Lue keskustelun säännöt.
Siis miksi ihmisillä on nykyään niin paljon mielenterveys- ja ADHD-oireita?
04.03.2021 |
Todella huolestuttava kehitys yhteiskunnassa. Myös mt-eläkkeiden määrä lisääntyy jatkuvasti.
Olisiko aika tunnustaa, että yhteiskunnassa ja työelämässä on jotain vialla ja etteivät kaikki ihmiset siellä pärjää?
Tehostetaan kaikkea ja hävitetään helpot suorittavan tasot työt. Ei mikään ihme, että asetetaan lisää diagnooseja. Mutta onko ongelma jossain muualla? Just thinking.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Nykynuorethan on niin pumpulissa kasvaneita, että masentuvat heti kun pitäisi töitä tehdä joista eivät niin tykkää.
Tuo ei pidä paikkaansa, sillä koskaan Suomen historiassa lapset ja nuoret eivät ole voineet niin hyvin, kuin tänä päivänä. Perustuu omaan havaintoon 50-luvulta lähtien ja tilastoihn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olenkaan huolestuttava kehitys, jos lääketiede kehittynyt.
Ja kyllä niitä oli ennenkin, mutta ennen ihmisen erilaisuudesta ei tehty numeroa ja ne hyväksyttiin. Iät ja ajat on ollut kylähylluja, rämäpäitä, hiljaisia mirkkuja, taiteilijasieluja, tulisieluja jne.
Nyt nimet ovat muuttuneet ja diagnoosi on ADHD, masennus, työuupumus jne. kun on tarvittu lippuja ja lappuja, jotta saadaan tukea tai hoitoa.
Ajatus, että ennen oltaisiin hyväksytty erilaisuus, vieläpä paremmin kuin nykyään, on aika räikeää historian värittämistä.
Jep.
Ehkä kysymys on siitä, että aika iso osa porukasta haluaa elää maailmassa joka on selkeä ja ennustettava. Hesarissa oli hetki sitten juttu tästä.
Samaa ilmiötä on varmaan tuossa menneiden aikojen kaipuussa, vaikka asiat eivät silloin tosiaankaan olleet hyvin. Ne olivat kohtuuhyviä aikoja sellaisille jotka sopivat senhetkiseen normiin ja pärjäsivät. (Okei, hammashoidossa ja muutenkin oli resursseja, mutta ei nykypäivän ymmärrystä tai osaamista)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olenkaan huolestuttava kehitys, jos lääketiede kehittynyt.
Ja kyllä niitä oli ennenkin, mutta ennen ihmisen erilaisuudesta ei tehty numeroa ja ne hyväksyttiin. Iät ja ajat on ollut kylähylluja, rämäpäitä, hiljaisia mirkkuja, taiteilijasieluja, tulisieluja jne.
Nyt nimet ovat muuttuneet ja diagnoosi on ADHD, masennus, työuupumus jne. kun on tarvittu lippuja ja lappuja, jotta saadaan tukea tai hoitoa.
Ajatus, että ennen oltaisiin hyväksytty erilaisuus, vieläpä paremmin kuin nykyään, on aika räikeää historian värittämistä.
Perustuu omaan kokemukseeni 50-luvulta alkaen, tähän päivään asti. Myös työelämässä, kun oli paljon avustavia työtehtäviä, jotka nyt hoidetaan teknologian avulla. Omasta lapsuudesta en muista kenenkään paheksuneen kylähulluja tai sitä rämäpäätä oppilasta.
Nythän kaikki toinen toistaan sekopäisemmät selittäjät saavat vapaasti riehua somessa!
Ihan samalla tavalla voidaan kysyä, miksi nykyään monella on korkea kolestroli, syöpä ja lukematon määrä muita sairauksia ja ominaisuuksia, kun vielä kellään ei ollut kolestrolia 80-luvulla, kun sitä ei edes mitattu?
Olisiko lääketieteen kehitys syynä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olenkaan huolestuttava kehitys, jos lääketiede kehittynyt.
Ja kyllä niitä oli ennenkin, mutta ennen ihmisen erilaisuudesta ei tehty numeroa ja ne hyväksyttiin. Iät ja ajat on ollut kylähylluja, rämäpäitä, hiljaisia mirkkuja, taiteilijasieluja, tulisieluja jne.
Nyt nimet ovat muuttuneet ja diagnoosi on ADHD, masennus, työuupumus jne. kun on tarvittu lippuja ja lappuja, jotta saadaan tukea tai hoitoa.
Ajatus, että ennen oltaisiin hyväksytty erilaisuus, vieläpä paremmin kuin nykyään, on aika räikeää historian värittämistä.
Jep.
Ehkä kysymys on siitä, että aika iso osa porukasta haluaa elää maailmassa joka on selkeä ja ennustettava. Hesarissa oli hetki sitten juttu tästä.
Samaa ilmiötä on varmaan tuossa menneiden aikojen kaipuussa, vaikka asiat eivät silloin tosiaankaan olleet hyvin. Ne olivat kohtuuhyviä aikoja sellaisille jotka sopivat senhetkiseen normiin ja pärjäsivät. (Okei, hammashoidossa ja muutenkin oli resursseja, mutta ei nykypäivän ymmärrystä tai osaamista)
Niin. Näissä asioissa on aika kaksi puolta. 1980-luvulla, jolloin muka elettiin vaurainta aikaa ja idänkauppa puksutti veturina, saimme me lapset hyvää hammashoitoa ja harjausopetusta koulussa. Mutta aikuiset eivät päässeet kunnalliseen hammashoitoon ollenkaan ja kaikilla sukuni aikuisilla oli tekarit.
Samoin sydänkohtaukset veivät paljon viisikymppisiä porukkaa. Elintaso ei ollut läheskään tätä päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olenkaan huolestuttava kehitys, jos lääketiede kehittynyt.
Ja kyllä niitä oli ennenkin, mutta ennen ihmisen erilaisuudesta ei tehty numeroa ja ne hyväksyttiin. Iät ja ajat on ollut kylähylluja, rämäpäitä, hiljaisia mirkkuja, taiteilijasieluja, tulisieluja jne.
Nyt nimet ovat muuttuneet ja diagnoosi on ADHD, masennus, työuupumus jne. kun on tarvittu lippuja ja lappuja, jotta saadaan tukea tai hoitoa.
Ajatus, että ennen oltaisiin hyväksytty erilaisuus, vieläpä paremmin kuin nykyään, on aika räikeää historian värittämistä.
Perustuu omaan kokemukseeni 50-luvulta alkaen, tähän päivään asti. Myös työelämässä, kun oli paljon avustavia työtehtäviä, jotka nyt hoidetaan teknologian avulla. Omasta lapsuudesta en muista kenenkään paheksuneen kylähulluja tai sitä rämäpäätä oppilasta.
Olitko kylähullu vai rämäpää, vai mihin näkemyksesi perustuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olenkaan huolestuttava kehitys, jos lääketiede kehittynyt.
Ja kyllä niitä oli ennenkin, mutta ennen ihmisen erilaisuudesta ei tehty numeroa ja ne hyväksyttiin. Iät ja ajat on ollut kylähylluja, rämäpäitä, hiljaisia mirkkuja, taiteilijasieluja, tulisieluja jne.
Nyt nimet ovat muuttuneet ja diagnoosi on ADHD, masennus, työuupumus jne. kun on tarvittu lippuja ja lappuja, jotta saadaan tukea tai hoitoa.
Ajatus, että ennen oltaisiin hyväksytty erilaisuus, vieläpä paremmin kuin nykyään, on aika räikeää historian värittämistä.
Jep.
Ehkä kysymys on siitä, että aika iso osa porukasta haluaa elää maailmassa joka on selkeä ja ennustettava. Hesarissa oli hetki sitten juttu tästä.
Samaa ilmiötä on varmaan tuossa menneiden aikojen kaipuussa, vaikka asiat eivät silloin tosiaankaan olleet hyvin. Ne olivat kohtuuhyviä aikoja sellaisille jotka sopivat senhetkiseen normiin ja pärjäsivät. (Okei, hammashoidossa ja muutenkin oli resursseja, mutta ei nykypäivän ymmärrystä tai osaamista)
Niin. Näissä asioissa on aika kaksi puolta. 1980-luvulla, jolloin muka elettiin vaurainta aikaa ja idänkauppa puksutti veturina, saimme me lapset hyvää hammashoitoa ja harjausopetusta koulussa. Mutta aikuiset eivät päässeet kunnalliseen hammashoitoon ollenkaan ja kaikilla sukuni aikuisilla oli tekarit.
Samoin sydänkohtaukset veivät paljon viisikymppisiä porukkaa. Elintaso ei ollut läheskään tätä päivää.
Hyvä huomio, elintavat olivat mitä olivat ja tosiaan hyvinvointi tuli suunnitelmataloudesta. Realiteetit iskivät naamaan kun piti alkaa elämään kokonaan markkinataloudessa kuten kaikki muutkin.
Aika nopeasti lääkärit tuntuvat napsauttavan jonkun mt-diagnoosin.
Tiedän tapauksia, jossa lähipiirissä on ollut vakavia sairauksia, kuolemaa, töissä valtavasti kiirettä ja hurja pomo jne. Ja, kun sitten tässä tilanteessa hetkellisesti uupuu, niin saa masennusdiagnoosin (jopa niin, että lääkäri kysyy puhelimessa saako laittaa masennusdiagnoosin, jotta voi jatkaa sairaslomaa 2 viikkoa eikä lääkäri ole edes nähnyt potilasta kertaakaan).
Ilmeisesti normaaleja elämän isoja ja pitkiä kriisejä ei voi muuten käsitellä kuin laittamalla jonkun mt-diagnoosin, jotta voi määrätä sairauslomaa ihmisen toipumiseen?
Saadaanhan tilastoja isoiksi näinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Digitalisaation ja automatisoinnin myötä helpot, suorittavat työt vähenevät ja sitä myöten vaatimustaso nousee. Enää ei voi kouluttautua ammattiin sillä ajatuksella, että tämä on sitten se minun loppuelämän työ, vaan pitäisi koko ajan omaksua uutta ja markkinoida itseään. Yhteiskunnassa on kuitenkin paljon ihmisiä, joiden on todella vaikea sopeutua tähän muottiin, kun henkiset resurssit ei vain riitä. Ongelma kuitenkin on, että nykyään ihminen tulee osaksi yhteiskuntaa nimenomaan työnteon kautta, ja ihminen joka ei tee työtä on loinen. Tämä aiheuttaa ahdistusta ja masennusta, kun ei vain kykene täyttämään yhteiskunnan asettamia normeja.
Adhd oireisto muistuttaa uupumisen oireistoa. Ehkä siitä syystä? Työuupuneen oireet ovat kuin adhd oireita. Unettomuus, keskittymiskyvyn puute, uupumus, sairastelu, aivosumu, muistivaikeudet. Näitä tulee työssä stressin vuoksi uupuneelle ja ne on kaikki myös adhd oireita. Ne ovat myös masennusoireita.
Olisi kuitenkin parempi ettei sekoiteta adhdta miksikään, mikä voi ”puhjeta työuupumuksesta ”.
Yllämainittuja adhd oireita minulla on myös lomalla, työttömänä, maailman onnellisempina hetkinä. Adhd on olemassa vaikka eläisi stressivapaasti - tosin stressi voi pahentaa oireilua. Lääkkeet auttaa adhd ihmisellä näihin oireisiin, tavallisella ihmisellä ei. Siis kyllähän tavallinen ihminen voi energiaa saada adhd lääkkeestä mutta se ei ole lääkkeen pääasiallinen toimintamekanismi adhd ihmisellä. Adhd on tarkkaavaisuus ja keskittymishäiriö ja ongelmat ovat silloin tarkkaavuuden ja keskittymisen säätelyssä, koko elämän alueella.
Adhd voidaan diagnosoida aikuisena mutta se on ihmisellä aivojen rakenteessa.
Jos minulla ei olisi adhd diagnoosia, minua hoidettaisiin ja kohdeltaisiin kuin työssä uupunutta. Toisaalta on vapauttavaa kun tietää, että minulla on krooninen uupumus ja sellaista se elämä on.
Adhd on neurologinen erityispiirre, ei mielenterveyden häiriö.
T: adhd
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että syitä on monia, mutta yksi syy on varmasti internetti ja nettiaddiktiot. Kun aivot tottuvat siihen, että kaiken saa heti ja nopeasti, niin voi olla todella vaikea sitten totutella hitaampaan menoon. Siksi luulen, että ADHD-diagnoosit ovat yleistyneet, koska kun lapsille tungetaan heti kaiken maailman tabletit ja kännykät käteen, eivät he opi odottamaan vaan kaikki pitää saada nyt ja heti.
Vierailija kirjoitti:
Digitalisaation ja automatisoinnin myötä helpot, suorittavat työt vähenevät ja sitä myöten vaatimustaso nousee. Enää ei voi kouluttautua ammattiin sillä ajatuksella, että tämä on sitten se minun loppuelämän työ, vaan pitäisi koko ajan omaksua uutta ja markkinoida itseään. Yhteiskunnassa on kuitenkin paljon ihmisiä, joiden on todella vaikea sopeutua tähän muottiin, kun henkiset resurssit ei vain riitä. Ongelma kuitenkin on, että nykyään ihminen tulee osaksi yhteiskuntaa nimenomaan työnteon kautta, ja ihminen joka ei tee työtä on loinen. Tämä aiheuttaa ahdistusta ja masennusta, kun ei vain kykene täyttämään yhteiskunnan asettamia normeja.
Tämä! Lisäksi tuloksen tekeminen ja nopea työtahti.
Ja mikä on ihmeellistä on se, että minulla on adhd ja minä loistan tällaisessa nykyaikaisessa työssä. Minun aivoni tykkää nopeasta, hektisestä työstä ja uuden oppimisesta jatkuvasti. Minä masennun ja uuvun myös siitä, jos mikään ei muutu. Lisäksi digitaalinen työympäristö mahdollistaa yksin hiljaa asioiden uppoutuminen häiriöttä (adhd taivas) Onko tulevaisuus adhd ihmisten kulta aikaa ?! 😄😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos katsotaan vaikka itsem*rhia tai henkirikoksia, niiden määrä on romahtanut vanhoista ”helpoista” ajoista. Eli ajatus siitä että joskus olisi ollut paremmin, on myytti.
Nykyaikana on tietysti omat ongelmansa. Enemmän fyysistä työtä ja vähemmän addiktioita tekisi hyvää useille.
Tämä on tosi. Ennen ei hoidettu ADHD:kaan millään tavoin ja syrjäytymiskierteeseen oli helppo joutua.
Ennen niistä ei puhuttu.. hyshys vain. Ihan yhtä paljon masennusta sun muuta oli silloin kuin nytkin.
Lapsuudessani naapurissa asui mies, joka ei uskaltanut kohdata ketään tiellä.
Metsätaipaleella hän heitti polkupyörän ojaan ja juoksi puun taakse piiloon.
Tuttavien luona hän kyllä kyläili.
Hän oli ns. sekatyömies, teki aputöitä rakennuksilla ja sahoilla.
Oli keskustellessa ihan tavallisen oloinen, jutteli isäni kanssa mm. maailmanpolitiikasta ja kotikunnan asioista.
Raivoraitis mies.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että syitä on monia, mutta yksi syy on varmasti internetti ja nettiaddiktiot. Kun aivot tottuvat siihen, että kaiken saa heti ja nopeasti, niin voi olla todella vaikea sitten totutella hitaampaan menoon. Siksi luulen, että ADHD-diagnoosit ovat yleistyneet, koska kun lapsille tungetaan heti kaiken maailman tabletit ja kännykät käteen, eivät he opi odottamaan vaan kaikki pitää saada nyt ja heti.
Mulla on itselläni adhd mutta jaan tämän näkemyksen kyllä. Että normaalit ihmiset laiminlyö täysin asiat, mitkä vaikuttaa aivojen toimintaan ja ihmiseen , kuten välittömän tyydytyksen mediasovellukset yms. Ja se sekoittaa päätä varmasti.
Myös D-vitamiinin puutos raskauden aikana voi lisätä lapsen adhd riskiä.
Ja siis nämä ”työuupumuksen” adhd merkit on ihan oikeasti ainakin minulle vähäisin ongelma . Kyllä mua häiritsee eniten adhdssä esim se että on hahmotushäiriöitä, välillä en kuule kun mulle puhutaan, ihmiset suuttuu, puhun toisten päälle, en pysty ajattelemaan pitkäjänteisesti ja sillä on ollut valtava vaikutus koko elämän kulkuun jne.
Lapsilla ei ole rajoja ja päässä kilkattaa Tiktok 8h päivästä ja syövät sokeria, eivät liiku ulkona
Ja sitten ihmetellään kun on adhd oireita
Vierailija kirjoitti:
Jos katsotaan vaikka itsem*rhia tai henkirikoksia, niiden määrä on romahtanut vanhoista ”helpoista” ajoista. Eli ajatus siitä että joskus olisi ollut paremmin, on myytti.
Nykyaikana on tietysti omat ongelmansa. Enemmän fyysistä työtä ja vähemmän addiktioita tekisi hyvää useille.
Tämä. Ennen oli masentuneita ja keskittymishäiriöisiä ihan samalla tavalla, oireita ei vain tunnistettu samoin kuin nyt eivätkä ihmiset hakeneet niihin apua.
Vierailija kirjoitti:
Ei olenkaan huolestuttava kehitys, jos lääketiede kehittynyt.
Ja kyllä niitä oli ennenkin, mutta ennen ihmisen erilaisuudesta ei tehty numeroa ja ne hyväksyttiin. Iät ja ajat on ollut kylähylluja, rämäpäitä, hiljaisia mirkkuja, taiteilijasieluja, tulisieluja jne.
Nyt nimet ovat muuttuneet ja diagnoosi on ADHD, masennus, työuupumus jne. kun on tarvittu lippuja ja lappuja, jotta saadaan tukea tai hoitoa.
Kyllä se nimenomaan on ollut niinpäin, että ennen erilaisuutta ei hyväksytty samallatavoin kuin nykyisin. Ihmiset eivät uskaltaneet mennä lääkäriin kun pelkäsivät hulluksi leimaantumista. Diagnoosit ovat tuoneet ymmärrystä ongelmien käsittelyyn.
Tässä taisi jo se lapsenkin ongelmien alkusyy käydä ilmi.