Lue keskustelun säännöt.
Olen ihmistyyppiä jota kaikki työhaastattelijat vihaavat joten en työllistyisi koskaan
05.03.2021 |
Sellainen rauhallinen vaatimaton kilttinainen. Mitä nyt näitä haastatteluja olen käynyt niin on tullut sellainen olo että täysin turhaa on edes yrittää. Ne ihmiset tuntuvat vihaavan mua täysin vaistomaisesti ja pitävän mua kyvyttömänä ja heikkolahjaisena.
Kommentit (62)
Oon kohdallani miettinyt samaa.Ulkoisesti mulle käyttäydytään hyvin kunnes joku kysyy sukunimen.Ei oo mun suomal.on kuitenkin.No Omalla paikkakunnalla etelässä niin olipa otettu selvää missä asun.En asunutkaan siinnä talossa vaan muualla.Myöh.siin talos asui taas ihminen joka samas paikkaa töis.Miten lie haukuttu,ei siin vikaa ollut mitään..Hän asuja korkeemmas asemas.Olin taannoin erään kunnan kotihoidos ,sielläkin ongelmaa.Eräs hoitaja väitti lääk.kadonneen.Itse ilm otti.Hän vaikeuksissa asiakkaiden kanssa.Minua kiusattiin kuulemma.En saanut puhua tutulleni joka siellä töissä..Lähihoitaja oli täysi alkkis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopiva kysymys. Mikä on hillitty käytös työnhaussa? Onko se että ollaan hiljaa vai uskaltaako spontaanisesti kertoa miksi juuri minä sovin tähän työhön?
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Sopiva kysymys. Mikä on hillitty käytös työnhaussa? Onko se että ollaan hiljaa vai uskaltaako spontaanisesti kertoa miksi juuri minä sovin tähän työhön?
Kun sanat loppuvat, alkaa näsäviisastelu.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Sopiva kysymys. Mikä on hillitty käytös työnhaussa? Onko se että ollaan hiljaa vai uskaltaako spontaanisesti kertoa miksi juuri minä sovin tähän työhön?
Kun sanat loppuvat, alkaa näsäviisastelu.
Vaik selittäisin ummet ja lammet, ilmeet eivät kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Toki pitäisi haastaa itseään ja teenkin sitä muissa asioissa, mutta joku nopeatempoinen asiakaspalvelutyö olisi kauhistus. Valitsen minä tahansa päivänä mieluummin vessanpönttöjen kuuraamisen kuin burgereiden myymisen.
No nythän mä tajusin, miksi olin lukioaikaan siivoojana, vaikka sitä työtä inhosinkin!
Olisin inhonnut burgereiden myyntiä vielä enemmän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Pitää olla sellainen pärstäkerroin, johon työnantaja voi visioida ja heijastaa omaa toiveajatteluaan. Tähän auttaa naisvaltaisella alalla usein sukupuoli.
Ei se ulkonäkö vaan olemus ja käyttäytyminen. Harvassa ovat ne alat, joissa arkuus ja huono itsetunto edesauttavat työn hoitamista. Rauhallisuutta ja vaatimattomuutta voi henkiä itsevarmallakin tavalla, kuten monesti haastatteluissa näkee.
T. HR-konsultti
olen, tää on se syy miksi en pysty enkä halu olla työelämässä mukana. Mielestäni ihmiskunnan pitäisi pyrkiä kiltteyteen. rehellisyyteen ja rehtiin meininkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Pitää olla sellainen pärstäkerroin, johon työnantaja voi visioida ja heijastaa omaa toiveajatteluaan. Tähän auttaa naisvaltaisella alalla usein sukupuoli.
Ei se ulkonäkö vaan olemus ja käyttäytyminen. Harvassa ovat ne alat, joissa arkuus ja huono itsetunto edesauttavat työn hoitamista. Rauhallisuutta ja vaatimattomuutta voi henkiä itsevarmallakin tavalla, kuten monesti haastatteluissa näkee.
T. HR-konsultti
Anteeks vaan mutta yleensä kyseiset ihmiset on niitä ahkerimpia työntekijöitä mutta mikäs siinä jos haluaa töihin henkilöitä joilta menee suurin osa ajasta muiden kanssa seurusteluun, röökillä ramppaamiseen ja tyhjän toimittamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Sopiva kysymys. Mikä on hillitty käytös työnhaussa? Onko se että ollaan hiljaa vai uskaltaako spontaanisesti kertoa miksi juuri minä sovin tähän työhön?
En ole unohtanut sitä firmaa, jonka edustaja sanoi "Me täällä uskomme, että asenne tuo mukanaan osaamiseen!"
Omasta suustani ei ikinä pääsisi tuollaista, koska se ensinnäkään ei ole totta. Kerron korrektisti miten työn vaatimukset vastaavat osaamistani ja kokemustani ja työ antaisi minulle uutta, se kiinnittää hyvin työhön ja saa antamaan sille kaikkensa.
Paikat menevät noille ekoille tyypeille. Eikä kyse ole yksittäisestä virkkeestä, vaan siitä koko tunnin ekstroverttilepatuksesta.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Sopiva kysymys. Mikä on hillitty käytös työnhaussa? Onko se että ollaan hiljaa vai uskaltaako spontaanisesti kertoa miksi juuri minä sovin tähän työhön?
Joo mutta jos kehuu itseään pitää olla valmis kertomaan myös omista joko todellisista tai keksityistä huonoista puolistaan - aivan yhtä sujuvasti. Muuten olet vaarassa tulla nolatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaiseen aloitukseen tarvittaisiin ehdottomasti enemmän taustatietoa. Esim jos haastateltavia on aina ollut yhtä työpaikkahakua kohti yli 10, on haastiksessa pudonnut paljon muitakin hakijoita. Aloittaja kertoo vain olevansa hiljainen. Jos koko olemus on vaikka muutenkin lysyssä ja löysänä, ei se välttämättä ole kauhean edustava olemus fyysisesti vaativaan työhön, kuten siivoamiseen. En ole itse todellakaan mikään lörppö ekstrovertti, mutta olen haastiksissa selkä suorana ja tarkkaavainen, vastaan kysymyksiin reippaasti, hymyilen myös sillä se antaa aina hyvän vaikutelman. En ole koskaan ollut työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Tällaiseen aloitukseen tarvittaisiin ehdottomasti enemmän taustatietoa. Esim jos haastateltavia on aina ollut yhtä työpaikkahakua kohti yli 10, on haastiksessa pudonnut paljon muitakin hakijoita. Aloittaja kertoo vain olevansa hiljainen. Jos koko olemus on vaikka muutenkin lysyssä ja löysänä, ei se välttämättä ole kauhean edustava olemus fyysisesti vaativaan työhön, kuten siivoamiseen. En ole itse todellakaan mikään lörppö ekstrovertti, mutta olen haastiksissa selkä suorana ja tarkkaavainen, vastaan kysymyksiin reippaasti, hymyilen myös sillä se antaa aina hyvän vaikutelman. En ole koskaan ollut työttömänä.
Ja ammattisi on? Lääkäri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaiseen aloitukseen tarvittaisiin ehdottomasti enemmän taustatietoa. Esim jos haastateltavia on aina ollut yhtä työpaikkahakua kohti yli 10, on haastiksessa pudonnut paljon muitakin hakijoita. Aloittaja kertoo vain olevansa hiljainen. Jos koko olemus on vaikka muutenkin lysyssä ja löysänä, ei se välttämättä ole kauhean edustava olemus fyysisesti vaativaan työhön, kuten siivoamiseen. En ole itse todellakaan mikään lörppö ekstrovertti, mutta olen haastiksissa selkä suorana ja tarkkaavainen, vastaan kysymyksiin reippaasti, hymyilen myös sillä se antaa aina hyvän vaikutelman. En ole koskaan ollut työttömänä.
Ja ammattisi on? Lääkäri?
Nykyään hyvin työllistävällä alalla, mutta ennen tätä olen teininä ja nuorena ollut siivoojana, postilla, pikaruokapaikassa, tallitöissä ja yhdessä erityisessä kausityössä, johon valittiin 25% hakijoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Pitää olla sellainen pärstäkerroin, johon työnantaja voi visioida ja heijastaa omaa toiveajatteluaan. Tähän auttaa naisvaltaisella alalla usein sukupuoli.
Ei se ulkonäkö vaan olemus ja käyttäytyminen. Harvassa ovat ne alat, joissa arkuus ja huono itsetunto edesauttavat työn hoitamista. Rauhallisuutta ja vaatimattomuutta voi henkiä itsevarmallakin tavalla, kuten monesti haastatteluissa näkee.
T. HR-konsultti
Mieluummin siis pidät meidät arat ja huonoitsetuntoiset sosiaalituilla elämässä, kuin annat mahdollisuuden työllistyä ja kantaa kortensa yhteiseen kekoon?
Minkälaista työtä sinä itse haluaisit tehdä ja missä kokisit että voisit kantaa kortesi kekoon? Ihan uteliaisuudesta kysyn
En ole tuo jolta kysyit, mutta samaistun hänen kirjoitukseensa. Olen hyvä ongelmanratkaisija, kiinnostunut monenlaisista ilmiöistä ja voisin olla vaikkapa erinomainen lääkäri. No, lääkäriä minusta ei tule. Mietinkin kovasti, mikä hyvin työllistävä ammatti voisi olla sellainen, joka ei tylsistyttäisi kuoliaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä introvertti voi päästä töihin, kun vaan osaa näytellä mahdollisimman uskottavasti ekstroverttia haastattelussa.
Mutta kumpi todennäköisemmin saa paikan, se joka näyttelee ekstroverttia vai se joka on aidosti oma itsensä eli ekstrovertti?
Miksi toisen näistä pitää esittää jotain mitä ei ole? Hankala on keskittyä kysymyksiin kun pitää samalla näytellä ekstroverttia. Toinen voi keskittyä kysymyksiin vastaamiseen rehellisesti omana itsenään.
Kukaan ei halua pelkkiä nynnyjä työntekijöikseen.
Pitäähän jokaisella olla tietty itsetunto ja itseluottamus.
Ei sillä pelkällä kiltteydellä ja vaatimattomuudella työelämässä pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen introvertti, tarkkailuun taipuvainen nainen. Kiinnostun enemmän asioista kuin ihmisistä. Olen myös älykäs ja tarmokas, omalla alallani myös osaava. En kiinnitä hirveästi huomiota ulkoiseen olemukseeni, en tykkää meikata ja käyttää joka aamu tuntia tukan laittamiseen. Perussiisti olemukseltaan kuitenkin.
En kiinnosta yhtään työnantajaa. Pitäisi olla hölöttävä, edustava ja verkostoutua kaikkien kanssa. Ammatillinen osaaminenkin tuntuu olevan toissijainen kriteeri, kunhan on extrovertti.
Juuri samat kokemukset! Useista kymmenistä hakemuksista noin puolet on johtanut haastatteluun. Yhtä saatua paikkaa kohti pitää käydä noin kymmenessä haastattelussa.
Ei ole kiinni osaamisesta tai käytöstavoista, olen mukava ja ystävällinen ihminen, joka on todella korkeasti koulutettu. Mutta introvertti.
Mä kirjoitin tuon ylemmän. Mun mielestä on aika ristiriitaista, että mä olen kouluttautunut alalle, jossa pikkutarkkuus ja keskittyminen tekemiseen on tärkeitä. Silti alan töitä saadakseen pitäisi olla suulas hölöttäjä, joka on sosiaalinen "kaikkien kaveri". Kyllä mä osaan smalltalkkia, mutta mulle on uuvuttavaa olla jatkuvasti ihmisten seurassa, kun joudun tsemppaamaan. Mulle etätyöt sopii hyvin, kun saa olla rauhassa ilman ulkoisia ärsykkeitä.
Eikä mun introverttiys tarkoita sitä, että olisin kykenemätön työkaverin auttamiseen tms. Asiakeskeisenä henkilönä kuitenkin keskustelen mieluummin kehitysehdotukset tai pohdin ongelmaan ratkaisua kuin juttelen niitä näitä viime viikonlopun hiihtoreissusta. En ainakaan tarkoituksella ole tyly, mutta extrovertti voi käytöksensä sellaiseksi kokea.
Jatkoa edelliseen viestiini(55) : ei koske pelkästään introvertteja, vaan myös mm. ujoja, hiljaisia, vaatimattomia, harkitsevia ja kilttejä. Pitäisi osata esittää päinvastaista.
Vierailija kirjoitti:
Sama.
Nelikymppisenä sain tietää syyn kun lapseni sai autismidiagnoosin. Hän on perinyt sen ominaisuuden minulta.
Naisille tyypilliseen tapaan opin jo lapsena peittämään oireeni niin hyvin etten edes itse ymmäränyt esittäväni neurotyypillistä. Siinä esittämisessä on kyse vain siitä että haluaa sopeutua yhteiskuntaan ja olla niinkuin muutkin, vaikka ei ymmärtäisi miksi pitää toimia tietyillä tavoilla.
Vaikka onnistuin esittämisessä hyvin, jäi siihen aukkoja. Minulta esimerkiksi puuttuu kaavojen mikroilmeet ja se tulkitaan yleensä joko kiinnostuksen puutteeksi tai merkiksi valehtelusta. Kumpikin tulkinta on virheellinen. Kyse on vain siitä että niitä mikroilmeitä ohjaava hermotus ei toimi.
Töitä sain vasta kun perustin oman yrityksen. Sitä ennen ehdin aika pitkään ihmetellä että miksi en kelpaa mihinkään vaikka opinnoissa olin aina pärjännyt hyvin ja olin ja olen erittäin kiinnostunut omasta alasta.
Itsellä sama, tai siis 30 v olin kun hoksasin mistä kyse. Poikani sai tuolloin diagnoosin. Tuo mikroilmeet asia kuitenkin uutta. Olen vaan aina ihmetellyt mikä on tarkalleen ottaen se asia, miksi minusta saa kaikki ihmiset jotenkin epäluotettavan kuvan. Normaali kanssakäymisissäkin tuntuu, että millään sanomisellani ei ole väliä, kaikki tulkitsevat minun puhuvan palturia. Vaikka olenkin äärimmäisen luotettava ja rehhellinen ihminen, ehkä liiankin.
Minä olen kiltti introvertti ja olen tykännyt kaikista työhaastatteluista. Jännitän toki hieman, mutta yleensä ne ovat mukavia tilanteita. Ei se, ettei tule valituksi, tarkoita sitä että sinua vihataan..
syrjintää