Mitä asiaa suomalaisessa koulujärjestelmässä et voi käsittää -peukutusketju?

Vierailija kirjoitti:

kurinpidollisten menetelmien poistoa. on ihan naurettavaa, että opettaja ei saa enää takavarikoida opetusta häiritseviä/vaarallisia tavaroita, poistaa oppilasta luokasta ja ilmeisesti jälki-istuntokin on korvattu jollain kasvattavalla keskustelulla. onko ihme, että häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt...

Tämä!

-n29

En ymmärrä, miksi nykyisin koululaisille toitotetaan, että heistä voi tulla ihan mitä vaan suunnilleen tekemättä mitään. Ei puhuta realistisesti jatko-opinnoista, että niihin ei peruskoulun/lukion jälkeen niin vain pääse. Kannustetaan vain jokaista tavoittelemaan unelmia ja varotaan olemasta ilkeitä = realistisia.

Sille kutosen keskiarvolla olevalle Erkki-Emmalle ei sanota, että kannattaisi korottaa reippaasti keskiarvoa, jos meinaat päästä amiksen maalarilinjalle, jonne on kova tunku. Lukiossa psykologian kursseista kaseja tahkoavalle Isla-Eevertille ei sanota, että kai tajuat, miten valtavan vaikea on päästä lukemaan psykaa yliopistoon ja sinun nykyinen tasosi ei riitä.

En siis tarkoita sitä, että koulussa pitäisi jotenkin latistaa, vaan pitää olla ihan rehellinen. Ketään ei hyödytä se, että nuori haaveilee jostain opiskelupaikasta, johon hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia nykyisellä tasollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että koulurakennusten ulko-ovet eivät ole päivisin lukossa tai kulkua ei välttämättä mitenkään vahdita. Kaikissa kouluissa ei ole edes jatkuvasti paikalla olevaa vahtimestaria. Kammottava ajatus, että koulurakennukseen pääsee sisälle kuka tahansa puliveivari.

Ei enää pääse milloin vain. Kaikkien tietämieni koulujen ovet on lukossa esim. oppituntien ajan, tämä muutos tuli Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien jälkeen.

Niinhän sitä luulisi ja toivoisi. Olen ollut kiertävänä sijaisena viime vuosina. Yllättyisit, miten moneen maaseudun pikkukouluun pääsee varsinkin aamuisin kesken oppitunnin sisään vain kävelemällä.

Sama ku muillakin, kurin poistumista en käsitä. Oppilas saa tehdä mitä vaan mutta ope ei. Oma muisto oli että ope roikotti oppilasta paidan kauluksesta kattoon asti ruokajonossa , kun tämä oli kiroillut.. 

Nokkahuilulle on sävelletty mahtavia juttuja. Kuuntele vaikka Telemannin konsertto nokka- ja poikkihuilulle, e-molli. Varsinkin viimeisestä osasta tykkäät varmasti!

Vierailija kirjoitti:

Sama ku muillakin, kurin poistumista en käsitä. Oppilas saa tehdä mitä vaan mutta ope ei. Oma muisto oli että ope roikotti oppilasta paidan kauluksesta kattoon asti ruokajonossa , kun tämä oli kiroillut.. 

Niin. Yksinkertainen ei ymmärrä, kun on jo mainittu aiemmin lainsäädäntö, joka tuon estää.

M25 kirjoitti:

Pakkoruotsi.

Pitikö tässä pitää pakkoruotsia hyvänä juttuna  (=peukku ylös) vai vastustaa pakkoruotsia (=pekku alas).

Ei ihan yksiselitteinen kommentti.

Kaikkia erityisyyksiä pitäisi loputtomiin asti ymmärtää:

Luokalla on allerginen lapsi, jolle pitäisi olla erityisruokavalion mukaista ruokaa niin ruokalassa, etäkoulun aikana kuin koulun tekemillä retkillä eväiden muodossa. Lapsen ruokavalio on gluteeniton, maidoton, maissiton, pähkinätön ja soijaton, lisäksi lapsi on allerginen kalalle, kananmunille, omenille, porkkanoille ja sitrushedelmille. Moniallergisena ymmärrän itsekin, että allergiat voivat olla haastavia, mutta mielestäni ei voi kaikissa poikkeustilanteissa odottaa saavansa allergioihin sopivaa ruokaa. Sinne koulun eväsretkelle omat eväät olisi myös ok.

Luokalla on lapsi, jolla on paljon erityispiirteitä. ADHD, autismin kirjoa, valikoivaa mutismia, harvinainen syndrooma Y sekä säännöllistä hoitoa vaativa sairaus X, jota pitäisi myös lääkitä koulupäivän aikana. Kaikki nämä piirteet pitäisi huomioida opetuksessa ja koulupäivän aikana. Lisäksi lapsella voi olla erityistilanteita, joissa hän tarvitsee erityistä ohjausta, huomiota jne. Tässä on aikamoinen soppa huolehdittavaksi sen muun koululuokan opetuksen ohessa. Herkästi näissä tilanteissa on mukana sopassa vielä lapsen vanhemmat: yleensä joko hyvin vaativat tapaukset, jotka leijonamaisesti penäävät lapselleen oikeuksia tai sitten vanhemmat, joita ei voisi vähempää kiinnostaa.

Tekohengitetään liian pieniksi käyneitä kouluja. Pitäisi hyväksyä haja-asutusalueella se, jos oppilaita ei enää riitä kouluihin.

Sitä, ettei näistä negatiivisista ilmiöistä saisi ääneen puhua.

Arvosanaton alakoulu ja osin yläkoulu. Nykyisen OPS:n mukaan oppilaille ei pidä antaa numeroarviointia ennen kuin 7. luokan keväällä. Tämä siis "Suomen Ateenassa" Jyväskylässä, jossa uusi OPS vietiin pisimmälle. He olisivat halunneet ekan numeroarvioinnin vasta 8. luokalle, mutta vanhempien järkyttävän vastaanoton jälkeen oltiin pahoillaan ja tyydyttiin 7. luokkaan. Tässähän on nyt peruuteltu, kosak systeemi todettiin sysipaskaksi. Mutta nää 2005 -syntyneet putosi tähän ilmiökuoppaan.

Poikamme on nyt 9. luokalla ja hän on koko peruskoulunsa aikana saanut tähän mennessä kaksi (2) numeroarvioitua todistusta. Ensimmäisen 7. luokan keväällä ja toisen 8. luokan keväällä.

Sitä ennen todistukset olivat rasti ruutuun: tavoitteet saavutettu / tavoitteet saavutettu osittain / tavoitteita ei saavutettu. Ei sanallisia selityksiä, ei mitään, vain rasti ruutuun.

Kuulemma oppilaiden oli hienoa oppia itsereflektoimaan ja vältettiin painetta numeroista.

Mutta yhä edelleen jatkokoulutukseen haetaan vain ja ainoastaan numeroilla, ei itsereflektoinnilla. Ja lukion  pärjääminen korostuu, kun korkeakoulu-uudistuksen myötä ylppäriarvosanoilla on yhä isompi merkitys. 

Että ensin mennään 8. vuotta pehmeää laskua ja sitten ollaan, että kuule nää numerot on ne mitkä ratkasee, mitäs et älynnyt.

numeroarvioinnista luopuminen