Rehellisesti. Kuinka suuri miinus pienet lapset (naiselle), kun etsii työtä?ev

Työpaikallani on paljon naisia, jotka ovat itsekin äitejä ja tietävät, että tällainen kuuluu elämään.

" jokainen voi tykönänsä miettiä miten suhtautuisi lapsettomaan naiseen, joka on naimisissa. Niinpä... itse en kyllä välttämättä palkkaisi, koska haluan todellakin vastinetta sille mitä maksaisin työnantajana. Tämä on realismia, ei syrjintää. Mutta taas yhä useammin törmää nuoreen 30v. urarakettinaiseen- tämä on kääntöpuoli"



itse olen kuullut kun työnanatja miettiin onko palhempi riski nainen jolla 2 pientä vai kokonaan lapseton. Pienet kun voi sairastella mutta lapseton voi saada vauvan..

miettisi onko lapseton mies parempi kuin kahden pienen lapsen isä.



Emme saavuta ikinä tasa-arvoa.

ovat paremmin sitoutuneita työhön ja paikkakuntaan eivätkä koko ajan vaihtamassa firmaa.

olivat sitä mieltä, että jos selviän tuosta kotirumbasta, niin selviän kyllä heidän työstäkin :)

ravintola-alalla iso miinus. Pienet lapset + hoitopaikka = pahimmassa tapauksessa paljon sairauslomia

Ei sun tarvitse vastata yhteenkään lapsia koskevaan kysymykseen haastattelussa.

- 2

Minulla on tiimissäni yksi nainen, jonka mies kieltäytyy (tärkeämpään työhönsä vedoten) hoitamasta sairasta lasta kotona. Syksyllä flunssakautena voitte kuvitella kuinka paljon ko. naiselle kertyy poissaoloja lapsien ja omien flunssiensa kanssa. Mitään vastuullisempia (=parempipalkkaisia) tehtäviä ei todellakaan voi edes ajatellakaan tälle ihmiselle, vaikka muuten kykyjä ja osaamista olisikin.

Miten sitten haastattelija todentaa,millainen tilanne tulee olemaan?

ai että kun kysytään onko lapsia niin olen vain mykkä tai sanon " asia ei kuulu teille" . Sama kun jätän sitten haastattelun väliin kokonaan. -ei ap-

No sano vaikka ettet voi ikinä saada lapsia ja itkeä tirauta päälle. Keskustelu loppuu siihen.



Haastattelussa ei tarvitse vastata muihin kuin välittömästi työtehtäviin liittyviin kysymyksiin, mutta kyllähän sinä sen tiedät.



-5-

Taidan vaan taas olla tyhmä ja sinisilmäinen. Vain " valehtelulla" pääsee siis pitkälle? -9-

Kun olen itse haastatellut ihmisiä, niin olen toki kysynyt perhetilanteesta, puolison työstä, perheen harrastuksista jne. Näihin kysymyksiin ei toki ole pakko vastata, mutta tietysti haastattelija vetää omat johtopäätöksensä sekä vastauksista että vastaamatta jättämisestä. Puolisen vuotta sitten palkkasin naisen, jolla oli 11kk vanha lapsi ja mies kotona hoitovapaalla. Miehen hoitovapaa helpotti päätöksen tekoa.

Jostain syystä miestä pidetään niin onnettomana urpona, että häntä ei lasketa lapsen hoitajaksi/ vanhemmaksi. Sama jos jättäisi lapsen yksin kotiin koko päiväksi.

Mutta kyllä minulta on useissa työhaastatteluissa kyselty perheenperustamisaikeista ja lapsen synnyttyä mm. hoitomahdollisuuksista. Jotkut työpaikat olen saanut, toisia en. En kyllä ole koskaan rehellisesti kertonut, että olisin perustamassa perhettä tai että hoidon saamisessa olisi jotain vaikeuksia.

Työnantajat katsovat maailmaa pelkästään työn kannalta, joten tämä on luonnollista. Mutta aina ei välttämättä ole lapsetonta kilpakumppania hakemassa työtä ja toisaalta tietyssä iässä oleva lapseton nainen on suurempi riski (jää äitiyslomalle) kuin jo lapset tehnyt.

Oma esimieheni (joka mut aikoinaan haastatteli) on perheenäiti, ja totesi että hänen nähdäkseen etenkin useamman lapsen vanhemmuus antaa yleensä osviittaa siitä, että työntekijältä löytyy organisointi- ja priorisointikykyä. Lasten- ja kodinhoito ensinnäkin opettaa siihen, ja lisäksi vanhemmalla on yleensä sen verran kiire kotiin että pyrkii tekemään työnsä mahdollisimman tehokkaasti.



Ja kyllä olen sen huomannut itsekin.. Työskentelen samalla osastolla 8 perheettömän kanssa, olen esimieheni lisäksi ainoa jolla on lapsia (itsellä kolme). Saan yleensä hoidettua työni normaali työajan puitteissa, kun kollegani taas haahuilevat työpaikalla iltamyöhään. Siltikään työni laatu ei kärsi nopeudesta.



Työskentelen markkinointiviestinnän parissa, lähinnä toimistotehtäviä.



Vaikka perhekysymyksiin vastaaminen ei ole pakollista, mun mielestä antaa ihmisestä tosi oudon kuvan jos kieltää lastensa olemassaolon. En ikimaailmassa itse palkkaisi tuollaista tyyppiä. Sen sijaan on hyvä miettiä etukäteen hyvä suunnitelma & selonteko siitä, miten lastenhoito järjestyy esim. sairastapauksissa.

ja jos olisi valittavana 2 hakijaa jotka muuten ihan samanlaisia, mutta toisella pienet lapset, toisella ei, niin valitsisin perheellisen.



poissaoloja saattaa tulla, mutta niin saattaa tulla toisellekin. lisäksi oma käsitykseni on että perheellisellä on parempi motivaatio yleensä työhön (lainat, lapset jne) ja nimeomaan se organisointikyky. perheelliset pystyy yleensä pitmään omat tunteensa paremmin kurissa koska ovat tottuneet vääntämään uhmisten kanssa, kun sen sijaan lapsettomat tyttöset ovat monesti todella herkkänahkaisia.

että minuun ainakin hyvän vaikutuksen tekee, jos nainen ylpeänä ilmoittaa että lapsia on.



ja mitä hoitokuvioihin/sairaskuvioihin tulee niin ideaalivastaus on se mielestäni että miehen kanssa sovitaan kumpi hoitaa sen perusteella kummalla on helpompi työtilanne- puritään muuten hoitamaan puoliksi. tai sitten se että suvussa/tukiverkossa löytyy.