Te jotka olette olleet tehohoidossa tai joiden omainen on ollut tehohoidossa, minkälaisia kokemuksia?

Todella miellyttävä kokemus ja suosittelen. Teholle pitäisi saada enemmän paikkoja ja sairastuneita!

2017 sektion jälkeen vaikeat komplikaatiot. Itse en tiedä muuta kuin sen kun minut herätettiin 2 vrk.n kuluttua. Teholla oli hiljaista, jokaisella oma hoitaja joka oli istumassa sängyn päässä koneen äärellä. Lääkäri kävi usein. Ei moitittavaa, hyvää hoitoa sain

Hyvää hoitoa

Onko koronan takia olleita? Tai joiden omaisia? Miltä tuntunut kun ei pääse vierailemaan ja joutuu vain luottamaan muihin? Miltä tuntui olla koronan takia teholla?

Kovin on huterat muistikuvat, kun oli niin tujut lääkkeet.

Käsittelevät potilaita pakettina, ei inhimillisyyttä. Kääntävät jos viitsivät, nenämahaletku tukossa, eivät jaksa panostaa. Ajavat omaisen pois, pelkäävät hoitovirheiden paljastumista. Olkaa omaiset tarkkoina! Ei ole sieltä hyviä kokemuksia!

Vierailija kirjoitti:

Kovin on huterat muistikuvat, kun oli niin tujut lääkkeet.

Mitä muistat ja miksi olit?

Ainakin tuntui että turvassa on, joku seuraa koko ajan vointia

Leikkauksen jälkeen ja lyhyt aikahan siellä pidetään, että nähdään ihmisen elimistön alkavan toimimaan taas normaalisti.

Pelkkää hyvää sanottavaa tehohoidon henkilökunnasta.

Potilaskin (isäni) vei kukkasia tehoidon hoitajille päästyään pois.

Vierailija kirjoitti:

Käsittelevät potilaita pakettina, ei inhimillisyyttä. Kääntävät jos viitsivät, nenämahaletku tukossa, eivät jaksa panostaa. Ajavat omaisen pois, pelkäävät hoitovirheiden paljastumista. Olkaa omaiset tarkkoina! Ei ole sieltä hyviä kokemuksia!

Höpö höpö, teholla juurikin käännetään ja pidetään asentohoidosta paljon parempaa huolta kuin tavallisella osastolla. Omaisia saatetaan joskus kehottaa lähtemään, koska kaikki omaiset eivät tajua, että potilas on hyvin sairas eikä aina jaksa puhua vaan tarvitsee lepoa hyvin paljon. Tilanteen salliessa omaisten annetaan olla kauemmin. Hyvin paljon riippuu myös siitä onko yksityinen huone vai onko huoneessa muitakin potilaita jotka tarvitsevat myös lepoa. 

Kuka muistaa mitään teho-osastolta? 😯

T. Kallonpohjanmurtuma

Vierailija kirjoitti:

2017 sektion jälkeen vaikeat komplikaatiot. Itse en tiedä muuta kuin sen kun minut herätettiin 2 vrk.n kuluttua. Teholla oli hiljaista, jokaisella oma hoitaja joka oli istumassa sängyn päässä koneen äärellä. Lääkäri kävi usein. Ei moitittavaa, hyvää hoitoa sain

Mikä sairaala?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin on huterat muistikuvat, kun oli niin tujut lääkkeet.

Mitä muistat ja miksi olit?

Muistan vaan järkyttävät kivut ja lääketokkuran. Mulla oli verenmyrkytys.

olin viime keväänä teholla koronan takia. onneksi en joutunut hengityskoneeseen saakka.

Teholla olin neljä vuorokautta, sairaalassa kaikkiaan kolme viikkoa.

Teholla meitä oli kolme potilasta samassa huoneessa, jokaisella oli kaksi omaa hoitajaa jalkopäässä ja hetkeksikään ei hoitaja poistunut paikalta.

Kova piippaus ja hoitajien ja lääkärien hyörintä ympäri vuorokauden. Nämä kaksi huonetoveriani olivat molemmat hengityskoneessa ja muutaman kerran vuorokaudessa heitä heräteltiin ja pyydettiin liikuttelemaan jalkoja ja käsiä, eli hetken olivat aina osittain hereillä. Toista makuutettiin välillä vatsallaan.

Myös minua yritettiin saada vatsalleni, mutta selkä oli niin kipeänä makaamisesta, etten siinä asennossa voinut olla. Vatsa asento siis keuhkoille parempi.

Itse olin ravintotipassa ja toisessa kädessä valtimokanyyli, toisessa laskimokanyyli. Vaipoissa olin myös kokoa ajan. Sänky oli päivisin puoli-istuvassa asennossa ja niin huonossa kunnossa olin, että jos aloin valumaan tuosta asennosta alaspäin, en omin voimin päässyt takaisin puoli-istuvaan asentoon vaan hoitajat joutuivat nostamaan minut. Kuume sahaili koko ajan 39,5-40 asteessa ja happea sain 18l minuutissa. Jos tuo ei olisi enää riittänyt, olisivat kytkeneet hengityskoneeseen. Hengitystiheys oli minulla n 40krt minuutissa, kun terveellä ihmisellä noin 15 krt/min. Syke oli ihan paikallaan maatessa yli 120 ja jos vähän sängyssä liikkui, nousi yli 140.

Kaikki hoitsut ja lääkärit olivat uskomattoman ihania ja kannustavia, todellakin soisin heille sen koronalisän kaikille.

Olen kuullut, että vaikka hyvää hoitoa saakin ja henkilökunta todella osaavaa, tuntuu karmeelta kun viereisellä paikalla joku kuolee. Ei voi välttyä huomaamatta sitä vaikka paikat erillisiä ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

olin viime keväänä teholla koronan takia. onneksi en joutunut hengityskoneeseen saakka.

Teholla olin neljä vuorokautta, sairaalassa kaikkiaan kolme viikkoa.

Teholla meitä oli kolme potilasta samassa huoneessa, jokaisella oli kaksi omaa hoitajaa jalkopäässä ja hetkeksikään ei hoitaja poistunut paikalta.

Kova piippaus ja hoitajien ja lääkärien hyörintä ympäri vuorokauden. Nämä kaksi huonetoveriani olivat molemmat hengityskoneessa ja muutaman kerran vuorokaudessa heitä heräteltiin ja pyydettiin liikuttelemaan jalkoja ja käsiä, eli hetken olivat aina osittain hereillä. Toista makuutettiin välillä vatsallaan.

Myös minua yritettiin saada vatsalleni, mutta selkä oli niin kipeänä makaamisesta, etten siinä asennossa voinut olla. Vatsa asento siis keuhkoille parempi.

Itse olin ravintotipassa ja toisessa kädessä valtimokanyyli, toisessa laskimokanyyli. Vaipoissa olin myös kokoa ajan. Sänky oli päivisin puoli-istuvassa asennossa ja niin huonossa kunnossa olin, että jos aloin valumaan tuosta asennosta alaspäin, en omin voimin päässyt takaisin puoli-istuvaan asentoon vaan hoitajat joutuivat nostamaan minut. Kuume sahaili koko ajan 39,5-40 asteessa ja happea sain 18l minuutissa. Jos tuo ei olisi enää riittänyt, olisivat kytkeneet hengityskoneeseen. Hengitystiheys oli minulla n 40krt minuutissa, kun terveellä ihmisellä noin 15 krt/min. Syke oli ihan paikallaan maatessa yli 120 ja jos vähän sängyssä liikkui, nousi yli 140.

Kaikki hoitsut ja lääkärit olivat uskomattoman ihania ja kannustavia, todellakin soisin heille sen koronalisän kaikille.

Minkälaista oli sitten kun pääsit tavalliselle osastolle?

Sinä joka olit tehohoidossa koronan takia, mitä ajatuksia se läheisissä herätti ja miten he suhtautuivat jos olivat vain puhelimen varassa? Sinähän ei voi tulla vierailemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olin viime keväänä teholla koronan takia. onneksi en joutunut hengityskoneeseen saakka.

Teholla olin neljä vuorokautta, sairaalassa kaikkiaan kolme viikkoa.

Teholla meitä oli kolme potilasta samassa huoneessa, jokaisella oli kaksi omaa hoitajaa jalkopäässä ja hetkeksikään ei hoitaja poistunut paikalta.

Kova piippaus ja hoitajien ja lääkärien hyörintä ympäri vuorokauden. Nämä kaksi huonetoveriani olivat molemmat hengityskoneessa ja muutaman kerran vuorokaudessa heitä heräteltiin ja pyydettiin liikuttelemaan jalkoja ja käsiä, eli hetken olivat aina osittain hereillä. Toista makuutettiin välillä vatsallaan.

Myös minua yritettiin saada vatsalleni, mutta selkä oli niin kipeänä makaamisesta, etten siinä asennossa voinut olla. Vatsa asento siis keuhkoille parempi.

Itse olin ravintotipassa ja toisessa kädessä valtimokanyyli, toisessa laskimokanyyli. Vaipoissa olin myös kokoa ajan. Sänky oli päivisin puoli-istuvassa asennossa ja niin huonossa kunnossa olin, että jos aloin valumaan tuosta asennosta alaspäin, en omin voimin päässyt takaisin puoli-istuvaan asentoon vaan hoitajat joutuivat nostamaan minut. Kuume sahaili koko ajan 39,5-40 asteessa ja happea sain 18l minuutissa. Jos tuo ei olisi enää riittänyt, olisivat kytkeneet hengityskoneeseen. Hengitystiheys oli minulla n 40krt minuutissa, kun terveellä ihmisellä noin 15 krt/min. Syke oli ihan paikallaan maatessa yli 120 ja jos vähän sängyssä liikkui, nousi yli 140.

Kaikki hoitsut ja lääkärit olivat uskomattoman ihania ja kannustavia, todellakin soisin heille sen koronalisän kaikille.

Minkälaista oli sitten kun pääsit tavalliselle osastolle?

oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun pääsin takaisin osastolle tajusin miten huonossa kunnossa olinkaan ollut.

Osastolla olin ihan täysin sänkypotilaana vielä pari päivää ja sen jälkeen pääsin rullaattorin ja happipullon avulla käymään vessassa ja suihkussa. Suihkussa jouduin istumaan penkillä, seistä ei kyennyt aluksi niin pitkiä aikoja. Tässä vaiheessa alkoi jälleen myös ruoka maistumaan. Kovia hengenahdistuksia oli kuitenkin edelleen ja luulin, etten ikinä pääse lisähapesta eroon. Pikkuhiljaa kuitenkin keuhkot alkoivat toimimaan ja kotiuduin sairaalasta noin parin viikon päästä.

Lisää