Lue keskustelun säännöt.
Siis miksi ihmisillä on nykyään niin paljon mielenterveys- ja ADHD-oireita?
04.03.2021 |
Todella huolestuttava kehitys yhteiskunnassa. Myös mt-eläkkeiden määrä lisääntyy jatkuvasti.
Olisiko aika tunnustaa, että yhteiskunnassa ja työelämässä on jotain vialla ja etteivät kaikki ihmiset siellä pärjää?
Tehostetaan kaikkea ja hävitetään helpot suorittavan tasot työt. Ei mikään ihme, että asetetaan lisää diagnooseja. Mutta onko ongelma jossain muualla? Just thinking.
Kommentit (45)
Some - eli jatkuva ärsyketulva - on ilmeisesti lisännyt adhd-tyyppisiä oireita ihmisillä. On aivan normaalia, että aivot ylikuormittuvat jatkuvasta ”hälystä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Some - eli jatkuva ärsyketulva - on ilmeisesti lisännyt adhd-tyyppisiä oireita ihmisillä. On aivan normaalia, että aivot ylikuormittuvat jatkuvasta ”hälystä”.
Siis tämä ei ole suoraan lisännyt _adhd:ta_, vaan sen kaltaisia oireita.
Adhd-diagnoosien määrän kasvu johtuu taas siitä että sen tyypit tunnistetaan paremmin, erityisesti hiljainen tarkkaamattomuus on jäänyt diagnosoimatta.
Mä taas luulen, että nykyisin medikalisoidaan liikaa. Oli 80-luvullakin koulussa vilkkaampia lapsia, jotka nyt vaan oli sellaisia ja integroitiin luokkaan. Nykyisin heidät diagnosoidaan ADHD:ksi.
Mitä enemmän puhutaan näistä erilaisista oireista, sitä enemmän ihmiset keskittyvät niihin, stressaavat niistä ja hakeutuvat hoitoon. Ja sitä enemmän keskitytään oirekuviin ja sitä enemmän psyyke lisää oireita.
Luepa hetki lääkärikirjaa, ja huomaat sairastavasi tautia jos toistakin.
Niitä vaan toitetaan nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Ainahan niitä on ollut, mutta ei niistä ole kirjoiteltu näin runsaasti kuin nyt.
Nyt kaikista tehdään suuri numero, jos vähän masentaa tai on allapäin niin se on heti sairaus.
Jos on villimpi lapsi niin hän on heti jotenkin sairas.
Liian helppoa elämää ollut pitkään, ihmisten on vaikea sopeutua siihen, jos kaikki mennekään putkeen, niin kuin ennen ovat asiata menneet.
Nytkin itketään näistä koronarajoituksista, mutta siitä ei kanneta mitään huolta, miten moni sairastuu koronaan muiden välinpitämättömyyden vuoksi.
Työt vähenee missä pärjäisi vähemmällä keskittymiskyvyllä, sen lisäksi palkat on niin alhaiset näillä aloilla ja ettei niihin edes valita suomalaisia työntekijöitä, kun vielä halvemmallakin voi työttää työt.
Ainahan näitä keskittymiskyvystä kärsiviä on ollut, mutta töitä on ollut kaikille.
Teknologia ja ahneus kasvaa ja sen myötä ihmisten pitää taistella tuista ja pistää yritykset maksamaan muiden elämä.
Muuten adhd-laumasta tulee rosvojoukkoja.
Nykyaika on sitä että eräänlainen kansalaispalkka on pakko maksaa, kun ei ole kaikille ojankaivuu töitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä porukka joka ei kelpaa enää töihin kun muualta viedäät työt, työllistää nyt sosiaalialan porukkaa, jotka hoitamalla hoitaa näitä ihmisiä.
Ihmisille on tullut sairaudesta ammatti.
Todella huono palkka, kun miettii jotain mt-tukea, niin sehän on jotain 700e kk. Ei sellaisella ihminen pärjää elämässään. Se syrjäyttää.
Sitten katsotaan mt-puolen lääkäreiden palkkoja. Ne on sellaisia että pihassa voi olla kaksikin autoa seisomassa...
Kuitenkin elävät näistä ihmisistä ja aika tiukilla on joillain lääkäreillä sen b- tai c-lausunnon kanssa.
Ensiksi sairas tarvitsee toimeentulon ja sitten vasta katsotaan lääkitystä.
Toimeentulo edes se 700ekk tarjoaa stressittömyyttä ja kohtalaisia yöunia, kun ei tarvitse tapella työkkärin ja sossutoimiston kanssa asioista.
Lääkäreillä tässä pitäisi olla vähän tarkkaavaisuutta!
Liian helppoa ja turvallista elämää.
Enää ei tarvitse kamppailla ruoan ja asumisen eteen. Kun ei ole isoja asioita murehdittavana, niin pienistä jutuista kasvaa suuria. Polla ei kestä, kun ei pääse kahvilaan kavereiden kanssa maleksimaan. Tai Välimerelle lomailemaan. Tai työkaveri sanoi huomenet väärällä äänensävyllä.
Suoritetaan mallin mukaan, eikä jaksaminen eikä kyvyt riitäkään olemaan ”aktiivinen” ihminen tai perheenpyörittäjä.
Elämän pikku kärpäsistä on tullut härkäsiä. Ja joku nappaa rahat näiden raukkojen tilityksiä kuunnellessa erilaisiaa terapioissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työt vähenee missä pärjäisi vähemmällä keskittymiskyvyllä, sen lisäksi palkat on niin alhaiset näillä aloilla ja ettei niihin edes valita suomalaisia työntekijöitä, kun vielä halvemmallakin voi työttää työt.
Ainahan näitä keskittymiskyvystä kärsiviä on ollut, mutta töitä on ollut kaikille.
Teknologia ja ahneus kasvaa ja sen myötä ihmisten pitää taistella tuista ja pistää yritykset maksamaan muiden elämä.
Muuten adhd-laumasta tulee rosvojoukkoja.
Nykyaika on sitä että eräänlainen kansalaispalkka on pakko maksaa, kun ei ole kaikille ojankaivuu töitäkään.
Jotakuinkin tämä se jutun juoni on, jos yhteiskunnasta puhutaan.
Joskus pääsi tosiaan töihin tekemään jotain. Koko ajan suurempi ja suurempi joukko ihmisiä jää kuitenkin vaille töitä, koska kilpalu on koko ajan kovempaa - hommia vaan ei ole kaikille koska emme elä nousukautta ainakaan täällä Suomessa.
Mut yhteiskunnallinen keskustelu on toinen juttu, mua oikeastaan mietityttää että persoonallisuudet ovat jotenkin yhdenmukaisempia töissä nykyään. OIen katsellut itse teollisuudessa asioita parikymmentä vuotta, ja nuo nyt eläköityneet kehvelit, heitä jää kaipaamaan. Tuollaisia ei enää saisi palkata, ja erilaisuus on kuitenkin rikkautta. Voi olla että arvomaailmat joskus kolahtelevat, mutta yllättävän joustavasti ainakin osa on muuttunut maailman mukaisiksi. Ja ne tarinat siitä kuinka 80-luvulla hoidettiin hommia jne... tota kansanperintöä kun saisi talteen johonkin. Toki asiaankuuluvilla varoitustarroilla varustettuna, ja ihan syystäkin.
Vierailija kirjoitti:
Liian helppoa ja turvallista elämää.
Enää ei tarvitse kamppailla ruoan ja asumisen eteen. Kun ei ole isoja asioita murehdittavana, niin pienistä jutuista kasvaa suuria. Polla ei kestä, kun ei pääse kahvilaan kavereiden kanssa maleksimaan. Tai Välimerelle lomailemaan. Tai työkaveri sanoi huomenet väärällä äänensävyllä.
Suoritetaan mallin mukaan, eikä jaksaminen eikä kyvyt riitäkään olemaan ”aktiivinen” ihminen tai perheenpyörittäjä.Elämän pikku kärpäsistä on tullut härkäsiä. Ja joku nappaa rahat näiden raukkojen tilityksiä kuunnellessa erilaisiaa terapioissa
Polla pikemminkin ei kestä jos pitää mennä kavereiden kanssa jonnekin tai yrittää hankkia ystäviä.
Polla ei kestä edes roskien vientiä roskakatokseen.
vähän korjasin sun näkemyksiä, kun ne näytti olevan vinossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olenkaan huolestuttava kehitys, jos lääketiede kehittynyt.
Ja kyllä niitä oli ennenkin, mutta ennen ihmisen erilaisuudesta ei tehty numeroa ja ne hyväksyttiin. Iät ja ajat on ollut kylähylluja, rämäpäitä, hiljaisia mirkkuja, taiteilijasieluja, tulisieluja jne.
Nyt nimet ovat muuttuneet ja diagnoosi on ADHD, masennus, työuupumus jne. kun on tarvittu lippuja ja lappuja, jotta saadaan tukea tai hoitoa.
Nykyään tunnistetaan oireita paljon paremmin kuin 20 vuotta sitten.
Minusta haaste on siinä, että kuinka esim se välinpitämättömyys toisesta voitaisiin ehkäistä ihan siellä koulumaailmassa. Meillä on uusia ongelmia, ja olisi hyvä jos näihinkin saataisiin ratkaisuja nyt, eikä kymmenen vuoden päästä.
Joku kirjoitti että ajat ovat paremmin nyt, ja on ne. Esimerkiksi väkivalta on vähentynyt koko ajan, yhteiskunta muuttuu turvallisemmaksi kyllä. Mutta ei se valmis ole, uusia ongelmia pitää pystyä huomaamaan ja saada ne ratkottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykynuorethan on niin pumpulissa kasvaneita, että masentuvat heti kun pitäisi töitä tehdä joista eivät niin tykkää.
Nykyään on matalampi kynnys mennä hoitoon, ja hoitoa varten tarvitaan aina diagnoosi.
Sairauslomapaperia varten tarvitaan diagnoosi: Z73.0 (työuupumus) tai joskus jopa jokin F, kuten akuutti stressireaktio. Tämä Z tai F on ensimmäinen askel kohti vakavampaa diagnoosia.
Kun masentaa tai uuvuttaa, hakeudutaan hoidon piiriin, ja jotta voidaan hoitaa, täytyy olla diagnoosi. Esimerkiksi alakulo ja uniongelmat merkitään masennukseksi. Vasta sitten voidaan hoitaa.
Jos työelämässä ei oikein suju, kaikki on hujan hajan ja tämä aiheuttaa kohtuutonta stressiä, mennään hakemaan apua. Lääkäri tutkii ja antaa ADHD-diagnoosin.
Persoonallisuushäiriödiagnoosin saa lähes kuka tahansa, joka osaa luonteenpiirteensä sanoittaa. Jos sopivat oirekuvaan, laitetaan taas F, jotta voidaan hakea KELA:n psykoterapiaa.
Alkoholiriippuvuus taas on kenellä tahansa, joka uskaltaa kertoa kokevansa juovansa vähän liikaa. Suomalaisen, joka joskus viihdekäyttää alkoholia, on lähes mahdoton saada AUDIT-testissä alle 8 pistettä.
Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian helppoa ja turvallista elämää.
Enää ei tarvitse kamppailla ruoan ja asumisen eteen. Kun ei ole isoja asioita murehdittavana, niin pienistä jutuista kasvaa suuria. Polla ei kestä, kun ei pääse kahvilaan kavereiden kanssa maleksimaan. Tai Välimerelle lomailemaan. Tai työkaveri sanoi huomenet väärällä äänensävyllä.
Suoritetaan mallin mukaan, eikä jaksaminen eikä kyvyt riitäkään olemaan ”aktiivinen” ihminen tai perheenpyörittäjä.Elämän pikku kärpäsistä on tullut härkäsiä. Ja joku nappaa rahat näiden raukkojen tilityksiä kuunnellessa erilaisiaa terapioissa
Polla pikemminkin ei kestä jos pitää mennä kavereiden kanssa jonnekin tai yrittää hankkia ystäviä.
Polla ei kestä edes roskien vientiä roskakatokseen.
vähän korjasin sun näkemyksiä, kun ne näytti olevan vinossa.
Kiitos että korjasit. Tuolla ihmisellä ei ole mitään käsitystä mielen asioista.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas luulen, että nykyisin medikalisoidaan liikaa. Oli 80-luvullakin koulussa vilkkaampia lapsia, jotka nyt vaan oli sellaisia ja integroitiin luokkaan. Nykyisin heidät diagnosoidaan ADHD:ksi.
Mitä enemmän puhutaan näistä erilaisista oireista, sitä enemmän ihmiset keskittyvät niihin, stressaavat niistä ja hakeutuvat hoitoon. Ja sitä enemmän keskitytään oirekuviin ja sitä enemmän psyyke lisää oireita.
Luepa hetki lääkärikirjaa, ja huomaat sairastavasi tautia jos toistakin.
Meidän lapsella on ollut kaikenlaisia ongelmia koulussa, on hypätty lanu-talolla ym. Psykologin tutkimuksissa ei ollut mitään ihmeellistä, sitten koululta alettiin paasaamaan adhd:sta, on pidetty palavereja, puhuttu paskaa, tutkimuksen tehnyt psykologi lynkattu ja haukuttu koulun puolesta.
Koululta tullut luokanopettajan ja erityisopettajan puolelta lausuntoja että lapsella on adhd ja vaadittu aloittamaan lääkitys ym.
Nyt on käyty sitten erikoislääkärin tutkimuksissa jonka lausunto ei ole vielä tullut, mutta paikanpäällä sanoi suoraan ettei lapsella ole adhd:ta, oppimisvaikeuksia tai mitään muutakaan.
Mitään apua ei saada kun lapsella ei ole mitään diagnoosia.
Koulu on pieni ja ollut jo pitkään lakkautusuhan alla ja nyt tänne on valmistumassa uusi iso koulu, sanoinkin rehtorille, että toivottavasti koko paska pannaan kiinni mahdollisimman nopeasti ja koko henkilökunta potkitaan hevonvit#uun eikä uuteen kouluun oteta ketään opettamaan.
Rehtori on jotenkin todella munaton vässykkä, varmaan on kotona hame päällä.
Kaiken koronan, työongelmien ym. Lisäksi ei jotenkin hermo kestä enää tuota jatkuvaa valitusta koululta.
Vierailija kirjoitti:
Jos katsotaan vaikka itsem*rhia tai henkirikoksia, niiden määrä on romahtanut vanhoista ”helpoista” ajoista. Eli ajatus siitä että joskus olisi ollut paremmin, on myytti.
Nykyaikana on tietysti omat ongelmansa. Enemmän fyysistä työtä ja vähemmän addiktioita tekisi hyvää useille.
Juuri näin. Aina ja vielä suuremmassa määrin on ollut elämästä "syrjäytyneitä", mutta ennen erilaisuus ja heikkoudet hyväksyttiin ja monen työssäkäynti mahdollisti avustavat työtehtävät, johon ei tarvinnut koulutusta tai osaamista, jotka nyt ovat kadonneet teknologian myötä.
Ei tosiaan ennen ollut paremmin, päinvastoin, nyt niihin saadaan apua jo päiväkodissa ja koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Ei olenkaan huolestuttava kehitys, jos lääketiede kehittynyt.
Ja kyllä niitä oli ennenkin, mutta ennen ihmisen erilaisuudesta ei tehty numeroa ja ne hyväksyttiin. Iät ja ajat on ollut kylähylluja, rämäpäitä, hiljaisia mirkkuja, taiteilijasieluja, tulisieluja jne.
Nyt nimet ovat muuttuneet ja diagnoosi on ADHD, masennus, työuupumus jne. kun on tarvittu lippuja ja lappuja, jotta saadaan tukea tai hoitoa.
Ajatus, että ennen oltaisiin hyväksytty erilaisuus, vieläpä paremmin kuin nykyään, on aika räikeää historian värittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on matalampi kynnys mennä hoitoon, ja hoitoa varten tarvitaan aina diagnoosi.
Sairauslomapaperia varten tarvitaan diagnoosi: Z73.0 (työuupumus) tai joskus jopa jokin F, kuten akuutti stressireaktio. Tämä Z tai F on ensimmäinen askel kohti vakavampaa diagnoosia.
Kun masentaa tai uuvuttaa, hakeudutaan hoidon piiriin, ja jotta voidaan hoitaa, täytyy olla diagnoosi. Esimerkiksi alakulo ja uniongelmat merkitään masennukseksi. Vasta sitten voidaan hoitaa.
Jos työelämässä ei oikein suju, kaikki on hujan hajan ja tämä aiheuttaa kohtuutonta stressiä, mennään hakemaan apua. Lääkäri tutkii ja antaa ADHD-diagnoosin.
Persoonallisuushäiriödiagnoosin saa lähes kuka tahansa, joka osaa luonteenpiirteensä sanoittaa. Jos sopivat oirekuvaan, laitetaan taas F, jotta voidaan hakea KELA:n psykoterapiaa.
Alkoholiriippuvuus taas on kenellä tahansa, joka uskaltaa kertoa kokevansa juovansa vähän liikaa. Suomalaisen, joka joskus viihdekäyttää alkoholia, on lähes mahdoton saada AUDIT-testissä alle 8 pistettä.
Jne.
Sinulla tuntuu olevan tietoa asiasta, olisiko mahdollista päästä eläkkeelle jos lähtisi opastamallesi tielle?
Työterveydessä kun sanoi ettei kiinnosta vit#uakaan ja haluan päästä eläkkeelle, lääkäri sanoi ettei alle 50v voi päästä mitenkään eläkkeelle.
Lääkäri diagnosoi masennukseksi kaikki mihin ei muuta keksi.
Jos katsotaan vaikka itsem*rhia tai henkirikoksia, niiden määrä on romahtanut vanhoista ”helpoista” ajoista. Eli ajatus siitä että joskus olisi ollut paremmin, on myytti.
Nykyaikana on tietysti omat ongelmansa. Enemmän fyysistä työtä ja vähemmän addiktioita tekisi hyvää useille.