Lue keskustelun säännöt.
Siis miksi ihmisillä on nykyään niin paljon mielenterveys- ja ADHD-oireita?
04.03.2021 |
Todella huolestuttava kehitys yhteiskunnassa. Myös mt-eläkkeiden määrä lisääntyy jatkuvasti.
Olisiko aika tunnustaa, että yhteiskunnassa ja työelämässä on jotain vialla ja etteivät kaikki ihmiset siellä pärjää?
Tehostetaan kaikkea ja hävitetään helpot suorittavan tasot työt. Ei mikään ihme, että asetetaan lisää diagnooseja. Mutta onko ongelma jossain muualla? Just thinking.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Mä taas luulen, että nykyisin medikalisoidaan liikaa. Oli 80-luvullakin koulussa vilkkaampia lapsia, jotka nyt vaan oli sellaisia ja integroitiin luokkaan. Nykyisin heidät diagnosoidaan ADHD:ksi.
Mitä enemmän puhutaan näistä erilaisista oireista, sitä enemmän ihmiset keskittyvät niihin, stressaavat niistä ja hakeutuvat hoitoon. Ja sitä enemmän keskitytään oirekuviin ja sitä enemmän psyyke lisää oireita.
Luepa hetki lääkärikirjaa, ja huomaat sairastavasi tautia jos toistakin.
Tämä. Siksi näiden häiriöiden diagnosoinnissa yhtenä kriteerinä on, tai ainakin oli, se että oireista pitää koitua todellista haittaa läpi elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vika on paljon myös yhteiskunnassa. Työelämässä pitäisi jaksaa pidempään. Työ on ns. tietotyötä, jossa eivät kaikki pärjää. Suomalaiset eivät viihdy raskaissa suorittavan tason töissä, vaan kuvitellaan, että kaikilla pitäisi olla korkeakoulututkinto.
Kurja sanoa, mutta osa ihmisistä ei pärjää työssä, missä vaaditaan aivojen käyttämistä. Heille sopii paremmin käytännönläheinen työ, esim. vaikka kauppojen hyllyjen täyttäminen, lattioiden luuttuaminen tai tavaroiden siirto paikasta A paikkaan B.
Sitten kun pyristellään nykyisissä työpaikoissa, niin tulee keskittymisvaikeutta, masennusta, ahdistusta, uniongelmaa. Pakko kertoa lääkärille oireista, jotta saa saikkua ja pääsee pois kurjuudesta. Vaikka ongelma on se, ettei työelämä ole kaikkia varten.
Heikko sortuu elon tiellä, jätkä sen kun porskuttaa. Se on vanha sanonta, mutta siinä on vinha perä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vika on paljon myös yhteiskunnassa. Työelämässä pitäisi jaksaa pidempään. Työ on ns. tietotyötä, jossa eivät kaikki pärjää. Suomalaiset eivät viihdy raskaissa suorittavan tason töissä, vaan kuvitellaan, että kaikilla pitäisi olla korkeakoulututkinto.
Kurja sanoa, mutta osa ihmisistä ei pärjää työssä, missä vaaditaan aivojen käyttämistä. Heille sopii paremmin käytännönläheinen työ, esim. vaikka kauppojen hyllyjen täyttäminen, lattioiden luuttuaminen tai tavaroiden siirto paikasta A paikkaan B.
Sitten kun pyristellään nykyisissä työpaikoissa, niin tulee keskittymisvaikeutta, masennusta, ahdistusta, uniongelmaa. Pakko kertoa lääkärille oireista, jotta saa saikkua ja pääsee pois kurjuudesta. Vaikka ongelma on se, ettei työelämä ole kaikkia varten.
Heikko sortuu elon tiellä, jätkä sen kun porskuttaa. Se on vanha sanonta, mutta siinä on vinha perä.
Just tätä. Itse adhd diagnoosin aikuisena saanut ja kyllä tunnistan itseni.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas luulen, että nykyisin medikalisoidaan liikaa. Oli 80-luvullakin koulussa vilkkaampia lapsia, jotka nyt vaan oli sellaisia ja integroitiin luokkaan. Nykyisin heidät diagnosoidaan ADHD:ksi.
Mitä enemmän puhutaan näistä erilaisista oireista, sitä enemmän ihmiset keskittyvät niihin, stressaavat niistä ja hakeutuvat hoitoon. Ja sitä enemmän keskitytään oirekuviin ja sitä enemmän psyyke lisää oireita.
Luepa hetki lääkärikirjaa, ja huomaat sairastavasi tautia jos toistakin.
Tavallaan samaa mieltä, mutta pidän tätä tunnistamista positiivisena. Itselläni siis selkeä lapsuuden tunnistamaton add, joka paljastui lapsen diagnoosin myötä. Koen silti, että olen aivan terve ihminen, olen vain erilainen kuin neurotyypilliset. Sen verran paljon kuitenkin aiheeseen perehtynyt, että uskon että adhd ei sinällään ole sairaus vaan itse asiassa aika tyypillinen. On kaksi normaalia: neurotyypillinen ja neuroepätyypillinen, jotka ovat jalostuneet ja yleistyneet tietyissä olosuhteissa. Toisissa, länsimaissa vallitsevissa, olosuhteissa neuroepätyypillinen on ei-normaali ja toisissa olosuhteissa esim.ympäristössä joissa aistiherkkyys ja laaja luova erilainen ajattelu, on selviytymisen kannalta etu, neurotyypillisyys on ei-normaali. Add:n vuoksi esim työskentelen parhaiten hullun stressin ja paineen alla. Ajatus kirkastuu nopeissa hieman vaarallisissakin tilanteissa ja kun pitää tehdä sata asiaa tunnissa, koska on PAKKO. Jos aikaa on paljon eikä pakkoa, niin voin tuijottaa eteeni tuntitolkulla ja elää oman pääni sisällä, kunnes tulee taas PAKKO.
Ei ne oo lisääntynyt. Sillo, kun olin ite peruskoulussa niin ei ketän diagnosoitu. Oli vaan rasittavia lapsia, jotka häiriköi koska niiden vanhemmat oli per....seestä. Se oli sen ajan ajattelutapa. Nykyän onneks tutkitaan mistä nämä oireet ja käytös johtuu.
Myös kynnys mennä lääkäriin oli korkea. Jos masenti, niin eihän siitä menty niin helposti lääkärrin koska ei haluttu "hullun" leimaa otsaan tai laiskan Eli asiat jätettiin hoitamatta.
Masennus on varmasti lisääntynyt myös sen vuoksi, että nykyään pitää suorittaa enemmän , kun aikoinaa. Kaikkea mitataan. Paineet kasvaa. Ihmisiä syyllistetään. Vanhemmuus on suurennuslasin alla ja pelätään lasua. Tehdään näin myös lapsista hermoheikkoja suorittajiaa. Lyhesti näin.