Neuvolan stasi kyselyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen neuvolassa töissä ja ihmettelen kovasti tuollaista asennetta. Työtä tehdään lapsen etu edellä - ei vanhemman. Ei vanhemmuus ole mikään itseoikeus ja lapsen etu on aina numero 1. Kyllä huoli herää ongelmista jos ei kyselyyn vastata.

Seksiin liittyvät kysymykset ovat tärkeitä, sillä niillä kartoitetaan parisuhteen tila. Jos seksiä on harvoin, on syytä epäillä ongelmaa suhteessa. Se taas heijastuu lapseen.

Tässä taitaakin heijastua yksi pulmista, nimittäin se, että neuvolan (koulun, ym) työntekijä asettuu lapsen puolelle...vanhempaa vastaan. Miksi? Jos haluaa auttaa lasta, ensisijaisesti kannattaa auttaa hänen vanhempiaan jaksamaan paremmin ja olemaan hyvinvoivia ja iloisia, ei yrittää taistella hänen vanhempiaan vastaan. Onko kyse sitten siitä, että heijastetaan omia kokemuksia, ja ajatellaan että vanhemmat yleensä, vanhemmat aina, ja nytkin varmaan...Koko perheen auttaminen usein unohtuu, kun luodaan tällaisia asetelmia. Joskus sanon paikallaan, mutta olisikohan prosenttiosuus esim 0,5 %? Tiedä häntä.

Tämähän se ongelma on, että lasten vanhemmat nähdään lastensa kilpailijoina ja potentiaalisina pahiksina. Lapsi kuuluisi nostaa jalustalle, vanhempien yläpuolelle ja erityiskansalaiseksi. Samaan aikaan sitten hiukan vanhempien lasten kanssa ollaan sormi suussa auktorireetin puutteen takia, johon kätevästi taas kerran vanhemmat ovat syypäitä.

Kurinpito ja vanhempien auktoriteetti nähdään nykyisin lähtökohtaisesti pahoina asioina jotka uhkaavat lasten hyvinvointia ja lasten oikeuksia. Tästä syystä monetkaan eivät enää uskalla julkisesti pitää lapsille kuria ja yksityisestikin sen suhteen ollaan hyvin varovaisia kun pelätään, että joku silti saa tietää ja tekee lasun.

Niinpä! Miten rajoittaa lasta tekemästä vahinkoa toisille, itselleen ja ympäristölleen. Puhuminen ei tietenkään ole se keino, sillä lapsen sanavarasto, elämänkokemus ja ymmärryskyky ei mitenkään riitä ymmärtämään hyvinkin monimutkaisia syy-seuraussuhteita. Ennen uskonnollinen kasvatus oli tärkeä työkalu. Kokonaisen taivaallinen joukkio pahoitti mielensä kun lapsi teki väärin, Jumala jopa suuttui. Nykyään ei suutu edes joulupukki paitsi aikuisille, jotka saavat vähemmän tai ei ollenkaan lahjoja. Lisäksi lapsilla luetettiin opettavaisia tarinoita hölmöläisistä eläinsatuihin. Media ei ollut loputon mielikuvitusviihteen lähde, joka on nykyään suunnattu tiukasti hyvin pienille kohderyhmille sukupuolen ja iän mukaan. Takaisin ei tietenkään enää mennä mutta näiden kaikille yhteisten arvojen ja maailmankuvan luominen edes perheen sisällä on työlästä ja vaativaa. Kyllä se jotain yhteiskunnan arvoista kertoo, että yksityisten perheiden oikeaoppisesta ruoasta ja seksistä jaksetaan kantaa huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole auktoriteettiongelmaa. En vain näe, että meidän seksielämä, liikuntatavat ja määrät tai se käytänkö vähärasvaista juustoa kuuluvat neuvolatädille (ja ties kelle tuon sovelluksen tiedot menevätkään). Myös kysely siitä syönkö lautasmallin mukaan oli outo.

Nuo asiat voisi keskustella kasvotusten. Nyt pitää täyttää ties mitä kyselyä ja kysymykset ovat outoja, turhia ja moni antaa kuvan, kuin me vanhemmat olisimme holhottavia.

Ap

Noi kertovat vanhempien välisen suhteen tilasta, jolla on aika paljon vaikutusta lapsen elämässä ja teidän terveydestänne, jolla on vielä enemmän merkitystä lapsen elämässä, varsinkin äidin terveys on suht merkittävä seikka tuossa raskausvauheessa. Mutta kysyähän aina voi, vastata ei tarvitse.

Ei kerro. Seksiä voi olla vaikka kerran puolessa vuodessa ja silti suhde on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Olin neuvolassa harjoittelussa ja sain ohjaajaltani palautetta, että olen liian suurpiirteinen sinne. Koska ensikäynnillä en kysellyt tarkasti juuri levitteitä ja yksityiskohtaisesti kysellyt kaikkea läpi. Mielestäni oli hölmöä kysellä samat asiat läpi jotka oli asiakas jo kirjoittanut meille. Asiakkaana oli hoikka hyvässä kunnossa oleva pariskunta. Tuhahtelivat vastaukseksi, etteivät syö leipää.

Nykyään työskentelen terveydenhoitajana koulussa. Vauvoja tulen aina kaipaamaan mutten jaksa sitä pikkutarkkuutta jokaisessa asiassa. Ymmärrän vauvaan ja raskauteen liittyvät tarkkuudet mutta että leivänpäälliset...

Hoitoalan ongelma on se, että prioriteerit eivät ole kunnossa ja aikaa tuhlataan epäolennaiseen. Itse olen töissä vanhuspuolella, ja esimerkiksi kirjaamiseen menee kohtuuttoman paljon aikaa. Tämä turhauttaa, etenkin kun tietokoneiden kanssa on ongelmaa lähes päivittäin.

Montakohan kertaa olen ollut kädet täynnä töitä (esim pesemässä asiakasta), ja kollega tuppaa siihen touhottamaan, että joko kirjasit sen ja sen (ei-niin-kovin-tärkeän) pikkujutun, tai miten Pertti söi aamulla, ai niukasti, no söikö kolme vai viisi lusikallista, no pitää kirjata. Ja joiko Kerttu 1,5 dl vaiko peräti mukillisen, pitää kirjata.

Pahoittelut ohiksesta.

Ärsyttävää miten neuvolan tulisi olla vapaaehtoista, mutta silti on kova painostus erinäisten lomakeuteluiden täyttämiseen. Annetaan ymmärtää, että ne pitää täyttää, ei todellakaan tarjota mahdollisuutta halutessaan täyttää. Lasun pelossa ei väki uskalla jättää osallistumatta näihin. Todellisuudessa se ei kuulu pätkääkään neuvolalle miten aikuiset ihmiset liikkuvat, harrastavat seksiä tai onko leivän päällä voita vai margariinia. Lapsen kasvukäyrä kyllä kertoo onko jossain vaiheessa tarpeen puuttua LAPSEN kohdalla näihin. Täysi-ikäiset vanhemmat eivät ole siinäkään kohtaa tilivelvollisia omista tavoistaan, ne ovat omia valintoja jo siinä iässä, olivatpa sitten hyviä tai huonoja.