miten jotkut ihmiset kehtaa ajaa vielä 2000 luvun alun romuilla?

Mä ajan uutena ostamani 90 - luvun auton loppuun minkä jälkeen ostan uuden auton jonka ajan taas loppuun. Enkä ole yhtään parempi ihminen kuin ne jolla ei ole varaa uuteen tai uudempaan autoon. Etkä ole muuten sinäkään.

Vm. 2006 ja just tuli 100 000 km täyteen. Ei mitään erityistä syytä vaihtaa autoa, ei kalliimpi auto musta yhtään parempaa ihmistä tekisi.

Tänne lnkin syntynyt jokin yläpeukuttava museoautojen harrastusryhmä.

Siis 20 vuotta, miettikää nyt minkälaisia demareita te olette.

Tekee oikein hyvää ajella 15-vuotiaalla bensa-V6:lla, 11-12 litraa/100 km, kulkee kuin unelma ja viherpiiperot nyyhkii. Eikä maksanut kuin reilun tonnin. Ostelkaahan te niitä 50000 euron sähköautoja ja tulkaa autuaiksi.

Sähköautoa en tule koskaan ostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lidlin parkkipaikka on aina täynnä paalaamoon valmiita romuja. Persaukisten kokoontumisajot.

Lidl on syrjäytyneiden, työttömien, elämänhallintansa kadottaneiden, maahantuuttaajien, kulmahousujen ja muiden yhteiskunnan tuilla elelevien kauppa.

Näinkin, kun katse sattuu tiettyyn tilanteeseen.

Kun kokonaisuutta katsoo on tilanne eri.

Lidlissä käy sekä rikkaat että köyhät.

Suomessa vaan on niin, että auton keskimääräinen romutusikä on siellä 20 vuoden tienoilla.

Moni ajelee ihan periaatteesta myös autolla, jossa arvonalennus ei vastaa viikossa edes yhtä työpäivää.

Kumma kun ei ymmärretä että vanhoilla autoilla ajavat ovat oikeasti vihreiden eliittiä kun käyttävät resurssit tehokkaasti loppuun.

Mulla on tasan 2000 luvun auto. Ois varaa kyllä laittaa uusikin, mutta tuntuu turhalta maksaa uudesta kapistuksesta 200-300e kuukausi. Nykyisestä en maksa mitään ja korjauksetkin edullisia. Hyvin toimii ja lähtee käyntii kovemmilla pakkasillakin ensimmäisellä yrityksellä. Kaverilla vuoden 2018 volvo, joka ei halunnut lähteä käyntiin kun oli pari kovempaa pakkaspäivää. Mä ajan tuon mun auton loppuun :)

Pala peltiä, ei todellakaan kiinnosta maksaa joku 50 000€. Mielummin ostan sijoitusasunnon.

Siksi, koska osia löytyy ja auto on helppo korjata teillä tiettymillä. Hienolla tietotekniikalla varustettu auto pitää hinata ja ennenkuin hinuri on paikalla, niin olet jo hätää kärsimässä ja paleltumassa, kun et ole osannut varautua asianmukaisilla apuvälineillä. Uskon, ettei sinulla ole mukana edes varalämpövaatteita jne.

Ihan hyvin. Voisin ostaa uudemmankin, mutta miksi. Tykkään nykyisestä. Jos se sinua haittaa, niin minua varsinaisesti ei tuo sinun ongelmasi kosketa.

Autoni on vuosimallia 1982, ja hyvin kulkee. Eikä edes hävetä ajaa sillä.

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun ei ymmärretä että vanhoilla autoilla ajavat ovat oikeasti vihreiden eliittiä kun käyttävät resurssit tehokkaasti loppuun.

Vanhalla autolla ajaminen ei sovi nykyiseen kunnianhimoiseen päästöjenvähennyskiimaan. Sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä väheneekö päästöt todellisuudessa yhtään autokantaa uudistamalla, pääasia että saadaan sellainen vaikutelma aikaiseksi kun katsotaan autonvalmistajien ilmoittamia (virheellisiä) kulutus/päästölukemia.

Ajan vuosimallin 1990 moottoripyörällä ja mikä tärkeintä, ainoastaan huvikseni!

Siis ihan pelkästä ajamisen ilosta, hurjaa meininkiä.

Koska se toimii ja on oikein hienokin vielä. Isovanhempani ostivat sen vuonna 2000 uutena, ja ajoivat vain muutamia vuosia aktiivisemmin. Lopulta toimi enää mummoni kauppakassina pari kertaa viikossa. Sain sen vuonna 2016 ja edelleen pelittää täydellisesti. On ihana ajaa, mukava ja tilava. Muistelisin että nyt mittarissa on joku 130t km, kun on ollut nää viime vuodet mulla kunnon käytössä.

2002 vuoden Subarulla olen ajellut viimeiset 2 vuotta.

Maksoi 2000€

Korjauksiin leimalle (2x) tänä aikana mennyt yhteensä 120€.

Huollot n. 50€. Tein itse.

Kilometrejä tullut tänä aikana n. 7000.

Vie polttoainetta 9-12l/100km.

Verot on kivat 425€/v johtuen päästöistä.

Vakuutus puolestaan 140€/v.

Pelkkä liikenne sellainen.

Yleensä mulla on vene trailereineen perässä, liikkuu hienosti.

Ei tarvi ihmetellä tai sääliä sen kummemmin.

Neliveto on eriveto.

Sitten kun jotain hajoaa pahemmin, pääsee auto paaliin tai jollekkin osiksi.

Esimerkiksi rouvan auton vuotuisella arvonalenemisella, voisin ostaa lähes kaksi samanlaista, toisen talveksi ja kesäksi toisen samalla hinnalla ikäänkuin.

1992 vuoden Volvo palvelee loistavasti eikä tarvitse itkeä joka naarmua. Lämmintä ja lelkeää kyytiä, kääntösäde niin pieni, että sillä tekee U-käänöksen kapeammallakin tiellä. Aion ajaa sillä niin kauan kuin se järkevillä kustannuksilla on mahdollista.

Voisin milloin tahansa kävellä autoliikkeeseen ja ostaa lähes minkä tahansa uuden auton, en vai keksi siihen mitään syytä.

Vierailija kirjoitti:

Mun primeraa pätkähti just tuore leima. 60e makso just viimeisin huolto. Ei ruostetta ja nyt kieltää tuore vaha pinnassa. Ei pätkääkään harmita ettei oo uutta kallista vikapesää pihassa🙂 nää vanhat on palon toiminta varmempia.

Ihan samoin niistä 2000-luvun alun autoista sanottiin silloin parikymmentä vuotta sitten 😁

Ihanko tosissaan täällä ihmiset pitävät ikivanhoja kotteroita kaikin puolin parempina kuin uusia. Romuihin ei kannata rakastua. Ne ajaa, kellä on varaa ja loput kulkee milloin milläkin.

Itselläni kahden auton kilometrit lähentelevät yhteensä 800 000 km, koska en hirveän montaa tuhatta euroa raaski laittaa autoiluun vuodesta. Moottoripyöränikin on ns. klassikkomallia ja ajettu yli 100 tkm.

Mul on 'uusi' kauppakassi, clio vuodelta 2005 :)

Sit on miehen harrasteauto 1969, prätkä jostain 80-luvulta ja kevytkuorkki 90-luvulta.

No traktori on uus sentään, 2019. Mut sillä tehdäänkin töitä.

Olisin ajanut erittäin mielelläni 2005 kärrylläni vielä muutaman vuoden,mutta alkoi olla niin paljon sähkövikoja että raskain mielin vein romuttamoon.

Muutaman viikon tässä ajellut nyt 50 k€ "pehvalla" ja onhan tämä hieno, mutta jotain tästä puuttuu - se tuntuma. Ja ärsytti ottaa säästöistä käsirahan edestä 20 k€ ja ottaa rahoitus loppuun vaikka sen nollakorolla saikin - toki olisi voinut ottaa koko summan säästöistä mutta se vasta idioottia olisikin ollut.