Lue keskustelun säännöt.
Olen ihmistyyppiä jota kaikki työhaastattelijat vihaavat joten en työllistyisi koskaan
05.03.2021 |
Sellainen rauhallinen vaatimaton kilttinainen. Mitä nyt näitä haastatteluja olen käynyt niin on tullut sellainen olo että täysin turhaa on edes yrittää. Ne ihmiset tuntuvat vihaavan mua täysin vaistomaisesti ja pitävän mua kyvyttömänä ja heikkolahjaisena.
Kommentit (62)
Mä olen introvertti, tarkkailuun taipuvainen nainen. Kiinnostun enemmän asioista kuin ihmisistä. Olen myös älykäs ja tarmokas, omalla alallani myös osaava. En kiinnitä hirveästi huomiota ulkoiseen olemukseeni, en tykkää meikata ja käyttää joka aamu tuntia tukan laittamiseen. Perussiisti olemukseltaan kuitenkin.
En kiinnosta yhtään työnantajaa. Pitäisi olla hölöttävä, edustava ja verkostoutua kaikkien kanssa. Ammatillinen osaaminenkin tuntuu olevan toissijainen kriteeri, kunhan on extrovertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kuvitella, minkälaisia työyhteisöt ovat, jotka ovat täynnä näitä yltiösosiaalisia ja dynaamisia ekstrovertteja. Työpaikkakiusaaminen ainakin lisääntyy, sillä oman kokemukseni mukaan rauhalliset ja tasaiset tyypit harvoin kiusaavat, kyllä ne ovat niitä joka paikan hyppijöitä ja kailottajia, jotka osaavat manipuloinnin ja sosiaalisen kiipeilyn. Työnantajien kannattaisi jo siksi olla huolissaan jos pelkkiä ekstrovertteja on työpaikka täynnä. Mistä tietää, joutuuko itse kiusatuksi?
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201806072200961198
Yllä linkki Iltalehden juttuun naisten autismista. Siitä haastatellaan naista, joka sai aikuisena diagnoosin.
Lapsuudestaan hän kertoo mm. että oli niin epämiellyttävä ettei kukaan halunnut olla hänen lähellään. Kiusaamisen opettaja oli kertonut johtuvan siitä että hän oli "tuommoinen".
Tämä nainen ei itse ymmärtänyt mitä opettaja tarkoitti. Ei hän tiennyt mikä hänessä oli vialla ja miksi hänestä ei pidetty.
Tuo onkin aika tyypillinen tarina.
Toinen tyypillinen asia, johon valtaosa tietämättään autistisista törmää, on vaikeus löytää työpaikkaa. - Sama ongelma on tosin niilläkin joilla on diagnoosi, vaikka joillakin aloilla diagnoosi voi auttaa työllistymisessä.
Oon kanssa AD/HD. Kuulemma ei uskoisi. Joudun työn luonteen takia olemaan samanaikaisesti sosiaalinen&kupliva ja toisaalta tarkkaavainen etten hutiloi. Päivän päätteeksi olenkin ihan naatti enkä halua puhua yhtään kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Pitää olla sellainen pärstäkerroin, johon työnantaja voi visioida ja heijastaa omaa toiveajatteluaan. Tähän auttaa naisvaltaisella alalla usein sukupuoli.
Ei se ulkonäkö vaan olemus ja käyttäytyminen. Harvassa ovat ne alat, joissa arkuus ja huono itsetunto edesauttavat työn hoitamista. Rauhallisuutta ja vaatimattomuutta voi henkiä itsevarmallakin tavalla, kuten monesti haastatteluissa näkee.
T. HR-konsultti
Olemus ja käyttäytyminen ovat todellakin avainasemassa.
Katsokaa ihmisten ilmeitä tässä videossa. Ne kertovat kaiken siitä miten asd-ihmisiin suhtaudutaan.
Susan Boyle on aika selkeästi erikoinen, mutta samaa asennetta saa osakseen myös moni paljon "tavallisemman" oloinen. Joku asia olemuksessa viestii, että tuo ei voi osata mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen introvertti, tarkkailuun taipuvainen nainen. Kiinnostun enemmän asioista kuin ihmisistä. Olen myös älykäs ja tarmokas, omalla alallani myös osaava. En kiinnitä hirveästi huomiota ulkoiseen olemukseeni, en tykkää meikata ja käyttää joka aamu tuntia tukan laittamiseen. Perussiisti olemukseltaan kuitenkin.
En kiinnosta yhtään työnantajaa. Pitäisi olla hölöttävä, edustava ja verkostoutua kaikkien kanssa. Ammatillinen osaaminenkin tuntuu olevan toissijainen kriteeri, kunhan on extrovertti.
Juuri samat kokemukset! Useista kymmenistä hakemuksista noin puolet on johtanut haastatteluun. Yhtä saatua paikkaa kohti pitää käydä noin kymmenessä haastattelussa.
Ei ole kiinni osaamisesta tai käytöstavoista, olen mukava ja ystävällinen ihminen, joka on todella korkeasti koulutettu. Mutta introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen introvertti, tarkkailuun taipuvainen nainen. Kiinnostun enemmän asioista kuin ihmisistä. Olen myös älykäs ja tarmokas, omalla alallani myös osaava. En kiinnitä hirveästi huomiota ulkoiseen olemukseeni, en tykkää meikata ja käyttää joka aamu tuntia tukan laittamiseen. Perussiisti olemukseltaan kuitenkin.
En kiinnosta yhtään työnantajaa. Pitäisi olla hölöttävä, edustava ja verkostoutua kaikkien kanssa. Ammatillinen osaaminenkin tuntuu olevan toissijainen kriteeri, kunhan on extrovertti.
Vahvasti loogiseen ajatteluun taipuvaiset naiset eivät ole naisrekrytoijien suosiossa, koska kokevat sen vaistomaisesti itselleen vaikeaksi samaistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Pitää olla sellainen pärstäkerroin, johon työnantaja voi visioida ja heijastaa omaa toiveajatteluaan. Tähän auttaa naisvaltaisella alalla usein sukupuoli.
Ei se ulkonäkö vaan olemus ja käyttäytyminen. Harvassa ovat ne alat, joissa arkuus ja huono itsetunto edesauttavat työn hoitamista. Rauhallisuutta ja vaatimattomuutta voi henkiä itsevarmallakin tavalla, kuten monesti haastatteluissa näkee.
T. HR-konsultti
Olemus ja käyttäytyminen ovat todellakin avainasemassa.
Katsokaa ihmisten ilmeitä tässä videossa. Ne kertovat kaiken siitä miten asd-ihmisiin suhtaudutaan.
Susan Boyle on aika selkeästi erikoinen, mutta samaa asennetta saa osakseen myös moni paljon "tavallisemman" oloinen. Joku asia olemuksessa viestii, että tuo ei voi osata mitään.
Muistan, kun suuryrityksessä töissä ollessani menin aulapalveluun setvimään jotain kulkukorttiasiaa. Respa kysyi minulta olenko konsultti.
Ja minä ihan hämmentyneenä mietin itse, että miten kukaan voi minusta sellaista ajatella! Osaaminen minulla siihen riittäisi, mutta en ole koskaan onnistunut saamaan sellaista paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Olen ujo ja ehkä vähän sosiaalisesti estynyt enkä osaa puhua. Olen kuitenkin tunnollinen puurtaja, mutta se ei riitä työnantajille. Etsin siivojan ja keittiöapulaisen töitä. Olen jo luovuttanut.
Eivät ole kovin hyviä meriittejä. Noille asioille pitäisi yrittää tehdä jotakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Olen ujo ja ehkä vähän sosiaalisesti estynyt enkä osaa puhua. Olen kuitenkin tunnollinen puurtaja, mutta se ei riitä työnantajille. Etsin siivojan ja keittiöapulaisen töitä. Olen jo luovuttanut.
Eivät ole kovin hyviä meriittejä. Noille asioille pitäisi yrittää tehdä jotakin
Niin tai sitten pitäs vaan olla jotain töitä missä ei tartte kokoajan puhua. Miks kaikki pitäs ahtaa samaan muottiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Pitää olla sellainen pärstäkerroin, johon työnantaja voi visioida ja heijastaa omaa toiveajatteluaan. Tähän auttaa naisvaltaisella alalla usein sukupuoli.
Ei se ulkonäkö vaan olemus ja käyttäytyminen. Harvassa ovat ne alat, joissa arkuus ja huono itsetunto edesauttavat työn hoitamista. Rauhallisuutta ja vaatimattomuutta voi henkiä itsevarmallakin tavalla, kuten monesti haastatteluissa näkee.
T. HR-konsultti
99% ajasta olen rauhallisen itsevarma, työhaastattelussa minusta tulee arka ja epävarma. En voi siis ikinä päästä töihin. Kiitos siitä.
Pysyvästi huonon itsetunnon saan, jos jatkan haastatteluissa ravaamista. Kiitos siitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Olen ujo ja ehkä vähän sosiaalisesti estynyt enkä osaa puhua. Olen kuitenkin tunnollinen puurtaja, mutta se ei riitä työnantajille. Etsin siivojan ja keittiöapulaisen töitä. Olen jo luovuttanut.
Eivät ole kovin hyviä meriittejä. Noille asioille pitäisi yrittää tehdä jotakin
Niin tai sitten pitäs vaan olla jotain töitä missä ei tartte kokoajan puhua. Miks kaikki pitäs ahtaa samaan muottiin
Tai miksi kuvitellaan, että se, joka on hyvä puhumaan, on hyvä tekemään mitä tahansa töitä.
Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Sama.
Nelikymppisenä sain tietää syyn kun lapseni sai autismidiagnoosin. Hän on perinyt sen ominaisuuden minulta.
Naisille tyypilliseen tapaan opin jo lapsena peittämään oireeni niin hyvin etten edes itse ymmäränyt esittäväni neurotyypillistä. Siinä esittämisessä on kyse vain siitä että haluaa sopeutua yhteiskuntaan ja olla niinkuin muutkin, vaikka ei ymmärtäisi miksi pitää toimia tietyillä tavoilla.
Vaikka onnistuin esittämisessä hyvin, jäi siihen aukkoja. Minulta esimerkiksi puuttuu kaavojen mikroilmeet ja se tulkitaan yleensä joko kiinnostuksen puutteeksi tai merkiksi valehtelusta. Kumpikin tulkinta on virheellinen. Kyse on vain siitä että niitä mikroilmeitä ohjaava hermotus ei toimi.
Töitä sain vasta kun perustin oman yrityksen. Sitä ennen ehdin aika pitkään ihmetellä että miksi en kelpaa mihinkään vaikka opinnoissa olin aina pärjännyt hyvin ja olin ja olen erittäin kiinnostunut omasta alasta.
Tuo on kiinnostavaa. Luulen että minultakin puuttuvat mikroilmeet tai pikemminkin ne ovat ”vääriä”, mutta eri syystä, syynä lapsesta asti kokemani vaikeat krooniset kivut joita yritän olla näyttämättä ulospäin. Pärjään parhaiten heittäytymällä yksinäiseksi sudeksi, vaikka sosiaalisissa taidoissani ei ole sinänsä vikaa ja vaikka muiden ihmisten seura kiinnostaa ja piristää minua ja hyvävointisena tulen useimpien kanssa hyvin toimeen.
Eipä sitten kukaan pääse ottamaan ongelmaa minusta huonoina hetkinäni. Minua tulkitaan jatkuvasti väärin, ja syy on juuri tämä, kipujen vaikutus olemukseeni vaikka oikeasti en anna niiden vaikuttaa mihinkään tärkeään, toimin kuin niitä ei olisikaan. Jostain syystä se ei riitä, mikä on kohtuutonta. Jouduin mm. jättäytymään yrittäjäksi - vähemmän turhia konflikteja. Onneksi ei tarvitse enää edustaa muita kuin itseäni. Siinä olen hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten valtio puhuu ihmisten työllistämisestä. ":D"
Vierailija kirjoitti:
Meidän kilttisten pitäisi yhdistää voimamme ja perustaa kimpassa yrityksiä, vaikka siivousalan. Saatais olla just sellasia kuin ollaan ja tehdä työmme rauhassa. Suomessa on paljon meidän kaltaisia ahkeria, tunnollisia, fiksuja, mutta luonteemme puolesta mihinkään työhön "kelpaamattomia" ihmisiä.
Mielelläni lähtisin johonkin tällaiseen yritykseen mukaan, jos sopiva kumppani/porukka siihen löytyisi. Yksin ei rohkeus riitä.
Jos haluat itse työllistää itsesi siivoojana, mutta et uskalla perustaa yritystä, niin joku tällainen voisi olla hyvä vaihtoehto
https://www.huomenta.fi/yrittajat/
Osuuskuntakin voisi olla hyvä vaihtoehto. Moni osuuskunta toimii siten, että siinä voi toimia itsenäisesti, yrittäjän tavoin, mutta ei tarvitse yksin olla vastuussa hallinnosta eikä byrokratiasta.
Rekrytoijilla on suuri vastuu ehkäistä esim ikäsyrjintää.
Mä oon oikeesti paras työntekijä mutten osaa tuoda sitä esiin haastattelussa enkä työssä.
Aina tulee valitusta työn laadusta ja määrästä, ne ei vaan ymmärrä että oon _oikeasti_ tosi hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän kilttisten pitäisi yhdistää voimamme ja perustaa kimpassa yrityksiä, vaikka siivousalan. Saatais olla just sellasia kuin ollaan ja tehdä työmme rauhassa. Suomessa on paljon meidän kaltaisia ahkeria, tunnollisia, fiksuja, mutta luonteemme puolesta mihinkään työhön "kelpaamattomia" ihmisiä.
Mielelläni lähtisin johonkin tällaiseen yritykseen mukaan, jos sopiva kumppani/porukka siihen löytyisi. Yksin ei rohkeus riitä.
Jos haluat itse työllistää itsesi siivoojana, mutta et uskalla perustaa yritystä, niin joku tällainen voisi olla hyvä vaihtoehto
https://www.huomenta.fi/yrittajat/Osuuskuntakin voisi olla hyvä vaihtoehto. Moni osuuskunta toimii siten, että siinä voi toimia itsenäisesti, yrittäjän tavoin, mutta ei tarvitse yksin olla vastuussa hallinnosta eikä byrokratiasta.
Siinähän on lafka keksinyt nokkelan tempun.
"Ei haluta palkata ketään kun siinä tulisi työsuhteen sivukulut ja kaikkea mälsää :( Mutta hei, tuu meille "yrittäjänä" töihin!"
Osaan itse haastattelussa esittää reipasta ja sosiaalista. Oikeasti on aika paha sosiaalinen ahdistus, ja sosiaaliset taidot on huonot.
Olen siivoojana töissä kauppakeskuksessa. Työni hoidan täsmällisesti, ja pärjään siinä, kun sosiaaliset kontaktit rajoittuvat siihen, kun asiakas kysyy jonkun liikkeen sijaintia, ja vien löytötavaraa eteenpäin.
Toki pitäisi haastaa itseään ja teenkin sitä muissa asioissa, mutta joku nopeatempoinen asiakaspalvelutyö olisi kauhistus. Valitsen minä tahansa päivänä mieluummin vessanpönttöjen kuuraamisen kuin burgereiden myymisen.
Mielenkiintoista. Varmaan itsellä samaa vikaa.