihannekristillistä, mutta helvettiin se ei vie. En yhtään tuntenut syyllisyyttä, kun vihdoin nelikymmpisenä otin korvikset, joita äitini on aina vastustanut henkeen ja vereen. Olisin ottanut jo aikaisemmin, mutta vauvojen kanssa en uskaltanut, kun repivät muutkin korut hajalle. Kumpikin vanhempani paheksui ääneen moista vetoa, mutta helvettikorttia ei vedetty esiin - ei tietenkään.

Koittakaahan lestatkin  erotella toisistaan Jumalan pelastava rakkaus ja sitten ne tavat, joilla haluatte Jumalaa kunnioittaa. Sinänsä arvostan lestayhteisöä siitä, että siellä usko nimen omaan vaikuttaa elämään. Totta kai tosikristityn pitääkin uhrata oma elämänsä ja omat halunsa Jumalalle.

Silti usko ja pelastus on tärkeintä, "perinnäissäännöt" ovat hyvä, mutta jos ne potkaisevat varsinkin tyttönne pois liikkeestä, niin tarjoillaanko ne sitten väärin ja liian tuomitsevasti. Kannustakaa, älkää pakottako.

Minua kiinnostaisi tietää, millä perustellaan se, että laittautuminen ei ole ihannekristillistä? Miten se konkreettisesti erottaa Jumalasta? Minä aina ihmettelin meikkauskieltoa ja katselin hiukan kateellisia muita tyttöjä, joilla oli kauniit lakatut kynnet :) Lestadiolaisuudessahan esim meikkaus on hyvin syntistä, mutta sisustusblogin pitäminen tai muu materialismi/ulkokultaisuus ei. Hienon uuden Audin omistaminen nähdään esimerkiksi tärkeänä. Koin usein, että säännöt sitoivat enemmän tyttöjä ja naisia. Tytöt ja naiset helpommin työpaikoilla tunnistetaankin kyseisen uskonnon edustajiksi.

Paavalin eka kirje Timoteukselle: 

 Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;

9 niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,

10 vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.

Tietenkin tämän soveltaminen nykypäivään on haastavaa. MIkä on riittävän "kainoa ja siveää", mikä menee ulkonäöllä pröystäilyn puolelle. Meikistä tuossa ei suoraan puhuta, vaan ylipäänsä siitä, kuinka näyttävä haluaa olla.

NYkyään naisille usein opetetaan esim. omassa "viidennessä herätysliikkeessäni", että laittautuminen on ok sen takia, että Jumala itse loi naisen kauniiksi ja loi naiselle tarpeen tuntea itsensä kauniiksi. Siksi on myös ok noudattaa tätä Jumalan luomaa "viettiä", kunhan ei vie sitä liian pitkälle ja pukeudu esim. överiseksikkäästi.

Ehkä liikkeenne tarvitsisi linjakeskusteluita? Vähintäänkin kaipaamiasi perusteita. Pitäisikö esim. miehet samalla velvoittaa rukoilemaan vaikka ruokarukous, aamurukous ja päivärukous aina julkisesti ääneen kädet ylhäällä ;D

En kuulu liikkeeseen millään tavoin enää, kasvoin lapsuuteni siinä.

Minua on aina kiinnostanut se, miksi on ok koreilla uudella autolla, mutta ripsiväri on tie helvettiin tai ainakin erottaa Jumalasta vieden epäuskoon. Naisen asema on yhä hyvin alisteinen lähes kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä. Naiseudesta tehdään häpeällistä, on häpeä olla seksuaalinen olento. Tämä kuultaa sinunkin kirjoituksestasi. Mieheys on jollain tavoin sallitumpaa, eikä miesten ulkomuodolle aseteta yhtä tiukkoja taivasvaatimuksia.

Uusi auto vs ripsari ovat tietenkin ihan ihmisten tulkintoja. Voihan olla että teillä kyse on naisten alistamisesta, tai sitten sinusta vaan tuntuu siltä, koska nykyaika sanoo noin. Itse en tunnista mitään väitteistä. Naiseus on upeaa ja tärkeää, seksuaalisuus hieno asia. Enkä ollenkaan osaa kuvitella miten naisen alistaminen näkyisi kirjoituksissani. Valaisetko vähän?

Kirjoitit, että naisen tulee olla kaino ja siveä. Eikö tuo ole juuri naisten alistamista? Naiseus typistetään muottiin, johon jokaisen on mahduttava. Puhuit överiseksikkyydestä, se naiseuden osa ei siis saa näkyä puheissa, ulkomuodossa tai teoissa.

Raamattu on muutenkin hyvin naista alistava. Mies on pää, nainen pala kylkiluuta.

Eri

Olen myös eri, mutta naisena en usko todellisen Jumalan valtakunnan olevan naista tai naisen seksuaalisuutta alistava vaan aivan päinvastoin.  Jos vertaa vaikka nyt maanpäälliseen.  Erityisesti kristinuskoon jos kutsutaan naista alistavana, niin voi verrata vaikka pohjoismaita (joissa kaikissa se on vaikuttanut kulttuuriin) ja muuta maailmaan naisen tasa-arvon kehityksen kannalta.

Jeesus ei myöskään sanonut naiselle että vika on ensisijaisesti tämän vaatteissa tai käytöksessä, vaan "joka katsoo naista himoiten, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan". Miehellä vastuu omasta käytöksestään. Muistutan että Jeesus oli Jumala maanpäälle inkarnoituneena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että teillä on tuollaisia tuntemuksia. En ole itse VL, vaan ihan yleiskirkollisen papin tyttö ja oli meilläkin rajoituksia, jotka jossain vaiheessa kyllä aiheuttivat ongelmia esim. kaverisuhteitten saamisessa. Silti en ole niistä ahdistunut, ehkäpä siksi että ne eivät olleet koskaan se uskon pääasia. Erotettiin siis toisistaan usko, joka pelastaa ja hyvät elämäntavat, "joita meidän perheessä noudatetaan". Meikkaaminen ja laittautuminen ei ehkä ole ihannekristillistä, mutta helvettiin se ei vie. En yhtään tuntenut syyllisyyttä, kun vihdoin nelikymmpisenä otin korvikset, joita äitini on aina vastustanut henkeen ja vereen. Olisin ottanut jo aikaisemmin, mutta vauvojen kanssa en uskaltanut, kun repivät muutkin korut hajalle. Kumpikin vanhempani paheksui ääneen moista vetoa, mutta helvettikorttia ei vedetty esiin - ei tietenkään.

Koittakaahan lestatkin  erotella toisistaan Jumalan pelastava rakkaus ja sitten ne tavat, joilla haluatte Jumalaa kunnioittaa. Sinänsä arvostan lestayhteisöä siitä, että siellä usko nimen omaan vaikuttaa elämään. Totta kai tosikristityn pitääkin uhrata oma elämänsä ja omat halunsa Jumalalle.

Silti usko ja pelastus on tärkeintä, "perinnäissäännöt" ovat hyvä, mutta jos ne potkaisevat varsinkin tyttönne pois liikkeestä, niin tarjoillaanko ne sitten väärin ja liian tuomitsevasti. Kannustakaa, älkää pakottako.

Minua kiinnostaisi tietää, millä perustellaan se, että laittautuminen ei ole ihannekristillistä? Miten se konkreettisesti erottaa Jumalasta? Minä aina ihmettelin meikkauskieltoa ja katselin hiukan kateellisia muita tyttöjä, joilla oli kauniit lakatut kynnet :) Lestadiolaisuudessahan esim meikkaus on hyvin syntistä, mutta sisustusblogin pitäminen tai muu materialismi/ulkokultaisuus ei. Hienon uuden Audin omistaminen nähdään esimerkiksi tärkeänä. Koin usein, että säännöt sitoivat enemmän tyttöjä ja naisia. Tytöt ja naiset helpommin työpaikoilla tunnistetaankin kyseisen uskonnon edustajiksi.

Paavalin eka kirje Timoteukselle: 

 Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;

9 niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,

10 vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.

Tietenkin tämän soveltaminen nykypäivään on haastavaa. MIkä on riittävän "kainoa ja siveää", mikä menee ulkonäöllä pröystäilyn puolelle. Meikistä tuossa ei suoraan puhuta, vaan ylipäänsä siitä, kuinka näyttävä haluaa olla.

NYkyään naisille usein opetetaan esim. omassa "viidennessä herätysliikkeessäni", että laittautuminen on ok sen takia, että Jumala itse loi naisen kauniiksi ja loi naiselle tarpeen tuntea itsensä kauniiksi. Siksi on myös ok noudattaa tätä Jumalan luomaa "viettiä", kunhan ei vie sitä liian pitkälle ja pukeudu esim. överiseksikkäästi.

Ehkä liikkeenne tarvitsisi linjakeskusteluita? Vähintäänkin kaipaamiasi perusteita. Pitäisikö esim. miehet samalla velvoittaa rukoilemaan vaikka ruokarukous, aamurukous ja päivärukous aina julkisesti ääneen kädet ylhäällä ;D

En kuulu liikkeeseen millään tavoin enää, kasvoin lapsuuteni siinä.

Minua on aina kiinnostanut se, miksi on ok koreilla uudella autolla, mutta ripsiväri on tie helvettiin tai ainakin erottaa Jumalasta vieden epäuskoon. Naisen asema on yhä hyvin alisteinen lähes kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä. Naiseudesta tehdään häpeällistä, on häpeä olla seksuaalinen olento. Tämä kuultaa sinunkin kirjoituksestasi. Mieheys on jollain tavoin sallitumpaa, eikä miesten ulkomuodolle aseteta yhtä tiukkoja taivasvaatimuksia.

Uusi auto vs ripsari ovat tietenkin ihan ihmisten tulkintoja. Voihan olla että teillä kyse on naisten alistamisesta, tai sitten sinusta vaan tuntuu siltä, koska nykyaika sanoo noin. Itse en tunnista mitään väitteistä. Naiseus on upeaa ja tärkeää, seksuaalisuus hieno asia. Enkä ollenkaan osaa kuvitella miten naisen alistaminen näkyisi kirjoituksissani. Valaisetko vähän?

Kirjoitit, että naisen tulee olla kaino ja siveä. Eikö tuo ole juuri naisten alistamista? Naiseus typistetään muottiin, johon jokaisen on mahduttava. Puhuit överiseksikkyydestä, se naiseuden osa ei siis saa näkyä puheissa, ulkomuodossa tai teoissa.

Raamattu on muutenkin hyvin naista alistava. Mies on pää, nainen pala kylkiluuta.

Eri

Olen myös eri, mutta naisena en usko todellisen Jumalan valtakunnan olevan naista tai naisen seksuaalisuutta alistava vaan aivan päinvastoin.  Jos vertaa vaikka nyt maanpäälliseen.  Erityisesti kristinuskoon jos kutsutaan naista alistavana, niin voi verrata vaikka pohjoismaita (joissa kaikissa se on vaikuttanut kulttuuriin) ja muuta maailmaan naisen tasa-arvon kehityksen kannalta.

Se, että jossain asiat ovat paremmin, ei tarkoita, etteikö ne meillä voisi olla huonosti. Mitään tasa-arvolle ei olisi tapahtunut, jos ihmiset olisivat vertailleet senhetkistä tilannetta johonkin muuhun.

Kommentti miehen vastuusta yläpuolella on oivaltava. Miehellä on vastuu omista lihallisista himoistaan, ei pelkästään naiselle voi sisällyttää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää että teillä on tuollaisia tuntemuksia. En ole itse VL, vaan ihan yleiskirkollisen papin tyttö ja oli meilläkin rajoituksia, jotka jossain vaiheessa kyllä aiheuttivat ongelmia esim. kaverisuhteitten saamisessa. Silti en ole niistä ahdistunut, ehkäpä siksi että ne eivät olleet koskaan se uskon pääasia. Erotettiin siis toisistaan usko, joka pelastaa ja hyvät elämäntavat, "joita meidän perheessä noudatetaan". Meikkaaminen ja laittautuminen ei ehkä ole ihannekristillistä, mutta helvettiin se ei vie. En yhtään tuntenut syyllisyyttä, kun vihdoin nelikymmpisenä otin korvikset, joita äitini on aina vastustanut henkeen ja vereen. Olisin ottanut jo aikaisemmin, mutta vauvojen kanssa en uskaltanut, kun repivät muutkin korut hajalle. Kumpikin vanhempani paheksui ääneen moista vetoa, mutta helvettikorttia ei vedetty esiin - ei tietenkään.

Koittakaahan lestatkin  erotella toisistaan Jumalan pelastava rakkaus ja sitten ne tavat, joilla haluatte Jumalaa kunnioittaa. Sinänsä arvostan lestayhteisöä siitä, että siellä usko nimen omaan vaikuttaa elämään. Totta kai tosikristityn pitääkin uhrata oma elämänsä ja omat halunsa Jumalalle.

Silti usko ja pelastus on tärkeintä, "perinnäissäännöt" ovat hyvä, mutta jos ne potkaisevat varsinkin tyttönne pois liikkeestä, niin tarjoillaanko ne sitten väärin ja liian tuomitsevasti. Kannustakaa, älkää pakottako.

Minua kiinnostaisi tietää, millä perustellaan se, että laittautuminen ei ole ihannekristillistä? Miten se konkreettisesti erottaa Jumalasta? Minä aina ihmettelin meikkauskieltoa ja katselin hiukan kateellisia muita tyttöjä, joilla oli kauniit lakatut kynnet :) Lestadiolaisuudessahan esim meikkaus on hyvin syntistä, mutta sisustusblogin pitäminen tai muu materialismi/ulkokultaisuus ei. Hienon uuden Audin omistaminen nähdään esimerkiksi tärkeänä. Koin usein, että säännöt sitoivat enemmän tyttöjä ja naisia. Tytöt ja naiset helpommin työpaikoilla tunnistetaankin kyseisen uskonnon edustajiksi.

Paavalin eka kirje Timoteukselle: 

 Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;

9 niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,

10 vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.

Tietenkin tämän soveltaminen nykypäivään on haastavaa. MIkä on riittävän "kainoa ja siveää", mikä menee ulkonäöllä pröystäilyn puolelle. Meikistä tuossa ei suoraan puhuta, vaan ylipäänsä siitä, kuinka näyttävä haluaa olla.

NYkyään naisille usein opetetaan esim. omassa "viidennessä herätysliikkeessäni", että laittautuminen on ok sen takia, että Jumala itse loi naisen kauniiksi ja loi naiselle tarpeen tuntea itsensä kauniiksi. Siksi on myös ok noudattaa tätä Jumalan luomaa "viettiä", kunhan ei vie sitä liian pitkälle ja pukeudu esim. överiseksikkäästi.

Ehkä liikkeenne tarvitsisi linjakeskusteluita? Vähintäänkin kaipaamiasi perusteita. Pitäisikö esim. miehet samalla velvoittaa rukoilemaan vaikka ruokarukous, aamurukous ja päivärukous aina julkisesti ääneen kädet ylhäällä ;D

En kuulu liikkeeseen millään tavoin enää, kasvoin lapsuuteni siinä.

Minua on aina kiinnostanut se, miksi on ok koreilla uudella autolla, mutta ripsiväri on tie helvettiin tai ainakin erottaa Jumalasta vieden epäuskoon. Naisen asema on yhä hyvin alisteinen lähes kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä. Naiseudesta tehdään häpeällistä, on häpeä olla seksuaalinen olento. Tämä kuultaa sinunkin kirjoituksestasi. Mieheys on jollain tavoin sallitumpaa, eikä miesten ulkomuodolle aseteta yhtä tiukkoja taivasvaatimuksia.

Uusi auto vs ripsari ovat tietenkin ihan ihmisten tulkintoja. Voihan olla että teillä kyse on naisten alistamisesta, tai sitten sinusta vaan tuntuu siltä, koska nykyaika sanoo noin. Itse en tunnista mitään väitteistä. Naiseus on upeaa ja tärkeää, seksuaalisuus hieno asia. Enkä ollenkaan osaa kuvitella miten naisen alistaminen näkyisi kirjoituksissani. Valaisetko vähän?

Kirjoitit, että naisen tulee olla kaino ja siveä. Eikö tuo ole juuri naisten alistamista? Naiseus typistetään muottiin, johon jokaisen on mahduttava. Puhuit överiseksikkyydestä, se naiseuden osa ei siis saa näkyä puheissa, ulkomuodossa tai teoissa.

Raamattu on muutenkin hyvin naista alistava. Mies on pää, nainen pala kylkiluuta.

Eri

Olen myös eri, mutta naisena en usko todellisen Jumalan valtakunnan olevan naista tai naisen seksuaalisuutta alistava vaan aivan päinvastoin.  Jos vertaa vaikka nyt maanpäälliseen.  Erityisesti kristinuskoon jos kutsutaan naista alistavana, niin voi verrata vaikka pohjoismaita (joissa kaikissa se on vaikuttanut kulttuuriin) ja muuta maailmaan naisen tasa-arvon kehityksen kannalta.

Jeesus ei myöskään sanonut naiselle että vika on ensisijaisesti tämän vaatteissa tai käytöksessä, vaan "joka katsoo naista himoiten, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan". Miehellä vastuu omasta käytöksestään. Muistutan että Jeesus oli Jumala maanpäälle inkarnoituneena. 

Raamattuunhan ei ole kirjoitettu kaikkia Jeesuksen sanoja ja kannanottoja, joten on mielestäni hölmöä vedota siihen, että ei Jeesus sanonut mitään siitä tai tästä tai tuosta asiasta, jos siitä jossain muualla UT:ssa mainitaan. Se on sama kuin aidan yli menemistä sieltä, mistä se on matalin, halutaan oikeuttaa itselleen erinäisiä asioita erinäisillä verukkeilla.

Raamattu tulee ottaa kokonaisuudessaan Pyhänä Sanana. Jeesuksen opetuslapset, kuten esim Pietari, on tietänyt varmasti paljon meitä paremmin ja enemmän, mitä ja miten Jeesus on sanonut ja opettanut mistäkin aiheesta. Sitäpaitsi pelkän Jeesuksen puheisiin vetoaminen on siinäkin mielessä kyseenalaista, että Jeesushan ei itse ole kirjoittanut mitään noista sanomisistaan. Vaan ne ovat kaikki toisten kirjoittamaa. Tokikaan se tosiseikka ei poista Jeesuksen sanojen arvovaltaa Raamatussa.

-Ohis, taas eri ihmiseltä.

Jeesus myös Raamatun mukaan sanoi, että hän ei ole tullut kumoamaan (juutalaista lakia, eli aiempaa opetusta).

Konservatiivikristilliseen ajatteluun sisältyy taipumus siihen, että Jeesuksen/Raamatun näkeminen jossain muussa kuin konservatiivisessa valossa on Jeesuksen/Jumalan puheiden uudelleentulkintaa, ja siksi kiellettyä. Siksi liberaali uskonnollisuus on mahdollista lähinnä niille, joilla on siihen "sosiaalista kanttia".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko (mikä sinne vapauteen ja taivaaseen vie)  on "pikkaisen" arvokkaampi kuin uskonto.  En tiedä onko kyse juuri siitä kun raamatussa Jeesus vs. fariseukset puhuvat.  

Ateistit sekoittavat nämä ilmeisesti tahallaan? Näkevät uskonnollisuuden huonouden ja tarkastelevatkin sitä mielellään, ettei itse tarvitsisi ajatella (ironisesti sama mistä syyttävät uskovia).

Ajatella mitä? Maailmankaikkeutta, elämänkatsomusta? Sitä että uskovaiset haluavat erottaa uskon ja uskonnollisuuden mm. siksi, että voi mukavasti sanoa että joku ei oikeasti ole uskossa/uskova, jos tekee jotain nihkeetä? Toki usko ja uskonnollisuus ovat kaksi eri käsitettä, mutta se ero ei ole mikään valtava. Usko johtaa uskonnollisuuteen. Uskonnollisuus saattaa johtaa uskoon. Molemmat ovat periaatteessa saman koneiston masinoimia ja synnyttämiä. Yksiilökohtaiset kokemukset ja niiden erot voivat tietysti olla suuria.

Aika muutama vuosikymmen sitten oli kaikilla erilainen, ei vain uskovilla. Silloin voimakasta meikkaamista paheksuttiin moraalittomana aika yleisesti.

Useimmissa uskispiireissä ei ole jämähdetty 50-luvulla, vaan on opittu katsomaan ihmisen sisintä, ei ulkomuotoa.

On todella ikävää, että vanhat asiat pilaa joillakin elämää vielä vuosien jälkeen.

Usko näkyy rakkautena. Se on valoa joka heijastuu Jeesuksesta ja hänen osoittamastaan rakkaudesta meitä syntisiä kohtaan. Joka paljon saa anteeksi on valmis kohtelemaan muita samalla rakkaudella.

Uskolla ei ole mitään tekemistä tanssin, musiikin tai kaunistautumisen kanssa. Siksi Jeesus ei niistä mitään puhunutkaan. Ihmiset haluavat kontrolloida toisiaan säännöillä, oli kyse uskosta tai ei. Jeesus puhui isoista linjoista kuten rakastamisesta ja toisten kunnioittamisesta, heikoista huolehtimisesta ja uskollisuudesta.